Blogit - Saksa

EU ja muuttuva aika

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 25 Mar 2015 10:45:46 +0000

Olisiko Suomen sittenkin aikoinaan kannattanut liittyä läheisempään yhteistyöhön muiden pohjoismaiden kanssa. Niin ei tehty, vaan sitouduttiin muita pohjoismaita tiiviimmin EU:hun. Kun tässä tilanteessa ja tässä nykyisenlaisessa EU:ssa nyt ollaan, niin looginen jatkumo meidän toiminnallemme olisi, että pyrkisimme sitten Saksan osavaltioksi. Näin toteaa Suomen ja pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma Helsingin yliopistosta.

Mutta mihin historian vaiheeseen nykyinen tilanne EU:ssa parhaiten vertautuu. Olemmeko me Suomessa nyt samanlaisessa tilanteessa kun 1940-luvulla, jolloin myös tukeuduimme Saksaan. Vai olemmeko me EU:ssa osin samassa tilanteessa kuin 1300-luvulla, jolloin hallitsijoiden valta oli heikkoa ja rosvoparonien valta isoa ja kansainvaellukset määrittivät tilannetta Euroopassa. Vai onko tilanne sama, kuin paavi vallan aikaan. Kansa kuuntelee eri maissa latinankielistä messuja ja kirkko kerää veroja Vatikaaniin. Nyt ihmetellään EU:n säädöksiä ja rahaa kerätään EU:n budjettiin.

Kuisman mukaan EU:n aiheuttama muutos on ollut niin nopeaa, että se on jo sinänsä hankalaa. Meidän on kestettävä kaikki se byrokratia, joka syntyy siitä kun eri jäsenmaiden yhteisten rahojen käyttöä valvotaan, eivätkä eri kansakunnat ainakaan vielä välttämättä luota toisiinsa. Silloin kaikkea rahankäyttöä pitää tarkkaan valvoa ja valvojaakin pitää valvoa jne. Meidän on nyt myös oltava valmiita siirtymään ympäri Eurooppaa siinä missä pääomat ja työpaikatkin ja integroitumaan näin nopeasti meille uusiin eurooppalaisiin kulttuureihin. Ja

Mutta mihin tämä kaikki johtaa? Historiallisesti ainakaan yhteisvaluutat eivät toistaiseksi ole olleet kovin pitkäikäisiä ja niskalenkin ottaminen markkinavoimista ei aina ole ollut kovin helppoa.

Lainaus

EU ja lupa elvyttää

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 19 Nov 2014 08:19:08 +0000

Elvyttävämpää politiikka EU:hun ovat jo vuosia kannattanut osa tutkijoista ja kansalaisista, mutta nyt painetta on tullut Kansainvälisestä valuuttarahastosta, OECD:stä ja Euroopan keskuspankista. Niiden mukaan finanssipolitiikan pitäisi olla elvyttävämpää.

Mutta riittävätkö rahapoliittiset keinot elvytykseen. Markkinoille tuotu rahaa matalalla korolla, mutta kun kysyntä on pientä, investointihalukkuutta ei paljoa ole, eikä talous sitä kautta tunnu lähtevän nousuun.

Jos kysyntää halutaan kasvattaa, siihen tarvitaan myös talouspoliittisia keinoja eli elvytystä.

Jos maat haluavat elvyttää velkarahalla, joka tässä korkotilanteessa voisi olla hyvin kannattavaa, niin silloin vastassa on tietysti EU:n itse päättämät Maastrichtin sopimuksen velkarajat. Jos taas toiveena on, että Saksa elvyttäisi todella runsaasti ja vetäisi muita mukaansa talouskasvuun, niin silloin tietysti epävarmuutta luo saksalaisten omat poliittiset valinnat.

Taistelu nyt matalalle painuneen inflaation nostamiseksi voisi parantaa tilannetta, mutta siinä tulee kuitenkin lopulta vastaan sovittu kahden prosentin inflaatiotavoite. Erikoistutkija Heikki Taimio Palkansaajien tutkimuslaitoksesta sanoo, että tutkimusten mukaan, tilanteesta riippuen talouskasvun ja työllisyyden kannalta parempi huomattavasti korkeampi inflaatio olisi todennäköisesti parempi. Silloin puhutaan inflaatiosta neljän ja kymmenen prosentin välillä.. Lisääntyvä inflaatio myös auttaisi valtioita selviämään paremmin velkojensa kanssa.

Jos taloutta halutaan elvyttää finanssipolitiikan keinoin, niin yksi hyvä keino Heikki Taimion mukaan voisi olla se, että EKP ostaisi USA:n valtion velkakirjoja ja siten vahvistaisi Dollaria, heikentäisi Euroa, kiihdyttäisi kysyntää USA:ssa ja lisäisi meidän vientimahdollisuuksiamme.

Lainaus

EU ja Saksan linja

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 21 May 2014 10:01:25 +0000

Miten Saksasta on tullut EU:ssa nykyisen kaltainen iso toimija ja miten sen käy tulevaisuudessa. Sen talous on EU maiden isoin ja myös väkiluvultaan se on ainakin toistaiseksi EU:n suurin jäsenmaa, mutta saattaa olla, että Iso-Britannia ja Ranska tulevaisuudessa ohittavat sen väkimäärässä. Laskeeko Saksan painoarvo EU:ssa silloin? Ja jos laskee, niin kuinka paljon?

Mutta mitä Saksa haluaa? Ainakin pankkiunionin suhteen Saksa on vetänyt omaa linjaansa ja saanut tahtonsa läpi ja energiapolitiikassa sen päätös luopua ydinvoimasta on yllättänyt monet.

