Blogit - päästökauppa

EU energiapäätösten edessä

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 16 Apr 2014 07:48:00 +0000

Europarlamentin tulevan vaalikauden yksi isoista teemoista tulee olemaan se, miten EU:ssa tullaan jatkossa hoitamaan Energia ja ilmastotavoitteet.

Tässä poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa ratkaisun löytäminen voi olla haasteellista.

Viime tammikuussa Euroopan komissio esitteli näkemyksensä uusiksi EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiksi.

Komissio oli sitä mieltä, että vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä kasvihuonepäästöjen on laskettava sitovasti 40 % ja uusiutuvan energian määrän energiankulutuksesta on noustava 27% :iin, mutta parlamentti oli tiukemmalla linjalla.

Parlamentti halusi, että komission ehdottaman päästövähennystavoitteen lisäksi EU:ssa sitouduttava sekä siihen, että uusiutuvan energian osuus on nostettava 30%:iin ja siihen, että energiatehokkuutta parannetaan 30%:lla.

Asia on vielä kesken, ja monenlaisia asioita pitäisi ratkoa. Mitä tulee tapahtumaan päästökaupalle?, Miten paljon uusiutuvaa energiaa tulevaisuudessa pitää tukea, jos kivihiili pysyy edelleen yhtä halpana tai jopa halpenee? Ja miten EU:n kilpailukyvyn käy, jos meillä käytettävä energia on kalliimpaa kuin muualla. Entä Ukrainan tilanne? Jos energian tuonti Venäjältä takkuilee., niin jatkossa EU:n alueella joudutaan käyttämään aiempaa enemmän kivihiiltä, ja siitä ei ilmasto kiitä.

Miten eri EU- maat tulevat suhtautumaan asiaan? Miten erilaiset velvoitteet jaetaan maiden kesken. Esimerkiksi Saksa on panostanut paljon uusiutuvaan energiaan, kun taas esimerkiksi Puola on hyvin riippuvainen kivihiilestä. Millä keinoin eri maat pystyvät lisäämään uusiutuvan energia käyttöä ja hyväksytäänkö eri maiden ratkaisutavat EU:ssa.

Ohjelmassa haastateltavana on osastopäällikkö Esa Härmälä työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolta.

Lainaus

EU:n ilmastopolitiikka ja muutoksen tuulet

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Tue, 21 May 2013 19:40:54 +0000

Kokoomuksen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola on taistellut parlamentissa EPP-ryhmän pääneuvottelijana menestyksekkäästi EU-komission ajamaa päästökauppaesitystä vastaan. Tosin tämä kiista on vielä vailla lopullista ratkaisuaan. Korholan mielestä monet muutkin EU:n suosimat ilmastonsuojelukeinot ovat huonoja ja tehottomia. Pahimmillaan ne ovat olleet aiheuttamassa maailmanlaajuisesti päästöjen lisääntymistä kun tuotanto on siirtynyt maihin, joissa kasvihuonekaasupäästöjä ei rajoiteta yhtä paljon kuin EU:n alueella.

Lainaus

Kiina on harppomassa ohi - myös ympäristö- ja ilmastopolitiikassa

Jussi Nykänen, Toimitusjohtaja, GreenStream Network — Tue, 02 Apr 2013 11:25:37 +0000

Kiinan viranomaiset ovat heränneet huomaamaan ihmisten elintason nousun ja halvan tuotannon aiheuttamat ympäristöongelmat. Puhdas teknologia, energiatehokkuus ja päästöjen vähentäminen ovat keskeisessä osassa Kiinan 5-vuotissuunnitelmaa vuosille 2011-2015. Se asettaa haastavat tavoitteet mm. kasvihuonekaasupäästöjen ja energian kulutuksen vähentämiselle bruttokansantuotteeseen suhteutettuna: edellistä on vähennettävä 17%, jälkimmäistä 16%.

Viranomaisten tekemät päätökset ovat jo nyt vaikuttaneet toimintaan, Kiina esimerkiksi sijoittaa uusiutuvaan energiaan enemmän kuin yksikään muu maa maailmassa. Vaikka matka tulee olemaan pitkä, on hienoa huomata, että Kiina on oikealla polulla.

