Blogit - mediankäyttö

Suodatinkupla-ilmiön torjuminen vaatii aktiivisuutta

Tuija Aalto — Tue, 10 Mar 2015 07:54:24 +0000

Tuija Aalto on Ylen strategiapäällikkö.

Facebookista on tullut yhä tärkeämpi väylä uutisiin ja muuhun journalismiin. Yle Uutisten tuoreessa sosiaalisen median käyttökyselyssä kolmannes mainitsi käyttömotiiviksi ajan tasalla pysymisen (tutkimustulokset taulukkona).

Sosiaalisen median algoritmisesti rajaama sisältötarjonta uhkaa yleistietoa, kun tietokoneohjelma suodattaa jokaiselle oman todellisuuden. Termin “suodatinkupla” (filter bubble) lanseerasi Eli Pariser samannnimisessä kirjassaan (Ted Talk video / tekstinä englanniksi) 2011.

Suodatinkupla-ilmiön torjuminen vaatii mediankuluttajalta aktiivisuutta.

Suomen Kuvalehti tarjosi jutussaan vuodenvaihteessa suodatinkuplan torjuntaan rutiinien välttämistä netissä, että esimerkiksi käyttää vaihtelevasti eri uutissivustoja ja hakukoneita.

Uusien verkkoviestintävälineiden käyttö edellyttää kansalaisilta valpasta medialukutaidon ylläpitämistä.

Suodatinkuplan rinnalla on näköpiirissä toinen uhka: maksetulla näkyvyydellä manipuloitu mediamaisema. Facebook-mainontaa ostamalla riittävin resurssein varustettu toimija voisi muokata yleistä mielikuvaa haluamaansa suuntaan valikoimalla maksua vastaan näytettäväksi halutun sisältöiset ammattijournalistien julkaisut.

Perinteisten mediayhtiöiden kannalta vakava huomio on, että Facebookin avulla arvostettujen tiedotusvälineiden maineella voi muokata mielipiteitä ostamalla näkyvyyttä omien tavoitteidensa kannalta myönteisille jutuille.

Mediakäyttäjälle näistä havainnoista seuraava johtopäätös on: mene säännöllisesti vierailemaan useamman arvostamasi tiedotusvälineen omalle sivustolle - älä jätä maailmankuvaasi vain somefilttereiden varaan.

-----

Lue myös Sami Kallisen blogi: Eeppinen sisältötulva, personointi ja Yle

Lainaus

Eeppinen sisältötulva, personointi ja Yle

Sami Kallinen — Tue, 13 Jan 2015 11:10:52 +0000

Sami Kallinen on internetin kehityspäällikkö Ylessä. @sakalli

1970-luvulla oli Kekkonen ja oli Yleisradio. Kun Kekkonen sanoi, että nyt hiihdetään, silloin kansa hiihti. Kun Yleisradio sanoi, että torstaina klo 19.30 tulee hyvää ohjelmaa, silloin katselimme ja kuuntelimme. Maailmasta otti selvää, tiedettiin mikä liittyy mihinkin ja kuka päätti.

100 tuntia minuutissa

Tänään media toimii toisenlaisella logiikalla. YouTube-palveluun ladataan yli sata tuntia sisältöjä minuutissa. Olisi virhe aliarvioida, miten monta mielettömän laadukasta minuuttia tuohonkin 100 tuntiin mahtuu. Jokainen niistä kilpailee suomalaisten ajankäytöstä. Asian ydin on kuitenkin siinä, että YouTube on vain yksi palvelu verkossa, ja palveluita on pilvin pimein vain muutaman klikkauksen päässä. Elämme keskellä huikeaa sisältötulvaa.

Kun tarkastelee Yhdysvaltojen televisio-ohjelmien tavoittavuuden kehitystä, on trendi ollut selkeä alusta alkaen: 1950-luvulla vuosikymmenen suosituimman ohjelman, I Love Lucy -sarjan jaksoa, katsoi lähes 70 % kotitalouksista. Tämän vuosikymmenen vastaavaa suurta suosikkia, American Idol -jaksoa katseli “vain” vajaat 15 % kotitalouksista. Luku on pienentynyt vähitellen vuosikymmenten saatossa.

Sisällön käytön valtava pirstaloituminen tai nk. atomisoituminen ei siis ole alkanut internetin myötä, vaan se on kulttuurissamme paljon vanhempi ilmiö.

Kuluttajan onni - mediatalon ongelma

On hyvä muistaa, että tulva ja pirstaloituminen ei ensisijaisesti ole niinkään median kuluttajien ongelma, vaikka maailma ehkä onkin kaoottisempi ja paljon vaikeammin jäsennettävissä kuin aikaisemmin. Kuluttajan oltavat ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Tänään löytyy enemmän ja parempaa sisältöä kuin koskaan. Vaivattomammin kuin koskaan. Maailma on lisäksi pullollaan työkaluja, jotka helpottavat sisällön löytämistä.

Ongelma onkin Ylen kaltaisilla perinnetoimijoilla kuten mediataloilla ja yhteiskunnallisilla instituutioilla. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, ovatko nämä instituutiot relevantteja myös tulevaisuudessa. Se ei ole mikään triviaali asia. Esimerkiksi hyvinvoivan ja vahvan yleisradioliikkeen ja terveen demokratian välillä on selkeä korrelaatio, joka on havaittavissa varsinkin Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.

