Blogit - mainonta

Uudet verkostot vauhdittavat YouTube-nettivideoiden kaupallista hyödyntämistä

Tuija Aalto — Mon, 18 Aug 2014 21:00:01 +0000

YouTubea alustana hyödyntävät ns. multi-channel-network –verkostot ovat uusi ja taloudelliselta merkitykseltään kasvava toimijatyyppi mediakentällä. Verkostot keräävät yhteen suosittuja YouTube-kanavia ja vastaavat niiden sisältöjen kaupallistamisesta. Verkostot saavat tulonsa mainosnäytöistä ja mainostaja-asiakkaille myytävistä muista luovista ratkaisuista.

USAssa Disney osti keväällä Maker Studiosin, toisen maan kahdesta suurimmasta YouTube-verkostosta, puolella miljardilla dollarilla. Toinen suurista, Fullscreen, on toistaiseksi itsenäinen verkosto.

Meille nämä mediakentän uudet toimijat tulivat ensin Ruotsista. Splay Suomi käynnisti toimintansa vapun alla 2014 ja United Screens on avaamassa Suomen toimistonsa. Suomalaiselle mainostaja-asiakkaalle on YouTuben hyödyntämiseen tarjolla lisäksi kotimainen Töttöröö, jonka yleisösuhde rakentuu käynnistysvaiheessa Duudsonien ja Justimus Filmsin varaan.

Mainostajan kannalta YouTube-verkosto tarjoaa laajaa tavoittavuutta myös muille välineille vaikeissa nuorissa yleisöissä. Perinteisten mainosten lisäksi verkosto luo tuotesijoittelu- ja sisältömarkkinointiyhteistyömahdollisuuksia YouTube-sisällöntuottajien kanssa. Perinteisten sähköisten ja printtimediatalojen mainontaratkaisuihin verrattuna YouTube-verkostot tuoreine tähtineen näyttäytyvät ennakkoluulottomina sisältömarkkinointikumppaneina.

(Taulukon tiedot ovat yhtiöiden itse ilmoittamia).

Splayn perusti Vigor Sörman. United Screenin perustivat viime vuonna Malte Andreasson, Stina Honkamaa Bergfors, Oscar Höglund och Jan Zachrisson. Töttöröö -verkoston osakkaat ovat Rabbit Films, Iiro Lahdenrannan myyntitoimisto Result Entertainment Group, Justimuksen manageri Joona Haatainen ja luova johtaja Kai Rinkinen.

Miksi vlogaaja liittyisi verkostoon?

YouTube-sisällöntuottajalle verkostoon kuulumisen hyötyjä voivat olla pääsy parempiin tuotanto- ja editointityökaluihin ja verkoston sopima tekijänoikeuksin suojatun musiikin käyttölupa. Heitä voivat myös houkuttaa yhteistyöprojektit verkoston muiden tähtien kanssa osana merkkituotteille toteutettavia luovia kampanjoja.

Sitoutuessaan verkostoon sisällöntuottaja voi odottaa parempia mainostuottoja kuin itsenäisenä YouTube-kanavana. Tuottelias vlogaaja voi päästä mainostuloilla jonkinlaisiin sivuansioihin, mutta päätoimiseksi ansioksi on saatava myös muita tuloja. Nyrkkisääntönä mainosansainnassa on tuhat dollaria miljoonaa videonäyttöä kohti.

Splay Suomi -verkosto edellyttää jäseniltään vähintään 10 000 tilaajaa. Splayn tallissa ovat suomalaiset sadan tuhannen tilaajan YouTube-tähdet MrTuomo, Mmiisas, Soikkuu, Eeddspeaks, Mariieveronica ja sketsiviihderyhmä Krouppi.

Mistä sitten voi tietää, kuuluuko tietty YouTube -kanava johonkin verkostoon? YouTube-kanavalla itsellään ei ole yleensä mitään merkintää asiasta, mutta SocialBlade-sivulla voi tarkastella kanavaan liitettyjä verkostokytköksiä.

Mediayhtiöt verkostojen kumppaneina

Sisällön oikeuksien haltijoiden kannalta YouTube-verkosto tarjoaa valmiin mallin sisällön kaupallistamiseen. Modern Times Group (MTG) omistaa Splay-verkostosta 35% ja Splay huolehtii MTG:n katalogista YouTubessa. Splayn kumppaneita ovat myös tuotantoyhtiöt Zodiac ja Fremantle. United Screens hallinnoi YouTubessa mm. Aftonbladetin ja SBS radion videoita. Yhtiön töitä on myös Ruotsin yleisradioyhtiön SVT1-kanavallakin lähetetty YouTube-tähdet-dokumentti.

Tubecon toi tubettajayhteisön esiin

Viime lauantaina Helsingissä järjestetty yhteisötapahtuma Tubecon havahdutti monet ensimmäistä kertaa tubettajien ja fanien maailmaan. Tube Awards -palkinnot toivat esiin yhteisön ansioituneimpia. Tapahtumaan osallistui viitisen tuhatta kävijää, joista silmämääräisen arvion perusteella valtaosa varhaisteinejä. Kaupallisuus oli näytteilleasettajien ja sponsoreiden tuotenäytteiden ansiosta käsinkosketeltavaa, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi kuitenkin tekijöiden aito ilo yleisöjensä ja toistensa kohtaamisesta.

Nettivideosta odotetaan perinteisenkin median puolella uutta ansaintaa. Sisältömarkkinointitoimistojen perustaminen kertoo, että mainonnan muutos on käsillä. Yleisöille kehitys merkitsee entistä suurempaa medialukutaitohaastetta, kun mainontaa on entistä vaikeampi erottaa muusta kerronnasta.

