Blogit - crowdsourcing

Lisää Yleä Wikipediaan

Katja Bargum — Wed, 08 Oct 2014 09:59:29 +0000

Wikipedia on maailman suurin tietosanakirja. Sitä rakennetaan yhteisvoimin, ja joskus jopa fyysisesti yhdessä. Maailmalla yleistyvät editathonit, ”muokkaustapahtumat” joissa uudet ja vanhat Wikipedia-käyttäjät kerääntyvät tietyn aiheen ympärille oppimaan toisiltaan, mielellään inspiroivassa ympäristössä kuten museossa tai kirjastossa.

Tänä syksynä järjestetään sarja tällaisia tapahtumia, joiden päämääränä on rikastaa suomenkielinen Wikipedia kulttuuriperintöaineistolla. Kesäyliopiston ja Wikimedia Suomen järjestämällä Tuo kulttuuri Wikipediaan –kurssilla vieraillaan kuudessa eri kirjastossa, arkistossa ja museossa, myös Ylen arkistossa. Jokaisessa paikassa luodaan ja parannellaan sisältöjä jotka liittyvät kyseisen organisaation kokoelmiin.

Ensimmäinen kurssikerta järjestettiin Yle Arkistossa viime viikolla. Arkiston palvelukerros täyttyi kurssilaisista ja Wikipedia-opettajista. Osallistujien ikä vaihteli kaksikymppisistä eläkeläisiin. Wikipedia-opetushetken jälkeen läppärit avattiin ja ryhdyttiin töihin.

Tietolähteinä käytettiin arkiston tietokantoja, lehtiarkistoa sekä Elävää arkistoa. Wikimedia Suomi oli kurssia varten myös ladannut vanhoja valokuvia arkiston Flickr Commons -tililtä Wikimedia Commonsiin, jotta kuvia pystyisi käyttämään artikkelin kuvituksena.

Pian sali täyttyi puhesorinasta. Yhdessä työpisteessä kurssilainen täydensi tietoja Eero Saarenheimosta, toisessa pöydässä käytiin Merisään kimppuun. Wikipedisti ja informaatikko pohti yhteistuumin tekijänoikeuksia. Saako Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyvä rannikkomittausasemien nimien lista viedä sellaisenaan Wikipediaan? (Vastaus: luultavimmin saa, sillä suppea lista 13 asemasta todennäköisesti ei nauti tekijänoikeuslain mukaista luettelosuojaa.)

Maria Koskijoki oli tullut kurssille, koska pohtii, miten hän voisi hyödyntää Wikipediaa omassa työssään museoalalla. Illan aikana hän täydensi sivua, joka kertoo itsenäisyyspäivän vastaanoton tv-lähetyksistä. Apunaan hänellä oli muun muassa arkiston oma 1990-luvulla tehty selvitys ohjelman historiasta. ”Oli mielenkiintoista päästä kahlaamaan erilaisia lähteitä, joissa näkyy ajan henki. Löysin vuoden 1959 tv-lähetyksestä kertovan jutun Radiokuuntelija-lehdestä, josta laitoin lainauksen Wikipediaan”, Maria kertoi.

Illan aikana vierailtiin radioarkiston ja levystön kokoelmissa. Osallistujat pääsivät myös tutustumaan arkiston verkossa olevaan levytietokantaan.

Illan lopuksi käytiin keskustelua siitä, mitä saatiin aikaiseksi. Joillakin ilta oli mennyt Wikipediaan tutustumiseen, mutta toiset olivat jo päässeet varsinaisen työn vauhtiin. Artikkelien aiheet vaihtelivat kuuluttaja Kaisu Puuska-Joesta radiolupaan ja Luontoiltaan. ”No, vein sellaiset kaksikymmentä kuvaa artikkeleihin ja täydensin lastenohjelmien tietoja,” ilmoitti yksi, ilmeisen kokenut kurssilainen.

