Blogit - tasa-arvo

Kuinka paheksunta melkein vei meiltä housut

Sonja Fogelholm — Thu, 22 May 2014 08:41:22 +0000

Istun tässä työtuolissani rennosti haarat levällään. No siksi, koska se nyt vain sattuu olemaan mukava asento. Mutta enpä istuisi, jos olisi pakko käyttää hametta.

Hame on lapsuuteni unelmavaate, prinsessyyden ja kauneuden merkki. Nykyäänkin pukeudun yksilahkeiseen, jos on jokin oikein juhlallinen tilaisuus. Ja mikäpä siinä, mutta tehdessäni artikkelia mainiosta historiasarjasta Kuinka nainen sai housut opin, että vielä noin 1950- ja 1960-luvuille asti unelmaleningit ovat aiheuttaneet naisille vaaratilanteita ja jopa tuskaa.

Kävi ilmi, että housut naisilla ei ollutkaan ihan yksinkertainen asia. Suurimmaksi esteeksi nousi – ainakin minun silmissäni – vanha kunnon paheksunta.

Miten me sitten saimme housut? Se meni osapuilleen näin:

Alussa oli pelko: housut naisella oli maailmanlopun merkki. Raamatussa oli kielletty naisten käyttävän miesten vaatteita ja toisinpäin. Juuri housuista tuli miesten vaatteiden symboli viktoriaanisella ajalla, siispä housut naisella oli yhtä kuin syntiä, kerrotaan sarjan ensimmäisessä osassa.

Katso jakso Maailmanlopun lahkeet Elävässä arkistossa

Tämän ylikansallisen maailmanlopunpelon lisäksi naisten housuja pelättiin Suomessa sisällissodan takia. Oli tiedossa, että jotkut punaisten naisista käyttivät housuja, joten punaisten voittoa pelättiin myös sen puolesta, että sitten saattaisi naisten keskuuteen levitä tämä miesten muoti.

Sisällissodan jälkeen naisten housut yleistyivät urheilun kautta, mutta ei ennen kuin naiset olivat ehtineet kärsiä jonkin aikaa. Eevakaarina Launis muistelee sarjan toisessa osassa, kuinka hiihtäessä tuli kylmä, koska oli tultava toimeen hameella ja sukkanauhoilla – sukkahousuja ei ollut vielä keksitty.

Siis hameella ja sukkanauhoilla!

”Oli aina jalat sinisen kirjavana, kylmä oli”, muistelee Marjatta Haiko.

No aivan varmasti oli. Lapissa monena vuonna hiihtäneenä kavahdan pelkkää ajatustakin tällaisesta hiihtomuodista.

Onneksi pikkuhiljaa tultiin järkiin ja tajuttiin, että naisillekin voisi kehitellä hiihtohousut, jotta hekin saattoivat hiihtää normaalisti. Vaikka hiihdossa siis ihan sallittiin naisten käyttävän housuja, saatettiin sitä edelleen paheksua, kuten Anna-Liisa Maijala jaksossa kertoo.

Katso jakso Pula-ajan pojat Elävässä arkistossa

Paheksunta jatkui myös sotien jälkeisessä työkulttuurissa, jossa oli 1900-luvun alussa osoitettu edistyksellisyyttä, kun naisille oli hankittu housuja työasusteiksi. Työsuojeluviranomaiset olivat tajunneet, että naisten hameet olivat epäkäytännöllinen ja vaarallinen työasu, koska helmat saattoivat tarttua koneen osiin kiinni. Kun työpaikat siirtyivät yhä enemmän tehtaista sisäsiisteihin konttoreihin, palasi hamemuoti normiksi.

Katso jakso Sorvin ääressä Elävässä arkistossa

Sitten tulivat farkut, ja onneksi tulivatkin. Farmarit olivat niin suosittuja nuorten kesken, että toimivat 1950- ja 1960-luvuilla merkittävänä naisten housujen käytön edistäjänä. Hurjaa etuvetoketjua niissä ei ensin ollut – liian uskaliasta – mutta yhtä kaikki niitä halusivat kaikki ja niihin pukeutuivat kaikki.

Farkut olivat niin iso juttu, että ohjelmassa esiintynyt Eija Saarilahti kirjoitti päiväkirjaansa kokonaisen sivun pelkästään niiden hankkimisesta.

Katso jakso Farmarin vermeissä Elävässä arkistossa

Hellyttävintä koko sarjassa ovat Saarilahti ja muut sarjassa esiintyvät naiset. He muistelevat hymyssä suin entisiä aikoja, jolloin hame aiheutti päänvaivaa, ja jolloin nöyränä toiveena oli, että kun sitä kerran oli käytettävä, olisipa se ollut edes vähän käytännöllisempi.

