Blogit - eduskunta

Yle tulevaisuusvaliokunnalle: Tekijänoikeuslain muutos tarpeen arkistojen avaamiseksi

Kari Haakana ja Katri Olmo — Wed, 24 Oct 2012 12:35:09 +0000

Katri Olmo on Ylen lakiasioiden johtaja ja Kari Haakana on Yle internetin palvelupäällikkö.

Yle linjasi tänään Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle, että tekijänoikeuslain 25 g §:n muutos tulee toteuttaa ensi tilassa, jotta Yleisradion arkiston sisällöt voidaan tuoda paremmin yleisön saataville internetissä. Lainmuutos edistäisi radio- ja televisioyhtiöiden ja lehtikustantajien arkistomateriaalin saatavuutta.

Yleisradio pyrkii mahdollisuuksien mukaan hankkimaan yhä laajempia internet-jakeluoikeuksia, jotka mahdollistavat ohjelmien ladattavuuden ja jaettavuuden internetissä entistä paremmin. Yleisradio myös pyrkii tuottamaan kasvavassa määrin sellaista sisältöä, jota voimme julkaista myös edelleen jaettavaksi ja muokattavaksi.

Yleä ja muita sähköisen viestinnän toimijoita kuultiin tänään tulevaisuusvaliokunnassa sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman käsittelyn merkeissä.

Lausunnon tiivistelmä

Yleisradio pitää valtioneuvoston valmistelemaa sähköisen median viestintäpoliittista ohjelmaa yleisesti onnistuneena eikä näe tarvetta tehdä ohjelmaan muutoksia.

Kotimaisen av-sisältöjen tuotannon ekosysteemin kehittäminen onnistuu parhaiten toimijoiden yhteistyöllä, ei nostamalla ostoja määrittävää kiintiötä yli ohjelmassa esitetyn 19 prosentin. Lakisääteisen kiintiön nostaminen vaarantaisi sisältöpalvelujen riippumattomuuden ja kangistaisi tuotannon joustavuutta.

Yleisradio pyrkii mahdollisuuksien mukaan hankkimaan yhä laajempia internet-jakeluoikeuksia, jotka mahdollistavat ohjelmien ladattavuuden ja jaettavuuden internetissä entistä paremmin. Yleisradio myös pyrkii tuottamaan kasvavassa määrin sellaista sisältöä, jota voimme julkaista myös edelleen jaettavaksi ja muokattavaksi. Jotta Yleisradion arkiston sisällöt voidaan tuoda paremmin yleisön saataville internetissä, lähettäjäyritysten (radio- ja televisioyhtiöiden) ja lehtikustantajien arkistomateriaalin saatavuutta edistävä tekijänoikeuslain 25 g §:n muutos tulee toteuttaa ensi tilassa.

Viestintäpoliittisen ohjelman ehdotus maanpäällisten tv-lähetysten siirtymisestä uuteen lähetystekniikkaan on myönteinen tietoyhteiskunnan kehittämisen kannalta. Ehdotus tarjoaa lisää taajuuskapasiteettia langattomien laajakaistaverkkojen käyttöön mahdollisimman nopealla aikataululla, ja toisaalta pitkän ja joustavan siirtymäajan tv-liiketoiminnan ja tv-katsojien kannalta.

Sähköisen median nopeat muutokset voivat aiheuttaa tarvetta uusille sääntelytoimille, jotka eivät ole olleet nähtävissä viestintäpoliittista ohjelmaa valmisteltaessa. Siksi Yleisradio pitää tärkeänä, että liikenne- ja viestintäministeriö seuraa tarkasti viestintäpoliittisen ohjelman vaikutuksia, ja on valmis nopeasti reagoimaan mahdollisesti ilmeneviin uusiin sääntelytarpeisiin. Eräs mahdollisesti jo lähitulevaisuudessa ajankohtaiseksi tuleva sääntelytarve on Yleisradion tv- ja radiokanavien lähettäminen avoimessa internetissä ryhmälähetystekniikalla (IP-multicasting).

Yleisradion lausunto kokonaisuudessaan (pdf)
Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma (word), käsittelytiedot
Tekijänoikeustoimikunnan opetus- ja kulttuuriministeriölle ehdottama muutos tekijänoikeuslakiin (25 g §) ks. Tekijänoikeustoimikunnan mietintö; Ratkaisuja digiajan haasteisiin

Lainaus

Mielihyväshopparit Asterixin kylässä

Timo Harakka — Wed, 27 Jun 2012 19:40:44 +0000

Mantereen äärimmäisellä reunalla sijaitsee pieni idyllinen kylä, jossa asuu ehkä vähän sivistymätön, mutta rehellinen ja yhteenhitsautunut kansa. Se puolustaa omaa kulttuuriaan taistelemalla rohkeasti suurta imperiumia vastaan.

Ei ihme, että Asterix puhuttelee suomalaisia. Onhan pieni kansamme sinnitellyt vuosisatoja suurvaltojen puristuksissa.

