Elävä arkisto - Niin, että mikä?

Alex Anttila — Thu, 28 Jun 2012 11:39:41 +0000

Elävä arkisto. "Niin, että mikä?", mietin kun ensimmäisen kerran kuulin, että aion työskennellä Elävän arkiston parissa. Olinhan minä jo aikaisemmin selannut lastenvideoita kyseiseltä sivulta, mutta mieleeni iski vain lähinnä mustavalkoiset 60-luvun tanssivideot. Ei oikein aluksi miellyttänyt täysillä, mutta olin jo aikaisemmin päättänyt, että tarjottiin minulle mitä vain duunia Yleltä, niin minähän otan sen ilomielin vastaan. Ja kyllähän minä Elävän arkiston otinkin.

Heti ensimmäisen päivän jälkeen koko ajatusmaailmani oli muuttunut Elävän arkiston suhteen. Kuvittelin Elävän arkiston vähän Yle Teeman tapaiseksi, joka tarjoaa vain vanhaa materiaalia, jonka on vaikeaa herättää kiinnostusta nuorissa. Todellisuudessa Elävä arkisto on paljon muutakin. Olen erityisesti pitänyt löytämistäni lastenohjelmista, sillä ne ovat minun lapsuuteni nostalgiaa, toisin kuin 50 - 70-lukujen videopätkät. Mielestäni on hyvä laittaa vanhan materiaalin sekaan mahdollisimman paljon myös uutta, kuten 2000- ja 2010-lukujen videoita. Tällöin valikoima monipuolistuu ja saavuttaa paremmin myös nuoret.

Perehdyin myös niihin mustavalkoisiin videoihin, jotka olin ehtinyt jo melkein kirota. Esitin yhdessä Elävän arkiston palaverissakin nyrkkisäännön "jos nuorille haluaa jotain mainostaa Elävästä arkistosta, niin ei mitään mikä on mustavalkoista", ja olen siitä kyllä edelleen samaa mieltä. Nuoret pitävät nykyajasta ja modernista - niin ja väreistä. Toki sivulta löytyi yksittäisiä mielenkiintoisia mustavalkovideoita, kuten "Mopotutkimus"artikkelista Karpo ja mopoisännän inhimilliset heikkoudet. Itse ainakin koen ärsyttäväksi selostajan äänen, joka tuntuu olevan sama jokaisessa mustavalkovideossa. On ymmärrettävää, että Elävän arkiston on vaikeaa saada yhteyttä nuoriin, jos nuorilla ei ole mitään käsitystä koko sivusta tai jos on, niin se on mitä luultavammin "sivusto täynnä vanhaa materiaalia". Sellainen se oli minullakin.

Katso Elävässä arkistossa: Karpo ja mopoisännän inhimilliset heikkoudet

Mutta mustavalkovideoita sen enempää mollaamatta voin kertoa, että olen viihtynyt täällä erittäin hyvin! Olen päässyt tekemään juuri sitä mitä olen halunutkin, joka on nostanut työmotivaation atmosfäärimme uloimpiin kerroksiin. Olen digitoinut vanhoja Rölli-jaksoja, leikannut niitä ja siten laittanut niitä Elävän arkiston sivulle.

Katso Elävässä arkistossa: Rölli lähtee etsimään elämän tarkoitusta

On ollut myös mukavaa tehdä poimintoja etusivulle ajankohtaisista aiheista, joita tuntuu olevan ympäri vuoden - aina on jotain mitä nostaa ihmisten nähtäville. Olen myös saanut paljon hyvää ja kannustavaa palautetta heti ensimmäisestä päivästä saakka, joka on auttanut jaksamaan menestyksekkäästi loppuun saakka. Missään välissä minua ei ole painostettu tekemään jotain vain aina on kysytty mielipidettäni ja olen käytännössä saanut vaikuttaa kaikkeen, joka tuntuu hyvältä.

