Blogit - kiina

EU:n ja Kiinan suhteet

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 05 Feb 2014 09:03:30 +0000

Kiinan ja EU:n taloudelliset suhteet ovat muuttumassa. Viime marraskuussa aloitettiin neuvottelut Kiinan ja EU:n välisestä investointisopimuksesta, joka käsittelee esimerkiksi erilaisia maiden välisiä markkinoillepääsykysymyksiä. Sopimuksen tarkoitus on korvata EU:n jäsenmaiden ja Kiinan väliset kahdenkeskiset sopimukset.

Mutta miten muuten EU:n ja Kiinan suhteet ovat kehittymässä? Ainakin EU:sta kotoisin olevien yritysten virta Kiinan on hidastunut.

Myös Kiinan rakenneuudistukset todennäköisesti tulevat vaikuttamaan EU-maiden ja Kiinan väliseen kauppaan. Entä onko Kiinan suhtautuminen EU:hun muuttunut talouskriisin jälkeen? Tällä hetkellä maailmantaloudessa tärkein akseli on Kiinan ja USA:n välillä, mutta toiseksi tärkein on akseli EU:n ja Kiinan välillä, joten merkittävillä liikahduksilla sillä akselilla on monia seurannaisvaikutuksia.

Ohjelmassa haastateltavana on dosentti Mikael Mattlin Turun yliopistosta

Lainaus

Kiina on harppomassa ohi - myös ympäristö- ja ilmastopolitiikassa

Jussi Nykänen, Toimitusjohtaja, GreenStream Network — Tue, 02 Apr 2013 11:25:37 +0000

Kiinan viranomaiset ovat heränneet huomaamaan ihmisten elintason nousun ja halvan tuotannon aiheuttamat ympäristöongelmat. Puhdas teknologia, energiatehokkuus ja päästöjen vähentäminen ovat keskeisessä osassa Kiinan 5-vuotissuunnitelmaa vuosille 2011-2015. Se asettaa haastavat tavoitteet mm. kasvihuonekaasupäästöjen ja energian kulutuksen vähentämiselle bruttokansantuotteeseen suhteutettuna: edellistä on vähennettävä 17%, jälkimmäistä 16%.

Viranomaisten tekemät päätökset ovat jo nyt vaikuttaneet toimintaan, Kiina esimerkiksi sijoittaa uusiutuvaan energiaan enemmän kuin yksikään muu maa maailmassa. Vaikka matka tulee olemaan pitkä, on hienoa huomata, että Kiina on oikealla polulla.

Tavoitteiden saavuttamiseksi Kiina on rakentamassa seitsemää velvoitepohjaista päästökauppajärjestelmää, joiden on määrä aloittaa toimintansa tänä vuonna. Tulevat yrityskohtaiset velvoitteet yhdistettynä poliittiseen tahtotilaan ja provinssikohtaisiin rahallisiin kannustimiin päästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi ovat saaneet kiinalaiset yritykset etsimään mahdollisia toimenpiteitä tosissaan. Tämä luo valtavia mahdollisuuksia esimerkiksi suomalaisten yritysten energiatehokkuusosaamiselle – ja huolen EU:n teknologisesta kilpailukyvystä keskipitkällä aikavälillä.

Kiinan määrätietoinen eteneminen on mielenkiintoisessa ristiriidassa kansainvälisen ja EU:n ilmastopolitiikkojen kanssa. YK:n johdolla etenevissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ei ole kyetty sopimaan uskottavista velvoitteista kaudelle 2013-2020. Tämä on johtanut esimerkiksi Puhtaan Kehityksen Mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) markkinoiden romahtamiseen.