Mutta ei tässä ole mitään suomalaista, kaikki kansat kokevat niin. Ateenan kaduilla osoitetaan mieltä Euroopan unionia vastaan. Melkein jokainen britti vastustaa Brysseliä. Ja Asterix peilaa ranskalaisten samanlaisia pelkoja, tilattiinhan se tilattiin aikanaan René Goscinnyltä ja Albert Uderzolta nimenomaan vastavedoksi amerikkalaiselle ylivallalle.

Euroopan unionin tarkoitus oli hälventää kansallistuntoa, mutta kävikin päinvastoin. Vasta, kun vastassa on kasvoton ja pelottava imperiumi, tuo paikallinen identiteetti, joka vielä äsken tuntui vanhanaikaiselta, nouseekin tärkeäksi ja välttämättömäksi.

Monimutkaiset globaalit ongelmat aiheuttavat kansalaiselle päänsärkyä. Mutta helposti määriteltävä yhteinen vihollinen antaa elämälle tarkoituksen. Ulkopuolinen uhka torjutaan taikajuomalla – tämäkin on suomalaisittain tuttu ratkaisu.

Mutta mitä kansalainen voi muutakaan tehdä? Hänen ainoa aseensa on lyijykynän pätkä, joka annetaan joka neljäs vuosi kansakoulun jumppasalissa. Vain tyhmä kuvittelee voivansa oikeasti vaikuttaa monikansalliseen hallintoon ja talouteen. Kansalaisen valta on kaventunut symboliseksi, joten hän äänestääkin symbolisesti: muutosta vastaan, maailmaa vastaan, valtaa vastaan.

Ensi viikolla puhumme Raimo Sailaksen kanssa Tuntemattomasta sotilaasta ja suomalaisten ikuisesta kaipuusta talvisodan henkeen, jolloin ei tarvitse kysellä, vaan totellaan. Mutta jo tällä viikolla 10 kirjaa vallasta –ohjelman sarjakuvateos antaa politiikasta surkuhupaisan kuvan. Asterixin viesti on selvä: demokratia on turhaa, poliitikot lupaavat yhtä ja tekevät toista, kansanedustajat ovat turhaa väkeä.

Tämä surettaa ohjelman vierasta, Suomen Elokuvasäätiön toimitusjohtajaa Irina Krohnia, joka vietti yksitoista vuotta eduskunnassa vihreiden edustajana. Hänen mielestään poliitikot ovat kauttaaltaan fiksuja ja jopa mukavia ihmisiä, mutta he joutuvat vastaamaan vastuuttomien kansalaisten mahdottomiin vaatimuksiin.

”Edustuksellinen demokratia on mennyt sellaiseksi, että kansalaiset täydellisen vastuuttomasti ovat tällaisia mielihyväshoppareita, tulevat samaan aikaan sanomaan, että verot vaan alas ja lisää palveluita.”

Asterix ja Caesarin lahja on ainoa albumi, jossa gallialaiskylä käy vaaleja, koska päällikkö Aladobix saa haastajan. Mutta kesken suuren vaalikeskustelun roomalaiset hyökkäävät ja koko kylä joutuu puolustautumaan. Enää ei tarvitse vaivata päätään millään demokratialla, toteaa ohjelman vakiovieras Anna Kortelainen:

”Siitä tuli tällainen kekkoslainen konsensus, päästiin suomalaista tyydyttävään ratkaisuun: ei tullutkaan mitään konfliktia. Kansa ei repeydy kahtia, mikä on pahinta, mitä meille voi tapahtua.”

Mutta mikä on vaihtoehto demokratialle, mikä voisi korvata nuo parjatut poliitikot? Suomessakin vallitsee puolivirallinen varjovalta, jota käyttävät etujärjestöt, niin sanotut asiantuntijat, virkaeliitti ja talouden takapirut, joita ei valita vaaleilla. Päinvastoin, vaalit eivät vaikuta varsinaiseen valtaan – sen on Irina Krohn itse kokenut Säätytalon käytävillä:

”Muistan, kun olin ensimmäisissä hallitusneuvotteluissa, ja ainoissa kyllä myös, sinne lappaa Johannes Koromaa... ajattelin, että herran jumala, tässä on juuri saatu hirveästi ääniä ja ollaan kansan valitsemia, ja tulee kauhean näköistä jengiä kalvojen kanssa kertomaan ne faktat, jotka on sen neuvottelun reunaehdot.”

Asiassa on se iso paradoksi, että juuri Irina Krohn on vain pahentanut poliitikkojen halveksuntaa, toki tarkoittamattaan. Hänen suurin saavutuksensa eduskunnassa oli laki vaalirahoituksen julkisuudesta. Se johti lopulta valtavaan vaalirahaskandaaliin, joka ryvetti kymmeniä poliitikkoja.

Torstai-illan 10 kirjaa vallasta –ohjelmassa vihreiden entinen kansanedustaja kertoo, miksi perussuomalaisia kohdeltiin tässä yhteydessä täysin epäoikeudenmukaisesti.

Kuuntele radiokolumni Yle Radio 1:n Kultakuumeesta!