Yleisradion ja muun kansallisen median mahdollistamalla näkökulmalla on suuri merkitys suomalaisille. Ei riitä, että teemme upeaa sisältöä, suomalaisten pitää myös löytää se. Sen, löytävätkö suomalaiset Ylen neuloja internetin heinäsuovista, pitäisi olla meille kaikille merkityksellistä.

Personointi - kuin oma Pirkko?

Personointi on yksi monista työkaluista tässä tilanteessa. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Parhaimmillaan persoinointi on kuin vanhanajan kylä- tai korttelikauppias Pirkko, joka tervehtii ystävällisesti asiakkaita tiskin takaa yllään valkoinen työtakki ja päähine. Vieressä perinteinen valkoinen vaaka, sellainen jossa on se korkea kolmionmuotoinen “näyttö”. Vitriinissä on erilaisia juustoja ja niiden edessä nimet ja hinnat kauniisti kirjoitettuna pahvinpalasille. Takaseinällä on muita tuotteita: kananmunia, säilykkeitä, juomia jne. Takaseinällä roikkuu kyltti, jossa lukee “Osta Pirkolta juustoa”.

Pirkko on loistava esimerkki siitä, mitä personointi voi olla. Koska Pirkko tuntee sinut, voi hän “personoida” juustovalinnat juuri sinun makusi mukaisiksi. Hän saattaa jopa tietää, kuka on tulossa luoksesi kylään illalla ja minkälaisista juustoista vieraasi pitää.

Ylellä ei tietenkään ole resursseja palkata jokaiselle suomalaiselle omaa Pirkkoa, joka auttaisi löytämään sisältö- ja tietohelmiä, mutta onneksi on olemassa välineitä, joiden avulla pystymme luomaan palvelua, joka muistuttaa - ainakin hitusen - sitä, miltä Pirkonkin palvelu näyttää.

Mitä personointi tarkoittaa Yle Areenassa?

Me Ylellä panostamme yhä enemmän personointiin. Uudistuvassa Areenassa on toiminnallisuuksia, jotka muistavat käyttäjän ja hänen valintansa. Suosikkeihin voit merkitä niitä ohjelmia, joista itse erityisesti pidät. Tämä auttaa sinua löytämään omat suosikkisi nopeammin seuraavalla kerralla kun palaat palveluun. Kun ohjelma jää kesken, Areena muistaa sen, ja voit myöhemmin jatkaa katselua samasta kohdasta ohjelmaa, tulevaisuudessa myös jollain toisellakin laitteella.

Personointia on myös se, että jos käyttäjä haluaa, lähetämme hänelle viestejä sähköpostilla, somessa tai miksei jopa tekstiviestinä. Viesteissä voimme suositella sinulle sisältöjä, joiden uskomme kiinnostavan juuri sinua, tai muistuttaa siitä, että nyt viikonloppuna sinulla on aikaa katsella suosikkisarjan viimeiset jaksot ennen niiden poistumista Areenasta.

Myös Uutisvahti personoi

Toinen esimerkki Ylen personoiduista palveluista on suosittu Uutisvahti-sovellus. Sovelluksessa käyttäjä itse painottaa aiheita. Painotusten perusteella Uutisvahti tarjoaa paremmin käyttäjää kiinnostavia sisältöjä.

Kaikki nämä valinnat, joita sinä käyttäjänä teet, ovat fantastista dataa meille. Paitsi että tuo data auttaa parantamaan palvelujamme, mahdollistaa sen analyysi myös sen, että teemme parempia sisältöjä ja sisältövalintoja. Eli se, että joku valitsee #lovemilla-sarjan suosikkisisällökseen tai painottaa tiedesisältöä Uutisvahdissa, on yllättävänkin laadukas signaali, jota pyrimme hyödyntämään.

Netflixin House of Cards on oppikirjaesimerkki siitä, miten käyttäjädataa hyödyntämällä tehtiin loistosisältöä. - Katso esim. http://www.nytimes.com/2013/02/25/business/media/for-house-of-cards-usin...

Ei tietenkään pidä unohtaa, että tällaisessa muutoksessa nousee esille myös hyvin paljon vaikeita kysymyksiä ja riskejä, joita pitää punnita. Vastuullinen datan keruu ja yksityisyys ovat teemoja, joita käsitellään koko ajan.

Puhutaan myös nk. filtteri- tai suodatinkuplasta, journalismin kohtalosta osana automatisoituvia julkaisuja, serendipiteetistä (eli siitä miten käyttäjä löytää sisältöjä, joita ei tiennyt haluavansa) ja mustista laatikoista. Nämä ovat vaikeita mutta kiehtovia kysymyksiä, joita olemme tutkineet ahkerasti viime aikoina, ja joihin palaamme tässä blogissa vuoden 2015 aikana.

Lainaus

Tv:n huippuhetket edessä

Ismo Silvo — Fri, 14 Nov 2014 07:20:18 +0000

Ismo Silvo on Ylen julkaisujohtaja.

Kaiken kehityksen voi ainakin jäljestäpäin nähdä kausina. On pioneerikautta, kriisikautta, vakiintumiskautta ja murroskautta.