Lainaus

Avaruuden tuotesijoittelun lyhyt historia

Ville Alijoki — Fri, 09 Mar 2012 11:59:10 +0000

Suomalaiset Angry Birdsit pääsivät viime viikolla kansainvälisellä avaruusasemalla tehtyyn puffiin, jossa astronautti Don Pettit selittää Angry Birds -pehmolelujen avulla, miten fysiikka toimii avaruudessa.

Nasan tiedotteen mukaan ajatus possuista ja linnuista avaruudessa lähti parista Twitter-viestistä ja paisui lopulta yhteistyöhön, jolla yritetään saada ihmisiä innostumaan Nasan toiminnasta ja levittää kiinnostusta tiede- ja teknologia-ammatteja kohtaan. Ja tietysti myydään lintupeliä ja Samsungin Note -tabletteja.

Pizza Hut, avaruuden sponsori

Avaruusmatkailu ei ole halpaa, joten niin Venäjän kuin Yhdysvaltojenkin avaruusviranomaiset ovat tehneet useita markkinointidiilejä saadakseen rahaa kalliiden avaruusseikkailujen rahoittamiseksi:

Pizza Hut maksoi lehtitietojen mukaan noin miljoona dollaria saadakseen yhdeksänmetrisen logonsa venäläisten Proton-rakettiin vuonna 2000. Ennen laukaisua diiliä puitiin myös oikeudessa, ennen kuin Venäjän avaruushallinto taipui rahan edessä.
Pizza Hut onnistui myös toimittamaan pizzaa avaruuteen, kun se sai vakuumipakatun pizzansa (salamia) kansainväliselle avaruusasemalle vuonna 2001. "Missä tahansa on elämää siellä on myös Pizza Hut", totesi yhtiön edustaja yliampuvasti.

Vuoden 2006 marraskuussa venäläinen astronautti Mihail Tjurin löi ISS:llä maailman pisimmän golf-lyönnin, kun kanadalainen Element 21 Golf - yritys mainosti mailojaan. Golf-pallon matkaa avaruudessa pystyi seuraamaan ISS:n nettisivuilta.

Yhdysvalloissa oli myös 90-luvulla suunnitelmia valtavien mainostaulujen (space billboard) lähettämisestä lähikiertoradalle, mutta kongressi esti hankkeen lainsäädännöllä.

Avaruusmarkkinointi onkin ollut varsinkin Yhdysvalloissa vielä maltillista, sillä Nasalla on melko tiukat säännöt asiasta. Myötämielisimmin suhtaudutaan hankkeisiin, joissa on jonkinlainen opetuksellinen kulma, kuten Angry Birds -tapauksessa.

Lainaus

Projekti Poninhäntä

Timo Harakka — Wed, 01 Apr 2009 12:50:16 +0000

Kaipaan niitä aikoja, jolloin Helsingin Sanomat ja Aamulehti eivät olisi julkaisseet joka päivä laajoja uutisia ponnaritytön ihailijan metsästyksestä. Ennen vanhaan sanomalehdissä – ja Ylessä – kokoontui ryppyotsainen jury, joka määräsi, että uutinen julkaistaan vain, jos sillä on ”yhteiskunnallista merkitystä”.

Sitten tuli Seiska, jonka lukijamäärä ponnisti parhaimmillaan miljoonaan. Päivälehdet ryhtyivät kuuliaisesti kertomaan julkkisten edesottamuksista ja seuraamaan ”ilmiöitä”. Gonzon ne keksivät noin 20 vuotta muiden jälkeen.

Maanantaina 30.3. Helsingin Sanomien toimituspäällikön kolumni ja isohko uutisjuttu keskittyi arvailemaan, kuka on jättänyt sunnuntain lehteen kokosivun ilmoituksen, jossa haikailtiin ohimennen tavattua poninhäntäpäistä naista.

Ennen vanhaan olisi arkailtu ottaa jutun aiheeksi oman lehden mainos – ennen vanhaan vahdittiin journalistisen sisällön ja mainoksen välistä suhdetta suorastaan vainoharhaisesti. Mutta näinä aikoina on toki hyvä viestiä rivien välissä yrityksille, että lehtimainokset kyllä huomataan!

Yhtenä syypäänä oli Aamulehti, joka uskoi kilpailijansa langenneen ovelaan markkinointikikkaan, ja käytti perverssin paljon palstatilaa toisessa lehdessä julkaistun mainoksen ruotimiseen.

Hesarin alkuperäinen perustelu poikkeukselliselle huomiolle oli kiinnostava – ”mainoksesta käytiin vilkasta nettikeskustelua”. Sillä perusteella tiedotusvälineiden ei muuta pitäisikään julkaista kuin kauhukertomuksia maahanmuuttajista.

Tiistaina salapoliisityö jatkui yhtä näkyvästi ja keskiviikkona se vei lehdestä jo melkein koko sivun A5, jossa haastateltiin asiantuntijoita siitä, sopiiko arkisena pidetty poninhäntä myös juhlakäyttöön. Vähemmällä kuitattiin eduskuntakeskustelu, jossa väiteltiin niinkin mitättömästä aiheesta kuin talouskriisin hoidosta.

Tutkiva taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen vastaa toki muutamaa rivijournalistia, mutta ehkä hänkin olisi kaivannut apuja etsiessään Fortum-skandaalin konnia ja sankareita. Useampi toimittaja oli kuitenkin kiinni tärkeämmässä Projekti Poninhännässä.

Lopulta – vaikka tuskin tarina vielä tähän loppuu – iltapäivälehdet saattoivat julkaista lemmenkipeän venäläismiljonäärin kuvan: ”Tässä hän on!”

Kuvassa on varmaan joku. Naama on pelkkää pikseliä.

Mikä olikin täydellisesti tähän ”uutiseen” sopiva ”uutisvoitto”.

Lainaus