Blogit - Polkupyörällä Himalajalla

Talven pyöräilykelit: hyvä Himalaja-simulaattori

Matti Rämö — Wed, 17 Feb 2016 17:57:57 +0000

Talven vaihteleva kelikirjo luo mainion testiympäristön vaativalle pyöräreissulle. Lämpötilan parinkymmenen asteen hypähtelyt, tuuliset pakkaspäivät ja alustan kunnon nopeat vaihtelut ovat erinomaista harjoittelua rujoa vuoristopyöräilyä varten. Päivittäiset arvaamattomat olosuhteet valmentavat kohtaamaan yllättäviä tilanteita. Lisäksi yli 20 asteen pakkaset vaikeuttavat hengitystä vähän samaan tapaan kuin korkealla ohuessa hapessa. Talvella olosuhteet pakottavat kokemaan nyt-hetken kovin konkreettisesti.

Talven tulo viivästyi, mutta ehdin silti sopivasti simuloimaan Himalaja-polkemisen tuntoja satulassa, kun Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kirjoittaminen kääntyi kohti viimeistä etappia. Tammikuun äkillisessä kylmenemisessä oli jotain samaa kuin kiipeämisessä kuuman kostealta monsuunitasangolta kohti Himalajan poimuja. Kun 26 asteen pakkanen vaikeutti hengitystä ja meno tuntui kankealta ja jäykältä, mielessäni poljin hengästyneenä karulla maantiellä yli 5000 metrissä. Elokuussa Himalajalla satoi räntää korkeissa solissa, ja viileä lasku pimeässä 5300 metristä yöksi alas tasangolle 4700 metriin oli turruttavan kylmä kuin tammikuinen pakkasyö Helsingin Keskuspuistossa. Vaatetta tosin oli hieman eri määrä.

Kesän 2014 Himalajan-matka oli monen vuoden suunnittelun huipentuma, ja se on jättänyt vahvan kestolatauksen myöhemmille etapeille. Eikä viime kesän pyöräretkitauko tunnu erityisen isolta puutteelta. Tulevasta kesästä en vielä tiedä, mutta luultavasti päädyn jonkinlaiseen pikkukierrokseen lähimaisemissa, mikä tarkoittaa sitä, että pyöräretkikirjoittamiseen on joka tapauksessa tulossa tauko. Polkupyörällä Himalajalle on kahdeksas kirja kahdeksassa vuodessa, ja on jo aika pitää taukoa ja vetää henkeä. Himalaja-eepos on hyvä maamerkki tauolle.

Maaliskuun alussa ilmestyvän Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kappaleet kuvaavat matkan etenemistä tasangolta yhä ylemmäs vuoristoon:

1. Delhin ajaton kaaos; 2. Miljoonan hindun pyhiinvaellus; 3. Gangesilta kukkuloille; 4. Chandigarh, funktionalismin helmi; 5. Tasangon tainnuttava kuumuus Punjabissa;

6. Jammusta Himalajan poimuihin; 7. Kashmir, maanpäällinen paratiisi?; 8. Nousu Ladakhiin; 9. Indusjoen latvoilla Pikku-Tiibetissä; 10. Leh, Ladakhin pieni pääkaupunki; 11. Maantie maailman katolla; 12. Ilmastoloikka takaisin Delhiin

Himalaja-matkan tunnelmia Helsingin Messukeskuksessa Go Expon Fillarilavalla pe 4.3. klo 13.30 & 16.30, la 5.3. klo 13.30 & 16.30 sekä su 6.3. klo 11 & 13. Jututtamaan voi tulla Pyöräilykuntien verkoston/SPR:n osastolle.

ET-lehden helmikuinen haastattelu perehtyy myös retkipyöräilyinnostukseni taustoihin.

Lainaus

Polkupyörällä Himalajalle: kolme viikkoa lähtöön

Matti Rämö — Sat, 28 Jun 2014 00:31:05 +0000

Polkaisureissun lähtöä edeltävät viikot ovat yleensä hektisiä ja sekavia. Tällä kertaa aloitin valmistautumisen hyvissä ajoin perussyndrooman välttämiseksi. Mutta asiat alkoivat mennä omaa ennakoimatonta rataansa, ja tälläkin kertaa viimeiset viikot ovat hektisiä ja sekavia.

