Blogit - laajakaista

Miten tv-sisällöt jaetaan koko Suomeen maanpäällisten tv-verkkojen jälkeen

Janne Holopainen — Tue, 09 Sep 2014 08:42:49 +0000

Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Maanpäällisten tv-verkkojen käyttö saattaa seuraavien 15-30 vuoden kuluessa vähentyä olennaisesti tai jopa päättyä kokonaan. Nykyiset digitaaliset tv-verkot (DVB-T, DVB-T2) palvelevat erinomaisesti perinteisten tv-kanavien lähettämisestä suurelle yhtäaikaiselle tv-katsojajoukolle. Tv- ja muiden videopalvelujen käytön muutos johtaa kuitenkin yksisuuntaisten tv-verkkojen käytön vähenemiseen.
Maanpäällisten tv-verkkojen käyttöä vähentävät muutostekijät liittyvät siihen,

millä laitteilla asiakkaat haluavat käyttää mediapalveluja ja minkälaisia tarjonnan tapoja julkaisijat kehittävät,
missä teleoperaattorien ja muiden viestintäyhtiöiden liiketoiminnalla on kasvu- ja kehittymismahdollisuuksia sekä
miten jälkiteolliset yhteiskunnat (ml. Suomi) kehittävät viestintäverkkojaan.

1. Tv-katselulaitteet yhä vähemmän tv-vastaanottimia

Tv- ja muiden videosisältöjen katseluun käytettävät laitteet muuttavat tv-verkkoon kytketyistä tv-vastaanottimista yhä enemmän laajakaistaverkkoihin kytketyiksi ruuduiksi. Tv-vastaanottimien myynti on vähentynyt teollisuusmaissa muutaman vuoden ajan. Taulutietokoneet eli tabletit ovat korvaamassa erityisesti kotien ”kakkostelkkareita”. Samaan aikaan yhä suurempi osa suurista tv-ruuduista voidaan liittää laajakaistaverkkoon. Suuret tv-ruudut eivät katoa olohuoneista, mutta maanpäällisen tv-verkon käyttö tv-sisältöjen vastaanottoon vähenee. Kun tv-verkon käyttö vähenee todennäköisesti aikanaan murto-osaan nykyisestä, verkon kustannukset käyttäjää kohden nousevat kohtuuttomiksi.

2. Tv-ohjelmien julkaisu siirtyy tv-kanavilta verkkopalveluihin

Yle ja muut mediayhtiöt julkaisevat yhä enemmän videosisältöjä, jotka eivät mahdu tv-kanaville ja jotka eivät toteutustapansa puolesta sovikaan tv-kanavilla julkaistavaksi. Osa verkkopalveluissa julkaistavasta videosisällöstä rakentuu ohjelman tekijöiden ja yleisön välisen vuorovaikutuksen varaan siten, ettei ohjelmaidea edes toimisi tv-kanavilla.

3. Laajakaistaverkkojen hyöty yhteiskunnalle monipuolisempi kuin tv-verkkojen

Ylen tehtävänä on palvella koko suomalaista yhteiskuntaa. Tästä näkökulmasta Yle katsoo laajakaistaverkkojen hyödyttävän koko yhteiskuntaa monipuolisemmin kuin mihin yksisuuntaiset tv-verkot kykenevät. Laajakaistapalvelut tuottavat monipuolisesti hyötyä ja huvia kotitalouksille. Suomalainen talouselämä, demokratia ja kulttuuri hyötyvät kattavista ja nopeista laajakaistayhteyksistä.

4. Langattomat laajakaistaverkot tarvitsevat lisää taajuuksia

Laajakaistaverkkojen lisääntyvä käyttö ja niiden tarjoamat viestintäpalvelujen kehittymismahdollisuudet aiheuttanevat 10-20 vuoden tähtäimellä nyt tv-käytössä olevan UHF-taajuusalueen merkittävän osan siirtämisen laajakaistaverkkojen käyttöön. Päätöksenteko on pitkälti ylikansallista Kansainvälisen televiestintäliiton ITUn ja EU:n puitteissa, joten Suomen kansallinen vaikutusvalta on vähäinen. Tämä kehitys tapahtunee tv-kanavista ja tv-yleisöstä riippumatta, joten Ylen on valmistauduttava sopeutumaan muutokseen.

