Blogit - turvallisuus

Kyydissä kallis lasti - eli kuinka hevosta kuljetetaan?

Ronja — Sun, 13 Jul 2014 19:28:38 +0000

Kisakauden ollessa täydessä vauhdissa traikkuja näkee maanteillä toinen toisensa perään. Kyydissä on arvokas ja rakas eläin, jonka kuljetuksessa tulee olla tarkkana.

Juuri ennen lähtöä

Hevonen tulee aina tarkastaa ennen kuljetusta. Mahdollisen turvotuksen jaloissa huomaa perillä paremmin, kun on juuri ennen lähtöä kokeillut miltä hevosen jalat tuntuvat käsikopelolla. Jos tiedossa on pidempi ajomatka, hevonen kannattaa kävelyttää kunnolla ennen koppiin laittoa. Ruumiinlämpö tulee myös tarkistaa ja kaviot putsata.

Juottaminen ennen lähtöä ja matkan aikana on ensiarvoisen tärkeää. Vettä ja ämpäreitä tulee aina olla mukana ja hevoselle tulee tarjota vettä säännöllisin väliajoin. Jos hevonen on haluton juomaan, voi veden sekaan sekoittaa melassisiirappia, leipää, omenoita tai muuta herkkua juomisen helpottamiseksi. Jos epäilet hevosesi kärsivän nestevajauksesta, voit selvittää kuivumisen nyppäisemällä hevosen kaulan ihoa. Jos iho palautuu nipistämisen jälkeen hitaasti paikoilleen, hevonen ei ole juonut riittävästi.

Kuljetussuojat tai vaihtoehtoisesti lämpöpintelit ja patjat suojaavat hevosen jalkoja kolhuilta. Hevonen astelee traikussa silloin tällöin, ja se saattaa nirhaista itseään kengillänsä. Myös lastaustilanteessa suojista voi olla apua, jos hevonen astuu ohi lastaussillasta tai muuta yllättävää tapahtuu. Toisaalta, erityisen pitkillä matkoilla moni kokenut hevosihminen jättää suojat kokonaan laittamatta. Suojat voivat heikentä verenkiertoa jaloissa jos hevonen joutuu seisomaan esimerkiksi laivamatkan ajan paikoillaan.

Hops -hevonen matkusti Suomesta Ruotsiin pienen ponin kanssa, joten sille tehtiin kuljetuskoppiin enemmän tilaa liikutettavan väliseinän avulla.

Riimunarun kiinnityspaikka tulee valita harkiten, ja se tulee aina sitoa tukevaan paikkaan vetosolmulla. Hevonen kuljetetaan riimulla, mieluiten nahasta valmistetulla. Nylon -riimu voi polttaa hevosen ihon rikki, jos hevonen saa vetopaniikin ja riuhtaisee päätään ollessaan kiinni.

Lastaussillan yläpuolella olevan pressun voi jättää auki tai kiinnittää parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuumana päivänä pressu kannattaa jättää auki ilmanvauhdon takia, mutta toisaalta kerkempi hevonen voi hermostua takaa kuuluvista äänistä. Kuljetuskopin ilmanvaihto on yksi kuljetuksen tärkeimmistä asioista: hevonen kun ei siedä laisinkaan huonoa ilmaa. Perussääntönä voisikin sanoa, että ilmanvaihto ennen kaikkea. Jos hevonen on hionnut ennen matkaa viileällä kelillä, voi sille laittaa ohuen hengitävän loimen matkan ajaksi.

Liikenteessä

Ajomatkan aikana tulee pitää taukoja, joiden aikana hevosen kunto tarkastetaan. Tauoilla kannattaa kiivetä sivuovesta kopin etuosaan asti, nähdäkseen hevosen kokonaisuudessaan. Samalla tulee myös katsottua, onko heinäverkko edelleen tiukasti paikallaan ja ovatko hevoset syöneet matkan aikana. Syöminen on hevoselle mukavaa ajanvietettä matkan ajaksi, ja se myös rauhoittaa hevosen seisomaan paikoillaan.

Laivamatkoilla hevosautot ajetaan muiden autojen tapaan autokannelle. Kaikki kuljetuskopin ovet tulee avata ilmanvaihdon takia. Kannen alla on usein huono ilma, joka on hevoselle pahempaa kuin kylmä tai kuuma lämpötila. Yön yli kestävän matkan aikana hevosia tulee käydä katsomassa myös pikkutunteina. Autokannelle menosta tulee sopia erikseen kannen vartijan kanssa. Hevosten pitkää matkaa helpottaa, jos niille tarjoillaan iltaruuat oman tallirytmin mukaisesti.

Hyvin tehty kuljetus päättyy määränpäässä tehtyyn jälkihuoltoon. Hevosen kävelytys, jalkohen kylmäys ja tarkastus ovat hyviä asioita ottaa osaksi omaa kuljetusrutiinia.

Kuvat Emmi Kähkönen

Kuvissa Muusa Enjala ja Hops.

