Blogit - yleisradio

Sivistys, tasa-arvo ja yhteisyys – Ylen tehtävänä myös tänään

Ismo Silvo — Fri, 18 Dec 2015 11:32:19 +0000

Kirjoittaja on Ylen julkaisujohtaja.

Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan juuret ovat liberaalin oikeusvaltion aatteessa. Julkisen palvelun radio luotiin aikanaan osaksi tasa-arvoista eurooppalaista oikeusvaltiota, ei osaksi muuta mediamarkkinaa. Maissa, joissa vahvaa oikeusvaltion aatteellista kasvualustaa ei ole, julkinen yleisradio kituu oman arvomaailmansa epävarmuudessa tai poliitikoiden kurituksessa.

Tunnetuin julkisen palvelun tehtäväilmaus on BBC:n luojan ja valistusmies John Reithin 1920-luvun tiivistys: inform, educate and entertain. Julkinen palvelu kasvoi valistusaatteesta. Se julisti ilmaisun vapautta, ihmisen kykyä tasavertaisiin moraalisiin tuntemuksiin, ja käsitystä ihmisestä itseään kehittävänä eettisenä toimijana. Nämä arvotavoitteet ovat yhä Euroopan yleisradioliiton EBU:n ydin.

Pohjoismaissa valistuksen radioaate sai hyvä vastakaiun ja se yhdentyi vahvaan kansansivistysaatteeseen. Kansalaisia tuli kehittää tiedoiltaan ja taidoiltaan tasapainoisiksi yhteisön toimijoiksi. Sivistysajatus ohjaa edelleen Ylen ohjelmistopolitiikkaa, ja pohjoismaisen julkisen palvelun yleisradiotoiminta on jatkumo valistuksen sivistysajattelulle.

Julkisen yleisradioaatteen ytimessä on kolme periaatetta: tasa-arvo, oikeus oman äänen kuulumiseen yhteisessä julkisuudessa sekä julkisen yhteisön oikeus määritellä viestinnän sisällöt riippumattomasti.

Tasa-arvo

Tasa-arvon periaate on kirjoitettu myös Yle-lain johtolauseeseen: Ylen pitää tarjota palveluitaan jokaiselle yhtäläisin ehdoin.

Tasa-arvon toteuttaminen on ankara ja velvoittava tehtävä. Ylen on aidosti ymmärrettävä ihmisten erilaiset käsitykset tietämisen, sivistymisen ja viestimisen tarpeista ja keinoista. Ihmiset ovat erilaisia ja se on arvokasta.

Kummallista kyllä, juuri tämä tasa-arvon palvelu on herättänyt kritiikkiä. Kun Yle pyrkii vastaamaan kansalaisten tasa-arvon oikeuteen, sitä moititaan markkinaosuusrohmuilusta tai pyrkimyksestä tavoittaa “kaupallisesti kiinnostavat” yleisönosat, kuten nuoret.

Ylen kyky tyydyttää eri ryhmien, nuorten tai varttuneempien, tarpeita voi olla riittämätön. Silloin on parannettava suoritusta, ei luovutettava. Tehtävärajaus, joka sulkisi kokonaisia ryhmiä pois julkisen yleisradiotoiminnan piiristä, hylkäisi tasa-arvon velvollisuuden ja käpertyisi pian elitismiin ja hyvin palveltujen ylivaltaan.

Yhteinen julkisuus

Julkinen palvelu on jokaisen osallisuutta yhteiseen julkiseen tilaan. Pirstoutuvassa ja globalisoituvassa maailmassa tämä on yleisradiotoiminnan tulevaisuuden kovin haaste.

Demokraattinen päätöksenteko tapahtuu edelleen kansallisesti. Se voi toteutua legitiimisti vain niissä rajoissa, joihin yhteinen julkinen tila yltää. Julkisen palvelun idea on, että jokainen saa tuntea itsensä osaksi yhteistä julkisuutta, edes hetkittäin. Se kertoo arvostuksesta, luo osallisuutta ja ravitsee kasvua julkisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.Yhteisen julkisuuden luominen edellyttää riittävää suuruutta. Laaja tehtävä mahdollistaa sen, että Yle voi tarjota mahdollisimman monelle osallisuuden ja näkyvyyden yhteisessä julkisuudessa.

Luottamus Yleen – ja koko yhteiskuntaan – säilyy ja kasvaa tästä kokemuksesta.

Yhteisön määräysvalta

Julkisessa yleisradiotoiminnassa yhteisö itse määrittää kertomuksiaan. Yleisradio on tietoa ja tarinoita, jotka yhteisö kokee tärkeiksi ja tarpeellisiksi kertoa. Kyse ei ole siitä, mikä on julkisen palvelun rooli viestintämarkkinoilla, vaan kyse on yhteisen julkisuuden roolista kulttuurissa ja demokratiassa.

