Blogit - palvelut

Mitä voidaan julkaista?

Thu, 21 Apr 2011 09:20:00 +0000

Ylellä tehdään työtä palveluiden kehittämisen yhteydessä miettien —päivittäisen busineksen hiomisen lisäksi sitä— miten eri toimintoja kehitetään useamman vuoden aikajänteellä. Tämä joukko on organisaation kokoa ajatellen kohtalaisen pieni.

Eräs kehityksen alla olevista toiminnoista on Elävä arkisto.

Kehityksen yhteydessä joudutaan miettimään mm. on mikä on pienin, ensiksi julkaistava päivitetty kokonaisuus.¹

Julkaisu voisi tukea organisaatiota, käyttäjätavoitteita ja businesta, työtapaa …

Ensimmäinen julkaistava päivitetty kokonaisuus voisi olla rakennettu tukemaan tunnistettuja käyttäjätavoitteita ja businesta.

Toinen vaihtoehto on tarjota organisaation viestiä tukeva julkaisu.

Muitakin vaihtoehtoja on, esimerkiksi työskentelytapaa tukeva julkaisu. Kaikkien näiden on huomioitava jollain tasolla palveluun kohdistuvat lukuisat rajoitteet esimerkiksi tekijäoikeussopimuksien suunnalta.²

Organisaation viestiä tukeva julkaisu

Organisaation kannalta seuraavan kehitysaskeleen tulisi selkeyttää Elävän arkiston roolia ja toimintaa. Poimia sisältömassasta asioita helpommin kulutettavaksi.

Tärkeimpiä käyttäjätarinoita tässä yhteydessä olisivat vaikkapa

Käyttäjä näkee etisuvulla ajankohtaisiin aiheisiin liittyviä poimintoja
Käyttäjä voi nähdä etusivulla poiminnan aiheesta josta kaikkien suomalaisten tulisi olla perillä
Käyttäjä voi siirtyä artikkeliin kuluttamaan poiminnoissa mainitun median
Käyttäjä voi siirtyä artikkelista aiheisiin ja muihin artikkeleihin aiheiden, henkilöiden, jne. perusteella

Tunnistettuja käyttäjätavoitteita tukeva julkaisu

Tunnistettujen käyttäjätavoitteiden pohjalta ensimmäinen julkaisu voisi rakentua myös hyvin toisenlaiseksi, tietyssä mielessä torsoksi, jossa kehitettäisiin ensin kuluttamista hakukoneiden ja jakamisen kautta. Esimerkiksi keskittymällä käyttäjätarinoihin:

Käyttäjä voi siirtyä artikkeliin kuluttamaan hakukoneessa esitellyn median
Käyttäjä voi siirtyä artikkeliin kuluttamaan käyttäjien toisilleen jakaman median
Käyttäjä voi jakaa median
Käyttäjä voi siirtyä artikkelista aiheisiin ja muihin artikkeleihin aiheiden, henkilöiden, jne. perusteella

Jotain on julkaistava ensin, mielummin pientä, vasta myöhemmin korvataan kokonaisuus

Tavoitteena on julkaista jotakin pienempää ensin. Pienemmän julkaisun ei ole tarkoitus korvata ensi vaiheessa tuotannossa olevaa palvelua. Pienillä julkaisuilla saadaan hiottua kehitystyötä ja ominaisuuksia paremmiksi kokonaisuuksiksi, samalla kun edetetään koko palvelun uudistamiseen.

Yksi vaihtoetho on tietenkin yritys osua maaliin kerralla ja julkaista paljon suurempi julkaisu joka korvaa kerta heitolla tuotannossa olevan palvelun. Sitä vain joudutaan aina odottamaan vähän pidempään eikä sen sopivuus —vaikka tehtäisiinkin kovasti selvitystyötä— osu aina yhtä hyvin kohdalleen.

Minkälaisen kehittämisen sinä kokisit mielekkäänä?

Julkaistaanko pienempiä toiminnallisuuksia, jotka täydentyvät käytettäviksi kolmannen osapuolien palveluiden (hakukoneet, some, sähköposti) kautta?
Julkaistaanko pienempiä kokonaisuuksia, jotka viestivät palveluista ja niiden näkökulmista?
Julkaistaanko suuria kokonaisuuksia, jotka parantavat palvelut uudelle tasolle kerta heitolla?

Näiden lisäksi oma etenemislinjansa on tietenkin tuotannossa olevien palveluiden toiminnan hiominen. Monissa tapauksissa jollain ominaisuudella voidaan parantaa tuotannossa olevaa palvelua. Suuresta pelikentästä johtuen moniin pienempiinkin muutoksiin liittyy kestävän kehitystoiminnan kannalta suurempia taustajärjestelmien ja toimintatapojen muutoksia.

