Blogit - digitaalinen musiikki

Savikiekosta Muistojen bulevardille

Juissi Vainiola — Tue, 25 Nov 2014 08:05:13 +0000

Sähköposti vilkuttaa. Radio Yle1:n ’Muistojen bulevardi’-ohjelmaan kaivataan viihdesävelmää, joka löytyy ainoastaan alkuperäiseltä, 1950-luvulla julkaistulta savikiekolta. Kappale täytyy siirtää digitaaliseen muotoon ja siivota musiikista samalla pois vanhoja äänitteitä usein vaivaavat ritinät ja rutinat.

Siispä muut työt sivuun ja digitointi-restaurointi-prosessi käyntiin. Suuntaan hisseille ja ajan Radiotalon kellariin jossa arkisto säilyttää savikiekkojaan.

Tässä vaiheessa ei vielä tiedä millainen työ on edessä. Levyjä on kerätty ja ostettu vuosikymmenien ajan. Vanhojen savikiekkojen kunto vaihtelee. Jotkut levyt ovat priimakuntoisia, toiset hyvinkin naarmuisia. Yksi parhaista tarinoista koskee Olavi Virta-levytystä, jota on jossain vaiheessa käytetty ilmakiväärin maalitauluna.

Katso Elävästä arkistosta, miten savikiekkoja valmistettiin 1940-luvulla:

Tällä kertaa minua onnistaa yhden hyväkuntoisen savikiekon verran. Suuntaan levy kainalossa takaisin hisseille ja siirryn kuusi kerrosta ylöspäin studioon. Siellä restauroimme savikiekkoja, vinyyleitä, nauhoja ja muita ’vanhoja’ ääniteformaatteja ja siirrämme ne Ylen digitaaliseen tietokantaan. Kuka tahansa yhtiön intraverkosssa voi kuunnella ja ladata omalle työasemalleen digiarkistosta löytyvää ääntä ja käyttää sitä ohjelmissa.

Studioon saavuttuani riennän ensiksi levypesurin luokse. Ylessä on vuosikymmenten mittaan kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä erilaisia pesureita. Täydellistä ratkaisua ei ole vieläkään löytynyt.

Seuraavaksi tarkistan miltä vuodelta ja minkä levy-yhtiön julkaisema levy on. Tämän mukaan säädän äänensävyä muokkaavaan ekvalisaattoriin asianmukaiset oletetusasetukset. Jo tässä vaiheessa tulee korvista homman tärkein työkalu. Käsikirjakin voi erehtyä. Jos kuunnellessa alkaa epäilyttää, pitää ekvalisaattorin asetukset säätää paremmiksi.

Asetan pestyn savikiekon levylautaselle ja alan etsiä oikeaa neulaa. Neuloja on käytettävissä kolmisenkymmentä erimuotoista ja paksuista. Sopivin valitaan ’korvakuulolta’.

Kun sopiva neula on löytynyt, on aika äänittää. Säädän äänitystason oikeaksi ja homma pyörähtää käyntiin. Äänittäessä pitää olla edelleen valmiina kyseenalaistamaan aiemmin tehdyt ekvalisaattori- ja neulavalinnat. Uusintaotot ovat tuttuja tässäkin vaiheessa levymusiikin ravintoketjua.

Korvia ei päästä lepuuttamaan vähään aikaan. Seuraavaksi on vuorossa koko touhun haastavin vaihe.

Äänityksen ollessa valmiina alkaa viimein varsinainen restaurointi, eli rahinoiden, kohinoiden, napsujen ja muiden häiriöiden poistaminen tietokoneelle äänitetystä kappaleesta. Tähän käytetään ns. plugareita, eli äänitys- ja äänenkäsittelyohjelman apuohjelmia. Plugareista löytyy huimat määrät erilaisia muokkausominaisuuksia. Korvat ovat jälleen kovilla kun etsin oikeaa häiriönpoistontasoa suhteessa itse musiikkiin.

Tässä kohtaa on vaarana, että jossain vaiheessa äänenkäsityelyohjelmat alkavat ’syömään’ myös itse musiikkia, eivätkä vain poistamaan siitä häiriöitä. Tavoitteena on mahdollisimman häiriötön mutta samalla mahdollisimman paljon alkuperäistä levytystä kunnioittava versio. Yleensä tässä onnistutaan vähintäinkin tyydyttävästi. Kyse on kuitenkin melkein aina kompromissista.