Suomalaisen tv:n viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet kasvukautta. Tv elää tähänastisen historiansa huippuhetkiä. Kanavia on paljon, kuvan ja äänen laatu kirkasta, julkisuus ja tv-puhe liki kaiken läpäisevää ja vastaanotinlaitteita joka tarpeeseen. Telkkaria voi käyttää verkon yli melkein missä vaan.

Mitä digi-tv:n jälkeen?

Tämä toisen sukupolven digi-tv:n kausi kääntyy kuitenkin lopuilleen. Sen päätös näkyy kolmen–neljän vuoden päässä. Uutta kautta ollaan Ylessä jo rakentamassa täyttä vauhtia. Ei vain höpövisioimalla, että ”tv menee verkkoon” tai ”kukaan ei kohta katso kanavia”, vaan tekemällä jo tähän liittyviä töitä, henkilövalintoja ja toimintamalliratkaisuja.

Yle uudistaa oman tv-tarjontansa ja -konseptinsa seuraavan kahden vuoden aikana.

Näin Ylen tv on sekä valmiimpi vastaanottamaan mediakäytön muutoksen että aktiivinen muutoksen aikaansaamisessa. Ylen tekemisillä on suomalaisessa mediakentässä muutosta aikaansaava vaikutus. Emme siis aio olla vain reaktiivisia muutoksen vastaanottajia vaan Ylen valinnoilla on myös uusia toimialarakenteita luova vaikutus.

Minusta tätä tosiasiaa ei kannata aristella edes globaalien muutoshyökyjen edessä eikä rooliimme liittyvää vastuuta pidä karttaa. Aiomme siis viedä suomalaista tv-maailmaa pelotta uuteen. Surffilaudat ja leijat esiin!

Yle TV = telkkari + Areena

Mitä sitten Yle TV:n uudessa kaudessa näkyy?

Ensiksikin Yle TV:n ja Areenan yhdistyminen. Se on jo käynnissä, ja se on ajankohtaisen yt-prosessin suurin uudistustyömaa Julkaisut-yksikössä. Ylen TV:n ja Areenan tarjontaa johdetaan tästä hetkestä alkaen yhtenä kokonaisuutena ja yhtenäisin toimintamallein.

Tämä tulee näkymään jo 2015 Yle Areenan palvelurakenteen muutoksena.

Uusi Yle Areena tarjoaa uusia alikanavia, sisältöpaketteja, tapahtumapalveluita. Areenan käyttö personoidaan. Yle Areena on jo nyt koko kansan palvelu, ja se on valmis toteuttamaan ja vastaanottamaan nämä uudistukset uuden televisiokauden keihäänkärkenä.

Mahdollisuuksien tulevaisuus

Toiseksi näkyy, että perinteisten ns. broadcast-televisiokanavien määrä on tässä. Ylellä niitä on nyt neljä (jos Fem ja SVTWorld lasketaan yhdeksi) tai viisi (jos TV Finland lasketaan mukaan). Kolmen–neljän vuoden päästä kanavia on ehkä kolme, ja viiden–kuuden vuoden päästä ehkä vain kaksi. Siis perinteisiä tv-kanavia.

Areenan ja tv:n yhteenlaskettuja palvelupaketteja tulee olemaan ainakin kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Osumatarkkuus osayleisöihin paranee, käyttökokemus on vaivatonta.

On toki ratkaisevan tärkeää, että tämä tv-kanavien muutostyö tehdään viisaasti ja kaiken sen laadukkaan asiakkuustietämyksen perusteella, joka meillä on käytössä. Kanavien tarjonnat ja brändit tulee osata jalostaa ja uusia taiten, vahvuudet tulevaisuuteenkin vieden.

Mitään näistä päätöksistä ei toki vielä ole tehty, ja päätökset viedään aikanaan hallitukselle ja hallintoneuvostollekin. Lähitulevaisuudessa niiden valmisteluun kuitenkin jo ryhdytään.

Yle TV ja Areena tavoittavat nyt noin 3,5–4 miljoonaa suomalaista päivittäin. Viiden vuoden päästä tarkoituksemme on tavoittaa vähintään sama määrä, ja säilyttää näin Ylen julkisen palvelun ote ja rooli suomalaisten arjessa vahvana ja merkityksellisenä.

Perinteisten tv-kanavien määrä saattaa siis olla tässä. Mutta Ylen television huippuhetket eivät ole takana. TV:n ja Yle Areenan yhdistäminen tuo valtavan potentiaalin televisuaalisten sisältöjen uusimiseen, jakamiseen, löytämiseen ja osallistamiseen.

Ylen television parhaat vuodet ovat edessä!

Lainaus

Transatlanttinen kriisi

Reija Hyvärinen — Mon, 27 Oct 2014 15:05:37 +0000

Reija Hyvärinen on Ylen viestintäjohtaja.

Perheen teini lähti vaihto-oppilaaksi. Hänelle hankittiin uudelta mantereelta paikallisen operaattorin datapakettiin kytketty uusi kännykkä. Erinäisistä syistä teini ei saanut uutta luuriaan heti, vaan jäi viikoksi ilman toimivaa mobiilia.

Transatlanttinen katastrofi oli valmis. Laineet löivät Atlantin tälle puolen kun hurjistunut teini soitteli (sic!) lainaamillaan puhelimilla ja oma mobiili olisi pitänyt hoitua käteen Suomen aikaa aamuyöllä. Heti. Välittömästi.