¹Minimum viable product, eli tuotejulkaisu jossa on vain aivan välttämättömät ominaisuudet. Välttämättömyys tietenkin vaihtelee tavoitteen mukaan.

²Elävä arkisto on palvelu, jossa on lyhyitä näytteitä televisio- ja radio-ohjelmista. Tekijänoikeussopimukset sanelevat osaltaan näytteiden määrää ja kestoa. Lisäksi nykysopimuksilla näytteiden on liityttävä taustoittavaan artikkeliin ja olla kulutettavissa sen yhteydessä, Elävän arkiston kontekstissa.

Lainaus

Itse korvaa palvelun ja samaan aikaan laatupalvelu itsepalvelun?

Katri Vänttinen — Tue, 18 Aug 2009 20:58:18 +0000

Huonekalukaupan itsepalvelukassat tuntuivat mukavalta lisäpalvelulta, kun törmäsin niihin alkukeväästä. Oli hauskaa leikkiä kassahenkilöä, kun oli vain muutama tuote maksettavana ja kun rohkeana uuden toiminnon kokeilijana vältin kassajonon kokonaan. Kesällä kuitenkin sitten ärsytti, että suurin osa samaisen kaupan kassoista oli muutettu itsepalvelukassoiksi ja vapaaehtoisesta kasöörin leikkimisestä oli tullutkin itsepalvelupakko. Ja se, että jonoa oli sekä perinteisille – harvoille! – kassoille että näihin uusiin maksukarsinoihin.

Heinäkuussa uutisoitiin, että itsepalvelukassat tekevät pian tuloaan myös ruokakauppoihin. Niitä markkinoidaan pikakassoina, mikä lienee tottakin sen jälkeen kun kaikki opimme kassarutiinit. Mutta oppiminen vie uskomattoman paljon aikaa. Onhan sirukortti + pin-koodi –yhdistelmäkin ollut vallitseva korttimaksukäytäntö ties kuinka monta kuukautta, mutta silti edelleen uuteen kauppaan mennessäni ja kortilla maksaessani tyrkytän sirukorttiani kassahenkilölle. Ja hän väsyneesti osoittaa käteni ulottuvilla olevaa maksupäätettä, jonka kanssa saan itse hoitaa maksutapahtuman hyväksymisen.

Olen ehdottomasti itsepalvelun, tai paremminkin itsenäiskäytön, kannattaja aina kun se tarjotaan minulle vaihtoehtona: eläköön pankkiautomaatit ja verkkopankki, kirjaston lainaus- ja palautusautomaatit, lentoyhtiöiden itsenäiskäyttöiset check-in -palvelut jne. mutta eläkööt niiden rinnalla myös asiantuntijapalvelut, joita pitää olla saatavilla aina kun asiakas niitä haluaa tai tarvitsee, mieluiten ilman ennakkovarausta tai pitkiä palvelujonoja.

Palvelukehityksen heiluri on jo pitkään Suomessa heilahtanut voimakkaasti itsepalveluvimman suuntaan, mutta samaan aikaan (toisaalla?) ovat nousemassa myös laadukkaat ja yksilölliset palvelut. Sula pinta -podcast-jaksossa 46 haastateltu Janne Saarikko viittasi "Tanskan malliin", jossa pienet erikoiskaupat ja mikroyritykset tuottavat ja tarjoavat palvelujaan luottaen siihen, että yksilöllisyys ja laatu löytävät kuluttajansa.

Itse uskon siihen, että yksinkertaiset rutiinit kannattaa hoitaa itsepalveluautomaateilla (esim. kirjaston lainausautomaatti) mutta että rinnalla täytyy pystyä ylläpitämään korkealaatuisia asiantuntijapalveluja, joiden avulla ihminen löytää ihan uuden tason palvelujen kuluttajana, tapahtuipa se luomulähikaupassa tai kirjaston tarjoamassa eri aloille profiloituneessa chat-tietopalvelussa.

Lainaus

Elämäni supermatriisissa

Tuija Aalto — Mon, 27 Apr 2009 07:17:48 +0000

Finnet suunnittelee tarjoavansa kuluttaja-asiakkaille uudenlaisen tietokoneen käyttökokemuksen. Kone olisi vain käyttöliittymä operaattorin verkossa olevaan palvelutarjontaan. Kaikki tapahtuisi palvelimilla tuolla jossakin. Avaimet käteen -paketissa kuluttajan tarvitsisi ilmeisesti vain muistaa salasanansa, jolla pääsee palvelupakettia käyttämään, jonka jälkeen operaattori hoitaisi loput. Ei käyttöjärjestelmä-, ohjelmisto- ja tietoturvapäivityksiä, ei palomuureja.