Yle on vaikuttavin työkalu, joka suomalaisella viestintä- ja kulttuuripolitiikan päättäjällä on käytössään. Julkista yhteisöä Suomessa edustaa kansan valitsema eduskunta ja sen valitsema hallintoneuvosto. Yleisradio-aatteen näkökulmasta yhteisön kontrolli on järjestetty meillä tyylikkäästi. Käytännössä Yleä koskeva sääntely ja tehtävänanto edellyttävät eduskunnan yhteistä tahdonilmaisua. Eurooppalaisessa vertailussa Yle onkin sisaryhtiöidensä joukossa vähiten ”hallituksen radio”.

Lähiaikojen merkittävä kysymys on, haluammeko me Suomessa viedä tämän julkisen palvelun idean myös tulevaisuuteen.

Lainaus

Hätäapu-Yleä ei Suomi tarvitse

Ismo Silvo — Tue, 08 Sep 2015 06:31:28 +0000

Ismo Silvo on Ylen julkaisujohtaja

Suomi keskustelee jälleen Ylen roolista ja resursseista. Hyvä niin. Julkisen palvelun elinvoima kumpuaa yhteisönsä kiinnostuksesta. Kansallinen keskustelu on julkisen palvelun menestyksen ravinto ja kehityksen valo!

Kuten muihinkin aatteisiin, suhtaudutaan julkisen palvelun yleisradioaatteeseen usealla tavalla. Keskustelussa esiintyy muutama perustapa ymmärtää Ylen rooli. Minä luokittelen nämä suhtautumistavat kolmeen aatemalliin: yhteisen julkisuuden Yle, kulttuuripoliittinen Yle ja hätäapu-Yle. Nämä ovat kuin kolme sisäkkäistä venäläistä puunukkea, ensimmäinen laajimpana ja muut pienenevästi sen sisällä.

Yhteisen julkisuuden yle-aatteen idea perustuu ihmisten tasa-arvoon yhteiskunnan ja kulttuurin jäseninä. Kaikkien on voitava kokea, edes hetkittäin, itsensä osaksi julkista yhteisöä. Kaikilla on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja osallistua julkiseen keskusteluun. Tässä yhteisessä julkisuudessa demokratia tekee päätöksiään ja synnyttää arvostuksiaan.

Yhteisen julkisuuden yle-aate ei lähtökohtaisesti vilkuile sivuille eikä katso mitä muu mediamarkkina tarjoaa. Yhteisö määrittää, millaista viestintää ja kulttuurisisältöä tuotetaan. Tällaisen Ylen tavoitteenasettelu on poliittista, ja tämän yle-aatteen mukaan hyvin toimiva julkinen palvelu on osa hyvin toimivaa julkista demokraattista yhteiskuntaa.

Kun tämä uloin kuori kierretään auki, sisältä löytyy kulttuuripoliitinen yle-aate. Se on toinen tapa ymmärtää Ylen tehtävä. Se on edellistä suppeampi, eikä se olisi kaikkien Yle. Se ei tavoittele korkeita demokratian ja tasa-arvon ihanteita, vaan tarjoaa yhden keinon hoitaa kansallista media- ja kulttuuripolitiikkaa. Yle on tässä ajattelussa veroin rahoitettu elinkeino- ja toimialapoliittinen instrumentti, jolla tuotetaan suomalaista mediasisältöä ja kulttuuria. Yle on tietyn suuruinen poliittisesti päätetty huoltovarmuusinvestointi suomalaiseen kulttuuriin.

Sisimpänä pienimpänä puunukkena on hätäapu-yle. Julkisen palvelun tehtävänä on tämän näkemyksen mukaan tehdä se, mikä kaupallisesti toimivalta medialta jää tekemättä. Demokraattinen yhteisö luovuttaa Ylen toimeksiannon poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Yle varmistaa sen, että kaikki tarpeellinen viestintä minimissään tulee tarjotuksi. Näin Yle hätäapuna tai mediakentän hengenpelastajana valvoo, että mikään välttämättömäksi katsottu mediapalvelu ei kokonaan häviä upoksiin.

Tämän aatteen Yle olisi kuin erikoiskirjasto, joka tarjoaa spesialiteetteja pienelle joukolle, jos kaupallinen media onnistuu hyvin, ja hätäapua suuremmalle joukolle, jos kaupalliset ajat ovat huonot. Hätäapu-yle ei ylety tavoittamaan yleistä ja yhtäläistä julkisuutta. Missään Länsi-Euroopan demokratiassa ei tällaista julkisen palvelun mallia ole valittu.

Suomi on valitsemassa itselleen sopivinta Yle-ratkaisua. Tähän saakka on päädytty valitsemaan yllä olevista ensimmäinen, yhteisen julkisuuden Yle. Yhteiseen julkisuuteen perustuvalla toimeksiannolla on kyetty saamaan käytännössä koko suomalainen yhteiskunta julkisen viestintäyhteisön piiriin. Samalla Yle on kanavoinut varoja suomalaiseen kulttuurituotantoon enemmän kuin mikään muu yksittäinen toimija. Lisäksi on voitu varmistaa erityispalvelut, joita kukaan muu toimija ei ole tuottanut.