Odottamaton tekijä tuli vastaan silmälääkärikierroksella. Kuvittelin lievien näköongelmieni johtuvan ikänäön harppomisesta, mutta kolmas alan spesialisti antoi vahvistavan diagnoosin: sarkoidoosi on mennyt silmiin. Vuonna 2002 keuhkoista ja vatsastani todettu sairaus, immuunijärjestelmän häiriötila, joka ajoi minut kurjaan kuntoon ja sitten kannusti nousemaan satulaan terapoitumaan, on aktivoitunut uudestaan vuosikymmenen viiveellä. Ikävä uutinen oli niin yllättävä, etten ensin oikein edes ymmärtänyt kuulemaani. Selkeät oireet ovat toistaiseksi rajautuneet ”vain” silmäpohjan solumuutoksiin. Kortisoninappien sijasta sain ensihoidoksi kortisonipiikit silmäpusseihin.

Ehdin jo miettiä, voinko lähteä matkalle ollenkaan, mutta kohtuullisen lieviä näkövaikeuksia ja yöhikoilua lukuun ottamatta kunto on hyvä ja pyörä kulkee. Miksen lähtisi? Jos urakka osoittautuu liian rankaksi vuoristossa, sitten teen alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavan lenkin. Epävarmuuttani tosin lisäsi se, että kapseleina otettavan lavantautirokotuksen kolmannen vaiheen jälkeen olo tuntui hieman oudolta. Vaikuttiko sarkoidoosi rokotusvasteeseen? Kuvittelinko vain? Vai johtuiko reaktio ”islantilaisen kesäsään” aliarvioimisesta pyörälenkeillä? Vai huonepölyn yliannostuksesta? Jokin alitajuinen tietoisuus siitä, että käynnissä on elämänvaiheen muutos sai minut ottamaan viikon loman koko kotini ylösalaisin mylläämiseen, ja nielin urakalla vuosien pölykerrostumia, ehkä joukossa oli myös Tshernobylin aikaisten laskeumien jäänteitä, vaikka tällä kertaa ruokakaapin perukoilta ei löytynytkään enää Neuvostoliitossa valmistettuja makrilleja.

Sarkoidoosin viedessä päähuomion muut matkan valmistautumisvaiheen asiat ovat jääneet taka-alalle. Kolerarokotus on yhä nauttimatta, eikä apteekeista ole vielä löytynyt vuoristotaudin lääkettä. Ehkä se pitää tilata erikseen. Tuttu lääkäri puolestaan ehdotti maltillisia päivittäisannoksia Viagraa ääreisverenkierron helpottamiseksi keuhkoissa. Viagraa onkin määrätty kiipeilijöille, mutta jatkopohdintojen jälkeen päädyimme siihen, etten ehkä sittenkään ole nousemassa ihan niin korkealle. Itse olin huolissani sivuvaikutuksista, jotka voisivat häiritä polkemista.

Myös Intian-viisumi on tuottanut ylimääräisen yllätyksen. Ponnistelin on line -kaavakkeen kanssa ankarasti pari tuntia ja jouduin mm. määrittelemään uskonnollisen elämänkatsomukseni, mikä ei ollut ihan ongelmaton kohta. Kaavakkeen kenttä, johon piti listata viimeisen 10 vuoden ulkomaanmatkojen kohteet osoittautui liian pieneksi ja kaatoi kahdesti operaation. Kaiken tämän jälkeen en jaksanut enää olla tarpeeksi varovainen ammattini määrittelyssä, ja vasta suurlähetystössä ilmeni, ettei journalisteille myönnetä turistiviisumia ollenkaan. Edellisellä Intian-matkalla ei tällaista pulmaa ollut. Journalistiviisumi taas rajoittaa viisumin kestoa sekä maahantulokertojen määrää. Mutta miten siihen suhtautuvat viranomaiset, joiden kanssa joutuu joka tapauksessa tekemisiin Intiassa? J-viisumin lisämaksun maksamisessa viikkoa myöhemmin kävi ilmi, ettei Helsingin Kulosaaren Nordeassa voi maksaa laskuja ollenkaan ilman pankin automaattikorttia. Poljin jonottamaan Hakaniemen konttoriin, jossa aikaa kului ylivilkkaassa sosiaalisessa ympäristössä niin paljon, etten enää ehtinyt ajoissa takaisin Kulosaareen. Viisuminhaku alkoi saada absurdeja piirteitä. Vasta kolmas Kulosaaren-käynti johti hakemuksen onnistuneeseen jättämiseen.