Lainaus

Jos Suomi olisi kuin Peru...

laitinen_yle — Sun, 21 Nov 2010 18:07:45 +0000

Lima, Peru
Jos helsinkilaisen kerrostalomme avara tontti olisi Perun paakaupungissa Limassa, niin tonttia kiertaisi korkea tiilimuuri, jonka paalla olisi teravia lasinpalasia ja niiden paalla sahkoaita. Raskaan rautaportin kautta paasisi pihamaalle. Sisaankaynnisssa paivystaisi 'talonmies' 24 tuntia aseen kanssa tai ilman.

Limalainen pelkaisi taloamme. Ei aitoja, ei mitaan, ja silti suomalaiset tuntevat olonsa hyvin turvalliseksi. Ovatkohan he ihan oikeasti yhta sinisilmaisia kuin silmansa? Kummallista tama suomalaisten elama.

Perun presidentti Alan Garcia esitti vetoomuksen Machu Picchun aarteiden palauttamisesta pääkaupunki Limassa, mielenosoitusmarssin yhteydessä, 5. marraskuuta 2010.

Kuva: EPA / Paolo Aguilar

------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos olisin alkanut pelata kaikkia ulkoministerion Perun matkustustiedotteen vaaroja, niin koko Perun matka olisi jaanyt tekematta. Se olisi ollut todella vaihinko ja Machu Picchukin nakematta.

Ulkoministerion matkustustiedotte:
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=66386&nodeid=1573...

Ensimmainen lause on:
“Peru on melko turvallinen matkailumaa. Valta mielenosoituksia seka matkustamista Huancavelican, Ayacuchon ja Juamin maakuntiin.”
(Tarkennus: miksi menna alueille, jossa huumesotaa kaydaan)

Varsinaisen tiedoteosan ensimmainen lause kuitenkin on:
“Perussa ovat viime aikoina lisaantyneet matkailijoihin kohdistuneet aseelliset ryostot.”

Mita siis uskoa?

Tallaisten matkustustiedotteiden hyva puoli on, etta ulkoministerio on puhdistanut niista kaunistelevan, dipolomaattisen kielensa. Matkailijan ei kannata kuitenkaan kuvitella, etta vaara vaanii jokaisen nurkan takana. Oma terve jarki ja normaali varovaisuus on aina paikallaan maassa kuin maassa.

Kuka kaskee esimerkiksi Helsingissa menemaan lauantai-iltana tuiterissa rautatieaseman nurkille hortoilemaan. Oma syynsa, jos tulee hakatuksi tai ryostetyksi.

Siis oma syyko? Ei kait, yhteiskunnanhan pitaisi olla sellainen, etta ketaan ei ryosteta, raiskata, mukiloida, huiputeta ….... niin pitaisi, mutta kun maailma ei ole viela valmis. Ei Suomessakaan.

Lima oli kuulemma parisenkymmenta vuotta sitten varsin turvaton kaupunki. Sen jalkeen turvallisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota. Yksinkertaisesti poliiseja ja aseistettuja turvamiehia on lisattu joka puolelle. Kauheaako? Eiko valistuksella ole saatu mitaan aikaan? En tieda.

Joka tapauksessa poliisien ja monien turvamiesten oikealla lonkalla roikkuu nakyvasti jarea revolveri. Kotelon paalla on valmiina kuusi isoa patruuna, jos lisaa tulivoimaa tarvitaan nopeasti.

Tuollainen varmasti alkaa pelottaa jo roistojakin. Mina kuitenkin tunsin oloni varsin turvalliseksi, vaimoni tosin minua vahemman. Asuimme Mirafloresin alueella, joka kuuluu Liman parhaimpiin, keskustassa on rauhattomampaa.

Suomessakin oli aikanaan passipoliiseja kaduilla, mutta eipa enaa. Ajelevat enaa vain autoillaan edestakaisin. Kylla kaipaisin niita konstaapeli Reinikaisia takaisin, mutta ei kuulemma ole rahaa.

Perulaiset niin Cuzcossa kuin Limassakin olivat harvinaisen ystavallisia ja auttavaisia, vaikka espanjankielesta oli muistissa vain muutamia sanoja.

Yhtaan ei pelottanut ajella maaseutubusseilla paikasta toiseen. Eika ollut kallista: kahden tunnin matka 3 – 5 solia ( noin 1 -1,5 euroa). No, eivathan yleiset bussit suomalaisten veroisia olleet, mutta matka niillakin taittui.

Onko Peru sitten jotenkin erityisen turvaton ja rikollinen maa? Eipa oikeastaan. Afrikassa, Dar es Saalamissa, oli pahempaa. Ei Venajallakaan Suomeen verrattuna turvallista ole. Turisteja huitajaan kuten melkein missa tahansa maailamssa ja tavaroita varastellaan.