Maanpäällisten tv-verkkojen lisäksi em. kehitys koskee myös satelliitti-tv- ja kaapeli-tv-palveluja. Kaapeli-tv-verkot eivät kuitenkaan jää käyttämättä, vaan niiden ensisijaiseksi käyttötarkoitukseksi vaihtuu laajakaistayhteyksien tarjoaminen.

Edellä kuvattu ei tarkoita ”television kuolemaa” eikä kaikkien tv-kanavien lakkaamista. Ohjelmakartan mukaisilla tv-kanavilla lienee kysyntää pitkälle tulevaisuuteen mm. suorien lähetysten julkaisemisessa. Tämä pohdinta koskee nimenomaan eri jakeluverkkojen tarjoamia mahdollisuuksia ja niistä aiheutuvia kustannuksia.

Monia kysymyksiä ratkaistavana

Laajakaistaverkot ovat jo tähän mennessä kehittyneet merkittäväksi tv-verkkoja täydentäväksi ja osin myös korvaavaksi videosisällön jakelutieksi. Nykyiset laajakaistaverkot eivät kuitenkaan kykene palvelemaan samanaikaisesti koko yleisöä suorien tv-lähetysten ja muun live videon katselussa. Koska Ylen velvollisuutena on palvella koko suomalaista yleisöä tasapuolisesti, laajakaistaverkkojen käyttöön liittyy myös alueellisia ja hinnoittelua koskevia tasa-arvokysymyksiä.

Yle selvittää tv-kanavien ja muun live videon jakelun pitkän tähtäimen vaihtoehtoja. Työn osana olemme laatineet oheisen englanninkielisen esityksen (* (PDF: Yle views on long term AV-media delivery), joka on luonteeltaan työsuunnitelma sen tutkimiseksi, miten langattomat laajakaistaverkot voivat korvata maanpäällisen tv-verkon. Suunnitelma päivittyy edelleen, joten tämä esitys kuvaa ajattelua juuri tällä hetkellä.

*) PDF-liitetiedosto päivitetty 23.10.2014 uudemmalla versiolla.

Lainaus

Näin verkkoneutraliteettia perustellaan - Verkkoneutraliteetin sääntelyn kuulumisia Euroopasta

Janne Holopainen — Mon, 18 Aug 2014 18:47:56 +0000

Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiosastolla.

Tämä teksti on jatkoa helmikuiseen kirjoitukseeni ”Netinkäyttäjän perusoikeuksia pohditaan Helsingissä, Brysselissä ja Washingtonissa”. Esitän ensin katsauksen verkkoneutraliteetin eli internetin avoimuuden sääntelyssä Euroopassa helmikuun jälkeen tapahtuneeseen. Sen jälkeen jatkan helmikuisen kirjoitukseni pohdintaa verkkoneutraliteetin perusteluista. Kirjoitussarja jatkuu katsauksilla Yhdysvaltain tuoreeseen verkkoneutraliteettikeskusteluun ja internetin videoliikenteen hinnoittelun vaihtoehtoihin.

Verkkoneutraliteetin sääntely Euroopassa, helmikuu–elokuu 2014

Suomalainen verkkoneutraliteettisäännös on edelleen eduskunnan käsiteltävänä osana uutta tietoyhteiskuntakaari-lakiesitystä. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan odotetaan antavan sisällöllisesti ratkaisevan mietintönsä syyskuussa. Eduskunta hyväksynee lakiehdotuksen 110 §:ssä olevan verkkoneutraliteettisäännöksen hallituksen esittämässä muodossa. Uusi tietoyhteiskuntakaari tullee voimaan vuoden 2015 alussa.

