Blogit - Fortum

Ydinvoiman hulluilla päivillä

Kati Juurus — Mon, 19 Apr 2010 10:33:29 +0000

Suomen ydinvoimakeskustelua seuratessa ei aina tule ajatelleeksi, että ydinvoimalabisneksessäkin on – kaiken muun ohessa – kyse tavaran ostamisesta ja myymisestä. Ostamiseen ja myymiseen liittyy mainonta ja markkinointi.

Suomen piti jo olla ranskalaiselle Arevalle paras mahdollinen markkinavaltti – toisin kävi. Ydinvoimamaineeltaan puhtaaseen Suomeen tilattiin maailman ensimmäinen EPR-voimala: maailman suurin, maailman turvallisin ja maailman kaikin puolin edistynein. Sen piti taata Arevalle voittajan asema ydinvoimalamarkkinoilla.

Olkiluoto-hankkeen venyminen ja kompastelu johtivat kuitenkin siihen, että EPR ei näyttänytkään enää asiakkaiden silmissä kovin houkuttelevalta, varsinkin kun se on aika kalliskin.

Viimeksi Areva hävisi korealaisille, kun Yhdistyneet arabiemiirikunnat tilasi neljä APR1400-reaktoria Korean valtionyhtiöltä tiettävästi kolmanneksen Arevan hintaa halvemmalla. Arevan toimitusjohtajan Anne Lauvergeonin potkut alkoivat näyttää varmoilta.

Nyt Lauvergeonin onni näyttää kuitenkin kääntyneen. Viikko sitten Areva ilmoitti sopineensa neljän uuden ydinvoimalan teknologian myynnistä Italiaan. Italialaiset eivät silti aio antaa Arevan vastata varsinaisesta rakennusprojektista – ehkä Suomen kokemuksista oppineina.

Yhdysvalloissa kolmisenkymmentä yhtiötä haluaisi rakentaa ydinvoimaa. On kuitenkin käynyt ilmi, että rahoittajat pitävät hankkeita taloudellisesti liian riskialttiina. Esimerkiksi luottoluokituslaitos Moody’s on ilmoittanut pohtivansa ydinvoimaa harkitsevien yritysten luottoluokituksen alentamista.

Ydinvoimayhtiöt ovat joutuneet kääntymään presidentti Obaman puoleen lainatakuiden toivossa. Obaman hallinto onkin luvannut Georgiaan suunnitellulle kahdelle reaktorille yhteensä 8,3 miljardin dollarin lainatakuut, jotka kattaisivat yli puolet reaktorien hinnasta. Muitakin lainatakuusopimuksia on tiedossa.

Takuut ovat kuitenkin suututtaneet eräät kuluttajajärjestöt. Ne katsovat, että jos ydinvoimalaprojekti ei kelpaa markkinoille sellaisenaan, se on syntyessään susi, eikä siihen liittyviä riskejä pitäisi maksattaa veronmaksajilla.

Markkinatalous ja ydinvoima näyttävät maailmalla sopivan huonosti yhteen. Näyttää myös, että ydinrenessanssi on kiihkein niissä maissa, joissa laitosten haltijoiden vakuutusmaksut ovat muita pienemmät.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ilmoitti viikonloppuna, että Suomen ydinvoimayhtiöt saavat tyytyä korkeintaan kahteen lupaan. Voimayhtiöt TVO, Fortum ja Fennovoima ovat periaatteessa kaikki edelleen kandidaatteja. Ne ovat kaikessa hiljaisuudessa esishoppailleet voimaloita kuudesta eri yhtiöstä. Malleja on Suomeen tarjolla yhteensä seitsemän, jotka löytyvät yllä olevista linkeistä.

Maallikosta näyttää, että muutama malleista karsiutuu alkuunsa, niin alussa niiden suunnittelu on. Kaikissa muissakin malleissa on Säteilyturvakeskuksen mukaan enemmän tai vähemmän korjailtavaa, jotta suomalaiset turvamääräykset täyttyisivät. STUK ei ota kantaa siihen, kuinka vaikeaa tai kallista tarvittavien muutosten tekeminen on.

Ohjelmassa Ydinvoimalaa ostamassa haastateltu OECD:n ydinvoimaosaston pääjohtaja Luis Echavarri antaa suomalaisille kaksi tärkeää neuvoa: Kannattaa hankkia vain testattua ja tunnettua teknologiaa, eikä pidä kiirehtiä turhaan.

Suomessa ei ilmeisesti noudateta kumpaakaan neuvoa.

Lainaus

Projekti Poninhäntä

Timo Harakka — Wed, 01 Apr 2009 12:50:16 +0000

Kaipaan niitä aikoja, jolloin Helsingin Sanomat ja Aamulehti eivät olisi julkaisseet joka päivä laajoja uutisia ponnaritytön ihailijan metsästyksestä. Ennen vanhaan sanomalehdissä – ja Ylessä – kokoontui ryppyotsainen jury, joka määräsi, että uutinen julkaistaan vain, jos sillä on ”yhteiskunnallista merkitystä”.