Savikiekot ovat joskus joskus niin huonossa kunnossa, että on pakko tehdä hieman väkivaltaa myös itse musiikille ennen kuin häiriöäänet saadaan poistettua. Nappuloiden vääntelykään ei aina riitä. Pahimpia napsuja siivotaan äänestä käsityönä, ns. kynällä eli kursorilla liikuteltava leikkurilla, jolla leikataan tarpeettomia häiriöitä äänen käyrältä.

Työhön kuluvaa aikaa on mahdoton arvioida etukäteen. Koko homma voi olla ohi viidessä minuutissa tai siihen voi joutua uhraamaan kokonaisen tunnin. Joskus täytyy ottaa hieman takapakkia ja toisinaan jopa aloittaa aivan alusta.

Kun restaurointi on valmis on edessä homman leppoisin vaihe: digitaaliseen muotoon restauroitu kappale siirretään digiarkistoon ja ilmoitetaan toimittajalle, että reitti on selvä. Kappaleen tarvitsee ottaa enää viimeiset askeleet päästäkseen perille Muistojen bulevardille.

Suomen ensimmäiset äänilevyt syntyivät jo vuonna 1904. Kuuntele levytyksiä täältä:

Kirjoittaja Juissi Vainiola työskentelee Yle Arkistossa musiikki-informaatikkona monenkirjavien musiikkiin liittyvien tehtävien parissa.

Lainaus

Suomi on digimusiikin takapajula

Niko Antin — Fri, 08 Mar 2013 13:50:17 +0000

Äänitemyynti kasvoi viime vuonna Suomessa vihdoinkin vuosien laskun jälkeen. Nousu oli melko vaatimaton 1,2 prosenttia, mutta joka tapauksessa positiivinen uutinen alalla, jossa fyysisten tallenteiden myynti jatkoi laskuaan. Mikä sitten laskua taittoi? Sen teki ensimmäistä kertaa digitaalinen myynti, jonka suosio kasvaa Suomessa kohisten.

Sama trendi on nähty koko maailmassa, sillä ääniteteollisuus teki vuonna 2012 voittoa ensimmäisen kerran 2000-luvulla, ja tulosta siivitti nimenomaan digitaalisen myynnin kasvu. Yli kolmasosa maailman äänitteistä myytiin digitaalisessa muodossa.

Digitaalisten palveluiden käytön kasvu on saanut musiikkibisneksen suurimman ongelman, piratismin, vähitellen jopa vähenemään. NPD Groupin tuoreen selvityksen mukaan vertaisverkoista ladatun musiikin määrä väheni viime vuonna yli neljänneksellä edellisvuoteen verrattuna.

Suomessa ostetaan kuitenkin vielä paljon fyysisiä levyjä. Jopa lp-levyt tekevät kauppansa, sillä retroilijat ovat nostaneet lp-kiekot takaisin kauppojen hyllyille.

Kuka ostaa vielä levyjä?

Siirtyminen fyysisistä levyistä digitaalisiin palveluihin johtuu ennen kaikkea siitä, että nuoremmat ihmiset ovat tottuneet kuluttamaan sisältöä digitaalisesti, arvioi online-lisensoinnin päällikkö Jani Jalonen tekijänoikeusjärjestö Teostosta.

- Suurel ikäluokat ostavat edelleen levyjä, ja meillä on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet kuluttamaan digitaalisia palveluja. Tällä hetkellä nähdäänkin sellaista sukupolvien välistä kuilua musiikkipalveluiden kuluttamisessa: nuoremmat kuluttavat vain ja ainoastaan digitaalista ja vanhemmat viihtyvät vielä fyysisten maailmassa, Jalonen arvioi.

- Tällä hetkellä markkinoilla olevat digitaaliset palvelut alkavat olla sen verran hyviä, että ne luovat aidosti käyttäjille lisäarvoa ja niitä halutaan enemmän ja enemmän kuluttaa, Jalonen sanoo.

Vaikka digitaalisuus kasvattaakin suosiota, on leijonanosa Suomen äänitemyynnistä, peräti 73 prosenttia, edelleen perinteisten muoviin pakattujen hopeakiekkojen myyntiä.

- Jos verrataan pohjoismaiseen ja eurooppalaiseenkin tasoon, niin Suomi alkaa olla jälkijunassa digitaalisessa kehityksessä. Meillä fyysisten äänitteiden osuus on hämmästyttävän suuri, Jalonen ihmettelee.

