Blogit - metsä

Sienihulluus pakottaa metsään

Päivi Leino — Wed, 05 Jun 2013 11:06:19 +0000

Seija Korhosen sienestyskausi alkaa jo keväällä korvasienillä ja päättyy vasta kun lumi peittää suppilovahverot. Sienivehkeet kulkevat Seija mukana kaikkialle. Töistä tullessaankin hän pysähtyy metsän laitaan ja heittää huolet metsään sieniä poimimalla. Työmatkoilla Pohjois-Savosta Helsinkiin Seijalla on taukopaikat sienimetsissä.

Seijan sieniretkiltä saalista voi karttua jopa tuhat kiloa vuodessa. Ja enemmänkin karttuisi, jos joku tekisi Seijan mielestä tylsät jälkityöt ja käsittelisi sienet. Se on tarkkaa puuhaa, varsinkin kun Seijan sieniä menee myös ravintoloille. Onpa niitä syöty joskus jopa itsenäisyyspäivän vastaanotolla presidentinlinnassa.

Sienimetsään Seijaa vetävät monet seikat. Metsän hiljaisuus ja kauneus rauhoittavat mieltä. Sienet ovat kauniita ja uskomattoman värisiä. Ulkonäön perusteella Seijan suosikkisieni taitaa olla nokirousku. Maultaan eniten tällä hetkellä häntä miellyttää mustavahakas. Sen pähkinäinen maku sointuu kalan kanssa. Seijaa kiehtovat kaikki ihanan ruuat, joita sienistä voi valmistaa. Ja niistä riittää talvenkin varalle. Jos Seija ei pääse metsään, hän ei kerta kaikkiaan saa nukuttua.

Lainaus

Pettuleipäohjeita pahimman varalle

laitinen_yle — Sat, 26 Jun 2010 20:09:23 +0000

Runon mukaan Saarijärven Paavo oli valmis panemaan ´puolet petäjäistä´ leipään, jos muuten ei hengissä pysytä. Metsäperinteiden tuntija, 73 – vuotias Reino Halin yritti tehdä pettuleipää Paavon ohjeilla, mutta ei siitä mitään tullut, taikina juoksettui.

Runot ovat runoja, mutta elävä elämä toista. Pettujauhoja voi lisätä vain noin viidenneksen Halin kertoi minulle YLE Radio Suomen Metsäradion haastattelussa. Lähetys on maanantaina 28.6.2010 klo 19 uutisten jälkeen. Haastattelun voi kuunnella myöhemmin myös areena.yle.fi – sivuilta Metsäradion kohdalta.

Ennen nykyisen Nokian nousua metsäteollisuus korosti toimialansa tärkeyttä lauseella ´Suomi elää metsästä´. Suurten nälkävuosien aikana, 1860 – luvulla, tämä oli osalle kansaa kirjaimellisesti totta. Vähäisten leipäjauhojen sekaan oli pantava pettujauhoja jatkoksi.

Tätä ei hyvinvointi- Suomessa enää paljoa muistella, kun mennään terveyskauppaan ostamaan pettujauhoja. Ne lisäävät ihmisen vastustuskykyä erilaisia tauteja vastaan ja sisältävät hyödyllisiä antioksidantteja.

Luontaishoitoja, kuten turvekylpyjä, suosiva lääkäri Leena Larva arveli, että pettujauhot pelastivat monien suomalaisten hengen. Aliravitsemustilassa kun tautien vastuskyky laskee, mutta pettujauhot nostivat sitä.

Kun seurasin Reino Halinin pettuleivän tekokurssia, niin monen mutkan takana pelkkä pettujauhon valmistus on.

Nuoren männyn (kuusi ei kelpaa) latvaosasta kuorimaraudalla poistetaan ensin varovasti kuori. Alta paljastuu valkea nilakerros. Se irrotetaan varovasti litteällä puutaltalla reikiä tekemättä. Reiät nimittäin keräävät pihkaa, joka maistuu pahalta. Nilalevy sitten vaan kuivamaan. Aurinkoisena päivänä nila kuivuu muutamassa tunnissa jauhamiskelpoiseksi.

Nila on yllättävän hyvänmakuista, kelpaa tuoreena vaikka purukumiksi, jos ei halua tehdä pettujauhoja. Kun en ole mikään pettuleipäasiantuntija, kuten Reino Halin, niin en edes yritä kertoa tarkempia leivontaohjeita. Jos ketä kiinnostaa, niin haastattelun voi kuunnella Metsäradiosta.

Pettuleivän valmistuskurssi on vain yksi osa Halinin työstä. Lentojätkäksi itseään tituleeraava mies kiertelee eri tilaisuuksissa kertomassa metsäperinteestä. Pakettiautossa on mitä kummallisimpia vanhoja metsätyökaluja perinteisestä pokasahasta lähtien.

Näin metsäalan perinnetietoa siirtyy nuoremmille. Nykyajan monitoimikoneen kuljettaja on aika kaukana ajasta, jolloin pokasahalla tai justeeerilla kaadettiin puita ja ne ajettiin hevosilla tien tai joen varteen jatkokuljetusta varten.

Niin, kyllä metsätyön historiaan tutustuminen tekisi hyvää isojen metsäfirmojen johtajillekin tammisten työpöytiensä takana. Ihmiset sen tuloksen tekevät tänäkin päivänä kuten ennenkin, eivät pompahtelevat pörssikurssit.

P.S. Metsän keskellä, syrjäkylillä, mökilläni netti toimii niin armottoman hitaasti, että kuvat tähän juttuun jääkööt toiseen kertaan. Pieksämäen kirjastossa se varmaan onnistuisi, koska siellä omaa läppäriä voi käyttää langattomassa verkossa ilmaiseksi. Toimii se talon edustajalla vaikka autossa, jos kirjasto on kiinni. Sama onnistuu Joroistenkin kirjaston vierellä. Eläköön kirjastot!