Tavoitteiden saavuttamiseksi Kiina on rakentamassa seitsemää velvoitepohjaista päästökauppajärjestelmää, joiden on määrä aloittaa toimintansa tänä vuonna. Tulevat yrityskohtaiset velvoitteet yhdistettynä poliittiseen tahtotilaan ja provinssikohtaisiin rahallisiin kannustimiin päästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi ovat saaneet kiinalaiset yritykset etsimään mahdollisia toimenpiteitä tosissaan. Tämä luo valtavia mahdollisuuksia esimerkiksi suomalaisten yritysten energiatehokkuusosaamiselle – ja huolen EU:n teknologisesta kilpailukyvystä keskipitkällä aikavälillä.

Kiinan määrätietoinen eteneminen on mielenkiintoisessa ristiriidassa kansainvälisen ja EU:n ilmastopolitiikkojen kanssa. YK:n johdolla etenevissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ei ole kyetty sopimaan uskottavista velvoitteista kaudelle 2013-2020. Tämä on johtanut esimerkiksi Puhtaan Kehityksen Mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) markkinoiden romahtamiseen.

Päästövähenemien hinta putosi tasolta 10 euroa per tonni hiilidioksidia tasolle 0.3 euroa/tCO2. Alhaisen hinnan takia CDM, joka on tähän mennessä auttanut kanavoimaan yli 200 miljardia dollaria yksityistä rahaa kehitysmaiden päästövähennyshankkeille ja on mahdollistanut hankkeet, jotka vähentävät päästöjä yli 6 miljardia tonnia vuoteen 2020 mennessä, ei enää houkuttele ketään päästöjen vähentämiseen. Hyvä työkalu ei päästövähennystavoitteiden puuttuessa toimi.

Myös EU:n päästökaupan kyky kannustaa yrityksiä päästöjen vähentämiseen on kyseenalainen. EU:n talousvaikeuksien takia päästövähennystavoitteemme vuodelle 2020 on jo lähes saavutettu, mistä johtuen päästökauppayksiköiden hinta on tipahtanut alle 5 euron. Tämän takia esimerkiksi kivihiili on Saksassa energian tuotannossa kannattavampi polttoaine kuin vähäpäästöisempi maakaasu. Päästöoikeuksien hintaa voi verrata arvioihin, joiden mukaan lämpötilan nousun rajoittaminen 2 asteeseen (= kansainvälisesti sovittu ilmastotavoite) vaatimat investoinnit maksavat 25-50 euroa per tonni hiilidioksidia.

EU:n päästökaupan hinta ei siis heijastele tätä tasoa vaan EU:n ilmastopolitiikan uskottavuutta päästöjen vähentämiseen kannustamisessa. Huolestuttavaa on myös se, ettei nykyinen ilmastopolitiikka ole linjassa taloudellisesti rationaalisen toiminnan kanssa: kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvion mukaan jokainen euro, jota ei investoida puhtaaseen teknologiaan ennen vuotta 2020, vaatii 4.3 euron investoinnin vuoden 2020 jälkeen. Eikö meitä kiinnosta?

On mielenkiintoista nähdä, miten maailman valmistuksen moottori Kiina on siirtymässä konepellin alta ajajan paikalle. Teknologian kehityksessä Kiinan tavoite siirtyä halpojen tuotteiden ja ratkaisujen toteuttajasta osaamisen kehittäjäksi ja teknologiajohtajaksi on ollut kaikkien tiedossa jo vuosia mutta uudempi asia on, että maa haluaa tehdä saman loikan myös ympäristöpolitiikan puolella.

EU joutuu tosissaan taistelemaan esimerkiksi ilmastopolitiikan johtopaikasta, mikä saanee joskus vuoden 2015 jälkeen aikaan suuren muutoksen: Ilmastopolitiikasta voi tulla taas mielenkiintoista. Tätä odotellessa ympäristösektorin toimijat keskittävät huomionsa Kiinaan.

Lainaus

Päästöhuutokaupasta varoja kehitysmaiden ilmastotoimiin – ei niin yksinkertaista

Niklas Kaskeala, Kehityspoliittinen asiantuntija, Kepa — Fri, 15 Mar 2013 06:53:50 +0000

Olen ilokseni huomannut, että vuodenvaihteessa alkanut EU:n päästöoikeuksien huutokauppa on saanut kiitettävästi huomiota Suomessa. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, mihin Suomi aikoo käyttää huutokaupasta saatavia tuloja.