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan - niin myös tämä työ. Olisi ollut upeaa jatkaa tiimissä vielä pidempääkin ja toivonkin ihan äärimmäisen paljon, että pääsisin vielä Ylen leipiin tulevaisuudessa. Ylen Siisti kesäduuni on ollut aivan uskomaton kokemus, jonka tulen varmasti muistamaan koko elämäni yhtenä parhaimpana työkokemuksena.

Oikein mukavaa kesää ja elämää täältä Elävästä arkistosta!

Ohessa lyhyt video työskentelystäni:

Lainaus

Kuka kuvassa? Metatietojen etsintäkuulutus

Eila Haikarainen, Yle Armi — Fri, 30 Mar 2012 07:16:12 +0000

Tämä ei ole visa, emme tiedä oikeaa vastausta kysymykseemme. Yritämme joukkoistamisen avulla saada vastauksia puuttuviin tai kadonneisiin tietoihin.

Arkistotyön arkipäivää ovat metatietojen puutteelliset tiedot. Ne voivat estää kuvan näyttämisen tai äänen käyttämisen.

Metatieto on tietoa tiedosta. Se voi tallentua tietokantaan digitaalisen median (esim. kuva- ja äänitiedoston) teknisistä ominaisuuksista automaattisesti tai se voi syntyä manuaalisesti liitännäistietona. Manuaalisuus tarkoittaa sitä, että joku kirjoittaa dokumentille mm. kuvaustietoja.

Tietokantojen hakujärjestelmät toimivat metatietojen avulla. Jos haluamme, että tulevaisuudessa jokin kirjoitus, kuva, ääni tai video on löydettävissä, varminta on liittää siihen riittävästi metatietoa.

Valokuvien osalta merkittävimmät metatiedot ovat kuvan aihe ja kohde: kuka tai mitä kuvassa näkyy, kuka kuvan otti, milloin ja missä.

Muita keskeisiä tietoja ovat esim. kuvauspaikkakunta ja kuvan ottamisen syy eli kuvaajan motiivi ja intentio. Onko kuva esim. dokumentti uutistapahtumasta vai tuotteen tai palvelun markkinointia varten otettu kuva? Olemme nostaneet tähän television vanhoista viihdeohjelmista kertovan kuvan, jossa esiintyy meille mysteeriksi jäänyt henkilö. TV-arkiston pitkäaikaisimmatkaan työntekijät eivät toistaiseksi ole onnistuneet tunnistamaan tässä valokuvassa esiintyvää naishenkilöä.

Etsintäkuulutus Levylautasesta

Alla on valokuva Suomen Television tv-ohjelmasta Levylautanen vuodelta 1963. Kuvassa tuottaja Eino Virtanen (1925-1999) ja tunnistamaton naishenkilö istuvat tv-studiossa pöydän ääressä ja lukevat katsojien kirjeitä. Kuvan otti Matti Ristimäki 28.5.1963. Ohjelmasta on säilynyt TV-arkistossa vain muutamia filmikatkelmia. Näiden lopputeksteissä ei mainita naispuolista juontajaa tai toimittajaa. Levylautanen käsitteli iskelmämusiikkia ja ohjelma koostui musiikkiesityksistä ja artistihaastatteluista. Ohjelmaa tehtiin vuosina 1962-1963.

Tunnistamisen helpottamiseksi tässä naisen kasvot hieman suuremmassa koossa:

Tässä kuva negatiivin viitekortista, johon kuvan tiedot on kirjoitettu.

Tässä negatiivikortin kääntöpuoli:

Miksi näin käy?

On useita syitä, miksi tietoja on voinut jäädä kirjaamatta.

Tietoa ei ole pidetty tärkeänä: kuva on otettu vain yhtä käyttöä varten, se on ajateltu kertakäyttötuotteeksi. Vasta myöhemmin on ymmärretty kuvassa näkyvän tiedon arvo, etenkin kun ohjelmasta ei ole olemassa kokonaista filmitallennetta.

