Blogit - blogi

Blogit.yle.fi: näin käyttäjät klikkaavat

Kari Haakana — Tue, 13 Mar 2012 12:47:20 +0000

Ylen blogipalvelun uusi versio on ollut käytössä nyt kuukauden ajan.

Uudistus näyttää toimivalta. Palaute on ollut positiivista ja käyttäjämäärät ovat nousseet selvästi. Myös mobiilikäyttäjiä on ollut aiempaa enemmän.

Yhtenä työkaluna blogien ja muidenkin Ylen web-paveluiden käytön seurannassa on Crazy Egg -niminen työkalu, joka luo ns. heatmap -kuvia palveluiden käytöstä. Crazy Eggin luoma kuva kertoo, miten käyttäjät palvelussa hiirellään klikkaavat. Käyttäjien klikkauksia ei yksilöidä: emme siis tiedä, kuka käyttäjä klikkaa mitäkin.

Oheisessa kuvassa blogit.yle.fi:n etusivun päälle muodostuu kuvaaja siitä, mihin kohtaa sivua käyttäjät ovat klikanneet. Mitä kirkkaampi piste, sitä suurempi on klikkausmäärä. Yksittäiset siniset pisteet kertovat yhdestä tai muutamasta klikkauksesta.

Mitä kuva sitten kertoo? Hakua klikkaillaan ahkerasti, samoin blogipalvelun etusivulle vievää linkkiä. Etusivun aikajärjestyksessä listattuja blogeja klikkaillaan myös, aivan erityisesti MOT-ohjelman blogin linkkiä. Nämä eivät ole erityisen yllättäviä tietoja.

Pari jatkokehitykseen ideoita antavaa huomiota. Blogit aakkosjärjestyksessä listaavaa linkkiä klikataan suhteellisen usein. Pitäisikö oletusnäkymänä blogit.yle.fi:ssä olla blogien lista aakkosjärjestyksessä? Ja mahdollisesti nykyistä pidempänä, sillä listausta pidentävää linkkiä klikkaillaan varsin paljon myös. Vai kertooko kuva siitä, että käyttäjät haluavat tuoreimpien blogimerkintöjen listan lisäksi nähdä myös aakkosellisen listan?

Kirjoittaja on Yle Internetin palvelupäällikkö

Lainaus

Abitreenien tentissä Vilma - Tavoitteena valkolakki ja eläintenhoitajan tutkinto

Abitreenit — Wed, 02 Mar 2011 09:06:53 +0000

Kannuksessa lukiota ja maaseutuopiston kennellinjalla opiskeleva oululainen Vilma laitettiin Abitreenien tenttiin. Kannuksen kämppäkavereina Vilmalla on kaksi nelijalkaista kaveria.

Tavoitteena Vilmalla on saada keväällä valkolakki ja eläintenhoitajan tutkinto. Vilma bloggaa kuulumisiaan ylioppilaskirjoitusten osalta kevään 2011 aikana.

Mikä on hauskin muistosi lukioajalta?
Tähän pitäisi varmaan luetella vanhojen päivät, penkkarit ja abiristeilyt, mutta kun multa nämä kaikki on jääneet välistä, niin täytyy keksiä jotain muuta. Hauskoja muistoja on kyllä vaikka millä mitalla, mutta päällimmäisenä mieleen tulee parin kuukauden takainen kolmen viikon Ranskan-vaihto, vaikka se nyt ei iha täysin lukio-opintoihin liittynytkään.

Mikä on omituisin opiskelumetodi, jota olet käyttänyt tai haluaisit kokeilla?
Kaikkea on yritetty missä pääsisi mahdollisimman vähällä, mutta valitettavasti ei ole todettu toimiviksi...

Millaisia sijaistoimintoja kehittelet, jos lukeminen ei maistu?
Nukkuminen on ehkä suosikki, ja helposti toteutettavissa, jos on fiksu ja yrittää lukea sängyllä... Onhan näitä muitakin, joskus jopa jotain niinkin hyödyllistä kun siivoaminen, mutta sitten täytyy kyllä olla jo tosi tylsä aihe, mitä yrittää opiskella.