Päästökauppajärjestelmän tavoitteena on EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen mahdollisimman kustannustehokkaasti. Vuoden alussa alkoi järjestelmän kolmas vaihe. Kahden ensimmäisen vaiheen aikana päästöoikeudet jaettiin energiatuotanto- ja teollisuuslaitoksille pääosin ilmaiseksi, mutta nyt kolmannen päästökauppakauden eli vuosien 2013-2020 aikana yli puolet jaettavista päästöoikeuksista myydään huutokaupalla.

Päästöhuutokaupasta on siis odotettavissa tuloja, mutta kuinka paljon? Varovaisten arvioiden mukaan valtion kassaan olisi kilahtamassa tänä vuonna noin 75 miljoonaa euroa.

Mihin tämä noin 75 miljoonaa euroa tulisi sitten käyttää? Suurin syy ilmastonmuutokseen ovat rikkaiden teollisuusmaiden kasvihuonepäästöt. Ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivät kuitenkin eniten kehitysmaiden köyhät. Suomi onkin muiden rikkaiden maiden tapaan sitoutunut YK:n ilmastosopimuksissa tukemaan kehitysmaiden ilmastotoimia.

Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa sitoudutaan ohjaamaan päästöoikeuksien huutokauppatuloja kehitysyhteistyöhön ja ilmastotoimiin hallituskauden puolivälistä lähtien.

Tämähän kuulostaa hyvältä. Päästöjen vähentämiseksi luodusta mekanismista saatavia tuloja käytetään kehitysmaiden ilmastotoimien tukemiseen. Mikä sen parempaa? Samalla kun päästöt vähenevät Euroopassa, voidaan huutokaupasta saatuja tuloja käyttää tukemaan niitä maita, jotka kärsivät kaikkein eniten ilmastonmuutoksesta.

Ratkaisu ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen tai ongelmaton.

Ensinnäkin EU:n päästöoikeuksien huutokauppa on nykyisellään hyvin epävarma tulonlähde, sillä se on riippuvainen päästöoikeuksien ailahtelevasta markkinahinnasta. Liiallinen turvautuminen päästökauppatuloihin heikentäisi Suomen ilmastotuen ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Toinen ongelma on päästöhuutokauppatulojen riittämättömyys. Suomen ilmastorahoitusvelvoitteiden kasvaessa on selvää, etteivät pelkät päästöhuutokauppatulot riitä kovin pitkälle. Varsinkin kun samasta potista on tarkoitus paikata myös Suomen kehitysyhteistyörahoituksen vajetta. Pienestä potista ei yksinään riitä kahden valtavan haasteen, ilmastonmuutoksen ja globaalin köyhyyden, hillitsemiseen.

Kolmas epävarmuustekijä on luonteeltaan poliittinen. Hallitusohjelman sitoumus tulojen ohjaamisesta kehitysyhteistyöhön ja ilmastotoimiin on loppujen lopuksi vain poliittinen lupaus. Maaliskuun 21. päivänä käytävissä hallituksen kehysriihineuvotteluissa on vaarana, että hallitusohjelman kirjaus revitään auki. Tiukassa taloustilanteessa rahoille riittää varmasti ottajia. Suomessa on pitkät perinteet leikata maailman köyhiltä silloin kun oma talous köhii.

Päästöhuutokauppatulot eivät ole siis mikään patenttiratkaisu ilmastorahoitukseen. Lyhyellä tähtäimellä pitää toki varmistaa, että hallitus ohjaa päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot ilmastorahoitukseen ja kehitysyhteistyöhön.

Samalla pitää kuitenkin tunnustaa, että EU:n päästöoikeuksien huutokauppa on nykyisellään hyvin epävarma tulonlähde, eikä siten yksinään riittävä tai luotettava rahoituslähde Suomen kehitysrahoitusvajeen ja kasvavien ilmastositoumusten rahoittamiseksi.

Rahoitussitoumusten kattamiseksi onkin edistettävä muiden rahoitusmekanismien ripeää käyttöönottoa. Hyviä keinoja olisivat esimerkiksi maailmanlaajuinen hiilidioksidivero, fossiilisten polttoaineiden tukien poistaminen sekä lentoliikenteen ja merenkulun polttoainemaksut.

Lainaus