10 kirjaa vallasta: Asterix ja Caesarin lahja, vieraana Irina Krohn. TV1 torstaina 28.6. klo 21:05.

Lainaus

Mustat joutsenet Manhattanin yössä

Timo Harakka — Mon, 01 Aug 2011 10:41:09 +0000

Timo Harakka, 10 kirjaa rahasta –sarjan toimittaja

Don DeLillon Cosmopolis (2003) on mieleenpainuva panoraama New Yorkista, ja särmikäs kuvaus rahan tuomasta äärimmäisestä vieraantumisesta.

Kukapa olisi parempi puhumaan tämän ajan kaikenkattavasta kapitalismista kuin teatteriohjaaja Susanna Kuparinen, jonka keväinen Eduskunta –näytelmä osoitti, kuinka draama voi olla kantaaottavaa journalismia. Arvelen, vakavissani, että näytelmän takia vihreiden yksi kansaedustajapaikka Helsingissä siirtyi vasemmistoliitolle.

Kuparinen on myös kaatanut hartiavoimin ns. hallintarekisterilakia, joka tekisi veronkierrosta laillista ja salaisi suomalaisyhtiöiden omistukset.
Keskustelu on nähtävissä tänään maanantaina TV1:ssä klo 21.30.

Cosmopolis seuraa ”reaaliajassa”, kun 28-vuotias miljardööri Eric Packer matelee panssaroidulla limusiinilla Manhattanin läpi, matkalla parturiin. Ympärillä kuhisee miljoonakaupungin elämä, mutta päähenkilö on yhteydessä maailmaan – ja ihmisiin, itseensäkin – vain ruutujen, näyttöjen, kuvakkeiden, mainostaulujen, radioverkkojen ja laajakaistojen välityksellä.

Packer on vieraantunut rahastakin, se on vain digitaalinen abstraktio. Hän etsii informaation tulvasta merkityksiä ja lainalaisuuksia, ja rakentaa numeroista kuvioita. Packer on näkevinään puun vuosirenkaita ja fysiikan lakeja, mutta menettää miljardinsa, kun ei osaa huomioida epätäydellisyyttä ja epäsymmetriaa.

Ja henkensä.

Anteeksi, että tässä vaiheessa jo toistan itseäni: täsmälleen näin kävi finanssikriisissä 2008.

Viimeisten 20 vuoden aikana suuret sijoitusyhtiöt - investointipankit, riskirahastot ja vakuutusyhtiöt – ovat rakentaneet huipputehokkaita tietokoneverkkoja, joiden monimutkaisia mallinnuksia varten on palkattu tuhansittain matematiikan tohtoreita.

Nämä quantit – eli ”kvantitatiivisen sijoittamisen” ammattilaiset – yrittävät yhtälöidä kaikki mahdolliset markkinaliikkeet, jotta voitaisiin rahastaa mikroskooppisin muutos, jota ihmisäly ei edes havaitse. Tällä strategialla perustettiin 1994 sijoitusrahasto Long Term Capital Management (LTCM), jonka johtajiin kuului tohtori Myron Scholes. Hän oli ansainnut taloustieteen Nobel-palkinnon 20 vuotta aiemmin kehittämällään johdannaisten hinnoittelun kaavalla, joka on tietenkin:

C = Sd-t N(x) - Kr-t N (x - δ √t), x= [log (Sd-t/Kr-t) / (δ √t] + 1/2 δ √t.

LTCM:n automatisoitu finanssimatematiikka johti pian rahaston jo 126 miljardin dollarin sijoituksiin. Mikään ei voinut mennä pieleen. Paitsi, kuten taloustieteilijä John Maynard Keynes aikanaan sanoi: Mikään ei ole niin tuhoisaa kuin järkevä toiminta järjettömässä maailmassa.

Nerokkaimmatkaan matemaatikot eivät kykene ottamaan huomioon Mustaa joutsenta. Tämä on Nassim Nicholas Talebin termi erittäin epätodennäköiselle tapahtumalle, jonka vaikutus on käänteentekevä – kuten olivat New Yorkin terrori-iskut 2001 ja Kaakkois-Aasian tsunami 2006 .

Olen kesäilokseni lukenut Talebin kirjaa, joka nousi maailmanmaineeseen, koska se julkaistiin vuotta ennen finanssikriisiä. Ja 10 vuotta sen jälkeen, kun Nobel-nerojen firma LTCM joutui katastrofaaliseen 1,25 biljoonan dollarin (kaksitoista nollaa) konkurssiin, joka uhkasi koko finanssijärjestelmää.

LTCM kaatui, koska Venäjän valtio yksinkertaisesti kieltäytyi maksamasta ulkomaisia velkojaan 1998. Hienoinkaan tietokoneohjelma ei pysty mallintamaan maailman oikukkuutta ja ennakoimattomuutta. "Long term" kesti siis neljä vuotta.