Täyspäiväinen siivoaminen keskeytti ajoharjoittelun ja viivästytti uuden 26-tuumaisen matkapyörän testaamista, mutta nyt olen ensimmäiset parisataa kilometriä ehtinyt polkaista luottomekaanikon luomuksella, ja hyvältä Thorn-teräsrungon ympärille kasattu retkipyörä tuntuu. Monivuotinen Kulkuri-kumppanihan varastettiin viime kesänä Odessassa kesken Istanbul-reissua, eikä Odessan-hankinnalla uskalla lähteä vuoristoon, vaikka se kulkeekin yhä mukavasti Helsingin Keskuspuistossa. Testiajot retkikuorman kanssa ovat yhä polkematta. Pyörän lentolaatikko ja joitakin varaosia puuttuu vielä, varsinkin kun en ole aiemmin lähtenyt matkaan 26-tuumaisella menopelillä. Odessan-pyörä valmisti tähän muutokseen, jota ovat vuosien varrella suositelleet useammatkin pitkänmatkan polkijat, sillä 26-tuumaiset pinnat kestävät paremmin iskuja, joita ei voi reissussa välttää, kun hurauttaa kuorman kanssa erikokoisiin kuoppakokoelmiin tien päällä.

Kuoppiin ajoa on tiedossa varsinkin kun on lähdössä matkaan monsuunisateiden aikaan. Hieman huolestuneena olen seuraillut monsuunin alun viivästymistä Gangesin tasangolla. Lämpötilat ovat olleet viime viikkoina matkan alkupisteessä Delhissä yli 40 astetta päivällä ja noin 30 astetta yöllä. Määränpäässäni Ladakhin laaksossa 3500 metrissä ovat päivälämpötilat pikkuhiljaa kivunneet 20 asteen tienoille, vielä toukokuussa tiedossa olisi ollut islantilaista kesäkeliä. Yölämpötila on nyt 10 asteen paikkeilla. Tasangon ja Ladakhin laakson lämpötilaero on kaventunut 30 asteesta 20 asteeseen. Sateen jakautuminen reitille tulee olemaan epätasaista, mutta tasangon kosteiden päivien jälkeen keli muuttuu kuivemmaksi. Vaihtelevaa säätä on joka tapauksessa odotettavissa, ja sadeviitalle on käyttöä. Olen hankkinut myös uudet kenkien sadesuojat. Om mani padme hum -mantran avulla yritän virittäytyä Himalajan taajuuksille.

Lainaus

Kevään innostava valo

Matti Rämö — Thu, 10 Apr 2014 19:36:08 +0000

Kevät on pyöräilijälle innostavaa mutta vähän hankalaa siirtymäaikaa. Talvihorroksen väistyminen nostattaa hetkittäin yltiöpäistä mielen kuohuntaa, ja kesän odotukset alkavat jo kurkistella esiin. Samaan aikaan pitää kuitenkin vielä kärsivällisesti muistaa arktisen ilmanalan rajoitukset.

Sopiva pukeutuminen vaatii tavallista tarkempaa sään seurantaa, kun yö- ja päivälämpötilat ovat kuin eri vuodenajoilta. Itse odotan symbolisesti tärkeää hetkeä, jolloin voi vaihtaa kokohanskat avonaisiin. Arki helpottuu, kun taskusta ei tarvitse enää kaivella avaimia tai kännykkää paksun kangaskerroksen kömpelöittämänä.

