Blogit - natsit

EU ja roomalaisen oikeuden perinne

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 20 May 2015 17:25:47 +0000

Ennen toista maailmansotaa ja sen aikana natsien tapa käyttää oikeutta herätti osan heidän huonosti kohtelemiaan oikeusoppineita ajattelemaan eurooppalainen roomalaisen oikeuden perinnettä, joka on jatkunut mahdollisesti jo kaksi- ja puolituhatta vuotta ja jonka idea on edelleen pohjana eri EU-maidenkin oikeudessa.

Erityisesti he kehittivät ajatusta siitä, miten antiikin aikaan syntynyt roomalainen oikeus muodostaa meille eurooppalaisillekin osin yhtenäisen vanhan käsitteen moraalista, jonka rikkominen on pahasta. Heidän tulkintansa mukaan roomalaisen oikeuden ajatus on ollut olla esim. oikeudenmukaisuuden ideaan sitoutunut ja vapaa politiikasta.

Tämä tulkinta sai laajaa kannatusta sodan jälkeisessä Euroopassa, ja nyt onkin hyvä miettiä, onko nimenomaan roomalaisen oikeuden perinne se, joka viime kädessä yhdistää meitä eurooppalaisia. Ja onko myös ylipäänsä se, että vanhoja lakeja ei liian nopeasti muuteta ja niiden perinteitä siten murreta, tärkeää edelleen eri EU-maiden kansalaisille ja heidän luottamukselleen lainkäyttöön ja lainkuuliaisuudelleen .

Haastateltavan on akatemiatutkija Kaius Tuori Eurooppa-tutkimuksen verkostosta Helsingin yliopistosta ja toimittajana on Maija Elonheimo

Lainaus

Kuinka selvitä siitä, että selvisi keskitysleiristä?

Axa Sorjanen — Tue, 22 Oct 2013 11:12:38 +0000

Ruotsalaisen toimittajan Göran Rosenborgin kirja Lyhyt pysähdys matkalla Auschwitzista voitti Augustprisetin, Ruotsin Finalandia-palkinnon.

Se kertoo Auschwitzin keskitysleiristä selvinneen Rosenborgin isän tarinan. Ydin on siinä kuinka Göranin isä yrittää jatkaa elämäänsä vieraassa maassa, Ruotsissa. Taidokkaasti isän ja pojan dialogiksi kirjoitetun kirjan suuri kysymys kuuluu: onko mahdollista selvitä siitä, että vastoin kaikkia todennäköisyyksiä selviää hengissä jostain niin äärimmäisestä ja hirvittävästä kuin natsien keskitysleristä?

Göran Rosenborgin haastattelu nähdään Stradassa perjantaina 25.10. Samassa jutussa myös Suomessa vieraileva hollantilainen Modern Hotel -nukketeatteri, jonka Auchwitzia käsittelevä esitys KAMP nähdään Espoon Kaupunginteatterissa.

Tässä kuitenkin jo nyt Göran Rosenborgin haastattelu leikkaamattomana.

Lainaus

Rikollinen vastoin tahtoaan

Timo Harakka — Thu, 04 Jul 2013 05:09:20 +0000

ENTÄ JOS rikoskirjan päähenkilö olisikin apuri, se puolivahingossa mukaan joutunut mies, eikä rikoksen suunnittelija ja toteuttaja? Jos päähenkilö olisi Sancho Panza ja itse ritari tulisi kuvaan vasta puolivälin jälkeen? Pätkä ilman Pekkaa ja Watson ilman Sherlockia.

Tällainen on Alfred Döblinin nerokas ratkaisu teoksessa Berlin Alexanderplatz (1929), joka on yksi lempikirjoistani ja vuorossa sunnuntaina 6.7. kymmenen rikoskirjan sarjassa.

Tämä pikkukonna, Franz Biberkopf, on yksi tuhansista ja taas tuhansista, mitätön pikkukonna. Hän osoittaa, että rikos ei ole erityinen tapaus, vaan 30-luvun laman ja sekasorron aattona Berliinissä elinehto ja ainoa mahdollisuus. Franz jopa vannoo vankilasta vapauduttuaan, ettei enää sorru rikoksiin – mutta rikollinen aika ja rikollinen kaupunki vievät mukanaan.

Vieraamme, psykiatrisen vankimielisairaalan johtaja Hannu Lauerma arvelee, että kirjasta on tullut klassikko, koska se on kirjoitettu juuri ennen natsien valtaannousua. "Kirjassa tihenee, tihenee ja tihenee kuhiseva tunnelma, Berliini tuntuu muurahaiskeolta, jossa liike vain kasvaa, kasvaa, kasvaa ja jännite kasvaa. Tuntuu todella siltä, että muurahaiset lähtevät justiinsa marssille - niin kuin lähtivätkin."

