Sisältöjä, sisältöjä ja vielä enemmän sisältöjä?

Ritva Leino — Mon, 15 Oct 2012 13:13:38 +0000

Ritva Leino on suunnittelupäällikkö Ylen Julkaisut-yksikössä. Hän miettii työkseen, miten sisältöjä pitäisi tarjoilla asiakkaille ja käyttäjille.

Viime keväänä pohdiskelin miksi kulttuuri ei enää ole seksikästä. Taakse jääneen kesän jälkeen olen eri miltä. Kun katsoin netistä kaikkea sitä kulttuuritarjontaa, konsertteja, pop-up tapahtumia ja happeningeja, joita yksin Helsingissä järjestettiin, määrä tuntui käsittämättömältä.

Ehdoton suosikkini oli Bicycle Film Festival (BFF). En koskaan päässyt itse tapahtumaan, mutta seurasin sosiaalisessa mediassa sen organisointia, siihen liittyvää intoilua, tapahtumaan osallistuneiden kommentteja, hyvän mielen jakamista ja kiitollisuutta järjestäjiä kohtaan.

Helsingin tapahtumaa kehuttiin pitkään sosiaalisessa mediassa ja moni pahoitteli, ettei mahtunut sisään katsomaan elokuvia. Viime viikolla huomasin BFF:n rantautuneen maailmankiertueellaan Lontooseen. Suomalaisten luomista kulttuuritapahtumista ei siis ainoastaan ravintolapäivä kierrä maailmaa, vaan myös Bicycle Film Festival on vauhdissa. Homma on onnistunut yli odotusten.

Keitä ovat ihmiset kaikkien näiden ilmiöiden ja tapahtumien takana? Eräs blogisti ehtikin toteamaan että Helsingissä tapahtuu yksinkertaisesti liikaa. Helsinki maailman designpääkaupunkina, turistitulva ja kupliva kaupunkikulttuuri yhdessä lisäsivät tapahtumien monipuolisuutta ja määrää. Kulttuuri on in.

Mutta onko tapahtumien määrä oikea tai hyvä mittari? Kertooko se jotain tapahtumien merkityksestä, laadusta, koskettavuudesta? Ovatko asiat hyvin, kun tarjontaa on pilvin pimein?

Nykymaailmassa meistä jokainen taistelee ja ponnistelee valtavan tarjonnan ja informaatiotulvan kanssa. Samaan aikaan jokainen meistä haluaisi löytää juuri itselleen sopivat ja parhaat sisällöt. Valtavan tarjonnan keskellä niiden löytäminen käy yhä hankalammaksi. Siksi räätälöidyt palvelut, luotettavat palveluntarjoajat ja uskottavat suosittelijat käyvät yhä tärkeämmiksi. Halutun median kunniatehtävänä on tarjota parasta sisältöä, oikeaan aikaan sitä kaipaavalle käyttäjälle silloin, kun hän sitä tahtoo.

Jos haluamme olla hyviä kulttuurissa, meitä ei pelasta se, että tarjoamme koko ajan enemmän. Meidät pelastaa se, että tarjoamme kulttuurista kiinnostuneelle sellaisia sisältöä, sillä välineellä ja siihen aikaan, kun hän haluaa. Jotta tämä mahdollistuisi, käyttäjät on tunnistettava. Ylen Asiakkuusyksikön tutkija Juha Haaramo on tehnyt erinomaisen kulttuurisegmentoinnin suomalaisten kulttuurikäytöstä. Se auttaa meitä tekemään parempia sisältöjä erilaisille suomalaisille, mutta myös tarjoilemaan ne oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Siihen perehdyttyäni ymmärsin miksi Bicycle Film Festival oli sellainen menestys.

Lainaus

Yle on timanttia

Päivi Kuisma — Mon, 14 May 2012 12:00:34 +0000

Kirjoittaja on Yle Lahden päällikkö.

Vietämme Yle Lahdessa avointen ovien päivää epäsäännöllisen säännöllisesti, vähintään joka toinen vuosi. Kokemus on joka ikinen kerta hämmentävän onnellinen.

Toimitus täyttyy tosifaneista, pääasiassa vanhoista tai muutoin paljon kotioloissa elävistä ihmisistä, jotka kuuntelevat radiota lähes koko valveillaoloaikansa. Heille Yle Lahden toimittajat ovat kavereita ja ihailun kohteita. Toimitukseen vieraaksi tulevat kehuvat, taputtelevat olalle, kyselevät kuulumisia ja kertovat kuuntelukokemuksiaan. Tykö tuleva radiokaveruus tuntuu velvoittavalta ja hämmentävältä.

Unelmien Yle on tälle väelle timanttia jo nyt. Niin kuin eräs Unelmien Yle -kyselyyn vastannut vanhempi rouvashenkilö kiteytti näkemyksensä valitessaan kuvaa, joka kaikkein parhaiten kuvaa Ylen palveluita nyt ja myös tulevaisuudessa: Yle on aito, kestävä, läpinäkyvä ja ainutlaatuinen.

Tulkintani mukaan hän tarkoitti Yle Radio Suomea ja Yle Lahtea. Hänellä kun oli melko vähän sanottavaa tv-ohjelmista, niissä kun on niin paljon mainoksia :) ja nettipalveluista ei sitä vähääkään, koska hän ei käytä nettiä.

Hienoa oli se, että kaikki ne kymmenkunta ihmistä, joita autoin kirjurina täyttämään Unelmien Yle -kyselyä kolmen tunnin avointen ovien päivässä tiesivät, mitä Yleltä halusivat ja millä hinnalla. Tuloillaan oleva Yle-vero oli heille itsestään selvyys. Tosin joku muisti mainita, että mikäs teidän yleläisten on ollessa. Taitaa olla ainoa yhteiskunnan ylläpitämä talo, joka näinä aikoina on saamassa sen mitä pyytää.

Mitäpä tuota tosiasiaa häpeilemään. Jostain syystä kuitenkin muistutin, että eihän se nyt ihan varmaa ole, eduskunta kun ei ole asiassa viimeistä sanaa sanonut. Ja kyllähän suomalaisten maksama vero meitä yleläisiä sitten myös entistä enemmän velvoittaa. Tajuammekohan me kaikki yleläiset oman kaiken puolisen erikoisasemamme?

Kaikesta myönteisestä palautteesta ja suitsutuksesta huolimatta joka ikisenä avointen ovien päivänä toivon sisimmässäni, että toimituksen ovesta astuisi sisään enemmän aktiivisessa elämänvaiheessa olevia ihmisiä. Tiedän, että he ovat töissä, koulussa ja opiskelemassa, eivätkä he kerkeä kylään, jollei vierailu liity jotenkin yhteistyöasiointiin toimituksemme kanssa. Silti toivon heitä käymään, puhumaan myös meidän aluetelkkariuutisista, nettipalvelusta ja sosiaalisesta mediasta, osoittamaan konkreettisesti, että he ovat olemassa.

Lainaus

Blogit - yleisösuhde

Sisältöjä, sisältöjä ja vielä enemmän sisältöjä?

Yle on timanttia