Kun keskellä yötä tähän soppaan herätetty äiti yritti muistuttaa, että teinillä on läppäri, ja sen voi yhdistää laajakaistaan ja sieltä internetistä löytyvien palvelujen avulla voi tyttöystäville taas viestitellä sekä seurata urheilutuloksia, niin vastaus kuului: " Äiti, älä nyt oikeesti...että mä menisin jolleen TIETOKONEELLE...älä hei viitti!!!"

Tietokone ei ole mitään. Vain mobiililaite merkitsee.

Tähän maailmaan kasvaa suomalainen nuoriso. Eikä kannata väittää, että ei kasva. Kun tätä tarinaa kerron, niin poikkeuksetta kaikki teinien vanhemmat tunnistavat tilanteen – ollaanpa sitten kotimaassa tai kauempana.

Tunnistaako Yle sen tilanteen, missä nyt olemme?

Julkisen palvelun tulevaisuutta on katsottava rohkeasti ja pelotta. Jos maailma muuttuu, niin julkisen palvelunkin on muututtava.

Uusiin välineisiin ja nimenomaan mobiiliin on saatava aikaan julkisen palvelun loistavia, koskettavia ja merkityksellisiä sisältöjä. Toimivia juttuja, joita on helppoa, kivaa ja coolia käyttää. Sillä kai me haluamme pitää tämän isänmaan kasvavat toivotkin kiinni suomalaisessa sivistyksessä ja riippumattomassa laadukkaassa tiedonvälityksessä?

Teini täyttää viiden vuoden kuluttua 21 vuotta.

Missä Yle on silloin, jos emme nyt halua muuttua?

Lainaus

Gunilla Ohls: Ylen tehtävästä ja tavoitteista

Gunilla Ohls — Mon, 13 Oct 2014 11:51:21 +0000

Gunilla Ohls on Ylen strategiajohtaja.

Viime viikon blogini Ylen kolmesta ongelmasta herätti keskustelua sekä Ylen tehtävästä että tavoitteista. Jatkan siksi siitä.

Ylen tehtävä on laissa määritelty ja tosiaankin viimeksi lakia uudistettaessa "täyden palvelun" tehtävä korvattiin sanamuodolla "kattava ja monipuolinen".

Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin puolesta

Missiolauseemme (= miksi olemme olemassa) on johdettu suoraan laista. Hallintoneuvoston hyväksymä missiomme "Yle vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä,oivalluksia ja elämyksiä" on toimintamme perusta ja kaiken lähtökohta.

Eduskunta, joka lain hyväksyy, valvoo myös tehtäväämme. Hallintoneuvosto antaa kerran vuodessa eduskunnalle kertomuksen Yleisradion toiminnasta. Viime vuoden kertomus käsitellään juuri tällä viikolla eduskunnan täysistunnossa.

Jotta tehtävä tulisi toteutetuksi, Yle asettaa toiminnalleen tavoitteita, mm. asiakkuuteen liittyviä.

Miten voimme varmistaa, että suomalaiset saavat palvelua missiomme mukaisesti? Tällä hetkellä Yle palvelee erinomaisesti perinteistä yleisöä perinteisillä kanavilla ja huonommin heitä, joille Ylen sisällöt muuttuvassa median käytössä eivät ole kiinnostavia. Yle ei kuitenkaan voi luopua yrityksestä palvella myös tätä osaa suomalaisista.

Yle-vero on tv-maksua reilumpi

Ylen uusi rahoitusmalli on monella tapaa edistyksellinen ja tulevaisuuteen katsova. Vanha tv-maksu perustui kotona tapahtuvaan televisionkatseluun, siihen, että kotitalous omisti televisiolaitteen.

Vanha tv-maksujärjestelmä oli myös tavallaan epäoikeudenmukainen. Yksinelävää opiskelijanuorta kohdeltiin samalla tavalla kuin hyvätuloista perhettä. Kaikkien olisi pitänyt maksaa sama summa. Loppuvaiheessa joka neljäs kotitalous jätti lupamaksun maksamatta.

Uudistuksella Suomi ja Yle ovat eurooppalaisessa mittakaavassa edelläkävijöitä. Yle-veroa maksaa yksilö, ei kotitalous. Veroa ei ole sidottu mihinkään laitteeseen. Muutos koetaan yleisesti oikeudenmukaisena.

Ylen maksajina on nyt koko aikuisväestö, ja kansalaisten on koettava saavansa vastinetta rahalleen.

Ylelle on ensisijaisen tärkeää että riippumattomuus säilyy, olipa rahoitusmalli mikä tahansa. Riippumattomuudesta on hyvä käydä julkista keskustelua. Yle pyrkii kaikilla toimillaan sekä aatteellisesti että juridisesti takaamaan arvojensa mukaisen luotettavuuden ja riippumattomuuden niin poliittisista kuin kaupallistakin intresseistä. Tutkimme vuosittain sekä kansalaisten että päättäjien mielikuvaa Ylestä.

Yle-verolla Yle pystyy ylläpitämään sellaisia yleishyödyllisiä tai vähemmistöryhmille suunnattuja palveluita, joille ei muuten löytyisi rahoitusta. Aluetoiminta, lasten palvelut ja kuulovammaispalvelut ovat esimerkkejä tästä.

