Blogit - tv-sarjat

Draamatulva tulee

Ville Vilén — Thu, 03 Dec 2015 14:41:06 +0000

Ville Vilén on Ylen luova johtaja.

Kansainvälisen draaman kentällä todella tapahtuu. Kerron muutaman tuoreen esimerkin.

Eurooppalaiset tuotantoyhtiöt ovat huolestuneita, kun kaikki merkittävimmät näyttelijät ovat Amerikassa tekemässä tv-draamaa. Vuonna 2014 USAssa oli tulilla 250 draamaprojektia, tänä vuonna 450.

Ruotsista ei löydy enää yhtään vapaata käsikirjoittajaa ja Britanniassa on 120 draamaan erikoistunutta tuotantoyhtiötä.

Kukaan itseään arvostava näyttelijä ei 5 vuotta sitten halunnut tulla palkituksi jenkki-tv:n Emmy-gaalassa, tai ei ainakaan tullut paikalle palkittavaksi. Nyt pysti on suuri kunnia.

Woody Allen tekee Amazonille tv-sarjaa. Ja niin edelleen.

Merkittävin ajuri kehitykselle on varmasti ollut mediakulutuksen muutos ja sen myötä uusien pelaajien ilmestyminen pelikentälle. Siis digitalisaatio eli muutos.

Tilanne ei ole aivan uusi, muuttunut kulutus näkyi jo siinä, miten dvd-bokseja ahmitaan. Striimattavien VOD-palvelujen yleistyminen on kuitenkin räjäyttänyt draamapankin, samalla kun yhä useampi sarja on globaalisti tarjolla samaan aikaan vailla broadcasterien väliporrasta. Netflixin sarjan ensi-illalla on 70 miljoonaa potentiaalista katsojaa ilman, että kenenkään tarvitsee nostaa kankkuaan kotisohvalta.

Pohjoismaisen draaman nousu osuu tähän kehitykseen saumaan. Tai oikeastaan sarjojen tason nousu oli sopivasti valmiina odottamassa tätä käännöstä. Suomessa VOD- eli videon on demand -kisa alkaa toden teolla ensi vuonna. Kotimainen draamasisältö – erityisesti komediat – on varmasti keskeisin kilpailuvaltti.

Uudet pelurit tulevat meilläkin muualta kuin perinteisestä mediasta. Toiset tosissaan, taistellen elämästään, ja toiset kiinnostuneina uudesta alueesta. Kehikko on kuitenkin selkeä – voittajilla on paras kotimainen (ja osin kansainvälinen) sisältö saatavilla helposti erinomaisessa palvelussa kaiken aikaa, kokonaisina sarjoina ja pitkään. Milloin vain ja missä vain ja kaikilla ruuduilla.

Elämme jälleen kiinnostavia aikoja ja takuuvarmasti draaman kulta-aikaa. Samalla on selvää, että myös draaman inflaatio tullaan kokemaan ja moni hyväkin sarja hukkuu draamatulvan alle.

Ylen draamatarjonta on luonnollisesti merkittävä osa kotimaista tarjontaa. Olemme jo julkaisseet draamaa Yle Areenassa kokonaisina sarjoina, ja kokemuksemme ovat hyviä. Perinteisen tv-kanavan ja Yle Areenan tämän ns. katalogitarjonnan yhdistelmä on tehokas eikä suinkaan tuhoa toinen toistaan.

Yle Areenalla ja katalogilla on jatkossa yhä merkittävämpi rooli draaman julkaisemisessa. Osa draamayleisöstä on jo aikaan ja paikkaan sidotun kanavatarjonnan ulottumattomissa. Areenasta kiinnostavan sarjan voi taas poimia silloin, kun itse haluaa ja ahmia sen vaikka kerralla kokonaan, jos siltä tuntuu.

Lainaus

Arkisto elää myös Areenassa!