Yhteisen julkisuuden yle-aatteen juuret ovat liberaalin oikeusvaltion ideassa. Julkinen palvelu synnytettiin aikanaan osaksi tasa-arvoisten ihmisten oikeusvaltiota, ei osaksi mediamarkkinaa. Eurooppalaiset demokraattiset oikeusvaltiot ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet tämän mallin taakse. Kun katsoo maailmaa ympärillämme, en voi kuin todeta, että nyt jos koskaan tätä Yle-aatetta on tarve ja velvollisuus viedä tulevaisuuteen.

Lainaus

Paljon asiaa, yksi viesti

Reija Hyvärinen — Tue, 11 Mar 2014 13:01:00 +0000

Reija Hyvärinen on Ylen viestintäjohtaja.

Seuraavan vuoden kuluessa Ylen pitää eri tavoin varmistaa, että Suomen poliittisilla päättäjillä ja vaikuttajilla on oikeat tiedot Yleisradiosta.

Keskustelu Ylen tehtävästä, rahoituksesta ja koosta ei vähene tai laannu. Pitkittyvä taantuma ja mediatoimialan heikkenevät tai ainakin sumuiset näkymät pitävät tästä huolen.

Yle on historian aikana onnistunut perustelemaan olemassaolonsa poliittisille päättäjille varsin hyvin. Mutta aina, kun taas kerran tullaan päätöksenteossa murroskohtaan, taitteeseen, vaaleihin, on muutos mahdollinen.

Mitä on työn alla?

A-studio on pyytänyt kansanedustajia pitämään päiväkirjaa lobbaamisesta. Saapa nähdä, päädymmekö me strategiaosaston Marit Ingvesin kanssa päiväkirjamerkintöihin. Niin toivon, sillä meidän tehtävänämme on jakaa tietoa, keskustella ja perustella eli hoitaa Ylen edunvalvontaa. Me Maritin kanssa olemme niitä paljonpuhuttuja lobbareita. Ylen asiaa puhuvat erilaisissa tapaamisissa tietysti monet muutkin. Ylen johtajat, sisällöntekijät, tuotantojen ja jakelun expertit, tekijänoikeusasiantuntijat ja muut.

Ylen puolta pidetään ennen muuta keskustelemalla.

On kuunneltava, vastattava kysymyksiin ja oiottava vääriä tietoja. Poliittisten päättäjien lisäksi Ylen tehtävästä on keskusteltava aktiivisesti myös muiden sidosryhmien kanssa.

Ylellä on valtava määrä sidosryhmiä, joiden etu on toimiva, vakaa Yleisradio. Kansalaisjärjestöt, kulttuurilaitokset ja taidemaailma, urheilujärjestöt, lasten- ja nuorten etuja valvovat tahot, kielivähemmistöjen edustajat, ay-liike ja kirkko, vain joitakin mainitakseni, ovat kaikki tahoja, joille toimiva julkinen palvelu ja Yle ovat tärkeitä. Kaikkiin näihin pidämme aktiivista yhteyttä. Jokaisen instituution palkkalistoilla on ihmisiä, joilla voi olla oikeita tai vääriä tietoja ja mielikuvia Ylestä.

Meidän on tiivistettävä myös aktiivista keskusteluyhteyttä elinkeinoelämään. Suomalainen luova talous – taiteilijoista tuotantoyhtiöihin, musiikin kustantajista elokuvantekijöihin – joutuu opettelemaan uutta polkua kohti muuttuvaa digitaalista maailmaa. Riskit ovat todellisia ja niitä luovan talouden yritykset ottavat koko ajan. Ylen julkinen palvelu ja pitkäjänteinen ja vakaa rahoitus voi auttaa koko av-toimialaa kasvattamaan ja luomaan Suomeen uutta työtä, hyvinvointia ja vientiä.

Tärkeä viesti juuri nyt on se, että Ylelle suunnattu rahoitus ei jää yleläisten käyttöön, vaan takaa paitsi hienoja sisältöjä suomalaisille, myös työtä ja hyvinvointia paljon laajemmille joukoille. Siksi Ylen edunvalvonta ei voi olla vain yleläisten edunvalvontaa.

Edunvalvonnan keinovalikoima on laaja. Meillä käy talossa vierailijoita päivittäin, me liikumme ja tapaamme vaikuttajia jatkuvasti, me viestimme medioiden kautta ja Twitterissä ja teemme paljon muuta.

Tämän ydinviestin haluaisimme välittää jokaiselle: Suomalaisen kansanvallan ja kotimaisten mediasisältöjen tueksi tarvitaan vakaa, pitkäjänteisesti kehittyvä Yleisradio, sillä mikä tahansa kansakunta säilyy elinvoimaisena vain, jos sillä on yhteistä tietoa ja yhdessä jaettua kulttuuria ja kokemuksia.

Ylellä on yksi hallitusohjelmatavoite: Varmistetaan Yleisradion kyky täyttää sille laissa annettu laaja tehtävä vakaalla politiikalla ja pitkäjänteisellä rahoituksella (myös hallituskaudella 2015–2019).

Näin suomalaisille taataan laadukas, monipuolinen, alueellisesti ja kielellisesti tasa-arvoinen julkinen palvelu. Ja taataan eduskunnalle ja viranomaisille monipuoliset mahdollisuudet valvoa Yleisradion julkista palvelua ja toimintaa. Nykyiset lait mahdollistavat tämän.

