Lyhytelokuvaillan ideointia

Cilla Aulén — Wed, 26 Jun 2013 10:05:54 +0000

Vielä näin viimeistenkin työpäivien nurkilla siisteille kesäduunareille tarjoutui tilaisuus osallistua heidän pääasiallisesta työnkuvastaan poikkeavaan toimintaan. Uuden Kinon tuottaja Sari Volanen otti minuun viime viikolla yhteyttä ja pyysi kesäduunareiden apua joulukuussa esitettävän lyhytelokuvaillan suunnitteluun. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kaikki vapaaehtoiset pääsivät tänään Isossa Pajassa sijaitsevaan toimittajien katseluhuoneeseen ensin katsomaan muutaman lyhytelokuvan ja sen jälkeen keskustelemaan Sarin kanssa siitä miten Uudesta Kinosta voitaisiin tehdä vetoavampi ja kiinnostavampi.

Noin puolitoista tuntia kestäneessä ideointitilaisuudessa nousi esille paljon hyviä ideoita ja ajatuksia. Tilaisuus tarjosikin Sarille erinomaisen mahdollisuuden tutustua nuorten näkökulmiin asiaan liittyen ja siisteille kesäduunareille taas tilaisuuden nähdä Ylen ohjelmatarjontaa erilaisesta kuvakulmasta. Koin myös itse tilaisuuden avartavaksi kokemukseksi, joka herätti ajattelemaan sitä millainen suunnittelumäärä kuusituntisen lyhytelokuvaputken sisällön ja aikataulun taustalla on.

Mikäli siis satutte television ääreen joulukuun 21. päivä, kääntäkää kanava Yle Teemalle, jossa toivon mukaan näkyy tämän ideointipalaverin hedelmiä!

Lainaus

Nainen ikäisenään elokuvassa

Ulla Simonen — Thu, 26 Mar 2009 12:55:19 +0000

Tänään 22.30 TV1 esittää Hanif Kureishin käsikirjoittaman ja Roger Michellin ohjaaman Tyttären talossa (Mother, 2003,). Päähenkilö Anne Reid esittää siinä juuri leskeksi jäänyttä vanhempaa naista, joka kohtaa tyttärensä rakastajan ja ajautuu suhteeseen tämän kanssa. Kyse on seksuaalisuudesta, vanhenemisesta, omanarvontunnosta, äiti-lapsi-suhteesta. Tämänikäisiä naispäähenkilöitä, jotka eivät ole kuningattaria, näkee fiktiossa harvoin. Harvinaisuudessaan jo siis katsomisen arvoista ja arvostelujen ja tekijöiden perusteella ilman muuta. Dikiboksi saa taas hyristä omaa - ei niin hiljaista - lauluaan, kun katsoja menee nukkumaan ja siirtää katsomisajan jonnekin sopivampaan hetkeen.

Vanhempi nainen tai äitisuhde on harvinainen myös dokumentin puolella. Motherin innoittamana tulee mieleen lähinnä Ken Wardropin Undressing My Mother (2004, Irlanti) Elokuva on kuvaus vanhenevasta leskeksi jääneestä naisesta, joka puhuu vartalostaan, ikääntymisestään, suhteestaan edesmenneeseen mieheensä ja ikävästään tätä suurta rakkauttaan kohtaan. Ja riisuu itsensä alastomaksi. Ihailen paitsi tekijän mutkatonta äitisuhdetta, myös nuoren miehen kykyä ymmärtää kenestä elokuva kertoo.

Elokuva on muodoltaan puhdas, kaunis ja kunnioittava, se tuo mieleen Eeva Kilven runot äidistään. Poika (kuten Kilpikin) näkee äidin, mutta myös naisen. Wardrop piirtää ihailevan, mutta tarkasti näkevän kuvan äidistään ja samalla kertoo paljon itsestään. Kamera ei näytä äidistä kuin fragmentteja ja pojasta ei mitään. Ilman nimen antamaa tietoa, emme tietäisi katsovamme ohjaajan omaa äitiä. Ja jos tämä olisi fiktio, mitä se muodon puolesta hyvin voisi olla, jäisimme paitsi juuri tuota tietoa, mitä se kertoo äidin ja pojan suhteesta, että äiti riisuuntuu poikansa kameran edessä ja kertoo syvimmistä tunnoistaan naisena.

Wardropen elokuvan kesto on 6 minuuttia. Sen vaikutus kestää vuosia.

Undressing My Mother on Uuden Kinon helmiä, vieläköhän esityskertoja on jäljellä?

Lainaus

Blogit - uusi kino

Lyhytelokuvaillan ideointia

Nainen ikäisenään elokuvassa