Oliko lukioaikana hetkeä, jolloin et uskonut valmistuvasi? Kerro siitä.
Mitään yksittäistä hetkeä ei tule mieleen, mutta tietysti sitä on aina välillä miettinyt, saako tätä urakkaa ikinä loppuun. Mutta varsinaisesti lukio ei ole ikinä ylitsepääsemättömän hankalalta, vaan juurikin kahden koulun opintojen yhteensovittaminen. Mun kohdalla tosin nämä on pikemminkin vaan sisuunnuttaneet tekemään vielä enemmän hommia ja potkineet eteenpäin.

Toiveammattisi lapsena?
Niitä on ollut paljon... Melkein kaikki on käyty läpi opettajasta palomieheen, mutta kestosuosikki taisi olla eläinlääkäri.

Mitä haluaisit tehdä isona?
Niitä juttuja joista on aina haaveillut tai joista sitten isona haaveilee. Jos tässä nyt ammattiin viitataan, niin siihenkin sanon tylsästi, että jotain semmoista mikä kiinnostaa ja mistä tykkää. Vielä ei ole selvinnyt mitä se sitten on.

Kenen julkkiksen kanssa lähtisit illalliselle ja miksi?
Billie Joe Armstrong ehdottomasti! Viime kesänä näin Green Dayn Helsingissä ja on se vaan niin uskomaton livebändi. Vaikka Billie Joe lavalla riehuukin kuin viimeistä päivää niin sitten taas haastatteluissa hän vaikuttaa mielettömän fiksulta ja mukavalta. Ja siis ylipäätään mies, joka on kirjoittanut tuommosen määrän uskomattoman hyviä biisejä tärkeistä aiheista, eihän se voi olla kuin hyvä tyyppi!

Osaatko laittaa ruokaa?
Yritän ainakin kovasti. Joskus onnistun loihtimaan jotain ihan kelvollistakin, mutta leipominen on enemmän mun juttu.

Mikä on paras keinosi rentoutua?
Kyllä se paras taitaa olla koirien kanssa kunnon lenkille lähteminen, mieluiten mahdollisimman myöhään tai huonolla säällä niin, ettei muita ole liikkeellä. Raitis ilma ja tyytyväisten koirien puuhailun seurailu saa ajatukset muualle.

Kirjoita lyhyt runo aiheesta "Ylioppilaaksi".
Ylioppilaaksi aion valmistua,
vaikka lukio on koetellut mua,
jäljellä enää loppusuora,
mielessä useampi ohjenuora,
kohta on tyhjä takki,
päässä kuitenkin paljon puhuttu valkolakki.

Lainaus

Machinima, monipuolista mikroelokuvaa

Minni Niemelä — Mon, 03 May 2010 15:51:35 +0000

Löysin machinimat loka-marraskuussa 2009. Perehdyttäjänäni kone-elokuvaan toimi loistava Second Life –blogi New World Notes, jonka seuraamista suosittelen kaikille SL-kiinnostuneille. Blogi esittelee säännönmukaisesti myös machinimafilmejä ja sen vinkkaamana löysin ensimmäiset machinimasuosikkini.

Machinimaa voi ajatella köyhän miehen elokuvamuotona – onhan mahdollista vääntää machinimapätkä kokoon ihan ittekseen – mutta näen sen ennen kaikkea uutena ilmaisuvälineenä ja taidemuotona, jossa riittää genrejä jokaiseen makuun. Koska pidän itseäni ns. sisällöntuottajana – anteeksi ruma sana – minua ovat aluksi innostaneet eritoten tarinalliset, käsikirjoitetut machinimat (Princess and the Pea, A Woman's Trial). Nyttemmin olen katsonut paljon myös kokeellisempia machinimoja (Boundless, No Color), ne uppoavat ajatusten virittäjänä ja silmäkarkkina. Machinima voi ottaa myös kantaa (The French Democracy) tai opastaa, raportoida, promota. Machinima taipuu moneksi ja sitä näkyy yhä enemmän, sitä mukaa kuin uusia käyttötarkoituksia keksitään. Machinima on jo selkeästi irtaantunut lähtökuopistaan, pelien taltioimisesta. Mm. Shanghain 2010 World Expossa on esillä myös machinimafilmejä.