Lainaus

Positiivisia ajatuksia

Ari Ylä-Anttila — Fri, 14 Sep 2012 13:57:07 +0000

Maanantaina olin mielestäni jonkin tärkeän äärellä. Silloin lanseerasimme
julkisuuteen Elämä pelissä 3 -sisältökokonaisuuden ensimmäisen kerran. Ja
esittelimme päähenkilöt. Toinen juontajista Marco Bjuström kommentoi
avaussanojani, että "Ylä-Anttilakin on niin innoissaan, ettei tahdo
puhujapöntössä pysyä". Ja tottahan se on. Toivottavasti into tarttui ja
tarttuu.

Miksi olin ja olen niin innoissani?

Siksi, että uskon meidän asiaamme. Ja se on se, että hyvin tehdyn
reality-tv-sarjan ja ja vahvan verkkosisällön avulla on mahdollista
vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Vieläpä niin, että ihmiset voivat parantaa
oman elämänsä laatua. Tarjoamme siihen tietoa ja välineet.

Tämä konsepti on uskoakseni ihan vientikelpoista tavaraa. Olemme jo
onnistuneet myymään tätä parille tv-yhtiölle ja kansanterveystyön
lähettiläämme ovat esitelleet tuloksia kansainvälisillä foorumeilla. Ja
vastaanotto on ymmärtääkseni ollut myönteinen.

Tietenkin kaiken voi tehdä aina paremmin ja koko ajan tehdessä oppii. Tässä
kolmannessa kaudessa on yhdistetty kahden ensimmäisen kauden parhaita
kokemuksia. Ensimmäistä kertaa testin tehnyt saa halutessaan sähköpostiinsa
henkilökohaisen valmennusohjelman. Tämä on julkista palvelua, josta ei enää
erikseen tarvitse maksaa mitään.

Olen myös ylpeä siitä, että kahden ensimmäisen kauden testin tehneet ovat
antaneet tärkeää tietoa kansanterveystyön tarpeisiin. Tätä dataa tutkijat
ovat käyttäneet hyväkseen ja käyttävät koko ajan.
Ja siinäkin on jotain, mitä voi esitellä kansainvälisissä kokouksissa
muille ihmeteltäväksi.

Elämä pelissä ei olisi syntynyt pelkästään Yleisradion voimin. Muttei
minkään muunkaan yhden toimijan. Yleisradio, Tarinatalo ja Duodecim ovat
yhdessä saaneet aikaiseksi enemmän kuin kukaan meistä kolmesta yksin.
Lisäksi meillä on lukuisia tukijoita ja kumppaneita, joita ilman näitä
sisältöjä ei olisi syntynyt. Esimerksiksi Sitra on jo kaksi kertaa ollut
todella merkittävällä panoksella mukana.

Että tällaisesta sitä revitään innostusta.

Ari Ylä-Anttila 13.9.2012

Lainaus

Ylen uutisille uudet nimet

Pia Hagström — Thu, 16 Feb 2012 16:52:20 +0000

Yle muuttaa uutistensa nimet loogisemmiksi maaliskuussa. Jatkossa uutiset eri välineissä ovat nimeltään Yle Uutiset.

Miksi ihmeessä räplätä instituutioita, kuten Aamun peiliä tai TV-uutiset ja säätä?

Nimestä pitää käydä ilmi, mistä on kyse. Nyt Yle tekee uutisia kymmenillä erilaisilla nimillä. Vain noin joka neljäs 15-34-vuotiaista tietää, että Aamun peili on uutislähetys radiossa.

Suomalaisten mielestä juuri Yle on Suomen luotettavin uutistoimija. Siksi Yle kannattaa tuoda paremmin esille: näihin uutisiin voit luottaa.
Sosiaalisessa mediassa uutisiin törmää irrallaan alkuperäisestä esityskanavasta. Kun "paikka" ei enää olekaan vaikkapa YLE TV1 , on merkattava muulla tavoin, että sisältö on Ylen tekemää.

Eri lähetykset erotetaan tarvittaessa täsmentäen, esimerkiksi Yle Uutiset 20.30 tai Yle Uutiset minuutissa. Uutistarjonta pysyy ennallaan, samoin tutut uutistoimittajat.

Nimien muutos kattaa Ylen tekemät uutiset suomeksi, ruotsiksi, saameksi, viittomakielellä, selkosuomeksi, englanniksi ja venäjäksi.
Ruotsinkielisten uutisten - Yle Nyheter - nimet muuttuvat syksyllä.

Muutos on osa laajempaa Ylen uutisten brändihanketta, joka tähtää myös uutisjournalismin kehittämiseen. Ensi syksynä myös uutisten audiovisuaalinen ilme muuttuu.

Kiehtovampaa journalismia kaikille!

Pia Hagström on kehityspäällikkö ja Yle Uutisten brändihankkeen vetäjä

Lainaus

ALAKULON MAISEMA

Iikka Vehkalahti — Sun, 06 Mar 2011 20:27:47 +0000

Useamman viikon alakuloisuus on vienyt selvän osan työtehostani, jota normaalisti voisi verrata hulluun heinämieheen. Miksi ? Koska Yle leikkaa rajusti juuri lyhytelokuvista ja dokumenteista.