En löydä heidän kasvoistaan katkeruuden merkkejä, vaikka he eivät ole aina voineet valita, mitä laittavat päälleen, ja silloinkin kun uskaltautuivat sujahtamaan housuihin, heitä paheksuttiin: Pappilan väki paheksui talvipakkasella hiihtohousuissa hiihtävää opettajatarta. Hurskas seurakuntalainen paheksui toista seurakuntalaista housujen käytöstä jumalanpalveluksessa. Työpaikalla housuja käyttävästä naisesta saattoi tulla miesten silmätikku.

Ei riittänyt, että paheksuttiin housuja, vaan hamettakin voitiin paheksua, jos se oli liian lyhyt – näin oli käynyt Helena Niemeläiselle, kuten hän kertoo viimeisessä jaksossa.

Marjatta Haikoa tuntuu kyllä harmittavan yksi asia. Se että mediassa kirjoitellaan suomalaismiesten rakastuvan vallan venäläisnaisiin, koska suomalaisnaiset käyttävät vain tuulipukuja ja housuja.

Sovitaanko, ettei enää vinoilla suomalaisnaisten tuulipukujen käytöstä niin kuin se olisi jotenkin hävettävää, noloa tai rumaa? Sehän on oikeasti aivan mielettömän hieno asia.

Lainaus

Tulta munille ja bensaa liekkeihin!

Juhana Säilynoja — Tue, 23 Jul 2013 12:53:47 +0000

”Hysteriaopit olivat hirveen käteviä siinä, että ne määrittelivät naisen sairaaksi heti syntymästä lähtien. Ja silloin kun me oletetaan, että jokaisessa naisessa on sairaus, joka vain odottaa puhkeamistaan me voidaan sysiä häntä ihan vapaasti. Me voidaan neuvoa ja komentaa häntä ihan loppumattomiin. Väistele sairauttasi”, näin kertoo taidehistorioitsija ja tietokirjailija Anna Kortelainen Kosmos-ohjelmassa Nainen, hysteria, tavaratalo.

Katso Kosmos: Nainen, hysteria, tavaratalo Elävässä arkistossa

Naiseus ei ole sairaus, mutta sukupuoli on ollut syy syrjiä kautta historian. Naiseus on ollut toiseutta, toiseutta valtaapitävistä. Naisliike lähti liikkeelle kahden valtasukupuolen tasa-arvon saavuttamiseksi. Tavoitteena oli ääni-, työ- ja koulutusoikeus. Nainen oli ihminen, jonka olemassaolo yhteiskunnan kaikilla aloilla ja portailla oli sallittava ja suvaittava.

Kuuntele ja lataa omaksi Karmela Belinkin ohjelma naisliikkeen vaiheista

Feministiset ajatussuunnat ovat edenneet valtarakenteita laajemmin kyseenalaistavammiksi. Kenenkään maailmassa ei pitäisi tyytyä vain siihen, että häntä suvaitaan. Jokaisella on oltava oikeus aktiiviseen olemassa olemiseen yhdenvertaisena muiden kanssa, ilman, että joku häntä ylhäältä tai sivulta suvaitsee. Suvaitseminenkin on syrjäyttävää.

Kortelaisen sitaatti kuulostaa hälyttävän ajankohtaiselta. Sukupuolia ei ole vain kaksi ja edelleenkin yhteiskuntana koemme oikeudeksemme määritellä ihmisiä sairaiksi heidän sukupuolensa vuoksi ja syrjiä heitä siksi. Spotlight kysyi tänä vuonna, että miksi valtio päättää kenellä on oikeus lisääntyä. Suomessa pakkosteriloidaan ihmisiä sukupuolivähemmistöön kuulumisen vuoksi, eikä käytäntöä ole lopettanut edes ulkomainen paine. YK:n mukaan sterilisoiminen on kidutusmuoto.

Elävän arkiston artikkeli Voiko mies synnyttää, nainen siittää?

Viime aikoina kun jotkut poliittiset toimijat ovat irtautuneet feministisestä arvomaailmasta, on ajankohtaista kuunnella kahta pitkän linjan entistä poliitikkoa puhumassa naisen asemasta politiikassa. Miksi Suomen pääministeriä on luvallista kutsua kokovartaloministeriksi? Arja Alho ja Elisabeth Rehn ovat sitä mieltä, että naisia ei vieläkään nähdä yksilöinä vaan naisina ja naisen tulee olla tietynlainen. Jos ei ole, on hankala tapaus, josta tulee hankkiutua eroon.