Päästövähenemien hinta putosi tasolta 10 euroa per tonni hiilidioksidia tasolle 0.3 euroa/tCO2. Alhaisen hinnan takia CDM, joka on tähän mennessä auttanut kanavoimaan yli 200 miljardia dollaria yksityistä rahaa kehitysmaiden päästövähennyshankkeille ja on mahdollistanut hankkeet, jotka vähentävät päästöjä yli 6 miljardia tonnia vuoteen 2020 mennessä, ei enää houkuttele ketään päästöjen vähentämiseen. Hyvä työkalu ei päästövähennystavoitteiden puuttuessa toimi.

Myös EU:n päästökaupan kyky kannustaa yrityksiä päästöjen vähentämiseen on kyseenalainen. EU:n talousvaikeuksien takia päästövähennystavoitteemme vuodelle 2020 on jo lähes saavutettu, mistä johtuen päästökauppayksiköiden hinta on tipahtanut alle 5 euron. Tämän takia esimerkiksi kivihiili on Saksassa energian tuotannossa kannattavampi polttoaine kuin vähäpäästöisempi maakaasu. Päästöoikeuksien hintaa voi verrata arvioihin, joiden mukaan lämpötilan nousun rajoittaminen 2 asteeseen (= kansainvälisesti sovittu ilmastotavoite) vaatimat investoinnit maksavat 25-50 euroa per tonni hiilidioksidia.

EU:n päästökaupan hinta ei siis heijastele tätä tasoa vaan EU:n ilmastopolitiikan uskottavuutta päästöjen vähentämiseen kannustamisessa. Huolestuttavaa on myös se, ettei nykyinen ilmastopolitiikka ole linjassa taloudellisesti rationaalisen toiminnan kanssa: kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvion mukaan jokainen euro, jota ei investoida puhtaaseen teknologiaan ennen vuotta 2020, vaatii 4.3 euron investoinnin vuoden 2020 jälkeen. Eikö meitä kiinnosta?

On mielenkiintoista nähdä, miten maailman valmistuksen moottori Kiina on siirtymässä konepellin alta ajajan paikalle. Teknologian kehityksessä Kiinan tavoite siirtyä halpojen tuotteiden ja ratkaisujen toteuttajasta osaamisen kehittäjäksi ja teknologiajohtajaksi on ollut kaikkien tiedossa jo vuosia mutta uudempi asia on, että maa haluaa tehdä saman loikan myös ympäristöpolitiikan puolella.

EU joutuu tosissaan taistelemaan esimerkiksi ilmastopolitiikan johtopaikasta, mikä saanee joskus vuoden 2015 jälkeen aikaan suuren muutoksen: Ilmastopolitiikasta voi tulla taas mielenkiintoista. Tätä odotellessa ympäristösektorin toimijat keskittävät huomionsa Kiinaan.

Lainaus

Kiinassa kasvaa omanlainen sosiaalinen media

Olli Sulopuisto — Tue, 12 Feb 2013 06:39:31 +0000

Kaltaiseni länsimainen möllykkä saattaa välillä kuvitella, että internet on kaikille samanlainen. Sähköposti on sähköpostia Suomessa ja Sudanissa, Google on Google kotona ja Kalingradissa ja Facebook funkkaa samalla tavalla Kouvolassa ja Kiinassa.

Paitsi että ei, koska Facebook – ja Twitter, YouTube, Blogger ja moni muu – ovat Kiinassa kiellettyjen sivustojen listalla, joten niiden käyttäminen on melkoisen hankalaa, etenkin nyt kun VPN-yhteyksiä on alettu jahdata. Onneksi ihminen on luova eliö, joka keksii monenlaisia kiertopolkuja tarvittaessa.

Kiinassa on kuitenkin 1,4 miljardia asukasta, joista jopa miljardin arvellaan hengailevan sosiaalisessa mediassa ja vielä yleensä kännyköillä. Niistä tunnetuimpia ovat Twitteriä muistuttava Sina Weibo, Qzone/QQ ja Renren, jotka mainitaan melkein jokaisessa aihetta käsittelevässä artikkelissa.