Antti Niemi — Tue, 24 Mar 2015 09:55:47 +0000

Tiesitkö, että Elävässä arkistossa on paljon TV-sarjoja ja kokonaisia ohjelmia?

Olemme parantamassa Elävän arkiston ohjelmien löydettävyyttä tuomalla kokonaiset ohjelmat katsottavaksi myös Yle Areenassa. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on nyt otettu. Voit katsoa kokeiluluonteisesti Elävän arkiston TV-sarjoja Areenan beta-versiossa verkkoselaimella.

Kokonaisista ohjelmista löytyy mm. Reinikainen, Teiniäidit, Rikostarinoita Suomesta ja vaikkapa Videotreffit!

Aluksi ohjelmia pystyy katsomaan verkossa Areenan web-sivun kautta, mutta myöhemmin sisältö tulee katsottavaksi kaikilla Areena-sovelluksilla esimerkiksi tabletilla ja älytelkkarilla.

Elävän arkiston sisältöjen tuominen Areenaan mahdollistaa arkistojen aarteiden nautiskelun entistä laajemmalle katsojakunnalle.

Ohjelmien tiedoissa voi esiintyä puutteita joita pyrimme korjaamaan myös käyttäjiltä tulevien palautteiden perusteella. Tästä iso kiitos jo etukäteen.

Elävän arkiston nettiradio on myös uudistunut. Soitin on päivitetty uudemmaksi, joka toimii paremmin myös Android ja iOS -alustoilla.

Lainaus

Klassikkosarja Babylon 5 sai scifi-nörtit sekaisin

Olli Sulopuisto — Fri, 17 May 2013 06:02:58 +0000

On kulunut 15 vuotta siitä, kun scifi-sarja Babylon 5:n ympärille muodostunut keskusteluryhmä sfnet.viestinta.tv.babylon5 aloitti toimintansa. Sarja oli alkanut pyöriä TV2:ssa jo edellisen vuoden puolella, 17. elokuuta 1997.

Kyseessä oli Suomen olosuhteissa poikkeuksellinen tapaus. Se saattoi olla ensimmäinen kerta, kun ennestään tuntemattoman tv-ohjelman ympärille kasvoi nettiyhteisö kuin tyhjästä. Kyse ei ollut pelkästä passiivisesta fanittamisesta, vaan moni jäsenistä osallistui aktiivisesti keskusteluun koko kahden vuoden ja 110 jakson ajan.

Miten kaikki tapahtui?

Keskustelu- tai uutisryhmät eli nyyssit (härmäläisen versio news-sanasta) olivat – ja ovat yhä – tekstipohjainen keskustelufoorumi. Erona nykyisiin www-foorumeihin on se, että nyyssit eivät eläneet yksittäisellä palvelimella, kuten 4chan, Futisfoorumi tai Suomi24, vaan samat tiedot kopioituivat eri puolille maailmaa. Toinen ero nykytilanteeseen on se, että nyysseillä oli paljon enemmän käyttäjiä kuin web-foorumeilla.

Sfnetin muuan erikoispiirre olivat moderoidut ryhmät. Kuka tahansa saattoi lukea viestejä, mutta niiden kirjoittaminen – tai kirjoitusten julkaiseminen, jos tarkkoja ollaan – vaati ylläpitäjän hyväksynnän.

Babylon 5 oli ensimmäisiä jatkuvajuonisia sarjoja, joten juonipaljastuksilla oli tavanomaista suurempi vaikutus. Koska sarjan ensiesitykset olivat Yhdysvalloissa, osa keskustelijoista olisi voinut joko tarkoituksella tai vahingossa paljastaa tulevien jaksojen tapahtumia. Moderoinnin tarkoitus oli pitää spoilerit kurissa.

Babylon 5 -ryhmän perustaja ja yksi sen ylläpitäjistä oli Henrik Herranen. Hän oli tuolloin parikymppinen Tampereen teknillisen korkeakoulun eli nykyisen TTY:n opiskelija, joka oli omien sanojensa mukaan scifi-nörtti. Elettiin aikaa ennen scifi-sarjojen ylitarjontaa, nopeita nettiyhteyksiä, vertaisverkkoja ja tehokkaita videonpakkausmenetelmiä.