Tuo kulttuuri Wikipediaan -kurssia voi seurata Twitterissä #kulttuuriwiki –tunnisteella.

Lainaus

Päivän sana: yhteisö

Kari Haakana — Thu, 13 Oct 2011 21:45:07 +0000

Jos eilinen käyttäjä-termi tuo mieleen negatiivisia mielikuvia, niin miten pitäisi käsitellä sanaa "yhteisö"? Vähän haisee hippiaatteelta: Kumbayaa lauletaan nuotion loisteessa ja hygienian kanssa on vähän niin ja näin.

Mutta yhteisö on ollut vahvasti pinnalla Web 2.0 Expon puheenvuoroissa. Yksi tapahtuman hauskimmista alustuksista oli Star Wars Uncut -pojektin kehittäneen Casey Pughin puheenvuoro. Jos projekti ei jostain syystä ole tuttu, siihen kannataa ehdottomasti tutustua. Ideana projektissa on jakaa alkuperäinen Star Wars -elokuva 15 sekunnin pätkiin, jotka osallistujat sitten kuvaavat uudestaan haluamallaan tyylillä.

Hauskinta ja ällistyttävintä Star Wars Uncutissa on se, että osallistujat eivät ole saaneet osallistumisestaan mitään konkreettista hyötyä. Päin vastoin, siihen on uhrattu joissakin tapauksissa suuria määriä aikaa ja vaivaa. Ja arkijärjen mukaan työn vaativuuden pitäisi jotenkin korreloida työn vaatiman vaivan suhteen, mutta tässä tapauksessa näin ei ole. Talkoisiin on osallistuttu ilmeisesti siitä syystä, että Star Wars on niin monille osallistujista niin tärkeä. Pughin mielestä projektissa ei olekaan enää kysymys crowdsourcingista vaan community sourcingista.

Toinen esimerkki yhdessä tekemisestä löytyi New Yorkin Brooklynin museosta. Perinteisestä museosta on kymmenessä vuodessa leivottu asiakaskunnaltaan USA:n nuorimpiin kuuluva museo ja yhtenä työvälineenä tässä on käytetty yleisön osallistamista verkossa.

Museon esittelemää aineistoa esitellään valokuvin verkossa ja yleisö voi varustaa kuvia tägein ja myös kommentoida kuvia. Intialaisen kuvataiteen näyttelyä varten yleisölle annettiin mahdollisuus antaa strukturoidumpaa palautetta ja valita suuresta teosmäärästä kiinnostavimpia teoksia. Työhön osallistui tuhansia käyttäjiä, joista suurin osa oli newyorkilaisia.

Yhteisön ei tietenkään tarvitse käsittää tuhansia ihmisiä eikä se tarvitse muodostuakseen virallisia instituutioita. Mainostoimistoveteraani Cindy Gallopin perustaman Ifwerantheworld-palvelun avulla voi muodostaa pieniä, samaa asiaa tekeviä hyväntekeväisyysyhteisöjä. Siis todella pieniä: samaa asiaa saattaa tehdä kaksi ihmistä. Ja tehtävät asiatkin ovat pieniä mikrotekoja, kuten pullotetun veden ostamisen lopettaminen tai tietyn kirjan lukeminen.

Lainaus

10 sanaa somesta

Tuija Aalto — Wed, 08 Jun 2011 12:15:44 +0000

Ihminen

Ihmiskäsityksemme vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme ihmisten kanssa netissä voitavan tehdä ja siihen, mitä ajattelemme tarvittavan ihmisten yhteistoiminnan johtamiseen. Milloin luotetaan itseorganisoituvaan parviälyyn ja milloin linjataan voimakkaasti toiminnan suuntaa.

Ihmiskuvamme vaikuttaa siihen, uskommeko ihmisen voivan muokata kohtaloaan; vaikuttaa toimintaympäristöönsä.

Yhteys

Yhteyksien katkaiseminen on raju teko, ja ihmisoikeuksien vastainen. Tuore YK:n raportti (pdf) toteaa internetin kasvaneen ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta olennaiseksi.

