Blogit - ajankohtaisjournalismi

Mitä sinä teet verkossa A2-illan aikana?

Terhi Upola — Tue, 04 Nov 2014 06:54:01 +0000

Terhi Upola on Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan vuorovaikutusdeskin vt. tuottaja
terhi.upola@yle.fi

Minulla on positiivinen ongelma: #a2ilta on todella suosittu aihetunniste eli hashtag Twitterissä. Itse en ainakaan kunnolla pysty seuraamaan keskustelua. Twiittejä tulee illassa tuhansia, joista suuri osa on nopeita, tunteellisia reaktioita. Varsinaista vuorovaikutusta on vähän.

Aktiivisia twiittaajia on tähän mennessä ollut illan aikana enimmillään joitakin tuhansia – määrä tuskin on laskussa. #a2ilta-twiittejä on julkaistu enimmillään noin 10 000 päivässä.

Mitä jos twiittejä olisi useita kymmeniä tuhansia? Näin voi ihan hyvin olla jonain päivänä.

Ratkaisuna valikointi

Uskon, että ratkaisu piilee kuratoinnissa eli sisällön valikoimisessa ja järjestämisessä uudella tavalla. Käytännön vaihtoehtoja on monia. Hyvät käytännöt selviävät kokeilemalla.

Voimme toki odottaa, että Twitter alkaa itse voimakkaasti valikoida näyttämäänsä sisältöä, kuten Facebook tekee (sivuhuomautuksena: onko se Facobookin valikointi niin hirveää, kuten moni valittaa?).

Parempi on kuitenkin ryhtyä kuratoimaan sisältöä itse.

Minä ainakin lukisin mielelläni vaikka viikkoakin myöhemmin huolellisesti valikoidun twiittikoosteen, jos saisin siitä uusia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta. Voisin jatkaa keskustelua Twitterissä, kun voisi ensin vähän funtsia ja muodostaa ajatuksia.

Mutta entä itse teemaillan aikana?

Toki twiittejä nostetaan tv-ruutuun, mutta niiden seuraaminen ei ole vuorovaikutteista, kuten keskustelu Twitterissä.

Pitäisikö ihmiset aktivoida pohtimaan tiettyjä kysymyksiä Twitterissä? Tai kannustaa heitä käyttämään lisäaihetunnisteita (#) jo käytetyn #a2ilta-tunnisteen lisäksi? Ja pitäisikö nämä kysymykset tai lisätunnisteet olla näkyvissä myös tv-ruudussa?

A2 Koulukiusaamis-illassa toimme #a2ilta-tunnisteen rinnalle #anteeksi-tunnisteen, jota käyttämällä pyysimme välittämään anteeksipyyntöjä kiusatuille. Kokeilu oli mielestäni onnistunut. Tunnistetta käytettiin yli tuhat kertaa.

Käytännön tuotekehityslaboratorio

A2-illan aikana on reilun vuoden järjestetty myös reaaliaikainen keskustelu, livechat, Ylen verkkosivuilla. Keskustelu on välillä ollut hyvinkin korkeatasoista, mutta ei juurikaan integroitua tv-keskusteluun.

Ehkä myös livechat pitäisi siirtää Twitteriin: pyytää vaikka kymmentä tai kahtakymmentä alan asiantuntijaa muodostamaan ”varjoraati” tai muuten vaan keskustelemaan teemoitetusti aiheesta illan aikana Twitterissä.

Myös ohjelman avoin toimituskokous järjestetään livekeskusteluna verkossa noin kuukausi etukäteen, ja tänä syksynä aloitimme käsikirjoituksen joukkoistamisen – mikä käytännössä tarkoittaa ihmisten omien ratkaisujen esilletuomista käsillä olevaan ongelmaan.

Mitäpä jos avointa toimituskokousta ja käsikirjoitus- ja ongelmanratkaisujoukkoistusta seuraava livechat järjestettäisiinkin vasta teemaillan jälkeen, esimerkiksi seuraavana päivänä? Vasta, kun illan aikana heitellyistä kommenteista alkaa poikia uusia, harkittuja ajatuksia?