Olen vielä kaukana parhaiden machinimaattoreiden tasosta, mutta lyhyessä ajassa on silti tapahtunut paljon. Tein lähes kylmiltään Yle Tulevaisuus Labille Kummitustalo-machiniman, jonka päätarkoitus oli esitellä Ylen omaa Second Life –edustustoa. Kyseinen paikka on ns. vaihtolavaste, holodeck, jossa yleläiset voivat vapaasti harjoitella SL-elämistä ja myös kuvaamista. Kummitustalo on harjoitustyö, ei täysin onnistunut, mutta lähtötasoon (lähes nolla) nähden varsin kelpo tuotos.

Heti kohta Kummitustalon valmistumisen jälkeen osallistuin helmikuun alussa työryhmän toisena jäsenenä - sain innostettua vanhan ystävän machinimointiin mukaan - Opetusministeriön ja AVEKin Digidemo-pitchauskilpailuun , jossa esittelimme konsepti-idean opetuksen lisämateriaaliksi tarkoitetusta machinimasta. Työnimellä ”Machinimaa muksuille ja murkuille” kulkenut ideamme valittiin 70 pitchatusta ideasta 20 palkitun joukkoon. Tässä vaiheessa teimme jo ystävän kanssa täyttä häkää ensimmäistä yhteistä machinimaamme, Tuskaa. Se perustuu Edith Södergranin samannimiseen runoon ja on perinteinen kolmiodraama. Päätimme jo suunnitteluvaiheessa että emme kikkaile, keskitymme tarinaan. Tuska on kaikessa yksinkertaisuudessaan (tekeminen ei sitä kyllä ollut…) kerännyt kehuja, myös ammattimaisilta tai lähes ammattimaisilta machinimaattoreilta. Se on helppoutensa ansiosta kiinnostanut myös machinimaa tuntemattomia katsojia.

Tuskan valmistuttua kehitimme toisen machinima-konseptin, joka sai huhtikuussa AVEKin Digidemo-valtionavustuksen. Tähän konsepti-ideaamme liittyen valmistelemme parhaillaan kahta musiikkimachinimaa kalifornialaiselle laulaja-lauluntekijä Beth Thorneylle. Teemme biisit Still can’t hide (2010) ja Done (2006). Käsikirjoitukset molempiin valmiina, alustava kuvaussuunnitelma toiseen, tällä hetkellä on käynnissä avatarten stailaus kuvauksia varten. Näissä pätkissä aiomme kokeilla myös uusia kuvausjippoja, mm. käsivaralla kuvaamista suoraan ruudulta, joka on juuri nyt machinimarintamalla Se Juttu. Tuloksen on oltava musiikkivideomainen ja biisejä tukeva, mutta ei niitä suoraan kuvittava.

Kun kerron machinimasta ja ympäristöstä (Second Life) jossa sitä kuvaan, joudun lähes aina selittämään jokaisen käyttämäni termin; machinima, virtuaalimaailma, avatar. Avattarilla toimiminen ja virtuaalimaailmassa kuvaaminen ovat asioita, joita ei voi kovin nopeasti selittää auki ja moni käsittääkin machiniman jonkinlaisena animaation muotona. Kone-elokuva on kätevä sana, mutta sekään ei kuvaa machinimaa riittävästi. Kuvaisiko sanapari kolmiulotteinen kone-elokuva sitä hieman paremmin?

Toinen asia mihin törmään jatkuvasti on se, että virtuaalimaailmassa toimiminen käsitetään todellisuuspaoksi. Olen kenties jo liian sisällä virtuaalissa voidakseni ymmärtää ajatusta; minulle virtuaalimaailma alkaa olla todellisuutta siinä missä tämä ns. reaalitodellisuuskin. New Worl Notes puhuu paljon mixed realitysta, siitä miten reaalimaailma ja virtuaalinen maailma limittyvät. Ihmiset virtuaalissa ovat todellisia ihmisiä, eivät pikselimössöä. Jokaisen avatarilmentymän takana on aina lihaa ja verta. Vainoharhaisuudella ei etene: kannattaa olla avoin ja vastaanottavainen, siten virtuaalielämästä (ja kaikesta sosiaalisesta mediasta) saa enemmän irti. Olen tutustunut huikeisiin persooniin, ensin avattarina, myöhemmin myös todellisina niminä ja kasvoina joiden kanssa pidän säännöllisesti yhteyttä Second Lifen ulkopuolella. Itse asiassa tutustumisen jossain vaiheessa virtuaalimaailman virikkeisyys alkaa häiritä ja yhteydenpitoa on helpompi jatkaa muulla tavoin, chateissa, puhelimitse, sähköpostitse.