Uudistuminen on välttämätöntä

Kehitämme tapoja kohdata yleisöjämme yksilöinä ja mm. suositella sisältöjä, jotta jokainen suomalainen voisi kokea saavansa henkilökohtaisesti vastinetta maksamalleen verolle. Emme voi jättää osaa suomalaisista toimintamme ulkopuolelle sillä perusteella, että he eivät katso tai kuuntele ohjelmia tv- ja radiokanavilta. Myös suuret yleisöt ovat vauhdilla siirtymässä verkon käyttäjiksi.

Ylen on uudistuttava ja ponnisteltava löytääkseen tapoja kohdata heidät, jotka eivät nyt koe Yleä omakseen. Ylen olemassaolon edellytys on, että kohtelemme kansalaisia tasavertaisesti. Tämänkin takia asiakkuustavoite 100–90–80 on niin keskeinen.

Tämä tarkoittaa että Ylen on rohkeasti uudistuttava, ja meidän on oltava mukana median ja yhteiskunnan murroksessa. Mielellään eturintamassa eikä takarivissä odottamassa.

Lainaus

Ylen kolme ongelmaa

Gunilla Ohls — Thu, 09 Oct 2014 10:41:10 +0000

Gunilla Ohls on Ylen strategiajohtaja.

Ylessä eletään muutoksen aikoja. Moni kysyy: miksi.

Miksi muutoksen pitää olla niin mittava? Eikö voisi edetä maltillisemmin? Pitääkö Ylen mennä vielä isommin verkkoon ja miksi eivät nykytoimet riitä?

Kaikessa yksinkertaisuudessa Ylen tilanne kärjistyy kolmeen asiaan:

asiakkuuteen – asiakkuustavoitteisiin ei ole vielä päästy
resursseihin – resurssit ovat pääosin kiinni perinteisessä mediatyössä
rahaan – budjetissa on 10 miljoonan euron aukko.

Yle ei nykytoimillaan saavuta asettamiaan asiakkuustavoitteita. Suomalaisten mediankäyttö on muuttumassa. Nuorten lisäksi nyt myös suuret yleisöt ovat vauhdilla siirtymässä verkkomedioiden käyttäjiksi.
Valtaosa Ylen resursseista on silti kiinni perinteisessä mediatyössä, vaikka kasvu tapahtuu verkossa. Ja kolmanneksi Yle-vero pysyy ensi vuonna nykytasolla, vaikka kustannukset nousevat. Niinpä kuluja on leikattava.

Asiakkuuteen, resursseihin ja rahaan liittyvät ongelmat yhdessä johtavat siihen, että kuluerien karsimisen lisäksi tämä muutos vaikuttaa myös työtehtäviin. Yle käynnisti syyskuussa yt-neuvottelut, joiden piiriin kuuluu noin kolmannes henkilöstöstä.

Ylen asiakkuustavoitteet on ilmaistu lukusarjana 100–90–80. Luvut tarkoittavat, että Yle haluaa tavoittaa kaikki 100 % suomalaisista vuoden aikana ja että 90 % pitää ohjelmia ja palveluita kiinnostavina ja päivittäin tavoitamme 80 % suomalaista.

Veroratkaisun jälkeen suomalaisten tavoittaminen on entistä tärkeämpää. Emme ole koko kansan Yle, ellemme tavoita ja palvele suurta osaa suomalaisista. Ylen tulevaisuuden ja julkisen palvelun oikeutuksen kannalta tämä on aivan keskeistä. Mediankäyttö muuttuu ja meidän on edelleen pidettävä yllä hyvä yleisösuhde ja ymmärrys julkisen palvelun roolista.

Asiakkuustavoitteissa olemme nyt tilanteessa 100–80–70. Monista pyrkimyksistä huolimatta, emme ole vielä päässeet vielä tavoitteeseemme.

Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan hyvin toimivien perinteisten kanavien lisäksi isoja panostuksia verkkopalveluiden kehittämiseen, verkko-osaamiseen, löydettävyyteen ja sisältöjen ja palveluiden kiinnostavuuteen.

Ylen tehtävässä on historian kerrostumia; meillä on paljon vaalittava kulttuurin, sivistyksen, riippumattoman tiedonvälityksen ja yhteisten kokemusten luojana ja tuojana. Tehtävämme ydin on edelleen palvella suomalaisia hyvin ja samalla luoda elinvoimaista uuden julkisen palvelun mediaa. Vastuumme on myös rakentaa vankkaa pohjaa seuraaville sukupolville.

Lue lisää:
Tiedote 15.09.2014: Yle siirtää painopistettä verkkoon ja aloittaa yt-neuvottelut

Lainaus

Journalismin arvosta on pidettävä huolta

Atte Jääskeläinen — Mon, 22 Sep 2014 07:57:15 +0000

Atte Jääskeläinen on Ylen uutis-ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja.

Suomen talouden tila on “katastrofaalinen", kuvasi Björn Wahlroos syyskuisen sunnuntain Helsingin Sanomissa. “Kuinka alas voi vajota”, otsikoi Nordea tuoreen talousennusteensa omilla nettisivuillaan.