Vaan millaiselta kiinalainen sossumedia näyttää käyttäjän silmin? Otin yhteyttä yliopistoaikaiseen tuttuuni. Huang Weiguo eli suomalaisittain Veikko opiskeli Jyväskylän Yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella 2000-luvun vaihteessa ja palasi takaisin Kiinaan työn perässä.

– Itse käytän Weiboa ja LinkedIniä. Weiboa käytän erilaisten näkemysten saamiseen erilaisilta ihmisiltä, lähinnä politiikasta, yhteiskunnasta ja viihteestä, hän kertoi.

LinkedIn on kenties Kiinassa parhaiten pärjännyt länsimainen verkostoitumispalvelu. Kilpailijoitakin on, mutta ne eivät ole onnistuneet keräämään yhtä paljon käyttäjiä kuin LinkedIn.

En osaa sanoa, miten lähellä keskivertoa keski-ikäistä kiinalaista netinkäyttäjää Veikko on, mutta ainakin hänen käyttötottumuksistaan näkyy työn tärkeys. Facebook ja Renren ovat jääneet hyvin vähälle käytölle, kun työmatkoihinkin menee 1,5 tuntia päivässä.

– Rekisteröidyin joskus ja nykyään käyn saitilla ehkä kerran vuodessa. Etsin sieltä vanhoja kavereita. Töissä on niin kiire, ettei minulla jää aikaa itselleni, hän kertoi.

Oman arvionsa mukaan hän kuitenkin ikäisiään aktiivisempi netinkäyttäjä jo siksikin, että hän puhuu englantia. Kielitaito tai siis sen puute on Veikon mukaan myös (osa)syynä sille, miksi kiinalaiset palvelut pärjäävät Kiinassa länsimaisia paremmin. Hän uskoo, että vaikka englanninkielisiä palveluita ei olisi blokattu, ne saattaisivat jäädä suosiossa kiinalaisten vastineiden jalkoihin.

– Moni [kiinalainen] saitti toimii samalla tavalla, ominaisuudet on kopioitu suoraan amerikkalaisilta. Ulkoasu saattaa olla erilainen ja ehkä muutama uusi ominaisuus, hän kertoi.

Sitten Huangille tulikin taas kiire töiden takia. Kiitin keskustelusta ja sovimme juttelevamme myöhemmin lisää – ehkä kasvokkain, kun vihdoin pääsisin Kiinaan, jonne hän on minut monesti kohteliaasti kutsunut.

Lainaus

Antonioni ja Kiina

Tue Steen Müller — Fri, 10 Apr 2009 06:50:26 +0000

In 1972 Italian maestro Michelangelo Antonioni went to China to make a documentary for RAI with a duration of 3 ½ hours. The film, that was shown in cinemas in Italy and on television, and in a shorter version in other countries, has stayed unknown since then. Now it is released theatrically in France and on dvd.

French critic Jacques Mandelbaum writes with enthusiasm about it in le Monde April 7: C’est intrigant. A travers quelques grandes étapes - Pékin, la région du Hunan, puis les villes de Suzhou, Nankin et Shanghaï -, le film semble se chercher en permanence, hésiter entre plusieurs directions. Celle de la vocation pédagogique, celle de l'essai filmé, celle de la contemplation poétique. Antonioni filme ici les institutions, les monuments, les quartiers, en accompagnant ces images d'un commentaire qui les situe dans une perspective historique et politique. Il enregistre là, dans de longues échappées silencieuses, des visages choisis dans la foule, souvent ceux de très belles jeunes femmes, les hommes au travail, les activités quotidiennes. Quelque chose de l'ordre du désarroi, de l'impuissance, entre dans ces plans, qui multiplient panoramiques et zooms comme pour mieux saisir une réalité fuyante. Une impression renforcée par l'absence de traduction directe des paroles qui sont prononcées devant la caméra, et que s'approprie systématiquement le narrateur...

http://www.lemonde.fr/

Lainaus