Huhtikuussa toimikautensa päättynyt edellinen europarlamentti teki täysistunnossaan 3.4.2014 useita muutoksia komission ehdotukseen EU:n teleyhteismarkkina-asetukseksi. Parlamentin muokkaama 23 artiklan verkkoneutraliteettisäännös rajoittaisi teleoperaattorien toimintavapautta ja ansaintamahdollisuuksia enemmän kuin EU-komission alkuperäinen ehdotus. (Parlamentin hyväksymä versio 23 artiklasta on tämän kirjoituksen lopussa).

Parlamentin hyväksymä verkkoneutraliteettisäännös tulee todennäköisesti vielä muuttumaan sisällöltään parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission välisen kompromissin muotoilussa. Tällä hetkellä vaikuttaa melko todennäköiseltä, että EU-verkkoneutraliteettisäännös voisi tulla hyväksytyksi Italian EU-puheenjohtajuuskaudella vuoden 2014 loppuun mennessä (ks. Italian pj-kauden ohjelma s. 59). Sen jälkeen säännös voisi tulla voimaan vuoden 2015 aikana. Tässä tapauksessa kansallisen tietoyhteiskuntakaaren pykälä ehtisi olla voimassa alle vuoden tammikuusta 2015 lähtien ennen kumoutumistaan Suomessakin sellaisenaan sitovan EU-säännöksen tieltä.

Verkkoneutraliteetin sääntelyn perusteluja

Eduskuntakäsittelyssä verkkoneutraliteettisäännöksestä on toistaiseksi valmistunut perustuslaki-, sivistys- ja talousvaliokuntien lausunnot, jotka ovat pohjana vielä valmisteltavana olevalle liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnölle.

Perustuslakivaliokunta toteaa väliotsikon ”Verkon neutraliteetti” alla (PeVL 18/2014):

”Perustuslakivaliokunta pitää … verkkoneutraliteettia nykyisessä sähköiseen viestintään pitkälti perustuvassa yhteiskunnassa perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden mahdollisimman laajan toteutumisen kannalta tärkeänä periaatteena. Internetin palveluihin ja sovelluksiin pääsyn turvaamisella voi olla välillistä merkitystä myös useiden muiden perusoikeuksien turvaamiselle. Liikenne- ja viestintävaliokunnan on siksi syytä varmistua siitä, että pääsäännölle asetettavat rajoitukset ovat välttämättömiä, täsmällisesti rajattuja ja syrjimättömiä.”

Valiokunnan kannanotto on hyvin samansuuntainen kuin YK:n sananvapausraportoijan toteamus vuodelta 2011:

”… any restriction must be clearly provided by law, and proven to be necessary and the least intrusive means available for the purpose of protecting the rights of others”

Verkkoneutraliteettikeskustelussa verkon avoimuus on joskus haluttu nimetä uudeksi inhimilliseksi perusoikeudeksi, mikä ei ainakaan toistaiseksi ole oikeudellisesti perusteltavissa.

Sivistysvaliokunta kirjoittaa verkkoneutraliteettista (SiVL 5/2014) :

”Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että kaikki Suomessa tarjolla olevat internetliittymät ovat todella verkkoneutraaleja, eikä niistä lähtökohtaisesti rajata pois tai hidasteta mitään tiettyä sisältöä tai palvelua. Valiokunta ehdottaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle, että se vielä tarkastelisi verkkoneutraliteettia määrittelevän ehdotuksen sanamuotoa sen varmistamiseksi, että erityisesti mahdollisuus rajoittaa internetyhteyden käyttöä teleyrityksen ja tilaajan välisellä sopimuksella tulkitaan kaikilta osin rajoitetuksi poikkeukseksi pääsäännöstä.