Ennustaminen on tuomittu epäonnistumaan, mutta silti olemme uskovinamme "asiantuntijoiden" vakuuttaviin "analyyseihin". Suomessa toimivien 11 ennustelaitoksen ennusteet ovat viime vuosina menneet täysin metsään – etenkin Suomen Pankin, jolla on ylivoimaisesti hienoimmat mallit ja eniten laskentavoimaa.

Talousherrojen hybriksen hinta voi olla kova koko planeetalle. Mitä on tehtävissä?

Taleb neuvoo heitä luopumaan ”epistemologisesta ylimielisyydestä”. Seuraavaa mustaa joutsenta ei voi ennakoida, vain sen voi tietää, että sellainen ilmestyy.
Kannattaa siis rakentaa järjestelmä sellaiselle pohjalle, että yllättävä, jättiläismäinen, kaiken mullistava tapahtuma ei tuhoa aivan kaikkea.

Se edellyttäisi, että sijoittajat eivät yltyisi hullunrohkeaan uhkapeliin, että kaikkea ei pantaisi yhden kortin varaan. Taitaa olla turha toive.

Titanicin vääjäämätöntä suuntaa kohti seuraavaa jäävuorta ei voi muuttaa muu kuin julkinen valta, nuo parjatut poliitikot. Toivotaan parasta – mutta puetaan pelastusliivit.

10 kirjaa rahasta –sarjan esittely

Lainaus

Tämä vaaleissa kiinnostaa: Miksi suomalaista lampaanlihaa saa niin huonosti?

laitinen_yle — Sat, 02 Apr 2011 15:04:11 +0000

Jos kansalaiset, eivätkä toimittajat ja poliitikot, saisivat valita teemat, jotka äänestäjiä kiinnostavat, niin asialista voisi olla aivan toisenlainen. Kotkalaisen vaalipaneelin ensimmäinen yleisökysymys oli: - Miksi lampaanlihaa ei saa tasaisesti ympäri vuoden ja kotimaista on niin vähän tarjolla?
Hyvä ikuisuuskysymys näin pääsiäisen lähestyessä, kun lampaanliha palaa kauppojen tiskille. Pakastettua lammasta kyllä aina saa, mutta pääasiassa ulkomaistahan se on.

Hernerokka vetää paremmin kuin poliittinen sanoma.

Keskustalainen uudelleen valintaa tavoitteleva kansanedustaja sai selvittää pitkään kotimaisen lammaslihan tuotannon ongelmatiikkaa. Lopputulos oli karu: tuottajalle maksettava hinta on surkean alhainen. Lampoloitten pito ei oikein lyö leville. Tarjonta jää näin vähäiseksi.

Oli paikalla kokoomuslainen ministerikin, mutta eivätpä globaalit haasteet tai ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat yleisön kysyjiä kiinnostaneet. Ihmisiä lähellä olevat asiat olivat kiinnostavampia.

En tiedä kuinka paljon kukaan panelisteista, kolmas oli perussuomalainen, voisi vaikuttaa siihenkään, kun itärajalle menevä tie on mutkainen ja kiertelee kysyjän mielestä aivan tarpeettomasti historiallisia ´kiviraunioita´.

Ei voi sanoa, että tilaisuus olisi ollut mikään suuri yleisömenestys, olisikohan ollut noin parikymmentä ihmistä. Ajat ovat muuttuneet, ei tällaisiin poliittisiin tilaisuuksiin yleensäkään ole suurta tungosta. Toista se oli vaikka parikymmentä vuotta sitten.

Vanhasta kiinnostuksestani politiikkaa kohtaan olen eläkkeellä kierrellyt kuuntelemassa eri puolueiden sanomaa. Ainakin vaaliteltat ovat aika toivoton yritys kalastella ääniä. Kahvin tai hernerokan takia sinne mennään.

Helsingin kolmen sepä aukiolla pystytettiin lauantaina2.4. 2011 esivalmistettua vaalimökkiä. Vaikka tarjolla oli parinkin puolueen vaalisanomaa, niin eniten minua alkoi kiinnostaa tämä mökki. Kaikki osat olivat valmiiksi katkotut. Minäkin olisin osannut latoa niitä ristikkäin ja lomittain.

Rakennusmiehet välillä vilkaisivat kokoamisohjeita ja kas, kohta oli seinä pystyssä, ikkuna siinä ja työ eteni silmissä. Tällaisestahan saisi kootuksi nopeasti kylmän autotallin mökille.

Kun kävelin parin tunnin kuluttua taas kolmen sepän aukion ohi, niin mökki oli melkein valmis. Soppatykki oli viety pois ja ihmiset kaikonneet. Läpinäkyvä kahvilakoju kuitenkin veti ihmisiä.

Helsingin itäkeskuksessa olisi voinut luulla, että Sirkus Finlandia olikin aloittanut etuajassa kesäkiertueensa. Vaalikojuja toinen toisensa perään. Keskusta, kokoomus, kristilliset (teemalla koti, uskonto ja isänmaa eli kokoomuksen vaalitunnus joskus 1960 - 1970 –luvulta, jota kokoomus alkoi vähän häpeillä, kunnes se taas kelpaa kokoomuksellekin, mutta ei enää kovin näkyvästi tänä globaalina aikana), perussuomalaiset, demarit ja vasemmistoliitto.