Silmät auki sosiaaliseen mediaan – teoksen artikkelissaan Risto Säntti kehottaa organisaatioita linjaamaan suhtautumisensa sosiaaliseen mediaan. Se tarkoittaa sen miettimistä, millaisia yhteyksiä rohkaistaan.

Status

Parisuhteessa vai ei? The Social Network –elokuvassa on kohtaus, jossa Mark Zuckerberg keksii lisätä parisuhde-status-tiedon Facebook-profiiliin. Sitä myöten palvelu olikin valmis ja kelpasi lanseerattavaksi. Kun Facebook lanseerasi Uutiset, palvelua pidettiin vastenmielisenä.

Jaron Lanierista statuspäivitysten määrämuoto on meille haitaksi. Kirjassaan ”You’re not a gadget” hän kehottaa taistelemaan "What’s on Your Mind" -laatikoita vastaan tuottamalla uniikkimuotoisempaa sisältöä.

Osallistu sana-assosiaatiopeliin

Millaisia asioita sinulle tulee mieleen seuraavista sanoista?

10. Ihminen
9. Yhteys
8. Status
7. Avoin
6. Data
5. Identiteetti
4. Maine
3. Ajoitus
2. Luottamus
1. Vertaisaika

Osallistu perjantaina Sometime2011-tapahtuman interaktiiviseen aloitusesitykseeni 10 sanaa somesta. Esitys streamataan suorana lähetyksenä ja yhteisen ajattelun tuotokset julkaistaan avoimena datana, käytännössä yhtenä isona tekstitiedostona vapaasti käytettäväksi.

Lainaus

Pesiikö netissä uusi poliittinen kulttuuri

nikkolajari — Tue, 02 Mar 2010 04:00:00 +0000

Viikonlopun Iltalehti oli analysoinut poliittista ilmapiiriä Suomessa. Jos eduskuntavaalit toimeenpantaisiin nyt nousisi voittajaksi lehden mukaan Perussuomalaiset, äänestyskäyttäytymisen kokonaiskuvan kuitenkin säilyessä luonteeltaan muuttumattomana. Äänestäjät ovat edelleen antamassa äänensä vakiintuneille, aiemmin tukemilleen puolueille. Yhteiskuntarauhan kannalta ehkä hyvä niin.

Mutta kauanko poliittisen kulttuurin pysähtyneisyys voi olla itseisarvo Suomessa? Kauanko kaunaisille duunareille, riistäville omistajille, kootuille kylähulluille, yhdelle kielivähemmistölle ja itsekritiikittömille maajusseille räätälöidyt puolueet voivat säilyä vallankahvassa? Vastaavatko nämä ryhmät mitenkään 2010-luvun yhteiskunnallista tilannetta maassamme? Eivätkö nämä määreet ole jotain, joka kuuluu kaukaiselle 1900-luvulle enemmän kuin nykyaikaan?

Entä miten suhtautua pysähtyneisyydestä syntyneen poliittisen eliitin (ns. poliittiset broilerit) tilanteeseen - ei päivääkään palkkatöitä ja silti vankasti kansan asialla, arjessa mukana eläen? Yhtälössä jokin mättää ja isosti. Vai mättääkö?

Ehkä muutos on jo alkanut internetissä. Nopealla surffaamisella ainakin yksi elintilaa hakevista uusista poliittisista toimijoista, Muutos 2011, näyttäisi reagoineen ajan haasteisiin mielenkiintoisesti.

Aivan kaikkia Muutos 2011:n ideaaleja ei tarvitse ostaa eikä tämä blogi niitä kenellekään tyrkytä mutta huomattavaa ulkopuolisen tarkkailijan silmissä on, että esimerkiksi maahanmuuttokriitiikissään se näyttäisi edustavan varovaista loikkaa eteenpäin politiikan ala- ja vastakulttuureissa Suomessa.