Miksi ? Kyllä ymmärrän. kaikkialta on säästettävä. Kyllä, Yleisradion oma koneisto on saatava kuntoon. Kyllä, henkilökunnan irtisanominen ei ole oikea säästön tie. Kyllä, Yleisradion rahoituskriisi on politiikkojen-terveisiä vaan Suvi Lindenille – syytä.

Mutta vaikka ymmärtäisi syitä ei se poista tilanteen aiheuttamaa alakuloisuutta.

Onko niin, että suomalaiset dokumenttielokuvat ovat niin huonoja ja vähämerkityksellisiä, että niitä ei pitäisi tuottaa? Com’on: missä muussa taiteenlajissa on suomalainen tuotanto edennyt maailman kärkeen sillä tasolla, mitä suomalainen dokumenttielokuva ? Ja mikä merkitys onkaan elokuvilla Miesten vuoro, Reindeerspotting, Mikko Niskanen, Vesku, Auf Wiedersehen Finnland etc.. etc... etc...suomalaisuudelle ja Suomen historialle?

Ovatko suomalaiset dokumentaristit niin hyvin voivia ja rikkaita, että heiltä pitää leikata ? Com´on: melkeinpä jokainen ohjaaja työskentelee todellisuudessa alle minimipalkan. Yleisradion korvausmäärä dokkaria kohden on pudonnut rajusti kymmenen vuoden aikana. Ulkomailta tulee rahaa suomalaisille dokumenttielokuville jo enemmän kuin Yleltä.

Onko Dokumenttiprojekti sitten uhattuna ? Enpä usko, että kukaan ryhtyy vahvaa, elinvoimaisTa ja uusia avauksia tekevää ( joo joo omakehu haisee...i don´t care a sh..) brandia tuhoamaan.

Mutta: jos leikkaustoimet johtavat siihen, että Dokumenttiprojektiin ryhdytään ahtamaan kaikenlaisia tuotantoja, sellaisia jotka eivät sinne kuulu? Brandi syntyy sisällöstä ja jos sisältö rapisee rapisee brandikin.

Ja: samassa veneessä tässä ollaan riippumatta siitä,missä suomalaisia dokumenttielokuvia esitetään. Ala on suhteellisen pieni ja pienetkin takaiskut vaurioittavat sitä nopeasti. Fiksut ihmiset suuntaavat energiansa sinne, missä sille on käyttöä ja kysyntää.

Ja: Dokumenttiprojektin vahvuus on koko ajan ollut vahva itsenäisyys. Periaate tulos tai ulos. Tämä vahva itsenäisyys on mahdollistanut Steps For The Futurin, Why Democracyn, Toisen Suomen, Tarinateltan ja Kolmasulottuvuus.fi syntymiset. Ilman vahvaa itsenäisyyttä sellaiset tuotannot kuin esim Miina Äkkijyrkkä, Kenen joukoissa seisot, Säädyllinen tehdas, Reindeerspotting ja Miesten vuoro ( jonka tuotantoa arvosteltiin kovasti) olisivat jääneet tekemättä.

Ja tämä itsenäisyys koskee ketä tahansa, joka ryhtyy elokuussa Dprojektia poissaollessani katsomaan.

No, jos leikkaukset kohdistetaan vain keskinkertaisiin tuotantoihin ? ( Kukaan ei ole ainakaan vielä sanonut, että Yleisradion yhteistuotantodokumentteihin olisi lipsahtanut kelvottomia tuotantoja). Laatua ei vain tule ilman määrää ja filosofisesti erityisesti tieteen puolella on satoja kertoja todettu, että liian rajoitettu,lähitavoitteellinen tutkimus- ja kehitystyö ryhtyy nopeasti rajoittumaan ja kuihtumaan.
( Bordieun anti-utiliratismista pitäisi pitää Nokiallekin luentoja kerran viikossa).

Ps.
Tämä kirjoitus on maannut jonkin aikaa julkaisemattomana, kun olemme odottaneet Yleisradion lopullisia päätöksiä mm. dokkareiden suhteen. Mutta loppumattomiin ei voi odotella,tekijät kyselevät yhä turhaantunemmin joka päivä, miltä tulevaisuus näyttää.

Konkreettisia ja lopullisia päätöksiä en vieläkään tiedä. Mutta joka tapauksessa: dokumenttielokuvien tekijät saavat varautua vakavaan takatalveen tämän ja ensi vuoden aikana. Pitkään valmistellut tuotannot pyritään saamaan tuotantoon erilaisin konstein.

Mutta uusia tuotantoja kehittelyyn. Hyvin, hyvin vähän seuraavan vuoden aikana. Dokumenttien tekijänä ryhtyisin katselemaan jo mistä leivän tulee saamaan. Toivottavasti vuoden 2012 syksyllä tilanne on luvatusti parempi ja suomalainen kiitetty dokumenttielokuva ei olisi nahistumassa keskinkertaisuuksien tekemiseksi.