Ystäväni nimitti minua avantgardistiseksi löytöretkeilijäksi (hih!), jonka seikkailut Second Lifessa ja sen seurauksena syntyvät machinima-kartoitukset tekevät virtuaalisia maisemia tutummiksi muillekin. Toivon näin. Olen vakuuttunut siitä, että tulevaisuudessa avattaret yleistyvät ja naamakirjat yms. ovat enemmän tai vähemmän kolmiulotteisia. Lisätyt todellisuudet lisääntyvät ja yhdistävät ihmisiä uusilla tavoilla. Kommunikointi lisää ymmärrystä ja maailma pelastuu! No, oikeasti kaiken ei tarvitse olla ihan näin vakavaa ja ylevää korkealentoa… minulle machinima on mediamuoto, jonka katsominen on antoisaa ja sen parissa puuhasteleminen on sekä hauskaa että haastavaa. Ja eritoten kaikenlaisen mikroviestinnän yleistyessä se on mitä mainioin liikkuvan kuvan mikroilmaisuväline. Kohtalaisen kevyt tuottaa, helposti jaeltava, nopea katsoa.

Tälle ai-laav-machinima-vuodatukselle on erittäin pätevä syy: teen Ylelle aikavälillä toukokuu-syyskuu kuusiosaisen machinimasarjan joka esittelee suomalaisia Second Life –toimijoita. Postailen Aikaleima-blogiin juttuja sarjan edistymisestä, seuraava merkintäni (jo toukokuun aikana) kertoo yksityiskohtaisemmin tulevan sarjan yksittäisistä osista. Ennen sitä… katsokaa ihmiset machinimaa, voitte yllättyä siitä miten taipuisa mediamuoto se on.

Lainaus

Kiitos teille!

Joona Haarala — Sun, 21 Mar 2010 20:02:15 +0000

Me isäblogistit tapasimme viikonloppuna Arin varpajaisissa. Tunnelma oli lämmin ja kiitos Arille ja hänen vaimolleen kivoista juhlista.

Varpajaisissa oli ilo juhlia Arin ja Simon kanssa sitä, että blogimme on lyhyessä ajassa noussut YLEn luetuimpien blogien joukkoon. Viikkotilastoissa olemme kuulemma sijalla neljä ja suunta on ylöspäin. Kannatti käydä syksyllä yhdessä syömässä.

Kiitos siitä teille lukijamme - niin tutut kuin tuntemattomat! Mielellämme luemme myös teidän kommenttejanne ja pyrimme myös aina vastaamaan.

* * *

Kun tällä kertaa puhutaan itse blogeista, niin käytän tässä tilaisuuden ja mainostan toista YLEn hyvää blogia. Meidän vauvateemaamme sivutaan Elävän arkiston blogissa oikein 70-lukulaiseen tyyliin!

Lainaus

Turun tuhopolttoyritys - blogistan ottaa oikeuden omiin käsiinsä?

nikkolajari — Tue, 16 Mar 2010 04:00:00 +0000

Edellisessä bloggauksessa mainittu Muutos 2011 näkyy tekevän irtiottoja myös blogirintamalla.

Tapio Äyräväisen suoraa eläinaktivismia koskevassa kirjoituksessa (päivätty 14.3.) huomio kiintyy hyvin suorasukaiseen tapaan viestiä Turussa kesällä 2008 tapahtuneesta kaupunki-iskusta. Eläinaktivistien tuhopolttoyritys tuomitaan jyrkästi, lisäksi toinen oletetuista epäillyistä tuodaan linkin kautta esille tavalla, jossa tekijän henkilöllisyydestä on vaikea erehtyä.