Minkahan takia monet suomalaiset turistit kuvittelevat, etta suurimmassa osassa maailmaa asiat olisivat yhta jarjestyneita ja turvallisia kuin Skandinavian maissa....Saksasta nyt puhumattakaan.

Me olemme poikkeus maapallolla. Kylla varmaan perulaista ihmetyttaisi tulla Suomeen, kuin lintukotoon.

Toista se on Perussa ja nyt lainaan ulkoministeron matkustustiedotetta:

“Suositussa matkailukaupungissa Arequipassa, mutta muuallakin Perussa on viime aikoina ollut joitakin ulkomaalaisiin turisteihin kohdistuneita taksiryostoja, joissa autoon on hetken matkustamisen jalkeen noussut pari, kolme ulkopuolista. He ovat kidnapanneet turistit useaksi tunniksi, vineet nailta arotavarat ja vaatineet pankkikortin tunnuksia, minka jalkeen on kayty tyhjentamassa pankkitili.”

Tallaistakin sattuu, mutta ei se maan tapa ole. Kannattaa noita takseja kuitenkin vahan vilkaista ennen kuin sisaan astuu. Taitaa olla suurin osa enemman tai vahemman laittomia. Kysy ensin hintaa, pane ovet ja ikkunat lukkoon alaka ota matkalta muita kyytiin.

Vaihtorahatkin kannattaa tarkistella, silla vaaraa rahaa on paljon liikkeella. Kokemusta on, pari kertaa tuli vaara 5:n solin kolikko ja kerran 50:n ( noin 15 €)

Niin viela yksi juttu: ala kuvittele, etta jalankulkijoilla olisi Perussa joitakin oikeuksia edes suojateilla. Autoilijoilla sen sijaan on. Perussa Suomen Autoliitto taputtaisi kasiaan.... vai taputtaisiko?

Lainaus

42 minuutin työmatka

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Mon, 01 Feb 2010 14:34:45 +0000

Autotalli -> päiväkoti -> koulu -> työpaikka: Tasan 42 minuuttia. Ajomatka autotallilta päiväkodin ja koulun kautta työpaikalle taitaa olla monessa perheessä ajoitettu minuutilleen - kiitos navigaattorin laskurin.

Tähän ajatteluun eivät sovi lumiaurat ja pyöräilijät. Ajomatkaan on laskettu kuluvan 42 minuuttia. Kuski järkeilee, että jos ensimmäinen viisi kilometriä menee arvoitua hitaammin (kiitos sen *** köröttelijän), on minulla oikeus ottaa loppumatkasta takaisin. Vaikka sitten kaahaamalla.

Onko kaahaamiseen hyviä syitä?

Mitä sinä olet mieltä?

Lainaus

Maailman paras Helsinki-Vantaan lentokenttä

Magnus Berglund — Mon, 16 Mar 2009 11:33:10 +0000

Helsinki-Vantaan lentoasema menestyy loistavasti erilaisissa matkustajatyytyväisyysmittauksissa. Monta kertaa vuodessa uutisoidaan lentoaseman menestyksestä jonkun julkaisun mittauksissa.

Näillä tuloksilla on ollut mittaamaton arvo lentoaseman julkisuuskuvan kannalta. Meillä on erittäin myönteinen kuva Helsinki-Vantaasta. MOT-ohjelman jälkeen kuva on ehkä hieman monipuolisempi.

Kun tutustuimme valvovan viranomaisen, Ilmailuhallinnon, käsitykseen asematason turvallisuustilanteesta, tuntui siltä että kyseessä ei voi olla maailman paras lentokenttä. Ja kun tutustuimme myös Onnettomuustutkintakeskuksen raportteihin, kävi selväksi että kuvamme Helsinki-Vantaasta on ollut hieman yksipuolinen.

Asemataso on alue jossa lentokoneet tyhjennetään, huolletaan ja täytetään. Tällä alueella on erittäin ahdasta ja hankala liikkua, varsinkin ruuhka-aikana. Pahinta on iltapäivisin kahden ja viiden välillä. Ahtaus ja kiire johtavat onnettomuuksiin ja vaaratilanteisiin. Lentoasema kutsuu ongelmaa omissa muistioissaan ”lentoturvallisuutta vaarantavaksi epäjärjestykseksi”.

Ilmailulaitos Finavia omistaa lentoaseman, ja se on vastuussa ilmailumääräysten noudattamisesta. Ilmailuhallinto puolestaan valvoo, että Ilmailulaitos hoitaa velvollisuuksiaan.

Vaikuttaa siltä, että suhde Ilmailuhallinnon ja Ilmailulaitoksen välillä ei oikein toimi. Faktaa löytyy siitä, että työt asematasolla eivät suju määräysten mukaisesti. Faktaa löytyy siitä, että alueella on vaarallista työskennellä. Kirjeenvaihtoa harrastetaan ja työryhmiä perustetaan, mutta mikään ei muutu. Ei ehkä ennen kuin matkustajille tapahtuu jotain.

Lainaus