Kysäisin kokeeksi vasemmistoliiton teltalla, että mikähän ero on vasemmistodemarilla ja vasemmistoliittolaisella? Nuorimies meni hämilleen ja ehdotti kysymään puheenjohtajalta, joka oli suuressa vaalipaneelissa kauppakeskuksen sisällä.

Ei siellä kysymyksiä saanut esittää. Musiikin ja median monitoimimies Jone Nikula veti vauhdikkaaseen tapaansa paneelikeskustelua. Itse asiassa tilaisuus oli aivan hauska, toisin kuin moni muu, joita olin kuunnellut.

Demarien edustaja lupasi työtä ja toimeentuloa kaikille, jos heitä äänestää. Ilosanomako yli viisikymppiselle pitkäaikaistyöttömälle?

Yhdellä vaalimökillä sentään opin jotakin uutta. Virassa oleva upseeri voi osallistua puoluetoimintaan vaikkapa kunnanvaltuutettuna, jos ei liity puolueeseen, mutta toimii sitoutumattomana jonkin puolueen ryhmässä. Jännä tapa kiertää säännökset.

Ehdolla kansanedustajaksikin upseeri voi olla, mutta virasta on erottava ennen kuin tulee valituksi. Ei siis valinnan jälkeen. Aikamoinen riski. Toisaalta, jos parlamentin ovet eivät auenneet, niin voi pyrkiä uudelleen puolustusvoimien palvelukseen. Ura sen jälkeen ei kyllä ole nousujohteinen. Poliittisesti merkitty mies tai nainen.

Kuolettavin tilaisuus, jossa olen käynyt käsitteli terveyden ja sairaanhoidon tulevaisuutta. Asia nimittäin alkaa kiinnostaa yhä enemmän näin ikääntyvää aivan henkilökohtaisesti.

Paneelissa olleet ihmiset, joista käsittääkseni vai yksi oli ehdolla, esittelivät omaa työhistoriaansa laveasti ja kehuivat ylitsevuotavasti ehdolla olevaa. Ellei tilaisuuden aluksi oli tarjottu kahvia, olisin jo varmaan nukahtanut ennen kuin päästiin yleisökysymyksiin.

Sainhan minä sitkeänä eläkeläistoimittajana lopulta kysymysvuoron, mutta en vastausta. Kysyin vain, että miksi Helsingissä ei voi mennä mille terveysasemalle tahansa saamaan hoitoa, jos omalla on kovin pitkät jonot?

On pakko käyttää omalääkäriäkin, ellei satu olemaan hyvin kiireellinen tapaus. Miksi ei katsottaisi tietokoneelta missä on parhaiten vapaata? Siitä vain kipin kapin toiselle terveysasemalle. Mutta kun ei niin ei. Näin byrokatia meitä palvelee.

Vasta sen jälkeen kun eduskunta sääti lain, niin toukokuun alusta 2011 helsinkiläinen voi vaihtaa hänelle määrätyn terveysaseman kerran vuodessa ja valita omalääkärinkin, mutta ei mennä milloin vain vähiten ruuhkaiselle terveysasemalle koko kaupungissa.

Poliitikot kiistelevat yksityisen tai julkisen terveyspalvelun puolesta. Siitä pitäisi keskustella enemmän, miten järjestää julkinen palvelu järkevämmäksi ja joustavammaksi. Kyllä sieltä hyvän hoidon saa, jos onnistuu ensin pääsemään hoitoon.

Taisi tarttua poliittinen puhe tuolta vaalimökeiltä itseenikin.

Lainaus

Kohuskandaali vaaleissa!

Joonas Fritze, toimittaja, A-talk — Thu, 03 Mar 2011 14:33:58 +0000

Missi, jääkiekkomaalivahti, Big Brother -veteraani ja liuta muita tv:stä tuttuja – eduskuntaan pyrkii taas tänä keväänä suuri joukko julkkisehdokkaita. Puolueet hyötyvät saadessaan listoilleen tunnettuja henkilöitä, sillä ehdokkaaksi nostettu kohukaunotar voi hyvinkin vedota liikkuviin äänestäjiin.

Eduskuntavaalit ovat muuttuneet henkilöiden väliseksi kamppailuksi, jossa julkisuus ja tunnettuus painavat aiempaa enemmän – joskus jopa asiakysymysten kustannuksella. Silti julkkisehdokkaiden tuomitseminen on demokratian halventamista. Edustuksellinen demokratia kun nyt vaan sattuu toimimaan niin, että vaaleissa ehdolle asettuu erilaisia henkilöitä, joiden väliltä äänestäjät voivat tehdä valintansa.

On totta, että moni politiikkaan pitkään panostanut ja asiansa osaava henkilö voi jäädä nuolemaan näppejään, kun lätkämolarit ja salarakkaat viipottavat vaaleissa vasemmalta ohi. On myös totta, että moni julkkisehdokas ei ole sittemmin kansanedustajana pärjännyt. Kansan kannalta parasta olisi tietenkin saada mahdollisimman osaavat ihmiset vallan kahvaan. Silti pelkkä aiempi tunnettuus politiikan ulkopuolelta ei tee kenestäkään ehdokkaana toista huonompaa.