Asuin itse Yliopistonkatu 11:ssa vuoteen 2004, joten tapaus tietysti koskettaa myös henkilökohtaisesti. Noilta ajoilta muistan, että korttelissa asuu paljon ikääntyneitä ihmisiä nuorempien joukossa. Tekoa tuskin voi pitää hyväksyttävänä minkään ideologisen tai uskonnollisen suuntauksen näkökulmasta. Vielä haastavampaa on hyväksyä tilannetta, jossa iskuryhmä vaarantaa kymmeniä ihmishenkiä eläimet pelastaakseen. Tälläisen antihumanismin motiiveja ainakaan minun on vaikea puolustaa.

Mutta kuinka osuvaa on Äyräväisenkään reagointi. Johtaako tälläinen omatoiminen syyllisten nimeäminen muuhun kuin lisäongelmiin. Julkisiin lynkkauksiin, mielivaltaan, huutoäänestyksiin. Olisko Aamusetin ex-päätoimittajan pitänyt harkita toisenkin kerran ennen purskahdustaan. Mikä hänen missionsa tässä asiassa on?

Entä jos linkissä vihjaillen nimetty nuori nainen ei liity tapahtuneeseen millään lailla. Eikö oikeusasteiden tehtävä ole ratkoa nämä tapaukset, kaikesta huolimatta.

Nähtäväksi jää, ottaako blogien paineessa esimerkiksi iltapäivälehdistö keppihevosen aiheesta. Poliittisissa ääriliikkeissä aktivoituva suomalainen terrorismi (tai sen potentiaalinen uhka) kuitenkin on yhteiskunnallisesti merkittävämpi ilmiö kuin Beckhamin akillesjänne tai grillijonossa ruopiminen Kaskenmäessä.

Viihdyttääkö vaiko puuttua ikäviin asioihin, niistä niiden oikeilla nimillä kertoen. Julkisia jalkapuita on Suomessa yleensä vältetty mutta nyt asetelma saattaa poikia paineita uudenlaiseen käyttäytymiseen. Tai sitten ei. Elämme mielenkiintoisia aikoja...

Lainaus

Uusi musta herättää keskustelua toimittajasta bloggaajaroolissa

Tuija Aalto — Fri, 26 Feb 2010 22:02:41 +0000

Jos toimittaja bloggaa, sen sijaan että tekisi TV-, radio- tai lehtijutun, vapautuuko hän noudattamasta Journalistin ohjeita? Kuinka paljon liikkumavaraa räväkkä toimittaja voi itselleen ottaa toimiessaan omassa blogissaan? Pitääkö raskauttavana asianhaarana pitää sitä, että hän blogissaan vetoaa toimittajuuteensa?

Tällaisia kysymyksiä puidaan YLEn Tarinatalolta tilaaman Uusi Musta -nettikonseptin tiimoilta kiinnostavassa ja vilkkaassa keskustelussa (linkkejä alla). Jos Uusi Musta ei ole ennestään tuttu, kannattaa kuunnella YLEn Viivi Lehtosen esitys aiheesta (taltioitu Areenaan 15.2. YLEn sosiaalisen median verkostossa, klippi käynnistyy suoraan ajassa 57 minuuttia).

Kemikaalikimara 20.2.: Tutkivaa journalismia vai YLEistä rentoa blogikirjoittelua?

Anja Nystén kysyy omassa blogissaan, "kuka vastaa lehden nettisivuilla olevista blogikirjoituksista ja laadusta? Pitääkö toimittajan noudattaa journalistin ohjeita myös blogikirjoituksissa?

"Media on menossa yhä voimakkaammin nettiin, joten toimintatapoja tulee täsmentää. Tarvitaan ammattimaisempaa otetta, asiavirheiden karsimista, vääristelemätöntä ja riippumatonta tietoa", hän sanoo.