Lainaus

Maailma siellä jossain

Iikka Vehkalahti — Thu, 20 Jan 2011 19:06:02 +0000

Muistan, kun Teema palkitsi Kolmas ulottuvuus- ohjelmapaikan.Pahantahtoiset ihmiset ennakoivat heti, että ”kultainen kädenpuristus”. Oikeassa olivat , paperiplakaatin myöt tuli ilmoitus ohjelmapaikan lopettamisesta. No, lopputulos on ehdottomasti hyvä. Ilman tapahtunutta ei kolmasulottuvuus.fi olisi syntynyt.

Tai eihän kolmasulottuvuus.fi ole vielä olemassa.Vasta huhtikuussa. Mutta jo nyt. Prosessi on ollut mitä vaativin ( erityisesti Tarja Forsmanille, joka on joutunut vakuuttamaan levittäjiä ja tuottajia hankkeen ainutlaatuisuudesta pikkuruisen rahasumman turvin) ja mitä antoisin.

Lönnrot2017.fi ja Tarinateltta.fi hankkeiden myötä syntynyt kolmasulottuvuus.fi sivusto on yksinkertaisuudessaan ja puhtaudessaan saanut jo nyt kiitosta sekä Suomesta että kansainvälisesti. Maailman suuret levittäjät FilmsTransit etunenässä ovat suhtautuneet hankkeeseen todella myönteisesti ja elokuva elokuvan jälkeen alustalle kertyy helmiä Euroopan ja USA:n ulkopuolelta.

Ja aivan fantastista on ollut uusien ja innokkaiden, ja myös vapaaehtoisten yleläisten panostus hankkeen etenemiseen. Vanhassa Läksyssä on naurettu paljon. Ja toivon mukaan tullaan nauramaan tulevaisuudessakin. ( Kiitokset jo nyt niin Seppo Rokalla, Lauri Talasmäelle, Mira Aittolammille, Hinni Aarninsalolle, Mirka Lammille,Anna Raatikaiselle, Minna Salmelle, Antti Huttuselle, Jukka Nyrhiselle, Jammu Särkälle, Paavo Rytsälle, Jari Lahdelle, Sari Volaselle, Arto Hyvöselle, Erkki Astalalle, Arttu Silvastille kuin Pia Ljungmanillekin sekä niin monelle ei-yleläiselle, jotka ovat hommaan innostuneet tai sille vihreää valoa näyttäneet.).

Eli
huhtikuussa hanke lähtee liikkeelle.

Erityisteemoina ovat Afganistan ( mukana mm. Armadillo. Sundance-voittaja Enemies of Happiness, Oscar-voittaja Taxi To The Dark Side, Kristi Mattilan kuvaamia tarinoita Kabaulista ja Videokuun toteuttamia tarinoita suomalaisten kokemuksista Afganistanissa).

Erityisteemaa rakennetaan myös Maahanmuuttajista ja pakolaisista. Ensi-illan juuri kolmasulottuvuus.fi saa Fortress ja teeman alle sijoitetaan myös mm. Kati Juuruksen Sormenjäljet, Patric Jeanin erinomainen dokumentti Ranskan siirtolaisghetoista ja Basaarin parhaat vanhat maahanmuuttajatarinat.

Musiikkidokumenteista alustalta voi katsoa mm. palkitun Bishar Bluesin, Kula Fetiä, Dylanin Hengessä, Karoo Kitar Bluesin, Amandlan ja toivon mukaan myös Bob Marley ja Kinshasha Symphony sekä Mika Kaurismäen Brasialia-dokkarit.

Suomalaisklassikkoina nähtävissä tulevat olemaan mm. Prix Italian voittanut John Websterin Valon ja varjon huoneet. Nokiasta kertova Thomas Balamesin Säädyllinen tehdas, Arto Halosen Karmapapa, Mika Koskisen Ravintola Pekingissä ja toivon mukaan Pirjo Honkasalon Atman.

Ja kaiken runkona ovat monet muut maailman parhaat dokumentit, kuten: Ball, Kisangani Diary, War Photographer, Burma Vj, Darwins Nightmare, Please Vote For Me , Face Of The Enemy

Ja ensi-iltansa platformilla tulevat saamaan mm. The Oath, Green Wave, My Kidnapper, Nero´s Guests, Freemen etc…

Lainaus

UUSINTOJEN PUOLESTA

Iikka Vehkalahti — Mon, 04 Oct 2010 10:00:00 +0000

Katselin - monettakohan kertaa - Teemalta Hitchcockin erinomaista Notoriusta ja mietin, kuinka arvokkaita uusinnat ovatkaan. Oikeastaan uusintaan kelpaavilla tv-ohjelmilla pitäisi olla oma arvokertoimensa.

Hyvin usein Dokumenttiprojektikin saa toiveita uusinnoista. Miksi ei esitetä Kasvoista kasvoihin uusintana ( sähköposti perjantaina). Haluaisin niin nähdä Suomea rakentamassa, jäi tallentamatta ( keskiviikon sähköposti). Tuleeko se jalkapallo-erotuomarijuttu koska Areenaan tai uusintana. (myös keskiviikko).