Vaikka Suomen talous viimein 2015 lähtisi nousuun, monivuotinen lama näkyy yhä selvemmin arjessa, kun sitä ei voi enää pehmentää velanotolla. Kaikki verorahoitteinen toiminta joutuu monivuotiselle kuurille. Työttömyys nousee, köyhyys lisääntyy.

Kansalaisilla on vaihtoehtoja

Tulin Yleen vuoden 2007 alussa päätoimittajaksi, kun tv-uutiset ja radiouutiset oli päätetty yhdistää. Suomen kokonaistuotanto on nyt alemmalla tasolla kuin silloin. Sanomalehdet ovat menettäneet mainoseuroistaan samana aikana kolmanneksen.

Se, mitä Ylen rahoitukselle tällaisessa maailmassa tapahtuu, on vain asian toinen puoli. Oikeastaan paljon vakavampi muutos kohdistuu journalismin arvoon suomalaisille.

Kun kaikki sisältö on kaikkien saatavilla aina ja kaikilla ruuduilla, journalismi joutuu kilpailemaan yleisön huomiosta aivan toisella tavalla kuin ennen. Kansalaisella on lukuisia vaihtoehtoja. Hän valitsee kaikesta tarjonnasta, mitä itse haluaa.

Kenen palvelua suomalaiset seuraavat, kun he haluavat pysyä ajan tasalla ja tietää, mitä on tapahtunut? Mikä kuvake suomalaisilla on älypuhelimen avausnäytöllä, viiden käytetyn nappulan joukossa? Karua sanoa, mutta nämä kysymykset ratkaisevat, onko Ylellä ja sen journalismilla tulevaisuutta.

Ylen on palveltava miljoonia suomalaisia radion ja tv:n lisäksi myös verkossa ja mobiilissa parhaiten, jos haluamme menestyä. Se tarkoittaa määrätietoista työtä ja valintoja.

Kolmen kohdan resepti

Kun tilattavat laatulehdet siirtyvät maksumuurin taakse, julkisen palvelun tuleva rooli kirkastuu. Ilmaista verkkojournalismia tarjoavat miljoonien käyttäjien iltapäivälehdet ja Yle. Yhteiskunnan ja demokratian terveen kehityksen kannalta meillä on kirkas tehtävä, jonka oivaltamiseksi ei tarvitse olla viestintäpolitiikan asiantuntija.

Miten menestys rakennetaan?

Ensin: Jokaisen tekemämme jutun on tarjottava suomalaisille jotain uutta, arvokasta ja merkityksellistä, erilaista kuin muut. Juttujen pitää muodostaa johdonmukaisia journalistisia kokonaisuuksia, jotka kasvavat ja kehittyvät jatkuvasti. Ylen erityisvahvuuksia ovat läsnäolo maakunnissa, läsnäolo maailmassa ja kyky herättää ja ylläpitää yhteiskunnallista keskustelua. Näille meidän kannattaa rakentaa.

Toiseksi: Jokaisen radio- ja tv-lähetyksen pitää olla erinomainen ja katselemisen ja kuuntelemisen arvoinen senkin jälkeen, kun itse uutinen on jo tiedossa. Lähetykset rakentuvat jutuista, mutta myös erinomaisesta kyvystä tarjota näkökulmia, keskusteluja ja rikastaa aiheita suorilla osuuksilla sekä studiosta että tapahtumapaikoilta. Television voima on visuaalisuudessa, sen pitää siksi olla vaikuttavaa.

Kolmanneksi: Sekä jutut että radio- ja tv-lähetykset on tarjottava jokaiselle suomalaiselle hänen tarpeitaan ymmärtäen, hänelle parhaalla tavalla. Areena ja Uutisvahti ovat esimerkkejä tästä kehittämisestä.

Kun talous romahtaa, on säästettävä. Kun ihmisten mediankäyttö muuttuu, Ylenkin on muututtava. Riittävän paljon, riittävän rohkeasti.

Lainaus

Tulevaisuuden julkisen palvelun media

Gunilla Ohls — Fri, 09 May 2014 05:47:32 +0000

Gunilla Ohls on Ylen strategiajohtaja.

Ylen hallitus on kokouksessaan 8.5. hyväksynyt Ylen strategisen suunnan. Hallintoneuvosto vahvistaa sen lopullisesti 11.6. minkä jälkeen viestimme päivitetystä strategiasta eri tavoin, myös Ylen yhtiösivustolla verkossa.

Strategian hyväksyminen ja sen toteutuksen seuranta ovat Ylen ulkopuolisen hallituksen keskeisimpiä tehtäviä. Meidän yleläisten tehtävä on muuttaa strategia todeksi.

Vain ja ainoastaan tekojen kautta strategialla on merkitys. Kaikki yleläiset - olipa työ, tehtävä tai rooli mikä hyvänsä - vaikuttavat omalla panoksellaan siihen, miten tämän ja huomispäivän julkisen palvelun mediaa yhteiskunnassamme arvostetaan. Myös yhteistyötahomme vaikuttavat siihen.