Mari Koistinen 24.2.: Journalismin ja toimittajan vapaan blogikirjoittelun rajanvetoa

Mari Koistinen kirjoittaa seuraavansa itse lukuisia blogeja, joiden tulkitsee viestivän nimenomaan omasta näkökulmastaan. Sellaiset "antavat osaltaan ajattelemisen aihetta, tiedonjyviä tai viestivät teemoista, jotka ovat nousemassa laajemminkin pinnalle esim. kulutuskeskusteluista."

"Yksiselitteisiä “totuuden torvia” ne eivät tietenkään ole, ja saatan suhtautua joihinkin esiinnostettuihin aiheisiin tai väitteisiin hyvinkin kyseenalaistaen, mutta silti blogi voi olla mielestäni kiinnostava", hän jatkaa.

Myös Koistinen pitää tarpeellisena pohtia, missä määrin toimittaja saa käyttää bloggaajan vapauksia ilmaisussaan.

"Mielestäni toimittaja kaivaa itselleen pitkällä tähtäimellä kuoppaa, jos toistuvasti näkyy, että taustatöitä ei ole tehty riittävän huolella eikä virheitä korjata tai pahoitella. Tai ettei eroteta mielipiteitä faktoista. Tai että vapaa-ajan kirjoittelussaan suhtautuu epäasiallisesti kritiikkiin tai oikaisuvaatimuksiin."

Koistinen mainitsee olevansa Shinglerin "moikkaustuttu" ja Nysténiä hän kertoo käyttäneensä juttujen tietojen tarkistamisessa ja lähteenä. Hän näkee blogien hyvänä puolena, että ne mahdollistavat toimittajien taustojen esiinnousun. "Ainahan toimittajalla on oma maailmankatsomus, mutta aiemmin se ei välttämättä ole kovin monelle mediankuluttajalle näkynyt. Vaikka journalismi pyrkii objektiivisuuteen, niin se on äärimmäisen vaikeaa: ketä haastatellaan, mitä kysytään, mitä kommentteja juttuun nostetaan jne. Se kaikki vaikuttaa siihen, millainen juttu lopulta tulee ulos.

Kemikaalicocktail 25.2.: Mikä on Uusi Musta? Mikä on Kemikaalicocktail? Mikä ja kuka on Noora Shingler?

Noora Shingler kuvaa asetelmaa omasta näkökulmastaan henkilökohtaisessa blogissaan, jonka hän on vuokrannut tuotantoyhtiön kautta YLElle sisällöksi.

"Uusi Musta on yksi YLEn tilaama "ohjelma" joka tuotetaan tuotantoyhtiö Tarinatalossa."

"YLE tilaa Tarinatalolta Uutta Mustaa ja Uusi Musta sisältää Kemikaalicocktailin postaukset. Kemikaalicocktail on vuokrattu tietyksi ajaksi Uuden Mustan alle, ja on osa sivustoa - jatkossa siellä saattaa olla muitakin blogeja. Kemikaalicocktail sisältyy siis työsopimukseeni. Siinä missä Uutta Mustaa ylläpitää useampi henkilö, on Kemikaalicocktail yhä vain minun ääneni ja asenteeni, ärhäkkyyteni ja hippeilyni blogin muodossa, aivan kuten tähänkin saakka. Ja minä olen aivan yhtä kriittinen ja äkkipikainen kuten aikaisemminkin. YLEssä tilaaja on tiennyt millainen tyylini on eikä ole sen linjan suhteen esittänyt muutostoiveita."

"Kemikaalicocktailissa toimin bloggaajana, Uudessa Mustassa työskentelen tuottajana ja toimittajana. Erona näiden kahden foorumin välillä on lähinnä se, että omassa blogissani kirjoitan teille vähän henkilökohtaisemmalla otteella."

Journalistin roolia verkossa tässäkin blogissa paljon pohtineena olen sitä mieltä, että toimittajalla on aina erityinen vastuu yleisölleen välittämänsä tiedon oikeellisuudesta, esiintyipä hän toimittajaroolissaan sitten yle.fi-sivustolla tai muissa yhteyksissä. Sosiaaliseen mediaan laajentuvan verkkoläsnäolon kautta toimittajuus ei rajaudu mediatalon omiin välineisiin.

Se, miten vahvalla asenteella tieto tarjoillaan, on eri asia ja siinä vapauksia voi ottaa vaikka kuinka paljon.