Anna Kortelainen säestää: "Päähenkilönä ei ole älykkö, joka istuu pohtimassa näitä asioita tovereidensakanssa, vaan tämä onneton Franz, joka liikuskelee väenkokouksissa ja kuuntelee propagandaa. Juuri semmoinen epämääräinen heppu, joka on siellä takarivissä, kuuntelee vähän aikaa ja menee sitten kaljalle."

Ja menee yksin, sillä hän on yksilö, ja päättänyt selvitä self-help-hengessä aivan yksin. Franzin usko omiin voimiin on sitä tragikoomisempaa, mitä hämärämpiin alamaailman apuhommiin hän joutuu.

Kirjan loppusivujen sanoma on, että yksin ei pärjää kohtaloa vastaan, mutta kaksin on jo paremmat saumat ja tuhansien porukalla kohtalon voi jopa päihittää. Mutta oppiakseen tämän Franzin on menetettävä ensin kätensä, sitten rakastettunsa ja lopulta – oma persoonansa, sikäli kuin sellaista on ollutkaan.

Hannu Lauerman mukaan Franz on "sangen yksinkertainen mies. Hänen käyttäytymistään ohjaavat paineet, joita hänelle asetetaan - asettaa niitä sitten oikeuslaitos, poliisi tai se alakulttuuri, johon hän päätyy. Hänellä ei ole kovin paljon valinnanvaraa, kun hän kadulle päätyy ja alkaa kaupitella kengännauhoja."

FRANZ BIBERKOPF on joukon petturi ja kahden rintaman karkuri, sillä hän on karannut sotarintamalta ja eronnut myös työväenliikkeestä. Vanha joukkovoima on murentunut, kun yhteiskunta hajoaa. Hävitty sota, häpeärauha ja pula-aika johtavat syyttelyyn ja syntipukkien etsintään, kyyniseen eloonjäämiskamppailuun. "Saksa on pettureiden ja huijareiden käsissä", kaikuu kaiken aikaa Alexanderplatzin megafoneista, joten pienen ihmisen pieni rikos on pikkujuttu suuren valtiopetoksen rinnalla.

Yhteiskunnan ainoa järjestäytynyt osa on järjestäytynyt rikollisuus, mutta Döbliniltä on turha odottaa Mario Puzon mafiaromantiikkaa. Päinvastoin, rikollisliiga on kuva politiikan kriisistä – yhteisö ilman yhteisöllisyyttä, joukkovoiman synkkä irvikuva. Jengi puhuu paljon yhteishengestä, mutta lopulta jokainen ajattelee vain itseään, pettää ja kavaltaa toisensa heti, kun siitä on itselle etua.

Viha ja turhautuminen yltyy, paine purkautuu – mutta ei kansanvaltaan, vaan väkivaltaan.

”Rauhaa, ei vallankumousta”, huutaa Franz Biberkopf. Ja juuri sitä tarjoavat natsit. Rauhaa, järjestystä, kuria ja komentoa. Pian suuren johtajan ympärille syntyy kollektiivinen hurmkos, joka on se kaikkein hirvein joukkoliikkeen perversio, ja jossa Berliinin neljä miljoonaa pikkurikosta yhtyvät yhdeksi valtavaksi rikokseksi.

10 kirjaa rikoksesta kutsuu jälleen sunnuntaina TV1:ssä kello 20. Hannu Lauerma kertoo myös, onko psykopaatteja enemmän kuin ennen ja mitä on perhesurmien taustalla.

Lainaus

Keksintöjen ketju 1: Pölyä ja popcornia

Turkka Huhtala — Thu, 22 Mar 2012 08:56:27 +0000

Keksintöjen luomiskertomukset ovat täynnä sattumia ja virheitä. Ilman Gutenbergin kirjapainotekniikkaa meillä ei välttämättä olisi palovaroittimia hälyttämässä uunin unohtuneesta kinkkukiusauksesta.

Puoli seitsemän -ohjelman tiedesarjassa, Keksintöjen ketjussa, kuljetaan takaperoinen aikamatka keksintöjen alkulähteille. Reitin varrella tapaamme Einsteinin, natsit ja Babylonian orjat.

Osa 1: Popcorn

Oletko koskaan pannut merkille, miten pölyhiukkaset käyttäytyvät kun pölyinen ilma sähköistetään? Ilman tämä havaintoa meillä ei olisi tutkaa, kohereeria ja micro-popcornia.

Komeista grafiikoista vastaa herra nimeltä Hans Weckman.

Lainaus