A2-illasta on muodostunut jonkinlainen oheisruudun tuotekehityslaboratorio, jossa on mahdollista kokeilla joka kerta jotain uutta. Erilaisten livechattien ja käsikirjoitusjoukkoistuksen lisäksi olemme kokeilleet esimerkiksi testejä, some-sisällön kuratointia Ylen verkkosivuille sekä pienimuotoisia äänestyksiä.

Mitä sinä haluaisit tehdä verkossa A2-illan aikana? Twiittaa ideasi kahdella tunnisteella, #a2ilta ja #idea. Tai kirjoita perinteiseen malliin kommenttisi alle tai sähköpostia tekijöille.

terhi.upola@yle.fi

Lainaus

Kaikille jotain uutta

Atte Jääskeläinen — Thu, 21 Aug 2014 06:25:21 +0000

Atte Jääskeläinen on Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja.

Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan toimintamallin uudistus on isojen riskien projekti. Ylen journalismin suurin uhka on kuitenkin se, ettemme uskalla uudistua.

Jos emme kykene tarjoamaan suomalaisille merkityksellisempää journalismia, näivetymme. Jos emme kykene tarjoamaan verorahoille parempaa vastinetta, katoamme.

Siksi muutoksen suurin riski on se, että emme ole riittävän rohkeita. Meidän on kyettävä muuttamaan omaa toimintaamme, koska ihmisten mediankäyttö on muuttunut.

Muutoksen on myös helpotettava arjen työtä ja ennen kaikkea tuotettava vaikuttavampaa journalismia.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnan uudessa johtotiimissä on kaksi täysin uutta jäsentä. Muista kolme on ollut tehtävissään korkeintaan vuoden verran. Kolmella on minun lisäkseni päätoimittajakokemusta Ylen ulkopuolelta.

Neljää aihetoimitusta - Maailmaa, Yhteiskuntaa, Suomea ja Urheilua - vetävät joko täysin uudet tai varsin tuoreet päälliköt.

Kaikkien päälliköiden tehtävät ovat vaihtuneet tai uudistuneet merkittävästi viimeisen vuoden aikana.

Nimitykset kertovat, että päälliköt ovat muutoksessa mukana tosissaan itsekin. Tämä koskee meitä kaikkia.

Me päälliköt olemme vastuussa siitä, että uusi organisaatio ei ala rakentaa poteroita. Kun uskallamme uudistaa riittävän rohkeasti ja torjumme uudet poterot, voimme muuttaa yhdessä todeksi muutoksen mahdollisuudet.

Kysyin nimitettäviltä päälliköiltä, mitkä ne ovat. Näin he vastasivat:

Tekemällä rohkeita päätöksiä pysymme kiinni ajassa. Työmme vaikuttavuus vahvistuu. Tekijät vapautuvat uudenlaiseen ajatteluun ja vastuuseen. Hyödytön kilpailu poistuu ja järkevä yhteistyö tulee mahdolliseksi.

Jatkamme toimintamalliuudistuksen valmistelua. Tältä pohjalta.

------
Lue Atte Jääskeläisen toukokuun blogi: On ehdittävä myös uudistaa

Lainaus

Tapaus Enkeli-Elisa muuttui henkiseksi jaakobinpainiksi ja haudattiin Elävään arkistoon

Ville Matilainen — Thu, 19 Jul 2012 12:24:25 +0000

Elävän arkiston kesätoimittaja Ville Matilainen vierailee blogissamme ja kirjoittaa kesän kohutuimmasta tarinasta.

Heinäkuun 7. päivä, avasin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen. Sillä kertaa tiesin mitä halusin liitteestä lukea. Olin aiemmin aamulla saanut Hesarin nettilehdestä esimakua siitä, mitä tuleman piti.