Jään vielä sulattelemaan mielipidettäni tästä aiheesta. Lukisin mielelläni teidän ajatuksianne teemasta, jos vielä jaksatte jotain uutta näkökulmaa heittää noiden yllä olevien kirjoitusten kymmenet, paikoin erittäin laadukkaat kommentit luettuanne.

Lainaus

Mikael Jungner: Journalismista

narhija — Mon, 26 Oct 2009 07:51:28 +0000

Silminnäkijä -ohjelmassa esitettiin vakavia väitteitä pääministeristä. Vakavia olivat myös pääministerin vastaväitteet. Tällaisissa tilanteissa journalististen periaatteiden ja toimintatapojen merkitys korostuu. Tässä muutama havainto aiheesta.

YLE ei ole tässä asiassa osapuoli. Kovistakin syytöksistä huolimatta YLE ei ole ketään vastaan. Me teemme journalismia, vastaamme kysymyksiin, perustelemme ratkaisumme ja annamme samalla kaiken tarvittavan tilan ja kunnian meitä arvosteleville henkilöille ja argumenteille. Todellista riippumattomuutta on kyky kohdata avoimesti vastaan tuleva kritiikki.

Meillä on selkeät journalistiset vastuusuhteet. Ohjelmasisällöstä päätetään linjassa toimittajasta päätoimitusvastuussa olevaan. Yhtiön johto ei puutu journalismiin. Samalla YLEn johto kuitenkin turvaa journalistisen vapauden yhtiön toimittajille. Tämä takaa YLEn riippumattomuuden. On oikein, että toimitusjohtaja ei tiennyt etukäteen Silminnäkijä -ohjelmasta. On oikein, että toimitusjohtaja ei tunne lähdesuojan alaista aineistoa. On oikein, että mahdollisesta lisätiedon antamisesta päättävät journalistisesti vastuunalaiset henkilöt, ei toimitusjohtaja. Nämä asiat kuuluvat journalistisen päätöksenteon piiriin.

On sattuma, että maan hallitus on linjaamassa YLEn rahoitusta samaan aikaan pääministerin aiempaa toimintaa kritisoivan ohjelman jälkeen. Tämä sattuma osoittaa hyvin YLEn journalistisen riippumattomuuden. Ohjelmantekijöiden ei pidä ohjelmia tehdessään miettiä esimerkiksi YLEn rahoitusta tai omistajasuhteita. Ohjelmien teon taustalta on löydyttävä vain ja ainoastaan journalistiset periaatteet.

Monet ovat kysyneet YLE Uutisten ja Ajankohtaisohjelmien suhteesta. Ne on tarkoituksella organisoitu eri ohjelmistoalueisiin. Syitä on monia ja ratkaisusta voi toki olla toistakin mieltä. Olennaista on kuitenkin selkeät pelisäännöt. Molemmat organisaatiot käyttävät journalistista harkintaansa itsenäisesti.

Samalla on kuitenkin varmistettava, että eri toimitukset ovat tietoisia toistensa tekemisistä. Julkaisutavan, -järjestyksen ja -ajankohdan päättää viimekädessä kulloisenkin jutun omistaja.

Oma toimitusjohtajan tehtäväni on selkeä. Ensin varmistan, että ohjelmien teossa on noudatettu journalistisia laatukriteerejä ja sovittuja päätöksenteon muotoja. Tähän riittää tekijöiden ja vastuullisten sana. Toiminta YLEssä perustuu keskinäiselle luottamukselle. Tämän jälkeen toimitusjohtajan on tarvittaessa puolustettava ja tuettava jokaista yleläistä työssään.

Toimitusjohtajatuen antaminen ei kuitenkaan ole pääsääntö, se on harkiten käytettävissä vain kaikkein haastavimmissa tilanteissa. Pääsääntöisesti ohjelmantekijöitä tuetaan päätoimittajavastuulliselta taholta.