Valiokunta korostaa, että verkkoneutraliteettia koskevan 110 §:n 1 momentin 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan nimenomaisesti tekijänoikeuslainsäädännön perusteella annetavat viranomaisen tai tuomioistuimen päätökset. Valiokunta pitää tärkeänä, että selkeästi laittomiin, tekijänoikeuksia loukkaaviin palveluihin vastaisuudessakin voidaan puuttua tuomioistuimen tekijänoikeuslain säännösten perusteella internetpalvelun tarjoajiin kohdistettavilla yksilöidyn palvelun keskeyttämismääräyksillä.

Talousvaliokunta toteaa lyhyesti (TaVL 15/2014)

”Palvelujen helppokäyttöisyyden kannalta verkkoneutraliteetti on avainasemassa. Verkkoneutraliteetin voidaan arvioida myös edistävän kilpailua, kun kuluttajat voivat valita laitteet ja palvelut vapaasti ilman rajoituksia.”

Mikään eturyhmä ei ole voimakkaasti pyrkinyt muuttamaan hallituksen esityksessä olevaa liikenne- ja viestintäministeriön muotoilemaa monimutkaista kompromissia. Verkkoneutraliteetin sääntely ei myöskään ole Suomessa kerännyt juurikaan tiedotusvälinejulkisuutta. Halutessaan tätä voi pitää merkkinä LVM:n laatiman kompromissin reilusta tasapuolisuudesta tai monimutkaisesta vaikeaselkoisuudesta.

Edellä siteerattujen lausuntojen pohjalta voi liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöä ennakoiden luonnehtia, että verkkoneutraliteettisääntely ei näytä olevan Suomessa viestintäpoliittisesti erityisen vaikeaa. Suomen internetliittymämarkkinoilla ei ole havaittu samankaltaisia teleoperaattorien toteuttamia tai suunnittelemia verkkoneutraliteetin rikkomuksia, jotka ovat herättäneet viestintäpoliittista keskustelua monissa muissa EU-maissa.

Yleisradio totesi eduskunnalle antamassaan lausunnossa verkkoneutraliteetista (s. 7) pitävänsä lakiesityksen 110 § verkkoneutraliteettisäännöstä "kohtuullisena kompromissina teleoperaattoreiden ansainmahdollisuuksien ja käytännöllis-teknisten tarpeiden sekä toisaalta internetin käyttäjien ja internetpalveluiden toimintavapauden välillä”

EU-verkkoneutraliteettisäännöksen näkymiä

Lopulliselta sisällöltään vielä avoin eurooppalainen verkkoneutraliteettisäännös näyttää olevan muotoutumassa tiukemmaksi kuin suomalainen säännös. Tämä tarkoittaa suurempia teleoperaattorien toimintavapauden ja ansaintamahdollisuuksien rajoituksia, ja toisaalta vahvempia oikeuksia netinkäyttäjille. Eurooppalaiset teleoperaattorit vastustavatkin jyrkästi parlamentin versiota ja pyrkivät muuttamaan sitä vaikuttamalla jäsenvaltioiden hallituksiin, Suomessa liikenneministeriöön. Vastaavasti Euroopan yleisradioyhtiöiden keskusjärjestö EBU ja Yleisradio sen jäsenenä tukevat parlamentin versiota.

Verkkoneutraliteettisäännös on osa komission ehdotusta EU:n teleyhteismarkkina-asetukseksi, joka on kokonaisuudessaan kiivaan lobbauksen kohteena. Verkkoneutraliteetti ei näytä nousseen ainakaan suomenkielisen julkisen keskustelun kohteeksi, vaan väittely on jäänyt edunvalvonta- ja päätöksentekokoneiston sisäiseksi.

EU-säännöksen säännöksen lopullinen muotoilu voi muuttua vielä olennaisesti ensi syksyn aikana käytävissä kompromissineuvotteluissa. EU-säännös saattaa myös siirtää osan toimivaltaa tarkkojen sääntöjen asettamiseen EU-maiden teleregulaattorien yhteistyöelimelle BERECille, jossa Suomea edustaa Viestintävirasto. Tässä tapauksessa tarkat käytännössä sovellettavat säännöt eivät vielä ilmenisi lopullisesta EU-asetuksesta, vaan vasta myöhemmistä BERECin ohjeista.