Sitten tuli Seiska, jonka lukijamäärä ponnisti parhaimmillaan miljoonaan. Päivälehdet ryhtyivät kuuliaisesti kertomaan julkkisten edesottamuksista ja seuraamaan ”ilmiöitä”. Gonzon ne keksivät noin 20 vuotta muiden jälkeen.

Maanantaina 30.3. Helsingin Sanomien toimituspäällikön kolumni ja isohko uutisjuttu keskittyi arvailemaan, kuka on jättänyt sunnuntain lehteen kokosivun ilmoituksen, jossa haikailtiin ohimennen tavattua poninhäntäpäistä naista.

Ennen vanhaan olisi arkailtu ottaa jutun aiheeksi oman lehden mainos – ennen vanhaan vahdittiin journalistisen sisällön ja mainoksen välistä suhdetta suorastaan vainoharhaisesti. Mutta näinä aikoina on toki hyvä viestiä rivien välissä yrityksille, että lehtimainokset kyllä huomataan!

Yhtenä syypäänä oli Aamulehti, joka uskoi kilpailijansa langenneen ovelaan markkinointikikkaan, ja käytti perverssin paljon palstatilaa toisessa lehdessä julkaistun mainoksen ruotimiseen.

Hesarin alkuperäinen perustelu poikkeukselliselle huomiolle oli kiinnostava – ”mainoksesta käytiin vilkasta nettikeskustelua”. Sillä perusteella tiedotusvälineiden ei muuta pitäisikään julkaista kuin kauhukertomuksia maahanmuuttajista.

Tiistaina salapoliisityö jatkui yhtä näkyvästi ja keskiviikkona se vei lehdestä jo melkein koko sivun A5, jossa haastateltiin asiantuntijoita siitä, sopiiko arkisena pidetty poninhäntä myös juhlakäyttöön. Vähemmällä kuitattiin eduskuntakeskustelu, jossa väiteltiin niinkin mitättömästä aiheesta kuin talouskriisin hoidosta.

Tutkiva taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen vastaa toki muutamaa rivijournalistia, mutta ehkä hänkin olisi kaivannut apuja etsiessään Fortum-skandaalin konnia ja sankareita. Useampi toimittaja oli kuitenkin kiinni tärkeämmässä Projekti Poninhännässä.

Lopulta – vaikka tuskin tarina vielä tähän loppuu – iltapäivälehdet saattoivat julkaista lemmenkipeän venäläismiljonäärin kuvan: ”Tässä hän on!”

Kuvassa on varmaan joku. Naama on pelkkää pikseliä.

Mikä olikin täydellisesti tähän ”uutiseen” sopiva ”uutisvoitto”.

Lainaus

Optiorosvot kiinni

Matti Virtanen — Mon, 30 Mar 2009 09:03:18 +0000

Vihainen mies soittaa kesken työmatkan. Olenko minä jotenkin vastuussa tänään lähetettävästä Tuomio-ohjelmasta, jossa käsitellään Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen optioita?

Pakko myöntää, vastaan olevani tuottajana vastuussa.

Soittaja on tyytyväinen ja aloittaa perusteellisen selostuksen siitä, miten epämoraalista kohtuuttomien kannustinpalkkioiden myöntäminen valtionyhtiön johdolle oli. Erityisen vihainen hän on siitä, että virkakoneistosta ei ole löytynyt ketään vapaaehtoista ottamaan vastuuta näiden ansiottomien miljoonapalkkioiden jakamisesta.

Kuuntelen ja myötäilen, kuten hyviin tapoihin kuuluu.

Soittaja kiristää otettaan ja kertoo harkitsevansa tutkintapyynnön tekemistä poliisille, jotta näiden rikolliseksi epäilemiensä optioiden keksijät saataisiin selville. Kyseessä on hänen mukaansa aivan ilmeisesti korruptiotapaus, eli fortumilaiset ovat todennäköisesti maksaneet päättäjille jonkinlaisia provisioita saamistaan tuulen tuomista kannustinmiljoonista.

Mielenkiintoista. Pakko kysyä: ”Onko teillä todisteita tällaisesta?”

Soittaja myöntää, että ei tietenkään, mutta juuri siksi poliisi on saatava tutkimaan asiaa. Onhan selvää, etteivät tavallisen ihmisen tai edes journalistin valtuudet riitä näin räikeän korruption paljastamiseen.

Näihin tunnelmiin lopetamme puhelun.

Tuomion aiheita valitessamme joku taisi hetken epäillä, että pari vuotta sitten kansaa kiihdyttäneet Fortumin optiot ovat jo vanha juttu, joka ei kiinnosta ketään. Eikö keksittäisi joku seksikkäämpi aihe? Aamun puhelun jälkeen voi kuitenkin olla varma siitä, että ainakin osa kansalaisista suhtautuu aiheeseen edelleen intohimoisesti.

P.S. Muun muassa Helsingin Sanomien Radio- ja TV-sivulla ei tänäänkään ollut mitään tietoa Tuomion aiheesta eikä esiintyjistä. Tämä ei johdu meistä ohjelman tekijöistä vaan Helsingin Sanomista. Pahoittelemme, erityisesti tällä kertaa, kun ohjelmassa esiintyy Hesarin oma mies, terävä taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen. Kannattaa katsoa, miten hän pärjää Johanna Korhoselle.

Lainaus