Suomi on hyvä testilaboratorio

Digitaalisten musiikkipalveluiden käyttö kasvoi viime vuonna kuitenkin yli kolmanneksen, joten ehkä Suomi kirii muiden maiden etumatkan vielä jollain aikavälillä kiinni.

- Levy-yhtiöt ja musiikkiteollisuus ovat lähteneet viimeisten vuosien aikana digibisnekseen ihan aidosti mukaan. Jos verrataan vaikka kirjankustannusbisnekseen, jota katselen kyllä täysin amatöörinä, niin kyllä musiikkiteollisuus on huomattavasti edellä digitaalisuuteen siirtymisessä. Digitaalinen musiikki alkaa olla useille levy-yhtiöille jo pääasiallinen tulonlähde, Jalonen sanoo.

Hänen mielestään digitaalisen musiikin kasvu on seurausta ennen kaikkea uusien palvelujen tuomisesta markkinoille. Kyseessä eivät niinkään ole perinteiset musiikkialan toimijat, vaan uudet teknologia-alan yritykset ovat alkaneet tuoda markkinoille uusia, hyvin toimivia palveluita ja sitä myötä laillisten palveluiden kuluttamisesta on tullut aina vain helpompaa.

Digimyynnistä eniten on Suomessa kasvanut musiikin suoratoistoa tarjoavien tilauspalveluiden käyttö, näistä suosituin on Spotify. Kilpailua on kuitenkin luvassa, sillä viime vuonna Suomessa aloitti lukuisia uusia tilauspalveluita, kuten Rdio, Deezer, Music Unlimited, Nokia Mix Radio, RaRa ja Xbox Music.

- Tilauspalvelut ovat tuoneet uudentyyppisen vaihtoehdon kuluttajille. Uskon vahvasti siihen, että kuluttajille pitää tarjota erityyppisiä palveluja: esimerkiksi kuukausimaksullinen palvelu toimii erittäin hyvin, kun kuluttaa paljon musiikkia, haluaa löytää paljon uutta ja haluaa testata vaikkapa ennen fyysisen tai digitaalisen levyn ostoa, Jalonen uskoo.

Vaikka uusia digipalveluita avautuikin Suomessa viime vuonna paljon, ovat kotimaiset markkinat kaksijakoiset. Pohjoismaat ovat Jalosen mukaan yleisesti uusille toimijoille kiinnostava alue testilaboratoriotyyppisenä ratkaisuna, koska ihmisillä on kohtuullisen hyvä maksukyky, hyvä infra ja hyvät tekniset edellytykset. Yksittäisenä maana Suomi on kuitenkin pieni ja se näkyy palvelujen tarjonnassa.

- Suurin osa tällä hetkellä markkinoille tulevista digitaalisista palveluista on kansainvälisiä palveluita ja nämä haluavat lanseerata palvelunsa ensin isommilla eurooppalaisilla markkinoilla. Siinä mielessä Suomi tulee vähän jälkijunassa, Jalonen toteaa.

Youtube on Suomen suosituin musiikkipalvelu

Suomi on perässä myös muista Pohjoismaista, sillä esimerkiksi Ruotsissa kulutetaan jo 57 prosenttia musiikista yksinomaan suoratoistopalveluiden kautta.

- Se on hurja lukema ja tämä veti Ruotsin äänitemarkkinat myös 14 prosentin nousuun viime vuonna, mikä on myös kova lukema. Spotify on varmasti yksi tuon kasvun merkittävimmistä lähteistä, sillä Spotifyn penetraatio on Ruotsissa aika hurja, Jalonen sanoo. Spotify on ylivoimaisesti suosituin maksullinen musiikkipalvelu Suomessakin.

Vaikka ruotsalainen Spotify onkin kerännyt suuren suosion Suomessa, on amerikkalainen videopalvelu Youtube Jalosen mukaan Suomen suurin musiikkipalvelu. Näistä suomalaisten katseluista artistit eivät itse kuitenkaan hyödy, muuten kuin tunnettuuden kannalta, koska korvauseuroja ei vielä makseta Youtuben katseluista. Jalosen mukaan Teosto-neuvottelut ovat kuitenkin jo loppusuoralla ja pian artistit saavat omansa myös videokatseluista.

Katsoa voi siis kohta hyvillä mielin. Ketään ei riistetä.

Lainaus