Lainaus

Tv-juontajan kissa ja hiiri -leikki Ilmon ja Ilmarin kanssa

Kaisa Erola — Thu, 06 Aug 2009 12:12:07 +0000

Tiistaina 4.8. pianisti Ilmo Ranta ja YLEn kuvausryhmä leikkivät jonkin aikaa kissa ja hiiri -leikkiä urkusalin ja aulan välisiä eri reittejä kulkien ja toisiaan etsien. Ilmon haastattelu on tarkoitus kuvata aamukilpailun väliajalla tapahtumien keskipisteessä konserttisalin lavalla, joten aikaa ei ole paljon hukattavaksi. Haastattelu otetaan kerralla purkkiin osan yleisöstä seuratessa tapahtumia katsomossa. Ohjaaja Anu Konttinen vaikuttaa ilmeestä päätellen tyytyväiseltä.

Katso video: YLEn kuvausryhmä kuvaa Ilmo Rannan haastattelua.
>Ilmo2.flv

Ilmon on vuoro siirtyä kuppilan puolelle ja kuvauksiin odotetaankin jo pianisti Ilmari Räikköstä. Riikka ja Ilmari tapaavat ensimmäistä kertaa ja keskustelevat lyhyesti ennen haastattelun kuvaamista. Pianisti Hans-Otto Ehrström käy lavalle mennessään vaihtamassa muutaman sanan Ilmarin kanssa. Säestettävänään hänellä on jälleen uusi voittajasuosikki, korealainen basso Kihwan Sim.

Katso video: YLEn kuvausryhmä kuvaa Ilmari Räikkösen haastattelua.
>Ilmari.flv

Ilmarin haastattelu piti alun perin kuvata Sibelius-Akatemialla viidennen kerroksen nuotistossa, mutta kuvausta häiritsivät heijastavat lasiovet nuottihyllyissä. Ohjaaja Anu Konttinen, kuvaaja Petteri Lappalainen ja äänittäjä Matti Seppänen totesivat aulan sopivan hyvin rentoon haastatteluun, joka kuvataan suunnitelmien mukaan yhdellä otolla. Kuvauspaikan vaihtaminen inspiroi ohjaajaa myös uuteen dramaturgiaan tv-lähetyksessä. Sen näemme sitten tiistaina kuinka se toimii...

>Mirjam Helin YLE Teemalla 11. 12.8.

Lainaus

Hetkeä ennen finaalin karsintaa...

Kaija Lustila — Wed, 08 Jul 2009 04:15:34 +0000

No niin viimeisiä hetkiä kotona ennen Seinäjokea. Alkuviikko on sujunut yllättävän rauhallisella fiiliksellä, vaikka vasta eilen (maanantaina) illalla saatiin tietää vielä jokeritango, joka piti sisäistää siis noin päivässä.

Oma torstain tangoni on kyllä varsin mieluisa ja pääsen näyttämään sen myötä hieman toisenlaistakin tulkintaa itsestäni, mitä semifinaalin tango "Soi maininki hiljainen".

Torstainahan siis yleisö äänestää lauantain finaaliin menijät ja tottakai toivon teiltä rakkaat tangon ystävät ääniä, että tieni saisi vielä jatkua. Luvassa on lauantaina mielenkiintoisia tangoja ja palava halu päästä niitä tulkitsemaan on kovempi kuin koskaan.

Kiitos taas tässä vaiheessa kaikille tukijoukoille ja kaikille teille, joille tango on rakkauden asia... Meitähän varmasti on siis suuri joukko! :)

Siispä levollisin mielin ottamaan uusi aamu vastaan ja matka kohti Seinäjokea alkaa.

Iso tangohali kaikille ja Seinäjoellä nähdään!

Kaija Lustila :)

Lainaus

Vielä yksi yö...

Virpi Piippo — Tue, 07 Jul 2009 17:30:51 +0000

Päivää ennen Seinäjoelle lähtöä haluan vielä kiittää teitä kaikkia ystäviäni, tukijoitani ja yhteistyökumppaneitani siitä valtavasta tuesta ja kannustuksesta mitä olen saanut matkalla kohti Seinäjokea. Ilman teitä ei matkani sinne tangon mekkaan tuntuisi yhtä mielekkäältä ja keveältä.

ISO KIITOS !

Rakkain terveisin ja halauksin,
Virpi

Lainaus