Laiha saarna käännytetyille – Religulous hämmästelee uskontoja ja hämmästyttää katsojaa

Liisa Lehmusto — Thu, 26 Mar 2009 11:47:24 +0000

Yksi todella usein amerikkalaisissa dokumenteissa käytetty kuvaustapa on alkanut viime aikoina ottaa tosissaan aivoon. Se on autossa tehty haastattelu. Haastateltava joko ajaa itse ja paasaa tiehen tuijottaen tai istuu kyydissä ja vilkuilee viistosti kameran yli hankalassa asennossa. Työtapa on varmaan tosi taloudellinen. Tutun auton luoma oma tupa, oma lupa -tunnelma rentouttaa haastateltavan ja juttu luistaa. Matkakin taittuu samalla. Katsojasta tuntuu että omatkin polvet menevät suuhun auton ahtaudessa.

Uskontokriittisessä roadmoviessa Religulous – Uskomatonta on paljon tätä kuvaa: koomikko Bill Maher pohtii omaa suhdettaan järjestäytyneisiin uskontoihin auton takapenkillä ja hyppää välillä ulos vieraillakseen vaikkapa kalifornialaisessa Jeesus-teemapuistossa tai homoja käännyttävän järjestön edustajan luona. Koska aihe on juuri niin laaja ja hajanainen kuin miltä se kuulostaa, punaista lankaa ei edes yritetä etsiä heinäsuovan uumenista. Yhdistäväksi tekijäksi jää korkeintaan Maherin urhea päätös antaa kasvot ja ääni niille kysymyksille, joita olet aina halunnut esittää Amerikan raamattuvyön oudoimmille hihhuleille.

Liberaalista ja poliittisesti reippaan epäkorrektista huumorintajustaan kuuluisa Bill Maher ei ole kovin tunnettu koomikko Suomessa. Elokuvan aihekin on amerikkalaista amerikkalaisempi. Luterilaisten tapakristittyjen hoivissa kasvaneena on todella vaikea ymmärtää, että Yhdysvalloista käydään vakavissaan keskustelua siitä, pitäisikö evoluutioteorian opettaminen kieltää kouluissa.

Kristillisen oikeiston viime vuosina yhä näkyvämmäksi kasvanut asema pohjois-amerikkalaisessa politiikassa ja kulttuurissa on kuitenkin kiistämätön fakta. Tätä aateilmapiirin muutosta on kommentoitu myös kirjallisuuden puolella ja painavimmin asiaa kritisoi brittiläinen biologi Richard Dawkins suomeksikin käännetyssä kirjassa Jumalharha (Terra Cognita, 2007, orig. The God Delusion). Suomeksi aiheesta on kirjoittanut Markku Ruotsila (Yhdysvaltain kristillinen oikeisto, Gaudeamus 2008).

Väkivaltainen aborttivastaisuus, evoluution kieltäminen, homojen ja lesbojen demonisointi ja teinien sinisilmäinen suostuttelu pidättymään seksistä ja korvaamaan järkevät ja toimivat ehkäisykeinot pienellä hopeasormuksella, tahdonvoimalla ja vääristyneillä tiedoilla ihmisen biologiasta ovat kaikki ilmiötä, jotka saavat myös minut ja monet muut raivon partaalle ja epäilemään kristillistä oikeistoa edustavan väestönosan täysjärkisyyttä. Siksi annan omasta puolestani periksi sille, että Borat-elokuvan ohjaajana tunnettu Larry Charles veti Religulousia tehdessä haastateltavia nenästä esittelemällä elokuvaprojektin heille nimellä A Spiritual Journey ja paljasti haastattelijan henkilöllisyyden vasta viime hetkellä. Näin Maher pääsee kysymään juuri sen kysymyksen, joka kiehuu minunkin päässäni, kun seuraan kiertokäyntiä kreationistista maailmanhistoriaa esittelevässä museossa, joissa ihmiset ratsastavat satuloiduilla dinosauruksilla: "Hei haloo, oletteko ihan tosissanne?"

Kysymys ei ole kovin syvällinen, mutta sitäkin oleellisempi, kun puhutaan Raamatun kirjaimellisesta luennasta ja näiden tulkintojen yhdistämisestä poliittisiin päätöksiin. Ja tämän kysymyksen Maher esittää monta kertaa. "Uskotko että Joona todella oikeasti eli valaan vatsassa?" "Väitätkö ihan tosissasi, että homoudesta voi 'parantua'?" Ja jokainen haastateltava vakuuttelee omaa vakaumustaan hätääntynyt katse silmissään. Huhhuh, jo on älytöntä! Ja sitten auto alle ja seuraavaan paikkaan.

Siihenpä Maherin uskontokriittinen analyysi sitten ulottuukin, hämmästelyyn. Maher painottaa edustavansa tervehenkistä epäilyä, ei täydellistä jumalan kieltämistä. Hämmästely ja kysymysten esittäminen onkin tärkeää, se on kriittisen ajattelun perusta. Ehdin vain jo toivoa, että tehtyään pitkän matkan ympäri maailmaa Maher ja hänen tiiminsä olisivat päässeet kiinni johonkin vähän kiinnostavampaan loppupäätelmään kuin "Boy, these guys are nuts."

Religulous – Uskomatonta sisältää paljon hyviä kysymyksiä ja monta koomista hetkeä itsensä pussiin puhuvien ihmisten kustannuksella. Mutta kun haastatteluista ei nähdä juuri muuta kuin haastattelijan itse itselleen hauskoiksi käsikirjoittamat kysymykset ja haastateltavien vastauksista mokien ulkopuolelle jäävä osa näyttää jääneen leikkaushuoneen lattialle, kokonaisuudesta tulee melko turhauttava paketti. Charles leikkaa sekaan loputtomasti hassunhauskaa arkistokuvaa ja pitää tahdin hengästyttävän tiiviinä. Spastisesti aiheesta ja vitsistä toiseen poukkoileva elokuva ei onnistu käsittelemään ainuttakaan näkökulmaa pintaraapaisua paremmin.

Syvällinen aihe ja pinnallinen käsittely on outo ja ärsyttävä yhdistelmä, joka vesittää monta potentiaalisesti kiinnostavaa (amerikkalaista?) dokkaria. Aihevalinnan puolesta esimerkiksi Religulousin luulisi kiinnostavan juuri sellaista katsojaa, joka kaipaa hyviä perusteluja ja kirkasta argumentointia ja karsastaa läpinäkyvää mutkien oikomista. Samanlainen ongelma vaivasi esimerkiksi Michael Winterbottomin Shock Doctorine -elokuvaa Berlinalessa ja tietysti monia Michael Mooren elokuvia. Kyllä, olen huolestunut näistä samoista asioista, mutta ei, en ole niin tyhmä kuin mitä tämä elokuva tuntuu minusta olettavan. Onko mahdoton tehtävä tuottaa katsojan älyä kunnioittava, viihdyttävä poliittinen dokkari? Toivo elää.

Religulous – Uskomatonta esitetään Night Visions Back to Basics -festivaalin ohjelmistossa 3-5.4.2009. Ohjelmatiedot: www.nightvisions.info. Elokuva julkaistaan DVD:llä 8.4.2009 (Sandrew Metronome).

Lainaus

Blogit - Religulous

Laiha saarna käännytetyille – Religulous hämmästelee uskontoja ja hämmästyttää katsojaa