Katso Kolmas valtiovalta -ohjelman debatti

Miksi on tarpeen muistuttaa siitä, että sukupuolella ei sinänsä ole väliä duunissa? Ei kai enää ole vallalla käsitystä siitä, että joku on lähtökohtaisesti vähemmän minkään ominaisuutensa takia?

Siitä edenneestä feministisestä argumentaatiosta voi kuunnella lisää mielenkiintoisista radio-ohjelmista Tulta munille ja Bensaa liekkeihin. Anne Moilasen juontama Tulta munille keräsi valtavan palauteryöpyn ensimmäisen ohjelman jälkeen. Ohjelman seuraajaksi valittiin Akuliina (nykyään Atlas) Saarikosken luotsaama Bensaa liekkeihin. Molemmissa ohjelmissa vetäjät tuovat esiin jokaviikkoisen manifestin. Moilasen mielestä on pötypuhetta, että Suomi olisi missään mielessä tasa-arvon eturintamassa. "Päinvastoin olemme jääneet ihan hännille. Puhe siitä, että meillä muka olisi asiat hyvin, estää meitä näkemästä, miten järkyttävässä tilanteessa me itse asiassa olemme".

Kuuntele Anne Moilasen Tulta munille! -ohjelmaa Elävässä arkistossa

Saarikoski laajensi ohjelman aihepiiriä. Hänen manifestejaan olivat muun muassa "heteroelämä on yllätyksetöntä ja tylsää", "terveen ruumiin ihannointi on väärin" ja ”lihansyönti on lopetettava”.

Kuuntele Akuliina (Atlas) Saarikosken Bensaa liekkeihin -ohjelmaa Elävässä arkistossa

Lainaus

KKO pelasti kuluttajaviraston sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä

laitinen_yle — Fri, 18 Mar 2011 22:02:14 +0000

Kun nykyisin ollaan kovin tarkkoja sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä, niin tämä on kummallinen tosikertomus millä perusteella korkein oikeus kumosi 1996 alempien oikeusasteiden mielestä miestä syrjivän ratkaisun valittaessa toimittajaa Kuluttaja – lehteen.
Jos korkein oikeus ei olisi tullut apuun, niin kuluttajavirasto ja sen lehti olisivat joutuneet hyvin kiusalliseen asemaan, kun mukana oli myös ripaus miestä koskevaa ikäsyrjintää.

Kuva:YLE

Lopputuloksen kannalta tragikoomista on, että korkeimman oikeuden ratkaisu samalla laajensi työnantajien mahdollisuuksia palkata toimeen melkein kenet tahansa, jos tehtävä määritellään riittävän väljästi.

Miten niin tragikoomista? Siksi, että kantajana oli ammattiliitto, Suomen Sanomalehtimiesten liitto, nykyisin Journalistiliitto.

Minua aikanaan koskeneet paperit sattuivat käteeni laatikoitani penkoessani. Kun näistä 1990 – luvun tapauksista on aikaa jo viitisentoista vuotta, niin voin jo suhtautua koko juttuun huvittuneesti.

Toisaalta tapahtumilla on yhä ajankohtaisia yhtymäkohtia tämänhetkiseenkin työelämään. Miten ammattitaitoa valintatilantessa arvioidaan? Tippuuko hakija, jos on ylikoulutettu tai liian kokenut kyseiseen tehtävään?

Ikäkin on tärkeä. Eikö työyhteisön keski-ikää vanhempi olekaan sovelias tähän yhteisöön? Tulisiko kokeneesta henkilöstä uhka asemaansa pelkääville pikkupäälliköille?

Aloitetaan kuitenkin alusta. Elettiin vuotta 1992 ja kuluttajaviraston Kuluttajatietoa viranomaisjulkaisusta haluttiin kehittää ihan oikea lehti. Siis tämä nykyinen Kuluttaja.
http://www.kuluttaja.fi/fi-FI/

Olin työtön kun silloiselta Uudelta Suomelta olivat loppuneet rahat. Enpä ollut ainoa. Työpaikkoja vain oli peräti harvassa, kun lama iski täydellä teholla Suomeen kuin tsunami nyt Japaniin.

Minulla, silloin 48 – vuotiaalla, oli yli 20 vuoden kokemus enemmän ja vähemmän vaativista sanomalehtimiehen tehtävistä aina päätoimittajuutta myöten. Sanomaosakeyhtiön toimittajakoulukin oli käyty, mutta valtiotieteen opinnot jääneet kesken kuten niin monelta toimittajalta siihen aikaan.