Yöpakkaset pitävät yhä yllä pikkujännitystä, onko aamuisella asfaltilla kuuraa vai ei. Talvipyörälleni sattui muutaman takaiskun outo sarja, joka rikkoi ketjut, akselin ja kammen, kaikki erillisiä tapahtumia, ja joka vei ajokin pari kertaa mekaanikon pajalle. Niinpä poljin välillä Ukrainan-tuliaisella, sillä, jonka hankin kesäkuussa Odessasta korvaamaan varastettua Kulkuria. Ja kas, kun kesärenkaat alla kiihdytin risteyskaarteeseen aamun liukkailla, niin talven kaatuilukiintiö kasvoi vielä yhdellä. Vauhti ei ollut erityisen kova, mutta vaarana oli kuorma-auto, joka tuli pääkatua. Itse tulin kolmion takaa. Pisteet kuskille, joka noudatti nopeusrajoitusta ja ennätti hyvin pysähtyä.

Tapahtumasta ei jäänyt muuta jälkeä kuin kolhiutunut itsetunto ja ajohousujen pieni paikkausoperaatio. Mutta episodi kuvaa hyvin kevään tunnelmia. Hetkittäin sitä riehaantuu liikaa. Nyt jurnuttelen taas nastojen kanssa. Ehdin rapisuttaa nastoja myös kesäkauden ensimmäisellä kriittisellä pyöräretkelläkin. Sekin on varma kevään merkki, ja innostava sellainen.

Huhtikuun suuria riemuja on äänimaailman muuttuminen, kun linnut mekastelevat puuhissaan. Käpytikat kolkuttelevat lyhtypylväiden kupuja kovemman soinnin saamiseksi ja mustarastaat lurittelevat ihan pyöräteiden vieressä. Helsingin Keskuspuisto on tähän aikaan vuodesta käsittämättömän hieno paikka. (Olisi vieläkin hienompi, ellei kaupungin rakennusvirasto harrastaisi maiseman tahallista turmelemista, joka lähentelee ympäristörikoksen määritelmiä: talven vaatimattomien myrskytuhojen siivoamisen varjolla kaupungin metsurit parturoivat avohakkuuaukion keskelle virkistysmetsää, kohdassa, jossa Keskuspuisto on muutenkin kapea).

Kevään toinen suuri riemu on valoisuus. Valon määrä lisääntyy häkellyttävää vauhtia, mikä nostaa vireystilaa talven horrostelusta. Ja kesän odotus alkaa kutkuttaa, ja kesäsuunnitelmat muovautua. Innostuin jo ostamaan lentolipun Delhiin. Pitkään pähkäilty Himalajan-reissu alkaa heinäkuussa. Netistä tilatut kartatkin ovat tulleet. Arjen kiireet eivät ole vielä sallineet täyttä heittäytymistä matkan yksityiskohtien hiomiseen, mutta Keskuspuistossa ajatus poukkoilee jo etäälle.

Kevään HePo-värejä Helsingin Fillarimessuilta Mirjan ja Jarin seurassa. Kuva: Juha Heiskanen.

---------------------

PS Matti äänessä Jyväskylän pyöräilytapahtumassa la 10.5. klo 15 Jyväshovin Public Cornerissa.

Lainaus

Polkupyörällä Andalusiassa: pari viikkoa lähtöön

Matti Rämö — Fri, 01 Jun 2012 20:09:35 +0000

Kesän polkaisureissu suuntautuu Andalusiaan eteläiseen Espanjaan, Sierra Nevadan vuoristoon. Juhannusviikon alussa on lento Malagaan, josta alkaa vaellus kohti vaihtelevia maastoja ja ilmastovyöhykkeitä.

Sierra Nevadassa voi teitä pitkin nousta yli 3300 metriin, ja tämä on koko matkan tärkein tavoite: kavuta korkealle nuuhkimaan ohutta ilmanalaa, kokeilemaan kuinka pyöräily sujuu ankarissa oloissa, niukassa hapessa ja kylmyydessä. Kiipeämisreissu liittyy vuoden 2013 suunnitelmiin, se on harjoittelua tulevaa Himalajan-polkaisua varten. Intiassa on tarkoitus nousta vähän korkeammalle, soliin, jotka vievät laaksoihin 3500 metrin korkeuteen.

Olen parikymmentä vuotta sitten käynyt kävellen 3100 metrissä Himalajalla, ja tuo patikointi sujui ongelmitta. Nyt testaan, kuinka homma onnistuu pyörällä Sierra Nevadassa. Yli 3000 metrin alue ei ole siellä kovin suuri, mutta ylhäällä on tarkoitus viivähtää ainakin yhden yöpymisen ajan, jotta elimistö saa maistiaisen niukkaan happeen sopeutumisesta.