Kiire, ”palaan tähän myöhemmin”. Ongelma, joka on myös nykypäivää. Ajatellaan, että joskus tulevaisuudessa tulee joutohetki, jolloin merkitsen valokuviini kuvausvuoden ym. tietoja. Aika nopeasti ihminen unohtaa lähiajankin tapahtumat, eikä sitä joutohetkeä sitten koskaan tule.

Epäselvät vastuukysymykset: kuka kirjaa tiedot? Esimerkiksi tämän kuvan kohdalla, onko vastuu ollut tiedottajalla, valokuvaajalla vai arkistohenkilökunnalla? Tieto ei ole kulkenut esim. valokuvaajan ja arkistoijan välillä. Nämä kaksi eivät vain sattuneet kohdakkain, jolloin puuttuva tieto olisi tullut puheeksi. Valokuvaaja on ollut jatkuvasti liikkeellä, on vietetty vapaapäiviä tai sattunut sairaustapauksia kyseisenä ajankohtana. Henkilöt ovat vaihtaneet työpaikkaa tai siirtyneet muihin tehtäviin.

Käytössä ei ole ollut vakiintuneita dokumentointitapoja, esim. kuvauspäiväkirjoja ei ole käytetty.

Tietoa on voitu pitää itsestäänselvyytenä omana aikanaan: kaikkihan sen nyt tietävät, että siinä on Niilo Tarvajärvi!

Tieto on kadonnut, esimerkiksi valokuvaan liittyvä lehdistölle tarkoitettu kuvateksti on liimattu kuvaan tai viitekorttiin, mutta se on aikojen saatossa irronnut ja kadonnut.

Puuttuva tieto voi estää kuvien käytön tai tehdä sen ainakin hankalaksi. Varsinkin henkilönimien oikeellisuus on ensiarvoisen tärkeää valokuvia julkaistaessa.

Jos tämä kuva tuo muistisi sopukoista esiin nimiä tai muita asiaan liittyviä vihjeitä, kirjaathan ne alla olevaan Kommentit-osaan ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Sähköpostiosoite ei näy muille, vaan jää ainoastaan blogin ylläpitäjien tietoon. Kun saamme teiltä nimiehdotuksia, ryhdymme tarkastamaan tietoa eri lähteistä. Oikeaan osuneen tai oikeaan tietoon johtavalle vihjeelle lupaamme lahjan Yle Shopin tuotteista.

-------------------------
Elävä arkisto valikoi Ylen arkistoista katseltavaa ja kuultavaa nettipalveluunsa. Lähteenä Elävällä arkistolla ovat Ylen radio-, tv- ja valokuva-arkistot sekä Ylen tietopalvelut. Tätä kokonaisuutta kutsutaan Ylessä nimellä Armi. Se on lyhenne sanoista Arkisto-, medianhallinta- ja informaatiopalvelut.

Arkistoja hoitaa noin 100 ammattilaista, jotka arkistoivat, digitoivat, dokumentoivat, restauroivat ja tekevät tiedonhakuja. Me palvelemme Ylen ohjelmantekijöitä tarjoamalla kuvaa ja ääntä Ylen ohjelmantuotantoon. Huolehdimme siitä, että ohjelmat säilyvät ja löytyvät myös tulevaisuuden käyttöjä varten.

Tämä blogikirjoitus on osa Armin dokumentoinnin kehitystiimin toimintaa. Avoin Yle -hengessä tiimi toivoo yleisöltä apua arkistojen metatietojen täydennykseen. Tiimiin kuuluvat Eila Haikarainen (tämän tekstin kirjoittaja) Marja-Liisa Holstein, Harri Juutinen, Heljä Kajo, Leena Korsumäki, Kirsti Laasonen, Tuula Ruokonen, Pekka Salosaari ja Elina Selkälä.

Lainaus

Blogit - arkistointi

Elävä arkisto - Niin, että mikä?

Kuka kuvassa? Metatietojen etsintäkuulutus