Netinkäyttäjien lisäksi tiukasta verkkoneutraliteettisääntelystä hyötyvät myös Yleisradion ja Netflixin kaltaiset sisällöntarjoajat, kun niiden neuvotteluvoima suhteessa teleoperaattoreihin lisääntyy teleoperaattorien toimintavapauden rajoitusten myötä. Käytännössä kenties eniten tiukasta verkkoneutraliteettisääntelystä hyötyvät uudet markkinoille pyrkivät nettipalveluyritykset, olipa niiden tuote luonteeltaan viihde-, viestintä- tai muu hyötypalvelu.

Eurooppalainen ja suomalainen tekeillä olevat verkkoneutraliteettisäännökset ovat tämänhetkisessä muodossaan teleoperaattorien kannalta lievempiä kuin Hollannissa vuonna 2012 säädetty tiukka verkkoneutraliteettisäännös.

Euroopan parlamentin hyväksymä versio EU:n teleyhteismarkkina-asetuksen verkkoneutraliteettisäännöksestä:

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä …

2 artikla – Määritelmät

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan
…
12 a) ’verkon neutraaliudella’ periaatetta, jonka mukaan kaikkea internet-liikennettä kohdellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöittä riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta;
…
14) ’internet-liityntäpalvelulla’ yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, joka tarjoaa yhteyden internetiin verkon neutraaliuden periaatteen mukaisesti ja sitä kautta käytännöllisesti katsoen kaikkiin internetin päätepisteisiin riippumatta käytetystä verkkoteknologiasta tai päätelaitteista ;
15) ’erikoistuneella palvelulla’ sähköistä viestintäpalvelua joka on optimoitu tiettyjä sisältöjä, sovelluksia tai palveluja taikka näiden yhdistelmiä varten, joka tarjotaan loogisesti selvästi erotettavalla kapasiteetilla ja riippuvaisena tiukasta käytönvalvonnasta, joka tarjoaa toimintoja, jotka edellyttävät kaikissa vaiheissa parempaa laatua, ja jota ei markkinoida tai jota ei voida käyttää internet-liityntäpalvelua korvaavana palveluna;
…

23 artikla — Vapaus tarjota ja hyödyntää pääsyä avoimeen internetiin sekä kohtuullinen liikenteenhallinta

1. Loppukäyttäjillä on oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä sekä käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja ja käyttää valitsemiaan päätteitä riippumatta loppukäyttäjän tai palveluntarjoajan sijaintipaikasta tai palvelun, tiedon tai sisällön alkuperästä tai määränpäästä, internet-liityntäpalvelunsa kautta.

2. Internet-liityntäpalveluiden tarjoajat, yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat ja sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajat voivat vapaasti tarjota erikoistuneita palveluja loppukäyttäjille. Näitä palveluja voidaan tarjota ainoastaan siinä tapauksessa, että verkkokapasiteetti riittää niiden tarjoamiseen internet-liityntäpalveluiden ohella ja että ne eivät heikennä internet-liityntäpalveluiden saatavuutta tai laatua. Loppukäyttäjille internet-liityntäpalveluja tarjoavat tarjoajat eivät saa tehdä eroa toiminnallisesti toisiaan vastaavien palvelujen ja sovellusten välillä.

3. Tämä artikla ei rajoita unionin tai kansallista lainsäädäntöä, joka koskee välitettävien tietojen, sisältöjen, sovellusten tai palvelujen laillisuutta.