Kuluttaja-lehden paikkaa haki myös minua huomattavasti nuorempi, paljon vähemmän kokemusta omaava nainen, jolla oli kuitenkin akateeminen loppututkinto. Hänet valittiin etukäteissuunnitelmien mukaan, koska hän oli avustanut säännöllisesti lehteä.

Silloinen Sanomalehtimiesten liitto ja kova juristinsa Pirkko Pesonen lähti ajamaan asiaani, koska haluttiin selvittää mitä käytännössä tarkoittaa toimittajan täysi ammattitaito. Tehtävään edellytettiin ainoastaan tätä, ei muuta. Myös tasa-arvolain mukaisen sukupuolisen syrjinnän mahdollisuus kiinnosti.

Helsingin raastuvanoikeus ja Helsingin hovioikeus antoivat kuluttajavirastolle odotetusti langettavan tuomion. Virasto sai kuitenkin valitusluvan korkeimpaan oikeuteen.

Kiistaksi nousi onko työssä hankittu laaja, monipuolinen kokemus valintaperusteena painavampi peruste kuin akateeminen, teoreettinen loppututkinto, jota ei edes edellytetty, ja toista hakijaa selvästi vähäisempi ja suppea-alaisempi kokemus.

Ikänikin (silloin 48 v.) vaikutus tuli ´raskauttavana´ asiana selvästi esiin lehden silloisen toimitussihteerin todistajalausunnosssa. Tosin tämä pöytäkirjalausunto ihme kyllä sivuutettiin kokonaan oikeudessa:
”...ja varsinkin, kun meillä on päätoimittaja, joka on 34 – vuotias ja sitten minä itse (silloin 36 – 37 v.), niin kyllä sanoisin. että siihen työympäristöön sopisi paremmin nuorempi henkilö.”

Sekin perustelu sivuutettiin, että määräaikainen, alle vuoden mittainen työsopimus tehtiin pelkästään budjettiteknisistä syistä. Tarkoitus oli kehittää lehteä kuten ilmoituksessa kerrottiin, antaa sille rahaa ja vakinaistaa toimittaja seuraavassa budjetissa kuten myös tehtiin.Kuluttaja - lehti onkin nykyisin kunnon lehti.

Oikeuskäsittelyn edetessä lopulta korkeimpaan oikeuteen saakka kävi selväksi kuinka teoreettisesti oikeuslaitoksen huipulla ajatellaan. Yhä enemmän sai painoa akateeminen tutkinto, jolla lehden tuotetestien ja muiden varsin vaatimattomien toimitustöiden tekemisen kannalta ei paljoa merkitystä ollut.

Käytännössä me molemmat hakijat, nainen ja minä, olimme ylikoulutettuja ja kokeneita lehden avoinna olevaan vaatimattomaan tehtävään. Nykyisin koulutustason yhä vain noustua tällaisia tilanteita on yhä enemmän.

Huomasin myös hierarkisen vaaran, jota en silloin ymmärtänyt. Kun Kuluttaja-lehti ilmoitti julkisesti haluavansa kehittyä kunnon julkaisuksi, niin minä onneton entisenä päätoimittajana kehuin valitsijoilleni kuinka innokas olin olemaan mukana tässä lehden kehittämisessä.

Virhe, virhe. Minun olisi pitänyt kertoa olevani kiinnostunut vain tuotetesteistä, koska tällaista tekijää he halusivat. Totta kai erilaiset testitkin kiinnostivat, sehän on osa normaalia toimitustyötä tällaisessa lehdessä.

Byrokraattisessa virastossa laaja-alainen innokkuuteni nähtiin kuitenkin uhkaksi. Viraston päätökset tehdään ylhäällä, siellä paukutetaan rumpua, jonka tahtiin alaiset marssivat kiltisti.

Vähän samaan törmäsin myöhemmin YLE:ssäkin työskennellessäni. Älä ajattele liian laaja-alaisesti, sellainen ajattelu on varattu muille kuin tavallisille työntekijöille.

Sellaisenkin ennakkoasenteen huomasin oikeusprosessin kuluessa, että ammattitaitoisen toimittajan mukautumiskykyyn ei uskottu. Saman olen kyllä havainnut muuallakin. Jos olet tehnyt jotakin työtä jonkin aikaa, niin kohta esimiehet eivät usko sinun muuta osaavankaan.

Antakaa ihmeessä rohkeasti uusia mahdollisuuksia. Havaitsette pian kuinka alaisestanne puhkeaa kuin uusi kukkanen.

Tässä kuluttajaviraston oikeusprosessissa korkein oikeus lopulta pelasti viraston pulasta ja kumosi alempien oikeusasteiden tasa-arvolain sukupuolista syrjintää koskeneet tuomiot.