Ehdotettavat toimenpiteet ovat hillitysti ilmaisuja ja pääosin johdonmukaisesti perusteltuja (piti niistä sitten tai ei). Toiminta ei myöskään muistuta kadonnutta Kummeli-jaksoa, eikä liikkeen kantava voima näyttäisi olevan erikoinen vihalla rakastava populismi kuten kenties jossain muualla. Avoimen väkivaltaisesta käyttäytymisestä puhumattakaan.

Muutos 2011 ei välttämättä ole vaalivoittaja vuoden kuluttua eikä se välttämättä jätä suurta jälkeä suomalaiseen poliittiseen historiaan mutta toimintamalleiltaan se avaa tietä uudelle ajanjaksolle suomalaisessa politiikassa. Ainakin teoriassa.

Suoran demokratian varaan voi suht perustellusti laskea nyt kun laajakaistat ovat lähes kaikissa kodeissa. Ehkä crowdsourcing tekee tuloaan edustukselliseen demokratiaankin, mahdollinen luottamusvaje eliitin ja massan välillä ainakin on julkituotu. Seuraamme kehityskulkua suurella mielenkiinnolla.

Aktivointitehtävä: Ns. humanitaarinen maahanmuutto on Muutos 2011:n mukaan "suomalaisten viranomaisten keksintö. Mitään velvoitteita Suomella ei siihen ole" Oletko samaa vai eri mieltä? Mitkä ovat perustelusi?

Lainaus

Ajan henki: Asiakas neuvoo nettiyhteisössä

Tuija Aalto — Wed, 14 Jan 2009 08:09:32 +0000

Sonera ja Tradeka ovat (tietääkseni) ensimmäisiä suomalaisia yrityksiä, jotka ovat värvänneet asiakkaansa tuotekehityksen tueksi avoimesti netissä.

Soneran Aivo -palvelussa kerätään ideoita laajakaista- ja mobiilipalveluiksi. Harkinnassa on seitsemän ideaa, kun palvelu on toiminut muutaman kuukauden. Uudessa Lähikauppa - ketjun Neuvonantajat.fi -palvelussa tiedustellaan, mistä parhaat lähikaupat tehdään, kannattaisiko kauppoihin avata kahvipisteitä ja olisiko kiva voida katsoa puhelimen tai auton navigaattorista, missä on lähin lähikauppa.

Sosiaalisen median asiantuntijat käyttävät termiä crowdsourcing siitä, että jokin tehtävä - tässä tapauksessa uusien palvelujen ideointi - ulkoistetaan verkon avulla avoimelle väkijoukolle ratkaistavaksi.

Tunnetuimpia kansainvälisiä esikuvia ovat Starbucks-kahvilaketju (MyStarbucksIdea) ja Dell (Dell Ideastorm).

Toteutuksesta riippuu, vaikuttaako asiakkaiden kanssa käyty keskustelu aidosti avoimelta tuotekehitykseltä vai onko kyse vain keskusteluksi verhotusta uudenlaisesta markkinointiviestinnästä. Omasta mielestäni kehitys on joka tapauksessa myönteinen verrattuna entiseen aikaan, jolloin asiakas sai verkossa turhaan kaivaa palvelun tarjoajan yhteystietoja laittaakseen postia, jos asiaa oli - nyt kauppias parhaassa tapauksessa itse on paikan päällä asiakkaan kanssa tarinoimassa.

Joukkoistaminen, talkoistaminen tai yleisöosallisuus, kuten termin käännös wikipediassa kuuluu, ei ole yksinomaan kaupallisen kentän käyttämä keino: esimerkiksi Yhdysvaltain Kongressin kirjasto kerää asiasanoja yleisöltä arkistovalokuviin Flickr-valokuvapalvelussa. Viimeksi palvelussa on julkaistu sarja valokuvia Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta ja ihmisiä haastetaan etsimään ja julkaisemaan niihin liittyviä "ennen ja nyt" - kuvapareja.

Lainaus