4. Loppukäyttäjille on annettava täydelliset tiedot direktiivin 2002/22/EY 20 artiklan 2 kohdan, 21 artiklan 3 kohdan ja 21 a artiklan mukaisesti, mukaan lukien tiedot kaikista sovellettavista liikenteenhallintatoimenpiteistä, jotka saattavat vaikuttaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tiedon, sisällön, sovellusten ja palvelujen saatavuuteen ja jakeluun .

5. Internet-liityntäpalvelujen tarjoajat ja loppukäyttäjät voivat sopia internet-liityntäpalvelujen datansiirtomäärien tai -nopeuksien rajoittamisesta. Internet-liityntäpalvelujen tarjoajat eivät saa rajoittaa 1 kohdassa säädettyjä vapauksia estämällä pääsyn tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin, hidastamalla tai muuttamalla niitä, heikentämällä niiden laatua tai syrjimällä niitä, paitsi tapauksissa, joissa on välttämätöntä soveltaa liikenteenhallintatoimenpiteitä. Liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja niiden on oltava tarpeen, jotta voidaan

a) panna täytäntöön tuomioistuimen määräys;

b) säilyttää verkon, sen kautta tarjottavien palvelujen ja loppukäyttäjien päätelaitteiden eheys ja turvallisuus;

c) estää ei-toivottu viestintä loppukäyttäjille, jotka ovat antaneet ennalta suostumuksensa tällaisille rajoittaville toimenpiteille;

d) ehkäistä tai lieventää tilapäisen ja poikkeuksellisen verkon ruuhkautumisen vaikutukset sillä edellytyksellä, että toisiaan vastaavia liikenteen tyyppejä kohdellaan yhtäläisesti.

Liikenteenhallintatoimenpiteitä on sovellettava vain välttämättömän ajan .

Liikenteenhallintaan saa liittyä ainoastaan sellaista henkilötietojen käsittelyä, joka on välttämätöntä ja oikeasuhteista tämän kohdan tarkoitusten saavuttamiseksi ja siihen on sovellettava myös direktiiviä 2002/58/EY erityisesti viestinnän luottamuksellisuuden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 95/46/EY soveltamista.

Internet-liityntäpalvelujen tarjoajien on otettava käyttöön asianmukaisia, selkeitä, avoimia ja tehokkaita menettelyjä, joilla on tarkoitus käsitellä tämän artiklan väitettyjä rikkomuksia koskevia valituksia. Tällaisilla menettelyillä ei saa rajoittaa loppukäyttäjien oikeutta ilmoittaa asiasta kansalliselle sääntelyviranomaiselle.

Lainaus

Elämää laajakaistan puutteessa

Tuija Aalto, Jari Lahti, Janne Holopainen — Tue, 18 Jun 2013 07:55:06 +0000

Tuija Aalto on strategiapäällikkö Ylen strategiaosastolla, Jari Lahti on strategiapäällikkö Yle Julkaisuissa ja Janne Holopainen mediasääntelyn päällikkö Lakiosastolla. Juttusarja käsittelee keskeisimpiä Ylen toimintaympäristöön liittyviä ilmiöitä. Kuvitus: Christer Nuutinen.

Vuonna 2017 voimaantulevista tv-verkkotoimiluvista tehdään todennäköisesti päätökset 2014, tällä hallituskaudella ja nykylainsäädännön pohjalta. Maksu-tv-kanavatoimijat haluaisivat jatkaa DVB-T jakelulla vielä 2017 jälkeen. Asiasta käydään keskusteluja. Ylen kannalta riskinä on, että DVB-T ja DVB-T2 -rinnakkaislähetyksiä joudutaan jatkamaan vuoteen 2026 ja jopa sen yli.

Lähivuosina lähettäjät maksavat päällekkäisiä jakelukustannuksia tv-toiminnasta tv- ja laajakaistaverkoissa: DVB SD, DVB HD (T & T2), IP jakelu.