Lehteä avustanut nainen valittiin jo aiemmin tehtävään kuten minun oli heti ensi tapaamisessa annettu ymmärtää, vaikka en sitä heti uskonut.

Harmi kun en koskaan ehtinyt tutustua kilpakumppaniini. Olisi voinut olla vaikka kuinka mukava ihminen. Nyt hän on jo manan majoilla, joita kohti itsekin päivä päivältä lähestyn.

Korkeimman oikeuden tuomio
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1996/19960141?search%5Btype%5D=pi...
oli myös Sanomalehtimiesten liitolle pettymys.
”Täytettävää tointa koskevien kelpoisuusehtojen puitteissa kuluttajavirastolla on ollut oikeus tasa-arvolain vastaiseen syrjintään syylistymättä arvioida ja painottaa hakijoiden ansioita tavalla, jonka se on parhaiten arvioinut edistävän työnantajan tarpeita.”

Tämän mukaan nykyisinkin eletään.

Luotanko sitten korkeimman oikeuden ratkaisuihin? Luotan ja en luota kuten moni muukin. Ylemmäksi ei enää Suomessa voi mennä. Onneksi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jolta Suomi on saanut valitettavan monta langettavaa tuomiota.

http://www.echr.coe.int/ECHR/EN/Header/The+Court/Introduction/Informatio...

Lainaus

Kokovartaloministeri - härskiä vai huoletonta?

Paavo Rytsä — Tue, 01 Feb 2011 05:39:33 +0000

Vuorineuvos Halmesmäki kutsui viime viikolla pääministeri Mari Kiviniemeä kokovartaloministeriksi. Oliko kyseessä suomalaisen juron miehen viaton kommentti vai härski vihjaus?

Sofi Oksanen arvioi taannoin Tanskan tv:ssä, että suomalaisella miehellä ei ole sanoja tunteiden ilmaisemiseen. Halmesmäki osoitti tämän myytiksi vai juuri tätäkö Oksanen tarkoitti?

Sofi Oksasen kommentit panivat pohtimaan suomalaisen miehen myyttiä

Oliko tällä kohulla jo nimi? No olkoon kokovartalokohu. Mistä kohu syntyi? Eli mitä tuon maagisen sanan takana on? Kokeillaanpa hakua tieteellisesti netistä.

Kuumakivihieronta (kokovartalo) mainostaa kauneushoitola nettisivuillaan. Pelottaa oikein ajatellakin, jos vuorineuvoksella olisi ollut käytössään kokovartaloministeri-sanan lisäksi tuo kuumakivihieronta. Menisi jo Berlusconi-osastolle.

Lisäksi kokovartaloisena mallina löytyvät solarium, peili ja salitreeni. Onko tämä kohuvitsi syntynyt siis alppiauringon sokaistamana tai kenties huonekalukaupassa? Taitolajejahan nekin ovat kuten kokovartalokarvanpoistokin.

Vaikka tämä kokovartalon etymologia vie helposti härskiyden puolelle, pitää suomalaista miestä puolustaakin. Näissä juhlissa ei taputeltu päämisteriä takapuolelle eikä tytötelty, ainakin toivon niin. Eli 2000-luvulla ollaan.

Työpaikan menetys olisi liian kova rangaistus tökeröstä huulenheitosta, varsinkin vajaan miljoonan vuosituloilla. Ehkäpä sikapalkinto olisi paikallaan?

Naistentunti jakaa sikapalkintoja

Lainaus

Verkkopalvelujen esteettömyys -seminaari 12.11.2009

Aki Kekäläinen — Fri, 30 Oct 2009 11:30:15 +0000

Tasavertaiset osallistumismahdollisuudet edellyttävät, että myös sähköiset palvelut ovat kaikkien kansalaisten käytössä. Esimerkiksi lukihäiriö, ikänäkö ja eriasteiset näkö‐ ja kuulovammat vaikuttavat siihen, miten pystymme käyttämään erilaisia verkkopalveluja. Miten tämä voitaisiin huomioida paremmin palveluiden suunnittelussa?

Tule mukaan kaikille avoimeen Verkkopalvelujen esteettömyys ‐seminaariin maailman käytettävyyspäivänä torstaina 12.11.2009 klo 12 - 16. Tapahtuma järjestetään YLEn Ison pajan auditoriossa. Osallistua voi myös netin välityksellä. Tapahtuma tulkataan viittomakielelle sekä paikan päällä että suorassa nettilähetyksessä.

Ilmoittautuminen: esteettomyys.verkossa@yle.fi

Lisää tietoa ja seminaarin ohjelma

Lainaus

82 % yleläisistä

narhija — Mon, 26 Oct 2009 07:54:38 +0000

…tekee ohjelmia. Tuki- ja hallintotöiden osuus on karsittu minimiin.

