Blogit - EU:n integraatio

EU:n integraatiokehityksen mutkaiset polut.

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 10 Dec 2014 08:52:52 +0000

EU:ssa Integraatio voi olla joko valtioiden keskeistä integraatiota, jolloin jäsenvaltiot sopivat yhä enemmän asioista tai se voi olla federalistista integraatiota, jolloin ylikansalliset yhteiset elimet, kuten esimerkiksi EU:n komissio tai EU:n parlamentti saavat lisää valtaa. EU:n historian ajan nämä integraation muotojen painotukset ovat vaihdelleet. Esimerkiksi pienet maat ovat usein kannattaneet federalistista integraatiota.

Kun 50-luvulla perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY), Euroopan talousyhteisö (ETY) ja Euratom, niin näiden yhteisöjen komissiot yhdistettiin 60-luvulla ja lopulta tästä kaikesta syntyi 90-luvulla EU.

Mutta miten paljon ja minkälaista integraatiota eri osapuolet ovat mihinkin aikaan halunneet? Kansalaisten vastustus Maastrichtin sopimukselle Ranskassa ja Tanskassa oli yllätys monelle lisääntyvän integraation kannattajalle ja Lissabonin sopimuksen aikoihin vastustus oli taas voimissaan. Näyttää siltä, että vastustus koko EU:ta vastaan heräsi voimakkaampana siinä vaiheessa, kun EU-kansalaiset alkoivat ymmärtää miten monin tavoin EU heidän elämäänsä on alkamassa vaikuttaa. Nykyään integraation ja etenkin federalismin vastustus ei enää yllätä ketään, mutta onko koko integraatioajatus jo voimaton? Ja olisiko nykyisen talouskriisin aikana ollut se hetki jolloin federalistista integraatiota olisi voitu kehittää aiempaa toimivampaan ja demokraattisempaan suuntaan. Vai onko nyt käymässä niin, että vaikka integraatioinnostus ei olekaan kovin isoa, niin Venäjän tilanne yhdistää EU maita, ja on sitä kautta lahja EU:n integraatiolle?

Ohjelmassa on haastateltavana tutkijatohtori Veera Mitzner Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostosta.

Lainaus

EU intgraation hämärillä poluilla

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 13 Feb 2013 07:09:06 +0000

Erivauhtinen integraatio tai erotteleva integraatio toimii unionissa tällä hetkellä kaikkein parhaiten. Näin kertoo Jean Monnet-professori Pami Aalto Tampereen yliopistosta.

EU on nyt unioni, jossa jatkuvasti syntyy yhä erilaisia EU-jäsenyyksiä. Esimerkiksi Iso-Britannia on vetäytymässä mahdollisesti joiltain politiikan lohkoilta ja Tanska ja Ruotsi ovat säilyttämässä monet varaumansa. Suomeenkin on kehittymässä omia varaumia.

Uusilla jäsenmailla ei puolestaan ole kapasiteettia olla mukana esimerkiksi yhteisessä maatalouspolitiikassa ja Schengenin sopimuksessa, ainakaan vielä.

Euron kohtalo on tietenkin suurin kysymys ja erotteleva tekijä eri maiden välillä ja nyt jo ulko- ja turvallisuuspolitiikka erottelee eri maita. Lisäksi näyttää siltä, että yhtenäinen maatalouspolitiikka on liudentumassa samaan aikaan kun paineet yhtenäiseen talouspolitiikkaan ja energiapolitiikkaan kasvavat.

Miten siis integraatio etenee? Ja keiden ehdoilla ja keitä hyödyttäen? Ja mitä silloin kannatamme tai mitä vastustamme, kun puhumme EU:n integraatiosta?

Ohjelma lähetettiin aiemmin jo 26.9. Silloista kuuntelijoiden kekustelua aiheesta on luettavissa tästä linkistä

Lainaus

Integraation ja teuraskuljetusten vauhti.

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Tue, 18 Dec 2012 19:59:38 +0000

Joulukuun Europarlamentin Strasburgin täysistunnon aiheet olivat moninaiset. EU:n ensivuoden budjetti, Nobeljuhlallisuudet, Saharovpalkinnon luovuttaminen...

Talouskriisin avittamat vaatimukset integraation lisäämisestä puhuttivat meppejä. Esimerkiksi Sari Essayahin mukaan Suomessa ei välttämättä ymmärretä, miten paljon valtaa ja millä vauhdilla on sirtymässä kansalliselta tasolta EU:lle. Kaikkia meppejä kehitys ei huoleta, vaan suurin osa tervehtii sitä ilolla.

Strasburgissa keskusteltiin myös teuraseläinkuljetusten vauhdista. Kyse oli siis matka-aikojen laskemiseta alle kahdeksaan tuntiin. Tähän Suomi on ehkä kuitenkin saamassa helpotusta harvojen tieverkkojensa ja pitkien etäisyyksiensä perusteella.

Kaikkia suomalaismeppejä ja eläinsuojelijoita ja ehdotus ei miellytä.

Ohjelmassa kuultavina europarlamentaarikot Sari Essayah, Hannu Takkula, Petri Sarvamaa ja Sirpa Pietikäinen sekä Professori Outi Vainio Helsingin Yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksesta.

Lainaus