Television internetjakelun merkitys yleisöille

Rinnakkainen jakelutie palvelee niitä, joilla ei ole tv-vastaanotinlaitetta, niitä, jotka haluavat korvata toisen tai kolmannen tv-vastaanottimen kannettavalla tietokoneella tai tablet-laitteella ja liikkuvia käyttäjiä. Osin television kulutus on siirtynyt ei-lineaariseen kulutukseen erilaisten video on demand-palvelujen käyttöön.

Yhden tv-kanavan jakelukustannukset ovat lähettäjälle laajakaistaverkossa halvemmat kuin DVB-T-jakelussa silloin, kun kanavan keskimääräinen katselu on alle 45 min päivässä – eli jos kaikki Suomen yli 10-vuotiaat katsoisivat televisiokanavaa keskimäärin 45 min vuorokaudessa. (Jakelun hintatiedot on laskettu suoratoistojakelija Akamain hinta-arvion ja yleisradiojakelija Digitan C-muxin listahinnan perusteella.)

Laajakaistajakelu ei kuitenkaan tavoita kaikkia suomalaisia. Suomessa on 2,5 miljoonaa kotitaloutta. Kotitalouksista 59 %:lla on kiinteä laajakaista. Miljoona kotitaloutta asuu kerrostaloalueilla ja niiden liepeillä. Heille nopea laajakaista on normaalia kiinteistötekniikkaa. 60 % kotitalouksista voi saada 25MB-laajakaistaliittymän, jolla taloudessa voidaan katsoa useita HD-tasoisia kanavia yhtaikaa (ks. kuva). Toisaalta 8 % ei saa lainkaan kiinteää laajakaistaa. Kiinteiden laajakaistayhteyksien saatavuusalue supistuu merkittävästi nykyisestä noin 92 %:sta arviolta noin 80 %:iin kotitalouksista.

Monissa Euroopan maissa valmistellaan siirtymää radion digitaaliseen vastaanottoon DAB-verkossa. Suomessa ei, vaan meillä kyseinen radiotaajuusalue on tv:n käytössä.

Suomessa radio saattaa digitalisoitua mobiiliverkkojen kautta. Radiosisällöt ovat saatavissa digitaalisina verkossa jo nyt. Kaikki kotimaiset radiokanavat ovat kuunneltavissa suoratoistona. Puoli miljoonaa suomalaista (11 % kaikista yli 9-vuotiaista) kuuntelee radiota netin välityksellä viikoittain.

Ubiikkiyhteiskunta autoon

Mediasisällöt tuodaan autoon matkustajien henkilökohtaisten mobiilien laitteiden kautta (tableteista päällepuettavaan tekniikkaan kuten Google-laseihin). Palvelutieto (esim. reaaliaikainen sää- ja liikennetieto) tullee autojen tietokoneisiin osana älyliikenteen kehitystä. Tiedon avoin saatavuus mahdollistaa tietojen yhdisteltävyyden uusiksi palvelukokonaisuuksiksi.

Kysymys blogin lukijoille:
Toimivatko langalliset ja langattomat laajakaistapalvelut riitävän hyvin tv-ohjelmien ym. videosisältöjen käyttämiseksi?

PDF: Ylen toimintaympäristö keväällä 2013

PDF: Finnish Broadcasting Company Business Environment Analysis, May 2013

Lainaus

Kuinka nopea laajakaista oikeasti on?

Ville Alijoki — Thu, 06 Sep 2012 09:23:45 +0000

Laajakaistayhteyksiä markkinoidaan 10:n, 20:n tai vaikkapa 100 megabitin nopeuksilla, mutta todellisuus on usein toinen. Operaattorien laajakaistasopimusehdoissa on usein se kuuluisa pieni printti, kuten tässä Soneran sopimuksessa: "Nopeus on enintään mainittu maksiminopeus, mutta vähintään 40 prosenttia tästä nopeudesta." Eli todellinen nopeus voi jäädä huomattavasti myyntipuheissa ja mainoksissa mainitusta "teoreettisesta maksiminopeudesta".