Kaikki nämä dokumenttielokuvat on esitettty uusintana, parhaat viisi - kuusi kertaa. Ja tässä on dokumenttielokuvan - kuten myös hyvän draaman tai sarjan - erityinen lisäarvo. Ne on tehty ikuisiksi, kestämään uusintoja, jäämään kansakunnan muistiin.

Tietysti televisio , kuten mikä tahansa media , tarvitsee tuotantovirtaa. Ohjelmia, jotka esitetään kerran tai kaksi ja sitten ne unohdetaan, ne poistuvat olemassaolosta.

( Ja aina tästä ohjelmavirrasta osa jää elämään: koulusurmat uutisissa, sykähdyttävä talk-show, erinomainen ajankohtaisraportti, hieno lauluesitys viihdeohjelmassa, ikimuistettava sketsi.Elävä arkisto on erinomainen esimerkki siitä, kuinka moni televisio-ohjelmista jää aikansa merkkeinä elämään arvokkaina tallenteina.)

Mutta itsenäisinä teoksina, sitoutumatta ajankuvatekijään elokuvat, draamat ja dokumenttielokuvat ovat kestävän tuotannon ydintä. Parhaita niistä voidaan katsoa uudelleen ja uudelleen ajasta, paikasta tai katsojasta riippumatta.

Ja se tekee niihin uhratut varat erityisen perustelluiksi.

Mitkä esimerkiksi Dokumenttiprojektin tuotannosta tulevat varmasti elämään ja niitä katsotaan 10, 20, 50 vuoden kuluttua?Nopeati muistista: varmasti sellaiset kulttuurihistoriaa tallentavat elokuvat kuin Mikko Niskanen ja Vesku. Naisten näkökulman sotaan tuova Tuntematon emäntä, arkaistisen mustalaislaulun mestarista Hilja Grönforsista kertova dokumenttielokuva Eihän tämä maa minun omaniole, huumekulttuurin kuvaus Reindeerspotting, päiväkodin vuoden tallentava Katso minuuun pienehen, paperiteollisuuden kriisin kristallisoiva Kone 17, eduskunnan valiokuntatyöskentelyä läpivalaiseva Liikkumavara, tuotannossa olevat Matti Nykänen ja Kimmo Pohjonen.

Jne..jne.. onhan niitä. Miksi kirjoittaa asiasta? Että jokainen dokumenttielokuvien parissa työskentelevä muistaisi ajatella ideoita työstäessään, näkökulmaansa valitessaan rahoituspäätöstä tehdessään myös sitä: onko tämä arvokasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua.Jos vastaus on kyllä, yksi pitkä askel elokuvan oikeutuksen tiellä on astuttu.

Lainaus

Toimitusjohtaja Jungnerista Mikael Jungneriksi

laitinen_yle — Fri, 30 Apr 2010 11:10:34 +0000

Hyvä Mikael,

kun tätä kirjoitettaessa valmistaudut vapaan miehen vappuun 2010 - kuten minäkin nykyisin -, niin se on huikea tunne. Kaikki on mahdollista, ainakin noin ajatuksissa. Tosin kohdallani meneillään on elämän loppusuora, Sinulla se on vasta keskivaiheilla.

Olen kuunnellut, katsellut ja lukenut monia läksiäishaastattelujasi. Huikean brändin olet itsestäsi luonut. Monissa haastatteluissa on ollut myös mielenkiintoista asiaa. Visionäärisyyttä, jossa kaikki tosin eivät tahdo pysyä aina perässä.

Erityisesti jäi mieleeni, että ei kukaan Yleä voi johtaa. Tottahan se on, vaikka sitä kovasti yritit. Ei Ylen toimitusjohtajalle ole annettu koko talon johtamisvaltaa eikä anneta. Koeta siinä sitten johtaa ja turvata vielä oma paikkasi poliittisissa ja muissa paineissa.

Toisaalta halusitkin, että ei Ylen työntekijöitä pidä kovin yksityiskohtaisesti määräillä. Tämän ehdottomasti allekirjoitan. Jos luovuus päästetään kohtuudella valloilleen, niin sitähän ei pidättele mikään.

Suunta ja jonkinlaiset raamit kuitenkin aina tarvitaan tai muuten mistään ei tule mitään. Mutta mitä sanovat johtajat, jos eivät voikaan määräillä? Siinäpä se tarkka paikka on.

Ilta-Sanomien jutussa pelkäsit, että kohta ei kutsuta enää mihinkään nyt kun aikaakin olisi. Toimitusjohtajana kutsuttiin, mutta aikaa ei ollut.

Sellaista se elämä on. Ei minuakaan aikanaan YLE:n toimittajana kutsuttu minun itseni takia vaan tehtäväni takia. Nyt kutsut ovat loppuneet. Miksi kutsuttaisiin?

Taitaa olla niin, että mitä isommalla ja näkyvämmällä pallilla henkilö istuu, niin sitä vaikeampaa on käsittää oma asemansa. Sitä luulee helposti, että MINÄ olen se jota arvostetaan, kutsutaan sinne tänne ja pidetään hyvänä.