Yleläisiä on yhteensä noin 3200. Määrä on noin 700 pienempi kuin vuosituhannen alussa. YLEstä löytyy lukuisia ammatteja, joista yleisin on toimittaja. Muita tavallisia ovat juontaja, tuottaja, kuvaaja, leikkaaja ja äänitarkkailija.

Journalistisissa töissä edellytetään usein korkeakoulututkintoa. Toimittajien taustat ovat monenlaisia ja koulutuskirjo on laaja, mutta journalistiikka ja valtiotiede ovat tavallisimpia pääaineita.

Tavallinen tutkinto YLEssä on myös medianomin amk-tutkinto. Esimerkiksi kuvaussihteerien ja ohjelmateknisten töiden osaajat ovat usein medianomeja.

Useat tehtävät vaativat monipuolista osaamista. Esimerkiksi maakuntaradioissa toimittajat kuvaavat ja editoivat omat juttunsa sekä versioivat ne radioon, televisioon ja nettiin.

YLEssä on mahdollisuus monimuotoiseen uraan, sillä yhtiön sisäistä koulutusta ja kehitystoimintaa on runsaasti, ja tehtävien kiertoon kannustetaan.

Yleläisten palkat

Palkka määräytyy tehtävän ja vastuun perusteella. Esimerkiksi toimittajien palkkaukseen sovelletaan Yleisradio Oy:n ja ohjelmatyöntekijöiden työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää. Palkkaan vaikuttaa vaadittava osaaminen, vastuu ja rooli.

Keskipalkat tavallisimmissa YLE-ammateissa ovat:

• toimittajat, ohjaajat (keskipalkka 3130 €/kk, palkkahaitari 2610–3620 €)
• juontajat (keskipalkka 3050 €/kk, palkkahaitari 2460–3830 €)
• mediatoimittajat (keskipalkka 2800 €/kk, palkkahaitari 2550–3130 €)
• kuvaussihteerit, apulaisohjaajat (keskipalkka 2670 €/kk, palkkahaitari 2380–2960 €)
• tuotantotekniikan työt, mm. kuvaajat, leikkaajat, äänitarkkailijat (keskipalkka 2770 €/kk, palkkahaitari 2540–3120 €)
• tuottajat, uutispäälliköt (keskipalkka 3750 €/kk, palkkahaitari 3270–4270 €)
• RSO:n soittajat (keskipalkka 3060 €/kk, palkkahaitari 2750–3520 €)
• ohjelmatoiminnan päälliköt (keskipalkka 6460 €/kk, palkkahaitari 4410–8780 €)

• johtajat, johtoryhmän jäsenet (palkkahaitari 7000–14 000 €)
• toimitusjohtajan palkka on noin 16 000 €/kk

Yleläisten edut

Yleläisten luontoisetuja ovat autoetu, ravintoetu, puhelinetu ja työsuhdematkalippu. Autoedun saavat vain päälliköt ja johtajat. Tv-maksun yleläiset maksavat aivan kuten kaikki muutkin suomalaiset.

Yleläiset syövät lounaansa henkilöstöravintoloissa Pasilassa tai Tohlopissa ja alueilla sopimusravintoloissa normaalilla työpaikkalounaan hinnalla. Pasilassa ravintoloita ja kahvioita on kuusi. Aamuisin Pasilassa ja Tohlopissa on tarjolla ilmaista aamupuuroa. Sushia on Pasilan lounaslistalla viikoittain.

Työterveyshuolto on YLEssä selvästi kattavampi kuin monissa muissa suomalaisissa yrityksissä. Siihen kuuluvat erikoislääkärit, oma työfysioterapia ja hammashuolto. Pasilassa työskenteleville YLEllä on myös oma terveysasema. Yleläiset maksavat terveydenhoidostaan 80 euron omavastuun vuodessa.

Moni pitää etuna myös yleläisten tuettua harrastustoimintaa. Viime vuonna kerhotoiminnan tuki oli 68 000 euroa. Kerhoja on yhteensä 38. Pasilassa on myös pieni uima-allas ja kuntosali.

Tasa-arvo

YLEssä on jo pitkään tehty tasa-arvotyötä. YLEssä naisten keskipalkka on tällä hetkellä 94 % miesten keskipalkasta. Naisten osuus esimiehistä vuonna 2008 oli noin 45 %. YLEssä isät voivat pitää lakisääteisen kolmen viikon isyyslomansa palkallisena.