Kuningaskuluttaja on selvittänyt todellisia laajakaistanopeuksia yleisön avulla. Pyysimme huhtikuussa netinkäyttäjiä mittaamaan oman yhteytensä todellisen nopeuden. Tarjosimme linkin Speedtest.net -nopeusmittariin ja pyysimme ihmisiä ilmoittamaan mittaustuloksensa sekä liittymätyypin meille. Ihmisiä yhteyksien nopeuksien mittaaminen kiinnosti, sillä saimme huhti-elokuun aikana kaikkiaan melkein 600 mittaustulosta ympäri maata aina Inarista Espooseen.

Oheisen sovelluksen avulla voit kokeilla, millaisia nopeuksia mitattiin, millä operaattorilla ja millaisilla yhteyksillä. Tuloksissa on eritelty mitatut ja luvatut download- ja upload-nopeudet. Syötä oma paikkakuntasi ja katso, minkä operaattorin liittymät toimivat parhaiten.

Laitoimme tulokset myös Suomen kartalle.

Speedtestin avulla mitatut nopeudet eivät ole absoluuttisia nopeuksia, sillä liittymän nopeuteen vaikuttavat monet asiat; verkossa kiinni olevat laitteet, modeemin tyyppi, ajankohta jne. Mittaustulosten avulla saa kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä, miten operaattorien lupaukset toteutuvat.

Kiinteät yhteydet toimivat, mobiilit heikosti

Tulosten perusteella suurimpien operaattorien kiinteät laajakaistayhteydet toimivat varsin mallikkaasti. Luvatuista maksiminopeuksista jäädään, mutta ei paljon. Osa tuloksista meni jopa yli luvatun maksiminopeuden. Ohessa muutamia poimintoja suurimpien operaattoreiden osalta.

Heikoiten kiinteiden liittymien nopeusvertailussa pärjäsi Elisa-Saunalahti, joiden liittymät ovat kaikki Elisan verkossa; nopeuden keskiarvo jäi hieman alle 70 prosenttiin luvatuista maksiminopeuksista. Parhaiten vertailussa pärjäsi DNA-Welho, joiden liittymissä data virtasi keskimäärin vain viidesosan hitaammin kuin luvataan.

Mobiileista nettiyhteyksistä saatiin vähemmän mittaustuloksia kuin kiinteistä, mutta niidenkin perusteella on selvää, että nettitikut eivät ole kovin vauhdikkaita. Kiinteissä yhteyksissä menestynyt DNA sai mokkulamittauksissa heikoimmat tulokset. Soneran mokkuloista tuli niin vähän tuloksia, että niitä ei ole mielekästä ruotia tässä.

Paikkakuntien välisistä eroista on vaikea sanoa mitään tällä otannalla, sillä samoilta paikkakunnalta olisi vaadittu enemmän tuloksia. Ohessa kuitenkin kaavio, mihin on poimittu kaikki paikkakunnat, joista tuli yli kymmenen mittaustulosta.

Taustalla Viestintäviraston jyrähdys

Laajakaistaliittymien sopimusehdoista on jyrähtänyt myös Viestintävirasto, joka on vaatinut todellisten tiedonsiirtonopeuksien ilmoittamista tarkemmin operaattoreiden sopimuksissa.

Esimerkiksi tuo Soneran sopimusehto on päivitetty toukokuussa, aiemmin samassa kohdassa luki "Nopeus on enintään mainittu maksiminopeus, mutta vähintään kolmasosa tästä nopeudesta." Tämä olikin Viestintäviraston mukaan liian vähän: "Hyväksyttävää on ilmoittaa liittymän nopeudelle yksiselitteinen alaraja, jonka tulee olla vähintään 40 % enimmäisnopeudesta." Sonera on siis vastannut viraston huutoon. Viestintävirasto aikoo käydä läpi myös muiden operaattoreiden sopimusehdot tämän vuoden aikana.

Kuningaskuluttaja jututti myös operaattoreita tuloksista.

Lainaus