Jos haluaisi tehokkaamman koneen ja enemmän vääntöä, vääntäisi vain rahahanasta ja bittiä virtaisi ja HD-leffat ja moninpelattavat roolipelit pyörisivät näyttöpäätteellä somasti.

Linturin poppoon Supermatrix kuulostaa osin vasta hataralta suunnitelmalta.

Minä sen sijaan elän jo hyvin pitkälle omassa supermatriisissasi. Kaikki datani ja iso osa ohjelmistoja ja palveluja, joita käytän, sijaitsee jossain muualla kuin omalla koneellani.

Pikaisen inventaarion mukaan ainakin seuraavaa

Varmuuskopioin kotikoneen Mozyllä.
Julkaisen (ja samalla varmuuskopioin) valokuvat ja videot Flickriin
Työstän dokumentit (ml. ensi kuussa ilmestyvän tietokirjan) Google Docsilla
Varastoin podcast-tiedostot Libsynissä ja Internet Archivessa
Yksityinen blogini asuu A2-Hosting -palvelinhotellissa
Facebookin ja LinkedInin kontaktiverkostot ovat kattavimmat ja ajantasaisimmat osoitekirjani
Evernote -tiedonhallintajärjestelmä on vielä tarkoitus ottaa käyttöön

Nämä ovat laajasti maailmalla käytössä olevia tuotteita ja palveluita, joskin olen kuluttajana tehnyt jokaisen kohdalla itse valinnan ja maksan jokaisesta kuukausi- tai vuosimaksua erikseen.

Kovin nopeita tuloksia tai valmiita kuluttajapalveluita ei Finnetin supermatriisista lähivuosina ole odotettavissa: "Tekesin rahoittama projekti on kolmivuotinen. Ensimmäisen vuoden projektiryhmä käyttää analysointiin, toisen testeihin ja teknisiin kokeiluihin. Kolmantena vuonna valmistuvat rajapinta- ja tuotantotestit ja käyttäjäselvitykset." (ITViikko: Supermatrix: 100 000 suomalaisen kotikoneen tilalle tyhmä pääte)

Ehdin hyvin opetella sen Evernoten vielä.

Keskustelimme "pilvessä" olevista palveluista Sula Pinta - podcastin edellisessä jaksossa pari viikkoa sitten: #Sula Pinta 39: Mobiilit mahdollisuudet vai mahdottomuudet?

Lainaus

Ajan henki: Asiakas neuvoo nettiyhteisössä

Tuija Aalto — Wed, 14 Jan 2009 08:09:32 +0000

Sonera ja Tradeka ovat (tietääkseni) ensimmäisiä suomalaisia yrityksiä, jotka ovat värvänneet asiakkaansa tuotekehityksen tueksi avoimesti netissä.

Soneran Aivo -palvelussa kerätään ideoita laajakaista- ja mobiilipalveluiksi. Harkinnassa on seitsemän ideaa, kun palvelu on toiminut muutaman kuukauden. Uudessa Lähikauppa - ketjun Neuvonantajat.fi -palvelussa tiedustellaan, mistä parhaat lähikaupat tehdään, kannattaisiko kauppoihin avata kahvipisteitä ja olisiko kiva voida katsoa puhelimen tai auton navigaattorista, missä on lähin lähikauppa.

Sosiaalisen median asiantuntijat käyttävät termiä crowdsourcing siitä, että jokin tehtävä - tässä tapauksessa uusien palvelujen ideointi - ulkoistetaan verkon avulla avoimelle väkijoukolle ratkaistavaksi.

Tunnetuimpia kansainvälisiä esikuvia ovat Starbucks-kahvilaketju (MyStarbucksIdea) ja Dell (Dell Ideastorm).

Toteutuksesta riippuu, vaikuttaako asiakkaiden kanssa käyty keskustelu aidosti avoimelta tuotekehitykseltä vai onko kyse vain keskusteluksi verhotusta uudenlaisesta markkinointiviestinnästä. Omasta mielestäni kehitys on joka tapauksessa myönteinen verrattuna entiseen aikaan, jolloin asiakas sai verkossa turhaan kaivaa palvelun tarjoajan yhteystietoja laittaakseen postia, jos asiaa oli - nyt kauppias parhaassa tapauksessa itse on paikan päällä asiakkaan kanssa tarinoimassa.

Joukkoistaminen, talkoistaminen tai yleisöosallisuus, kuten termin käännös wikipediassa kuuluu, ei ole yksinomaan kaupallisen kentän käyttämä keino: esimerkiksi Yhdysvaltain Kongressin kirjasto kerää asiasanoja yleisöltä arkistovalokuviin Flickr-valokuvapalvelussa. Viimeksi palvelussa on julkaistu sarja valokuvia Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta ja ihmisiä haastetaan etsimään ja julkaisemaan niihin liittyviä "ennen ja nyt" - kuvapareja.

Lainaus