Moni ammattipoliitikko on ilmaissut huolensa siitä, että julkisuudesta tuttujen henkilöiden asettuminen ehdolle vaarantaa politiikan uskottavuuden. Viimeksi äänessä oli vasemmistoliiton Jaakko Laakso, joka arvosteli MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa julkkisehdokkaita ja pelkäsi heidän romuttavan eduskunnan arvovallan. Äänestäjän näkökulmasta tilanne näyttää kuitenkin toiselta: Eduskunnan arvovaltaa eivät viime vuosina ole rapauttaneet Mietaa tai Veltto Virtanen. Politiikan uskottavuutta ovat nakertaneet lähinnä ammattipoliitikot vaalirahasotkuineen.

Lainaus

Eläke, kansanedustajan työttömyyspäiväraha

laitinen_yle — Tue, 27 Oct 2009 21:03:30 +0000

Kun tavallisilla palkansaajilla on työttömyyden varalta ansiosidonnainen tai muu työttömyyspäiväraha, niin kansanedustajilla se onkin nimeltään sopeutumiseläke jo seitsemän edustajavuoden jälkeen.

Työttömyyspäivärahan maksulla on rajansa, mutta kansanedustajan
sopeutumiseläkkeen saa vaikka loppuiäkseen. Eikä tarvitse odotella edes normaalia eläkeikää kuten muiden työttömien.

Aktiiviseen työnhakuunkaan ei eduskunnan jättävää, sopeutumiseläkkeeseen oikeutettua ex - edustajaa pakoteta kuten tavallista työtöntä. Olisipa se soma nähdä entinen ministeri työttömille järjestetyllä pakollisella työnhakukurssilla. Byrokratia varmasti yllättäisi.

Viime eduskuntavaalien jälkeen toistakymmentä ensimmäisen kauden kansanedustajaa jäi uudelleen valitsematta. Nämä epäonniset eivät ole oikeutettuja sopeutumiseläkkeeseen.

Jokunen uutta työtä vaille jäänyt ex-edustaja on voinut joutuakin tutustumaan omakohtaisesti suomalaisen työttömyysturvan ihmeellisyyksiin.

Kansanedustajien eläkejärjestelmä on erinomainen esimerkki miten ahneita ihmiset ovat, jos saavat itse päättää omista eduistaan. Tosin aivan demokraattisesti. Eduskuntahan on maan ylin päättävä elin.

Kansanedustajien eläkkeen laskutapakin oli viritetty viimeisen päälle. Eläke laskettiin ennen viimeisestä palkasta, ei koko edustaja-ajan keskimääräisestä ansiosta.

Jos edustaja sattui olemaan vaikkapa korkeasti palkattu eduskunnan puhemies ja eläkevuodet muuten jo täynnä, niin riskiä eduskunnasta tipahtamisesta ei kannattanut ottaa. Eläke olisi voinut pienentyä, jos ei valittaisikaan eduskuntaa ja pääsi puhemieheksi.

Viimeisiä tämän kultapossukerhon jäseniä oli mm. eduskunnan värikäs puhemies Riitta Uosukainen. On niitä muitakin.

Kun yleistä eläkejärjestelmää sitten muutettiin niin, että eläkettä ei enää laskettukaan viimeisistä työvuosista vaan koko elinaikaisista ansioista, niin eduskuntakaan ei enää kehdannut olla muuttamatta omaa eläkejärjestelmäänsä.

Nykyisin laskentaperusteeena on koko edustaja-aika. Tosin täysi, vajaan 3 800 euron peruseläke kertyy jo 15 vuodessa eli käytännössä neljässä vaalikaudessa. Tavalliset palkansaajat saavat ahkeroida suunnilleen 40 vuotta saadakseen ns. täyden työeläkkeen.

Pitkään eläkeellä olleet kansanedustajat tosin ovat hieman kateellisia nykyedustajille. Heistä monet pääsivät eläkkeelle ennen kuin edustajien palkkoihin tehtiin kuoppakorotus.

Eläkkeen kertymän kannalta kannattaisi muuten poistaa kaikki verottomat päivärajat ja muut etuisuudet ja nostaa reilusti edustajien palkkaa. Silloin koko summasta kertyisi myös eläkettä ja valtiolle verotuloja.

Tämä vaihtoehto tosin taitaisi ajanmittaan tulla kalliimmaksi kuin nykyinen järjestelmä.

Eläkkeellä olevia kansanedustajia (noin 400) muuten on kaksi kertaa enemmän, kuin varsinaisia kansanedustajia. Tätä vauhtia eduskunnan meidän kaikkien verovaroista maksettavat eläkemenot ylittävät pian istuvien edustajien varsinaiset palkkamenot.