Puolisen tuntia myöhemmin olin valmis (niin, olen hidas lukija ja luultavasti myös liikutan huuliani samalla kun luen), eikä Enkeli-Elisa ei ollut enää tuntematon minulle.

Vai oliko?

Onko Enkeli-Elisan tarina totta? Oliko Elisa ollut olemassa? Oliko Elisa koskaan kenenkään tuttu? Nuo ajatukset täyttivät mieleni. Uteliaisuuteni ei kuitenkaan herännyt siihen, mistä Enkeli-Elisassa oli ennen Kuukausiliitteen juttua ollut kysymys. En pohtinut koulukiusaamista. En vaivautunut lukemaan kevään uutisointia tapauksesta. Ehei. Pureskelin nopeasti ja nielin; sellaisenaan. Tämä on huijausta. Tuo kirjailija pani monia halvalla. Tuntui, että tämä tapaus oli nyt tärkeää.

Miksi se oli tärkeää vasta nyt? Ehkä koulukiusatun työtön tarina ei vain ollut itseäni lähellä. En ole itse kärsinyt koulukiusaamisesta, enkä niin ikään osaa samaistua kenenkään viisitoistavuotiaan tytön elämään. Ehkä olen vain ajallemme ominaisesti muuttunut kyyniseksi, eivätkä satunnaiset itsemurhauutiset liikuta minua suntaan tai toiseen.

Ennen kaikkea, luulen, että tarina tällaisenaan – paljastettuna huijauksena – kiehtoi ammatillisessa mielessä. Lisäksi tällä tarinalla oli selvät kasvot. Ne mitkä keväiseltä tarinalta puuttuivat. Samat kasvot, mutta kuitenkin erilaiset: Minttu Vettenterän kasvot.

Vähänpä saivat sympatiaa osakseen he jotka Elisan tarinaan olivat aiemmin tarttuneet. Tunsin jopa salaa mielihyvää siitä, etten ollut törmännyt aiheeseen aiemmin. Sehän olisi voinut tehdä minusta yhden heistä, huijatuista. Ne typerykset. Minua ne eivät saaneet.

Yhtä nopeasti kuin Enkeli-Elisasta tuli heinäkuun puheenaihe, muuttui tapaus koko kansan kritiikkikeihääksi journalismia kohtaan. Virheitä oli tehty, se oli selvää. Journalistin ohjeet sitä ja toimittajien laiskuus tätä. Ettäs kehtasivat!

Viikkoa myöhemmin päätimme julkaista Enkeli-Elisaa käsittelevät Ylen ohjelmat Elävässä arkistossa.

Katso Elävässä arkistossa: Tapaus Enkeli-Elisa

Tallenteita katsellessani (niin, näin ne silloin ensimmäistä kertaa) yritin pohtia tapausta ensikatselijan näkökulmasta. Oli häpeällistä tajuta, että aihe, jota keväällä tuotiin esille koulukiusaamisen vastaisesta näkökulmasta, ei ollut minua kiinnostanut.

Henkinen jaakobinpainini meni lopulta niin pitkälle, että tunsin itseni A huonoksi ihmiseksi ja B kaksinaismoralistiksi. Aikomukseni oli siis laskea nettiin ne ohjelmat, jotka aikanaan liikuttivat niin monia ihmisiä ja silloin hyvästä syystä. Nyt julkaisun takana ei ollut sama hyvä syy. Ainoa syy julkaista, oli tarjota mahdollisuus ohjelmien näkemiseen niille, jotka eivät ohjelmia olleet aikanaan katsoneet. Heille muille, joita ei silloin kiinnostanut, mutta nyt varmasti kiinnosti.

Toinen syy julkaisuun oli tietenkin nähdä kuinka monta klikkausta (lue katsojia) artikkeli tulee valmistuttuaan saamaan. Toimittajan työtähän tässä tehdään, selittelin itselleni. Mutta onko klikkiarvo ainoa millä on tässä työssä arvoa?