Mutta entä saako se aina tahtonsa läpi EU:ssa? Sillä on paljon vaikutusvaltaa neuvostossa ja parlamentin suurissa ryhmissä, mutta esimerkiksi sen tapa hoitaa talouttaan ei ole miellyttänyt kaikkia muita EU-maita eikä myöskään komissiota. Joutuuko saksa tulevaisuudessa noudattamaan vähemmän kireää ja vähemmän kireää talouspolitiikkaa.

Haastateltavana tutkija Tuomas Iso-Markku Ulkopoliittisesta instituutista.

Lainaus

Hitler-kortti vedetään esiin

Timo Harakka — Thu, 19 Jul 2012 06:46:10 +0000

Keittiönpöytien keskusteluissa vedetään usein esiin natsikortti. Muut keskustelijat protestoivat, jos jonkun mielestä Kreikan kriisi muistuttaa 1930-luvun Saksaa. Täysin kiellettyä on verrata ketään poliitikkoa Adolf Hitleriin.

Natsikortti tarkoittaa siis, että epäreilu keskustelija turvautuu äärimmäiseen perusteluun, josta ei voi järkevästi olla toista mieltä. Vedotaan johonkin absoluuttiseen, jolloin keskustelu tyrehtyy.

Mutta eikö natsikortista protestoiminen tarkoita juuri sitä, että Hitlerin valta oli ainutkertainen poikkeusilmiö? Jos taas ajatellaan, että natsivalta on vain yksi autoritäärisen politiikan laji, tai että tuttuja piirteitä voi löytää demokraattisestakin toiminnasta, silloin natsikorttia saa ja pitää pelata. Jos Hitleristä ei enää tänään puhua, niin miten voimme oppia historiasta?

Näihin kysymyksiin vastasi Veikko Huovinen kuvitteellisella Hitlerin elämäkerrallaan Veitikka, jota ruoditaan tänään 10 kirjaa vallasta –sarjassa. Huovisen mielestä Hitleriä ei pidä haudata hirveyksien museoon absoluuttisen pahan osastolle, vaan Hitler elää, aina ja kaikkialla, erilaisissa valeasuissa ja valeaatteissa.

Natsien perintö näkyy myös niissä, jotka muka vastustavat natseja. Tämä oli Huovisen viittaus Neuvostoliittoon, jonka vertaaminen Natsi-Saksaan oli hyvin uskaliasta. Vuonna 1971 Suomi oli suomettuneimmillaan ja taistolaisliike nosti päätään.

Vihainen humoristi kun on, Huovinen ihmettele: Niten ihmeessä Saksa ja koko maailma saattoi hetkeksikään langeta tuon kaikkien aikojen kujeilijan, ihmiskunnan suurimman velikullan hillittömiin metkuihin?

Illan vieras, näyttelijä-muusikko Olavi Uusivirta etsii vastausta näin: ”Veikko Huovisen tulkinnassa Hitler oli verraton näyttelijä. Sitähän valta yksinkertaistettuna, pelkistetyimmillään on. Hitler aina mietti etukäteen, mitä kautta hän lähestyy kohtaamista. Ottaako hän kaapista sveitsiläisen suklaarasian, vai alkaako huutaa suoraa huutoa päin naamaa?”

Vallassa on aina kyse näyttelemisestä. Demokratiassakin mietitään, onko vallankäyttäjä uskottava, vakuuttava – meneekö esitys täydestä ja todesta.

Vallan on tehtävä vaikutus, sen täytyy häikäistä ja houkutella. Siinä, että valta todella näyttää vallalta, natsit olivat suuria neroja. He käytännössä keksivät nykyaikaisen propagandan, ne vaikuttamisen keinot, jotka ovat tänäkin päivänä mainonnan ja manipulaation peruslakeja.

Vakuuttavat puitteet peittävät aina ajatusten tyhjyyden. Finanssikriisin ja eurokriisin aikanakin median asiantuntijoina esiintyvät samat liituraitaiset talouden asiamiehet kuin ennenkin. Vaikka he olisivat väärässä ja ajaisivat maailman perikatoon, kaikki ottavat heidät todesta.

Humoristin resepti diktaattoreja vastaan on se, että heidät pitää tehdä naurunalaisiksi, heidät pitää nauraa vallasta.

"Naurussa on sen hirmuvallan vastustamisen mahdollisuus", sanoo ohjelman vakiovieras Anna Kortelainen. "Ensin joku uskaltaa vähän yskähtää, sitten muut alkavat nauraa mukana. Ja mitä useampi nauraa mukana, silloin syyllisyys, että näin ei saisi tehdä, jaetaan ryhmänä. Olennaista on, että se tehdään yhdessä.”

Tosikkomainen idealismi, herkkäuskoisuus, alttius imartelulle ja vakavamielisyys luovat tilaa Hitlereille. He syytävät keitokseen vielä kaunaa, kateutta ja sopivan viholliskuvan. Ehkä on onni, että Suomessa ei kunnioiteta poliitikkoja, ja varsinkin perussuomalaiset ovat tehneet lainsäädännöstä suurta viihdettä ja karnevaalia.

Olavi Uusivirta on näytellyt Hitleriä vaaleanpunaisessa univormussa. Nyt hän pohtii, millaisen viihdemusikaalin diktaattorista saisi – ja esittää lopuksi laulun Adolfille.

Tervetuloa 10 kirjaa vallasta –sarjan pariin tänäkin torstaina.

Kuuntele teksti Yle Radio 1:n Kultakuumeen kolumnina täältä.

Lainaus