Siinäpä puhemies Sauli Niinistölle vinkki: ota eduskunnan eläkejärjestelmä suurennuslasin alle, kun muittenkin palkansaajien eläkesäännöksiin mietitään heikennyksiä.

Lainaus

63 senttiä päivässä

narhija — Mon, 26 Oct 2009 09:13:57 +0000

…ja 19,25 euroa kuukaudessa on tv-maksun hinta vuoden 2010 alusta. Sillä saa laajan paketin ohjelmia ja palveluita, joista on varaa valita. Samalla summalla saisit reilun puoli litraa maitoa päivässä.

YLEllä on 4 tv-kanavaa, 6 radiokanavaa, teksti-tv, mobiilipalvelut ja internetin yle.fi.

YLE ei päätä rahoituksestaan itse, vaan rahoitustavan ja määrän päättää eduskunta.

Tv-maksu on tavallisin tapa rahoittaa yleisradiotoimintaa Euroopassa. Suomalaiset maksavat Pohjoismaiden pienintä tv-maksua.

Näin tv-maksu käytetään:

Radio- ja tv-ohjelmat sekä internet-tarjonta tuotetaan ohjelma-alueilla. Kanavat tilaavat ja koostavat ohjelmistot.

Näin YLE käyttää tv-maksutulot ohjelmiinsa:

- televisio > 165 miljoonaa euroa
- radio > 68 miljoonaa euroa
- internet ja mobiilipalvelut > 19 miljoonaa euroa

Uutiset vievät rahoituspotista noin kolmanneksen. Saman verran kuluu asia- ja kulttuuriohjelmien tuottamiseen. Ruotsinkielisen ohjelmiston osuus on noin 15 prosenttia.

**Miten rahat jaetaan (osuus %)**
Uutiset	11,6
Draama	11,3
Aluetoimitukset	10,4
Urheilu	9,7
Asiaohjelmat	8,8
Kulttuuri (myös RSO)	7,2
Uutiset ja urheilu (ruotsink.)	6,6
Viihde	5,3
Populaarimusiikki ja -kulttuuri	3,8
Fiktio (ruotsink.)	3,7
Lapset ja nuoret	3,4
Fakta (ruotsink.)	3,1
TV:n ajankohtaisjournalismi	3,0
Oppiminen ja tiede	2,2
Nuoret (ruotsink.)	1,0
Kanavat ja uudet palvelut yht.	8,6

Lisää tietoa YLEn rahoituksesta ja rahojen käytöstä löydät

YLE Kertomuksista.

Lainaus

Mikael Lilius ja muut edun tavoittelijat

laitinen_yle — Fri, 10 Apr 2009 21:48:53 +0000

Miksi erityisesti Fortumin ex- toimitusjohtajaa Mikael Liliusta syyllistetään oman edun tavoittelusta, kun edun ja vallan tavoittelu on ihmiskunnan historiallinen tapa niin talouselämässä, politiikassa kuin tavallistenkin tallaajien keskuudessa?

Mika Waltari totesi jo historiallisessa Sinuhe egyptiläinen - kirjassaan, että näin on aina ollut ja näin on aina oleva.

TÄSTÄ KUULUU KOKO BLOGI LUETTUNAKIN

(käytä Firefox-selainta kuunteluun, jos Internet Explorer ei toimi))

Mikael Lilius ja muut edun tavoittelijat_0.mp3

Kuulostaako pessimistiseltä? Varmaankin. Voihan maailmaa yrittää parantaa, ja pitääkin parantaa, mutta kovin pitkämielisen hommaa se on. Tuloksetkaan eivät ole rohkaisevia.

Pörssiyhtiöiden ylimmän johdon palkitsemisjärjesttelmien rakentelu perustuu palkkioista päättävien solidaariseen ahneuteen, eikä siinä ole mitään ihmettelemistä. Paheksua sitä tietysti voi kuten viime aikoina on tehty.

Pörssiyhtiöiden hallituksissa istuu eri yhtiöiden ylintä johtoa, joiden kaikkien intresseissä on hyväksyä palkitsemisjärjestelmiä, joista omassakin – tai kavereiden – yhtiöissä on johdolle etua.

Ai niin, yrityksellekin pitäisi olla. Tavallisen pienomistajan sitä on vain välillä vaikea ymmärtää.

Toisaalta, jos johdon palkkiot ovat kovin suuria, niin johdosta tulee työnantajastaan riippumattomia. Nokian Sari Baldaufkin rikastui ja lähti yhtiöstä vähemmän stressaaviin hallitushommiin muihin yhtiöihin. Hänellä oli siihen varaa.

Mutta mitä tekevät vaikkapa poliitikot eduskunnassa? Hekin ovat luoneet itselleen monenlaisia etuja, koska ovat itse niistä päättämässä. Siis aivan laillisesti.

Hyvä esimerkki on eläkejärjestelmä, jossa 15 vuodessa kertyy täysi 60 prosentin eläke. Lisäksi tulevat mahdolliset muut eläkkeet, jotka voivat vähentää kansanedustajan eläkettä.