Se ei tietenkään ollut scifistä innostuneille ihmisille mikään este, ainoastaan hidaste. TTKK:lla oli suuri satelliittiantenni, jolla sai näkyviin Star Trek: The Next Generationia näyttävän kanavan. Joku nauhoitti jaksot vhs-kasetille, jotka pantiin kiertämään kädestä käteen 30–50 hengen scifi-ringissä, kunnes kaikki olivat nähneet sen.

Scif-ringin kautta Herranen näki myös Babylon 5:ttä ensimmäistä kertaa, kauan ennen kuin sen esittäminen Suomen televisiossa alkoi. Ensimmäisellä videonauhalla oli neljä ensimmäistä jaksoa.

– Asenteeni oli "mikähän Star Trek -kopio tämä on", mutta sitten kun tuli seuraavat neljä jaksoa, tajusin että tätä pitää saada lisää, Herranen muistelee nyt.

Sarjaa tehtiin viisi tuotantokautta, joten katsottavaa riitti. Helsingistä löytyi yhteyshenkilö, jonka amerikkalainen tuttu nauhoitti jaksot videolle ja toimitti nauhat Suomeen. Kasetit konvertoitiin Jyväskylässä amerikkalaisesta NTSC-järjestelmästä eurooppalaisen PAL-standardin mukaisiksi. Loppua kohti sarjan tapahtumat kävivät niin jännittäviksi, että Tampereella ei maltettu odottaa kasettien saapumista.

– Me ajettiin välillä Helsinkiin hakemaan nauhoja, kun ensin Helsingin teekkarit olivat katsoneet ne suuressa 100 hengen auditoriossa.

Kun TV2 aloitti sarjan näyttämisen, fanit juttelivat siitä keskusteluryhmä finet.harrastus.babylon5:ssä. Keskustelu ei ollut moderoitua, joten osallistujat lipsauttelivat spoilereita jo aivan ensimmäisten jaksojen aikana. Herranen ja kumppanit päättivät perustaa toisen, valvotun keskusteluryhmän, jossa suomalaisten katsojien ei tarvitsisi pelätä juonipaljastuksia.

Tosin päätös ei ollut heidän käsissään, sillä sfnet oli tarkkaan hallinnoitu hierarkia, johon ei yleensä edes perustettu uusia ryhmiä väliaikaista tarvetta varten. Sfnetin sääntöjen mukaan asiasta piti järjestää äänestys, mutta ehdotus sai niin paljon kannatusta jo ennen varsinaista äänestystä, että sfnetin ylläpitäjä Hannu-Matti Järvinen hyväksyi asian saman tien.

Sfnetin ryhmästä tuli suosittu. Vilkkaimpina viikkoina valvojat hyväksyivät 700 viestiä, siis sata viestiä päivässä. Se oli melkoinen tahti viisitoista vuotta sitten, kun nettikäyttäjiä oli paljon nykyistä vähemmin eivätkä Facebook, www-foorumit tai Twitter olleet madaltaneet julkaisukynnystä.

Olin itse yksi ryhmän lurkkaajista eli sellainen, joka luki paljon mutta kirjoitti vähän. Näin jälkeenpäin tuntuu poikkeukselliselta, että B5-fanius saattoikin keskittyä niin tiukasti yhteen paikkaan. Aluksi jaksot näytettiin sunnuntai-iltaisin, mutta sitten lähetysaika siirrettiin keskiyölle. Se merkitsi, että Herrasen ja kumppaneiden piti valvoa yhteen, koska ensimmäiset viestit lähetettiin heti jakson päätyttyä

– Muutaman vuoden ajan siellä tuli käytyä melkein joka päivä. Kun olin matkoilla, toiset sai hoitaa homman. Etenkin jakson jälkeen oli vaikea olla olematta paikalla. Kiinnosti nähdä, miten vakiotyypit spekuloivat tapahtuneesta, että mitä tää oli? Herranen sanoo.