Digitalisointi on viimeisten vuosien aikana vaikuttanut syvästi yhteiskunnan rakenteisiin, mediaan ja ihmisten arkeen. Massamedian rinnalle on kasvanut mobiili, henkilökohtaiseen valintaan perustuva tapa käyttää mediaa. Verkon osuus median käytöstä kasvaa nopeasti. Kaupallisen median perinteinen arvoketju on murtumassa, minkä seurauksena ansaintamallit on rakennettava uudestaan. Kaikenlainen asiointi siirtyy verkkoon. Uudet toimijat haastavat perinteistä mediaa. Datan siirto ja hyödyntäminen ovat vielä alkutaipaleella. Muutoksen tahti kaikilla rintamilla on kova.

Muutoksessa on myös käsitys julkisesti rahoitetun median roolista yhteiskunnassa. Viime vuonna voimaan astunut Yle-vero vahvistaa suomalaisten odotuksia Yleä kohtaan. Ylen julkinen palvelu tulee jatkossakin olemaan keskustelun ja arvioinnin kohteena.

Ylen tulevien vuosien suurin haaste on ymmärtää suomalaisten yleisöjen ja eri asiakasryhmien muuttuvia ja eriytyviä tarpeita. Meidän on pidettävä myös huoli Ylen hyvästä yleisösuhteesta ja siitä, että julkisen palvelun ajatus ymmärretään laajasti yhteiskunnassa.

Erottuvuus muista toimijoista, verkkopalveluiden käyttökokemuksen varmistaminen, päätelaitekehityksen ymmärtäminen ja toiminnan tehokkuus ovat asioita, joihin olisi erityisesti panostettava.

Miten Yle sitten rakentaa tulevaisuuden julkista palvelua?

Rakennamme sitä kehittämällä vahvasti media-alaa ja julkista palvelua, vastaamalla sisällöillä ja palveluilla yleisöjen ja asiakkaiden muuttuviin mediatarpeisiin sekä toimimalla entistä aktiivisemmin erilaisten yhteistyötahojen kanssa. Lisäksi meidän on käytettävä julkisia varoja entistäkin tehokkaammin ja tehtävä asioita sujuvasti. Seuraavien vuosien strategiset painopisteet ohjaavat tekemistämme ja panostuksia tähän suuntaan.

Juna ei seiso paikallaan. Ennustan, että seuraavien vuosien aikana näemme yhä voimakkaammin uudistuvan Ylen. Strategia sekä velvoittaa että antaa luvan toimia.

Yle haluaa tehdä maailmanluokan julkista palvelua. Olemme suomalaisten palveluksessa!

Gunilla Ohlsin blogi 31.1.2014: Yle on tärkeämpi kuin koskaan

Lainaus

Ajatuksia nopean muutoksen hitaudesta

Tanja Iikkanen — Tue, 07 May 2013 11:40:38 +0000

Tanja Iikkanen on genretuottaja Luovat sisällöt -yksikössä

Ihmisiä on neljää tyyppiä:

1. innostuja: "Milloin aloitetaan?"
2. epäilijä: "Tuskin toimii, tuota on kuule yritetty, eikä näillä työmäärillä onnistu."
3. ehkäilijä: "Periaatteessa kyllä, mutta haluan lisää aikaa ja palkkaa."
4. kieltäjä: "Minulla on puoli miljoonaa katsojaa, vie se nettisi jollekin joka pärjää huonommin."

Puolensa voi valita, mutta halusi tai ei, muutos koskee kaikkia. Toiset meistä kokevat, että muutos tapahtuu vauhdilla. Itse taas kuulun siihen porukkaan, joka ei malttaisi odottaa, että iso laiva kääntyy.

Kiivas muutosvauhti on osa internetin luonnetta. Kehitys menee eteenpäin päivittäin. Kaikki muukin tapahtuu verkossa valon nopeudella verrattuna muihin välineisiin. Twitter on siitä paras esimerkki – tänään: tuhansia 140 merkin viestejä kotimaasta, ulkomailta, yrityksiltä, yksityisiltä, muilta toimijoilta.

Maailmassa, jossa kuka tahansa voi julkaista, on median asemoiduttava uudestaan. Se on tehtävä yleisön ehdoilla.

Ylen tavoittamattomissa on tällä hetkellä noin miljoona suomalaista. Jotta heidät ja nykyinen yleisö tavoitetaan, on onnistuttava sekä sisällöissä, muodoissa että julkaisutavassa. Mistä sisältöjemme on löydyttävä?

Laitevalmistajat ja operaattorit ideoivat kilpaa ratkaisuja ja yrittävät ennakoida median käytön muutosta. Yksi yrittää tehdä älykkäämpää televisiota, toinen panostaa kaukosäätimeen, kolmas tekee älykkään digiboksin, neljäs paketoi sisällöt ja laitteet, viides tuo pelikonsoliinsa kaikki herkut ja kuudes kehittää pientä laitetta, jota kännykäksi nykyään kutsutaan, entistä ihmeellisemmäksi.

Missä siis on Ylen paikka?

Vastaus on päätelaiteriippumattomuus ja datan avoimuus. Ne ovat ainoat tavat palvella yleisöä kaikkialla siellä, missä he haluavat Ylen sisältöjä kuluttaa.

Tällä hetkellä mietimme vuoden 2014 ohjelmistoa eri välineissämme. Vahvistumassa ovat datajournalismi, tiedon visualisointi ja interaktiivinen pelillinen sisältö. Isojen tapahtumien aikana olemme jo vakiinnuttaneet reaaliaikaisen vuorovaikutuksen sosiaalisessa mediassa ja yle.fi:ssä. Tavoitteemme on tuoda sohvalle erilaisia äänestys- ja osallistumismahdollisuuksia.