Lainaus

Elintasoa karjalaisten kustannuksella

Riikka Kaihovaara — Mon, 04 May 2009 12:41:14 +0000

Sain MOT-ohjelmani Ruotsin Karjala kuvausmatkalla tartunnan. Minua puri Karjala-kärpänen, ja aion ehdottomasti palata alueelle kesällä.

Karjala herättää edelleen suomalaisissa suuria tunteita. Suomella ja Karjalalla on yhteinen kulttuuriperinne ja historia. Juuri Vienan Karjalasta on kerätty runot kansalliseepokseemme Kalevalaan. Juminkeko-säätiön puheenjohtajan Markku Niemisen mukaan ”ilman Kalevalaa ei olisi itsenäistä Suomea olemassakaan”.

Karjalan kielen yhteys suomen kieleen on kiistelty aihe. Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että ainakin Vienassa puhuttavaa karjalan kieltä suomalainen ymmärtää, ja haastattelut luonnistuivat ilman tulkkia.

Käynti Vienan Karjalassa on kuin aikamatka 1930-luvun Suomeen. Talot lämpiävät puulla, ja pienimmissä kylissä ihmiset hankkivat yhä elantonsa metsästä. Elämä on aineellisesti köyhää. Usein kuulee väitettävän, että maailman suurin elintasokuilu ammottaa Suomen ja Venäjän välillä.

On surkuhupaisaa, että Karjalan palauttamista haikailevat tahot, kuten Pro Karelia, eivät tunnu olevan kiinnostuneita Vienasta. Karjala-aktivistit vaativat yleensä vain Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuttamien alueiden palauttamista. Viena ei näihin alueisiin kuulu.

Myös retoriikka on vanhentunutta. Jos katsotaan kuka tai mikä Karjalaa tänä päivänä uhkaa, niin se ei suinkaan ole Neuvostoliiton hirmuhallinto, vaan talouden globalisaatio. Vienassa metsät on vuokrattu suuryrityksille, kuten Ikean tytäryhtiölle Swedwoodille. Perinteiset elinkeinot katoavat, ja väki muuttaa töiden perässä isoihin kaupunkeihin. Samanlainen muutos on käynnissä ympäri maapalloa.

Onko tällaista kehitystä vastaan taisteleminen on hyödytöntä? Millaisina Vienan runokylät ja niiden kulttuuriperinne voisivat säilyä? Yksi mahdollisuus kylien säilyttämiseksi olisi kulttuuri- ja luontomatkailu. Karjalan kyliin ja metsiin saataisiin varmasti houkuteltua paljon nykyistä enemmän turisteja.

Tosin turisminkin mahdollisuudet heikkenevät, jos metsät hakataan ruotsalaisen huonekaluteollisuuden raaka-aineeksi.

Viattomia eivät ole suomalaisetkaan yritykset. Ennen puun vientitullien nostoa Karjalan mäntyä rahdattiin Suomeen. Puoli-ilmainen Karjalan puu on siis ollut myös suomalaisen elintason pohjana.

Vielä nykyäänkin Karjalasta tuodaan Suomeen raaka-ainetta – nimittäin haketta. Hakeautot ajavat sellu- ja energiahaketta Suomen lämpölaitoksille ja sellutehtaille. Haketta kuljetetaan myös suoraan Suomen läpi Ruotsin sellukattiloihin. Iso osa hakkeesta on lähtöisin Swedwoodin sahalta Kostamuksesta. Hakkeelta ei tullia mene.

Riikka Kaihovaara
toimittaja / MOT
riikka(dot)kaihovaara(at)yle(dot)fi

Lainaus

Kännykkä saa kirjan puhumaan

laitinen_yle — Mon, 16 Mar 2009 10:04:37 +0000

Siitä vaan kamerakännykällä napsautat kuvan kirjasta ja kohta se alkaa puhua. Sellainen on hybridikirja, joka on kehitetty metsäteollisuuden omistamassa Keskuslaboratoriossa (KCL) Espoossa.

Ei kirja ole kuollut vaan kehittyy. Onhan se sähköinen kirja jo olemassa, mutta perinteisen kirjan ominaisuuksia voidaan muutenkin kehittää. Vaikkapa oppikirjana nykyteknologiaa käyttäen.

Tämä prototyyppiasteella oleva hybridikirja toimii niin, että vaikkapa englannin oppikirjassa on kuvakkeita, joista kamekakännykällä otetaan valokuva. Kännykkä siirtää kuvan automaattisesti nettiyhteydellä ´äänipankkiin´ ja kohta kirja alkaa puhua kännykän kautta.

Oppilas kuulee heti kuinka oppikirjassa oleva vieraskielinen sana äännetään. Puhutun tekstin ymmärtämistä voidaan harjoitella samaan tapaan.

Tai sitten tulee vieraskielisiä kysymyssarjoa kieliopista, joihin pitää vastata. Hybridikirja toimii näin myös opettajana.... mutta ei se oikeita opettajia korvaa vaan avustaa.

Miten tämä sitten liittyy Suomen metsäteollisuuteen, kun tein Metsän uudet innovaatiot – sarjaa YLE Radio Suomen Metsäradioon ( 16.3. 2009) ?

Kun kirja monipuolistuu, niin painettujen kirjojen tarve jatkuu. Kirjahan on sinänsä hyvin kätevä. Kirjoihin tarvitaan paperia, kustantajat myyvät kirjoja ja metsänomistajat puutaan paperiksi.

Siinä sivussa lapsukaiset oppivat paremmin vaikka englantia, venäjää, espanjaa, ranskaa ja kaikenmaailman muita kieliä.

Lainaus