Eihän se näin ole. Se on kova paikka hyväksyä oman persoonansa painoarvo, kun ´kaluunat´on otettu pois kuin komentavalta kenraalilta. Olet vain sitä mitä olet, hyvä jätkä tai paskiainen. Todellinen ihminen.

Monissa työtehtävissä, vähemmän ja enemmän merkittävissä olleena tiedän hyvin miten asema vaikuttaa. Eräskin tunnettu poliitikko takavuosina oli kovin hyvää pataa kanssani ison lehden politiikan toimittajana, mutta pienempään siirryttyäni hyvä kun vaivautui sanomaan päivää vanhalle työtuttavalle.

Ei siinä mitään henkilökohtaista ollut. En vain ollut enää yhtä hyödyllinen – tai hyödytön – kuin ennen. Näin se elämä menee, ainakin työelämä.

Näin eläkkeellä taas on ollut huvittavaa tavata eläkkeelle siirtyneitä poliitikkotuttavia. Nyt ollaan kaikki tasa-arvoisia ja taas sanotaan päivää ja jutellaan. Mukavahan se on menneitä muistella ja arvioida sidoksista vapaana nykypäivää.

Sinulla Mikael on vielä monta vuotta eläkeikään, jos nyt ylipäätään maltat koskaan eläkkeelle asettua. Mitä se asettuminen muuten on? Ei ainakaan kiikkutuolissa istumista kuten moni ajattalee.

Menestystä joka tapauksessa tulevissa tehtävissäsi. Ehkä elämä on myös opettanut ja vältät vanhoja mokiasi. Niin, tunnustit jopa julkisesti, että mokiakin YLE:n toimitusjohtajana olet tehnyt. Kaikki eivät tunnustaisi, ainakaan julkisesti.

Lainaus

Terveisiä Lindenille

Iikka Vehkalahti — Tue, 16 Mar 2010 20:25:22 +0000

Yleisradioon luotetaan - ja lujasti. Mikään muu ei voi selittää sitä, että elokuvantekijät ja dokumentaristit ovat niin kiltisti odottaneet, koska independent-tuotantojen jäädytys Ylen puolelta loppuu. Tai sitten on kyse samasta ilmiöstä kuin silloin, kun Riihimäen asemalla ihmiset heitettiin keskellä yötä pakkaseen odottamaan pahasti myöhässä olevaa junaa

Tilanne on ollut hankala, mutta vasta viimeisen kuukauden aikana saanut monta huolestunutta, vihaista, masentunutta puhelinsoittoa ja viestiä: mitä pitäisi tehdä, jos tämä jatkuu?

Pahinta on ollut, että porukasta eräät ovat suuntautumassa tekemään jotakinmuuta, hankkimaan elantonsa muualta kuin epävarmasta tuotannosta. Ja toiset eivät ole pystyneet syttymään dokumenttielokuvan tekemisen vaatimaan rajattomaan innostukseen ja paneutumiseen, kun ennakkotutkimusrahatkin olivat pitkään kokonaan jäädytettyjä.

Alan ammattijärjestöt ovat nyt puuttuneet tilanteeseen kaikille eduskuntaryhmille lähettämällään kirjeellä.:

Yleisradion rahoitusratkaisun lykkäämisellä on pitkäaikaisia seurauksia riippumattoman tuotannon kentällä, jossa tehdään sekä elokuvia että televisio-ohjelmia.

Jo puolen vuoden rahoituspäätösten jäädyttäminen halvaannutti elokuvatuotannon täysin. Useissa tapauksissa vuosien työ valui hukkaan. Jos/kun elokuva- tai tv-tuotanto käynnistetään uudelleen, moni joutuu aloittamaan työnsä alusta. Tilanteen korjaamiseen kuluu huomattavasti pidempi aika kuin puoli vuotta, jonka rahoituspäätösten jäädyttäminen kesti.

Työntekijöiden kannalta tilanne on kohtuuton: Jo ennestään epävarma työtilanne vaikeutuu entisestään. Projekteihin on pakko sitoutua, vaikka rahoitus ei ole varmistunut. Rahoituspäätösten pitkittyminen aiheuttaa sen, että työntekijä roikkuu löysässä hirressä voimatta ottaa vastaan muuta työtä ja jää siten ilman toimeentuloa.

Tuemme täysin Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajan Irina Krohnin vaatimusta kotimaisen elokuvan aseman turvaamisesta Yleisradion meneillään olevassa rahoitus- ja hallintouudistuksessa. Elokuvasäätiö esittää Yleisradiolain täsmentämistä elokuvarahoituksen turvaamiseksi: Yleisradiolain 7 § toisessa kohdassa, jonka mukaan julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti "tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä", on erikseen mainittava Yleisradion velvoite edistää kansallista elokuvataidetta.

Toivomme ja pyydämme, että Yleisradion rahoitus ratkaistaisiin tällä hallituskaudella.

Helsingissä 16.3.2010

Puheenjohtaja, elokuvaohjaaja Maria Lappalainen

Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijäin Liitto SET ry

Toiminnanjohtaja Raimo Söder

Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry TeMe

Lainaus