Julkaisimme Yle Areenan vuonna 2007, jolloin muilla mediataloilla ei ollut mitään vastaavaa ja kaikki tv-kanavat toivoivat, että internet ei häiritsisi liikaa heidän toimintaansa. Aluksi oli vaikeaa saada myös oman talon ihmisiä ymmärtämään, miksi sellainen palvelu tehtiin.

Nyt tilanne on täysin toinen. Pohdimme yhdessä, miten ja missä ohjelmia julkaistaan ja miten saadaan mahdollisimman laajat tekijänoikeudet, jotta ohjelmien katselu ja kuuntelu mahdollistuu kaikissa yleisimmissä päätelaitteissa, silloin kuin katsoja ja kuuntelija haluaa.

Lainaus

Epäonnistunut kokeilu?

Reetta Lehto — Mon, 07 May 2012 05:49:38 +0000

Reetta Lehto on HRD-asiantuntija

Haloo! Onko Hesari? Haluaisin siirtyä viikkotilaajasta sunnuntaitilaajaksi.
Selvä. Onnistuu.
Haluatteko tietää miksi?
No voithan sä sen kertoa..
Alkaa tämä teidän jokapäiväinen kolmisivuinen museolobbaus ahdistamaan. Eikö maailmassa muuta ole!
Ok. Kerron tämän toimitukseen. Kiitos.

Mitä tapahtui perheelle, joka lopetti ikiaikaisen sanomalehden viikkotilauksen?

Alku oli huumaa. Kerroin kaikille, kuinka edistyksellisiä olemme. Olemme siirtyneet uuteen moderniin aikaan ja katkaisseet ikiaikaisen tradition. Alan ymmärtää mobiilipalveluiden kasvua ja luen uutisia kännykällä bussissa, sängyssä ja kaupan jonossa. Kokoan erilaisia uutisfeedejä omalle sivulleni ja yritän laittaa lapsille samanlaisia sivuja heitä kiinnostavista asioista.

Mutta sitten alkaa tapahtua.

Alan tippua keskusteluista pois. Mikä selvitys? Mikä tapahtuma? Milloin ja missä?
Poika tekee koulutyötään, johon opettaja pyytää etsimään yhdyssanoja sanomalehdestä. Kotoa löytyy City-lehti ja sen sivuilta tissi-baari ja kanta-asiakas.
Aamut ankeutuvat. Aamuista puuttuu levollisuus ja yhdessäolo. Kenelläkään ei ole syytä pysähtyä aamiaispöytään, vaan kaikki lähtevät omiin suuntiinsa. Aamu- tv tulee tutuksi ja museohanketta pääsee seuraamaan Ylen lehtikatsauksissa.
Tytär kysyy, että voisiko ruokatorstai-osuuden tilata erikseen. Hän kaipaa uusia ruokavinkkejä.
Yle Armi lainaa meille neljäksi päiväksi tabletin. Se ei istunut aamupöytään, eikä tabletti jakaantunut neljään osaan. Kehittely vaatisi neljän hengen perheessä suurta sijoitusta ja tekniikkaviidakko kaksinkertaistuisi.
Lapset kysyvät helmikuun lopussa perusteluja lehden lopetukselle. Selitän museohankkeen herättämiä tuntojani.
Ylen verkkopalvelut etupäässä Areena ja uutiset tulevat tutuiksi. Päätelevision ollessa varattuna huomaan katsovani sohvankulmalla tietokoneella Areenanasta konsertteja ja ohi menneitä ohjelmia.
Äiti kertoo aina tavatessaan, mistä olemme jääneet paitsi ja muistaa mainita museohankkeen etenemisestä.
Poika kaipaa urheilu-uutisia ja tietoa tulevista matseista.
Mielenkiintoinen teatteriarvostelu ja ensi-ilta menevät ohi. Lukematta jää elokuvien ja taidenäyttelyiden arviot.
Huvittelen ajatuksella erilaisten lehtien kausittaisesta tilaamisesta, mutta markkinoilta ei löydy mitään mielenkiintoista.
Kotikoneiden tekniset ominaisuudet alkavat korostua. Koneen avautumisen hitaus, fyysinen koko ja sähköjohtojen viidakko alkavat ottaa kaaliin.
Maaliskuun aikana pohdimme useamman kerran lehden tilausta. Yhden hengen museohankkeen vastustaja alkaa jäädä alakynteen.

3.5.2012
Museohanke kaatui. Teemme päätöksen.

Haloo! Onko Hesari? Haluaisin aloittaa uudestaan viikkotilaajana.

Lapsuudenkodin ajoista, läpi köyhien opiskeluvuosien jatkunut aamulehtiperinne istuu tiukassa. Kyse on traditioista ja omasta ajasta, ei niinkään lehden sisällön erinomaisuudesta. Kyse on myös jaetuista kokemuksista, aamun lehti lehti on konkreettisesti jaettu moneen osaan ja yhtälailla siitä heränneitä ajatuksia on jatkettu ja referoitu myöhemmin.

Epäonnistuimme. Palaamme vanhaan malliin. Vielä ei ole meidän perheen aika olla moderni verkkoperhe.

Lainaus