Konkreettisesti suurin ongelma Enkeli-Elisa -aiheessa oli pelko sen esille tuomisesta. Ajattelin, että teen karhunpalveluksen ohjelmantekijöille, jotka varmasti keväällä kyseisiä ohjelmia tehdessään – ja kenties edelleen – uskoivat tekemisiinsä ja halusivat tuoda esille aidosti tärkeän aiheen.

Kuitenkin, Elävä arkisto jos mikä on luotu näitä tapauksia varten. Sisältö, jota julkaisemme, on aina valmiiksi tehtyä ja lähes poikkeuksetta jo aiemmin julkaistua. Elävä arkisto ei journalismin vanhassa merkityksessä luo, se toimittaa ja muistaa. Aineistoa pitää voida käsitellä omien aikojensa ilmiöinä, olivat ne 60-luvulta tai vain viime keväältä.

Katso Elävässä arkistossa: Pyörivät Pulterit Yyterissä 1965

Lainaus

Ajankohtaisohjelmien ensi-iltaviikko

Jyrki Richt — Wed, 22 Feb 2012 13:37:26 +0000

Kirjoittaja on Ylen ajankohtaisjournalismin päällikkö.

Miksi ajankohtaisohjelmat uudistuvat? Mitä tavoitellaan?

Tätä minulta ovat kyselleet niin kollegat kuin kylänmiehetkin. Ajankohtaisohjelmathan esittelevät tällä viikolla uusia ilmeitään joka arki-ilta.

Tavoittelemme ainakin kolmea asiaa.

Ensimmäinen on moderni, raikas, teknisesti ja visuaalisesti ajassa kiinni oleva ilme. Se löytyy isojen screenien hallitsemasta A5-studiosta Pasilasta, josta loihditaan viikon aikana neljä erilaista A-studio -ilmettä.

Variaatio teemasta löytyy Tohlopista, jossa Ajankohtaiselle kakkoselle on luotu pelkistetyn moderni ja tyylikäs lavastus.

Ohjelmien tunnukset perustuvat huimasti suihkuavaan jauhemaaliin, jonka takaa paljastuvat tutut symbolit: A-studion ”a” ja Ajankohtaisen kakkosen tutka.

Toinen tavoite on levittää ajankohtaisjatkumo viisipäiväiseksi arkisin iltayhdeksältä.

A-perheeseen liittyy perjantain A-studio: Stream, ohjelma, joka kytkee yhteen verkkokeskustelut, sosiaalisen median ja televisio-ohjelman. Ennakkoluulottomasti omia polkujaan kulkien.

Kolmas tavoite on kirkastaa kunkin a-ohjelman luonnetta ja profiilia. Maanantai A-studio panostaa omiin, tutkittuihin aihenostoihin. Ajankohtainen kakkonen lupaa avata joka tiistai ulkomaanjournalismin näyteikkunan. Keskiviikon A-studiota kehitetään talouteen, politiikkaan ja kansainväliseen politiikkaan erikoistuvana syvennyspakettina.

Torstain A-studio:Talk on edelleen viikon kiinnostavin debatti, ja perjantain A-studio:Stream etsii aiheet, näkökulmat ja kommentoijat verkosta.

Kaikki ohjelmat reagoivat herkästi myös päivän aiheisiin. Tätä edesauttaa tiivistyvä yhteistyö uutistoiminnan kanssa.

Ja älkää huolestuko: tutut Silminnäkijä, Pressiklubi ja A2 Teema jatkavat tärkeänä osana tarjontaamme.

Nyt kun uudistuksen tulokset ovat nähtävillä ja arvioitavina ilta illan jälkeen, otamme mitä mieluiten vastaan yleisömme kommentteja ja ehdotuksia. Maanantain A-studion liikkuvasta taustagrafiikasta olemmekin saaneet jo runsaasti kriittistä palautetta. Taustakuva liikkui todellakin häiritsevän nopeasti. Ongelma on tiedostettu ja liike korjataan välittömästi. Hiotaan yhdessä ohjelmistamme entistä parempia ja antoisampia!

Lainaus