Babylon 5:n viimeinen jakso lähetettiin Suomessa heinäkuussa 2000. Kuukautta myöhemmin sfnet-ryhmä suljettiin. Onko samanlaista kokoontumista nähty sittemmin? Buffy, vampyyrintappajan ympärille kokoontui melkoinen porukka, mutta se olikin jo web-foorumeiden aikaa.

Keskusteluryhmien käyttö on vähentynyt ja viime vuonna esimerkiksi TDC ilmoitti lopettavansa nyyssipalvelunsa kokonaan. Onko enää olemassa samantapaista polttopistettä, johon keskustelu voisi kerääntyä, vai hajoaako se nykyään automaattisesti moneen eri paikkaan? Ja onko sillä väliä?

Lainaus

Televisiosarjojen alkutunnarit ovat oma taiteenlajinsa

Panu Vatanen — Fri, 09 Nov 2012 14:06:07 +0000

Televisiosarjoista puhuttaessa yleensä mainitaan hienot henkilöhahmot, heidän kuolemattomat repliikkinsä ja dialogit tai ikimuistoisimmat kohtaukset. Hieman vähemmälle huomiolle jäävät televisiosarjojen alkutunnukset tai kuten itse olen tavannut sanoa - alkukuvat.

Tunnarit ovat kuitenkin oleellinen osa sarjoja ja niiden mahdollista legendastatusta (Lue MacGyver). Itselleni on erityisesti lapsuudesta jäänyt mieleen muutamien sarjojen tunnukset paremmin kuin itse jaksot.

Oiva esimerkki tästä on Yle TV2:lla joskus 90-luvulla tullut Äärirajoilla –sarja, jonka pahaenteinen alkutunnari sai selkäpiin karmimaan ja nuoren pojan vetäytymään entistä syvemmälle sohvan tyynyjen väliin. Toinen legendaarinen tunnari, joka on tunnelman ja erityisesti musiikkinsa vuoksi jäänyt ikuisesti mieleen, kuuluu Salaisille kansioille.

Onnistuneessa alkutunnarissa oleellista osaa näytteleekin juuri musiikki. Esimerkiksi HBO:n Sopranos –mafiasarjan alkutunnarin biisiä ei tarvitse kuulla kuin ensimmäinen tahti, niin etiäinen sikaria tupruttelevasta Tony Sopranosta ratin takana palautuu välittömästi verkkokalvoille. Enkä varmasti ole ainoa, jolle tulee Ultra Bran ”Älä soita tänne enää koskaan” –kappaleesta ensimmäisenä mieleen mainio Isänmaan toivot –sarja.

Mutta mikä tekee alkukuvasta hyvän tai jopa erinomaisen? Itseäni puhuttelee erityisesti, että siinä on saatu tiivistettyä sarjan olennainen tunnelma ja idea tyylikkäästi sekä oivaltavasti, paljastamatta kuitenkaan liikaa. Koulukirjaesimerkkinä tästä nerokkuudesta toimikoon konnia kylmäksi laittavasta sarjamurhaajasta kertovan Dexter –sarjan tunnus.

Kun hienoja alkukuvia alkaa toden teolla pohtia, niin lista kasvaa nopeasti erittäin pitkäksi. Maininnan arvoisia ovat ehdottomasti Game of Thronesin, Lutherin, Mullan alla -sarjan ja Mad Menin tunnarit. Omiin suosikkeihini lukeutuu myös kauhusarja American Horror Storyn ensimmäisen tuotantokauden hyytävätunnelmainen intro.

Tämä on tietysti vain pintaraapaisu, joten kertokaa toki omat suosikkinne ja mieluusti linkkien kera!

Lainaus