Lainaus

Sinuttelussa katoaa kunnioitus toisen reviiriä kohtaan

Rita Trötschkes — Tue, 14 Jul 2009 08:29:20 +0000

Otsikko on lainaus Pirkko Saision kirjasta Kohtuuttomuus, jota parhaillaan luen. Suosittelen. Teksti on sanataiturin ilotulitusta…

Lainaus jatkuu näin: ...”Ranskalaisethan tän ymmärsi, kun pitkään teitittelivät aviopuolisoitaan. Teitittely pitää muistissa, että sängyssä häärää kaksi yksilöä, joilla on eri rakkaus, eri mielikuvitus, eri maailma”.

Vaikka ranskalaiset laulavat ..”Voulez-vous coucher avec moi ce soir...”, saattavat nykypäivän sänkykaverit sentään jo sinutella toisiaan.

Vaan miksi ihmeessä Suomessa sinutellaan ihan kaikenlaisessa kanssakäymisessä? Johtuuko se siitä ikiaikaisesta mielikuvasta, että teitittely on höpsöä, vanhanaikaista kohteliaisuutta, ylevää suomenruotsalaisen puhetta, joka perustuu porvarilliseen ajatusmaailmaan ja eriarvoisiin etikettisääntöihin?

Suomessa siirryttiin sinutteluun 1970-luvulla Ruotsin mallin mukaisesti, sillä sehän vasta todisti sen, että nyt ollaan kokonaisvaltaisesti demokratisoitunut yhteiskunta.

Onko sinuttelu sitten tehnyt meistä oikeasti tasa-arvoisempia? Entä mitä menetimme teitittelyn myötä?

Minulla ei ole mitään demokratisoitumista vastaan, mutta miten ihmeessä tuttavallinen tungettelevuus ja demokratia liittyvät yhteen?

En pidä teitittelyä kömpelönä puhuttelumuotona, joka aiheuttaa epätasa-arvoa, vaan merkkinä siitä, että puhun henkilön kanssa, jota ei tarvitse päästä liian lähelle, ja jota en tunne tarpeeksi hyvin.

Sinuttelun avulla taas lähireviirille pääsee sellaisiakin, joiden soisi pitävän etäisyyttä. Tuntematon sinuttelija on liian tuttavallinen, joka luulee olevansa ystävällinen, mutta joka on oikeastaan vain tungetteleva.

Monissa maissa sinuttelu edellyttää ystävyyttä, erittäin hyvää tuttavuutta tai työpaikan yhteistä päätöstä ennen kuin voidaan sinutella. Näin ainakin Ranskassa. Tosin myös Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Hollannissa, Sveitsissä, Itävallassa, Venäjällä... Maailmalla ei tule kuulonkaan sinutella tuntemattomia, vaikka henkilöt olisivat samanikäisiäkin.

Ajatella, että nykypäivän sveitsiläisessä työyhteisössä kollegat eivät välttämättä tiedä toistensa etunimiä edes 20 yhteisen vuoden jälkeen. Heidän puheessaan on vivahteita ja sävyjä, eikä se tarkoita, etteivätkö he teitittelyn lomassa voisi puhua rennosti, mutkattomasti, heittää härskejä vitsejä, kiroilla ja puhua suoraankin, jos tarve vaatii.

Suomessa ajatellaan, että vanhuus, arvokkuus ja teitittely kuuluvat yhteen. Presidenttiä, piispaa ja joitakin ministereitä teititellään, mutta muuten sinuttelu on maan tapa.

Toisaalta eräät suuret palveluyritykset juurruttavat nuoriin asiakaspalvelijoihinsa uudelleen teitittelyä, joka vasta hassua onkin... ”Hyvää päivää, kuinka voin auttaa Teitä? Kun Teillä on se korttisopimus, niin sä voit käyttää sitä korttia siellä ja siellä... Entä tuleeks sulle jotakin muuta?”

Lainaus

Tulta munille todelliselle tasa-arvolle

laitinen_yle — Sun, 22 Mar 2009 17:08:43 +0000

Pyykkejä ja ikkunoita pestessäni kuuntelin tahattoman huvittavalta kuulostavaa `Tulta munille´- feminististä YLE Radio 1:n ohjelmaa 21.3.2009. Siitä tuli oikein nostalginen olo, aivan kuin olisin ollut 1970 – luvulla.

Silloin taistolaisten (kommunistien Moskovalle lojaali siipi) väite oli, että jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Saman tien olet neuvostovastainen.

Jos siis suhtauduit kriittisesti Neuvostoliittoon olit pian Suomen ja Neuvostoliiton hyvien naapuruussuhteiden edelleen kehittämistä vastaan.