Sierra Nevada on muutenkin hyvää ”harjoittelumaastoa”, sillä reippaat poimut rytmittyvät vaativien nousujen ja hulppeiden laskujen sarjoiksi. Itse asiassa minulla ei ole vielä ihan tarkkaa käsitystä, kuinka rajuja rinneprofiileja on edessä. Onnistuuko karavaanini kiskominen polkien ylös saakka, vai onko tiedossa esimerkiksi 10-30 kilometrin työntöurakoita.

Matkan aikataulutus sekä reitti ovat melko avoimia, ja ajatus on katsastaa vuoristossa kapuilun kulkua ja arvioida sitten, mihin kannattaa suunnata korkean ilmanalan ”leirin” jälkeen. Andalusian pinnanmuodostus on sen verran vaihtelevaa, että kiipeilyä on toki tiedossa runsaasti Sierra Nevadan osuuden jälkeenkin.

Sierra Nevadan jälkeiselle reitille on erilaisia vaihtoehtoja. Vuorten itäpuolella on pieni aavikkoalue Almeriasta pohjoiseen, länsipuolelle on puolestaan isoja ja pieniä kulttuurikaupunkeja useammankin matkan tarpeisiin. Esimerkiksi islamilainen Cordoba oli Euroopan tärkeimpiä kaupunkeja tuhat vuotta sitten. Eikä pistäytyminen Afrikan puolelle Marokkoonkaan olisi mahdoton urakka. Tällä kertaa pyrkimykseni on kuitenkin välttää aikataulustressiä, näin ainakin teoriassa, eli reittisuunnitelma jää kovin avonaiseksi. Aikaa on kuukausi.

Valmistelut ovat näennäisen rauhallisessa vaiheessa. Vanha uskollinen palautui pajalta kuukausi sitten, ja olen jo ehtinyt sopeuttaa ajokkiani tuhat kilometriä uusiin säätöihin. Työkalupakkini sai luottomekaanikolla pikantin lisän, kun hän muotoili Hackmanin Sorsakosken lusikan rengastyökaluksi. Viisi vuotta sitten Saharan-matkalla mukanani olikin kaksi lusikkaa rengastyökaluina, eli paluuta juurille, mutta Sorsakosken lusikka on se paras, mekaanikko opastaa. Netistä olen tilannut Andalusian ja Marokon kartat; yksinkertaiset ja helposti kiinnitettävät kenkien sadesuojat jo hajoavien tilalle; sekä uuden, kevyen sadeviitan, sillä vanhan pinta on alkanut päästää ikävästi kosteutta läpi. Tosin sateeseen varautuminen saattaa olla hätävarjelun liioittelua kesä-heinäkuisessa Andalusiassa.

Pakollinen vaellus Kehä kolmosen halpapuoteihin on vielä tekemättä, sieltä voisi haalia mukaan ainakin uuden heijastinliivin, heijastintarroja, nylonpaikkoja ja muuta vastaavaa. Mutta perustarvikkeisto on jo aika hyvin valmiina viime kesän Islannin-polkaisun jäljiltä, myös pahvilaatikko pyörälle lentoa varten. Apteekista pitää noutaa ainakin tuubi Bepantenia hiertymiin. Ja vara-ajohanskatkin on ehkä hyvä hankkia mukaan, sillä ankarasti kostuvat ja hiostuvat nahkahanskat voivat jo kuukaudessa olla aika kurjassa kunnossa. Hienosäätöä tulee riittämään aina viimeisen aamuyön tunneille saakka.

Ps. Rengasrikkoja Saharassa -äänikirja alkaa Yle Puheessa 4.6. Kesäkuusta elokuulle kirja etenee kymmenminuuttisina maanantaista perjantaihin Puheen Aamussa klo 7.20, uusinta on Puheen Päivässä klo 12.05. Teksti-TV-sivulla 838 on yhteenveto ja kartta Saharan-matkasta, sivulla 839 tiivistelmä matkalta lähetetyistä tekstiviesteistä, ja reissun nettisivustolla on matkakuvia.

Lainaus