Mitäpä tähän kehäpäätelmään olisi voinut vastata leimautumatta pian vaikka miksi. Moni oli viisaasti hiljaa.

Mutta palataan tähän Tulta munille – ohjelmaan. Sovinistitestin piti paljastaa kuinka sovinistinen toimittaja Aarno ´Loka´ Laitinen on (ei muuten mitään sukua minulle). Voi millaisia kysymyksiä sovinistitestissä oli!

Esimerkiksi seuraava, kyllä vai ei.

On kiva rapsutella munia tv:tä katsellessa.

Kuuntele sovinistitesti

(Käytä Firefox - selainta kuunteluun, jos Internet Explorer ei toimi)

Ainakin minua nauratti makeasti koko kysymyspatteri. Suuri humoristi tuo Anne Moilanen taitaakin olla, vaikka kovin tosikolta radiossa vaikuttaa. Ja niin liikuttavan asenteellinen.

Moni taistolainen aikanaan uskoi ihan tosissaan sen mitä julistivat. Siinä se propagandistin sudenkuoppa onkin, alkaa uskoa kritiikittömästi omaa propagandaansa. Mutta se on historiaa, Neuvostoliittoakaan ei enää ole.

Lapsenlapsia kyyditessäni kuuntelin myöhemmin aivan toisenlaisen radio- ohjelman, YLE Radio 1:stä senkin. Eve Mantu ´Kaapinpaikka´- ohjelmassa jututti Miesten tasa-arvoyhdistyksen puheenjohtajaa Juuso Ernoa ja varapuheenjohtajaa Pasi Malmia.

Ohjelmat erosivat kuin yö ja päivä toisistaan. Hyvä sinänsä että kanava sallii kaikenlaista. Siinä kun ´Tulta munille´ - ohjelmassa oikeastaan kaikki muut kuin ohjelman tekijät ovat väärässä, niin Mantun ohjelmassa puhuttiin älykkäästi pohdiskellen miehistä ja tasa-arvotyöstä yleensä.

Tällä lauseella minut varmaan leimataan antifeministiksii, mutta ei se mitään. Itse olen kyllä kuvannut itseäni todellisen tasa-arvon puolustajaksi, miesten ja naisten. Tai sitten toisinpäin.

Kovin vaikeaa todellisesta tasa-arvosta puhuminen tuntuu olevan, sillä keskustelu on kovin asenteellista. Oikeastaan se on ymmärrettävää, sillä tasa-arvolain ensimmäinen pykäläkin painottaa erityisesti naisten asemaa.

”Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.”

Viime aikoina yksipuolinen naisten asemasta puhuminen – miehet sivuuttaen – näyttää muuttuneen. Nyt miestenkin ongelmista on ryhdytty tekemään radio- ja televisio-ohjelmia sekä kirjoja.

Todellinen tasa-arvo on kuitenkin paljon laajempi asia kuin pelkkä mies- ja naiskysymys. Yksinkertaistaminen on kuitenkin helppoa ja populistista, mutta sananvapauttahan sekin on.

Etujärjestöjen ja yhdistysten luvatussa maassa Suomessa ilmeisesti tarvitaan omat etujärjestönsä niin miehille kuin naisillekin ennen kuin oma ääni saadaan julkisuudessa kuulumaan. Syntyykö siitä rakentavaa keskustelua vai vahvistaako se vain vanhoja asenteita, on jo toinen asia.

Ainakin radio- ja tv-toimittajille se on hyvä asia. Pannaanpa kahden vastakkaisen etujärjestön edustajat studioon, niin sanallinen miekkailu alkaa aivan itsestään.

Gladiaattorit marssivat areenalle ja yleisö taputtaa.

P.S.

Naisasialiitto Unioni järjesti Helsingissä tiistaina 24.3.2009 mielenkiintoisen esitelmätilaisuuden, jonka teemana oli testamentti, peritövero ja lesken oikeudet.

Näin vuosien kertyessä aihe on alkanut kiinnostaa yhä enemmän, mutta mutta..."luento on vain naisille" ilmoituksessa luki.

Toimittajahan tarkisti asian ja soitti Unioniin.

- Tarkoittaako tämä sitä, että jos vaimon kanssa tulisimme tilaisuuteen, niin minä en pääsisi sisälle?

- Kyllä tämä luentosarja on tarkoitettu vain naisille.

- No, sitten emme tule kumpikaan.

Näin vaimo oli pyytänyt sanomaan, jos molemmat eivät pääsisi luennolle.

Maksamme tasa-arvon nimissä kuitenkin nurkumatta veromme, joista jokunen ropo menee Naisasialiitto Unioninkin työn tukemiseen.