Eikä tässä kaikki. Kansanedustaja voi ryhtyä nostamaan sopeutumiseläkettä (osaeläkettä) jo seitsemän parlamenttivuoden jälkeen, jos töitä ei ole löytynyt tai ei halua tehdä töitä. Tällaisia tapauksia on nyt noin 70.

Yhdenkin kauden jälkeen eduskunnasta tipahtanut edustaja voi saada harkinnanvaraisen sopeutumiseläkkeen, jos hänen elämäntilanteensa katsotaan eläkettä vaativan.

Euroopan parlamentin jäsenet ovat jo pitkään saaneet korvauksen bisnesluokan matkalippujen mukaan, vaikka olisivat lentäneet halvimmassa turistiluokassa. Tähän on kyllä tulossa muutos pitkällisen poliittisen kädenväännön ja kritiikin jälkeen.

Vastaavankaltainen kina on meneillään myös Suomen eduskunnassa: korvataanko matkakulut vain todellisten kulujen mukaan vai ei.

Nyt kansanedustaja saa asuinpaikastaan riippuen 986 – 1909 euron kulukorvauksen. Lisäksi kansanedustajan tehtäviin liittyvissä asioissa voi ajella bussilla ja junalla ilmaiseksi taikka lentää kotimaassa.

Pörssiyhtiö Fortumin – tai muunkaan yhtiön - tilintarkastajat eivät varmasti hyväksyisi, jos toimitusjohtajalle maksettaisiin kuitteihin perustumattomia matkakuluja.

Tasavallan presidenttien, nykyisten ja entisten, eläkeasiat on hoidettu poikkeuksellisella tavalla. Presidentin eläke, kuten palkkakin, on verotonta tuloa, puhtaana käteen. Se maksetaan suoraan verovaroista.

Miten muitten kuin kansaedustajien eläke sitten kertyy vaikkapa yritysjohdolle?

Tavallisen palkkatyöntekijän eläke kertyy palkasta, mutta Fortumin ex-toimitusjohtaja Mikael Liliuksen supereläke kertyy palkan lisäksi monenlaisista lisäetuuksista, jotka voivat olla palkkaakin suurempia.

Lilius ei ole kuitenkaan ainoa onnekas, sillä eläkkeiden perustaksi määritellyt tulokohteet hyödyttävät eniten kaikkia niitä, jotka ovat muutenkin hyvin palkittuja.

Onko tämä oikein ja kohtuullista, on jo eri asia.

Kannattaa myös muistaa vain osittain rahastoivan eläkejärjestelmämme perusperiaate. Kukaan ei maksa itse kokonaan tulevaa eläkettään, vaan se jää osin tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Erityisen kalliita yrityksille ovat ylimmän johdon lisäeläkkeet. Niiden turvin voi jäädä täydelle eläkkeelle normaalia aikaisemmin, yleensä 60 – vuotiaana kun muiden edellytetään työskentelevän vähintään 63 – vuotiaiksi.

Johdon lisäeläkkeitä tulevien sukupolvien ei kuitenkaan tarvitse kokonaan maksaa. Pääosan maksaa yritys eli viime kädessä kaikki yrityksen asiakkaat iästä riippumatta tuotteiden ja palvelujen hinnassa.

Eläketurvakeskuksen sivuilta löytyy (jos onnistuu löytämään) tietoa mistä kaikesta eläke kertyy varsinaisen palkan lisäksi. Lista on pitkä ja osin vaikeaselkoinen, kuten koko eläkejärjestelmämme muutenkin.

Palkan lisäksi eläkettä kertyy myös verollisista luontaiseduista kuten autoista ja asunnoista niiden verotusarvon mukaan. Siis mitä hienompi työsuhdeauto, sitä enemmän eläkettä siitäkin kertyy.

Maksetaankohan työsuhdeautosta eläketurvamaksua ollenkaan kuten palkasta?

Mielenkiintoinen soveltamissäännös eläkkeen kannalta on yhtiön henkilökunnalle suunnattu osakeanti:

”Etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan ei pidetä eläketyöansiona, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä.”

Mutta johtajistolle suunnatusta osakeannista Eläketurvakeskuksen soveltamisohjeissa sanotaankin näin:

” Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, pidetään sitä koko määrältään sekä eläketyöansiona että EPL:n mukaisena palkkana alennuksen suuruudesta riippumatta.”

Optioista eläkettä ei kuitenkaan kerry, mutta firman tai yksikön menestykseen sidotuista tulospalkkioista kertyy. Suurimpana sen saavat johtajat.

Varsinainen onnenkantamoinen ylimmälle johdolle voivat olla heidän saamansa osakkeet, jotka aiemmin tulkittiin eläkettä kerryttäväksi palkaksi. Osakkeethan voivat ylittää moninkertaisesti vuosipalkan.

Tässä lienee yksi syy, jonka takia Mikael Liliuksen eläkkeeksi on julkisuudessa arvioitu noin 40 000 euroa kuukaudessa, kun koko peruspalkka on noin 72 000 euroa.

Supereläkeläisiä, 10 000 - 39 000 euroa kuukaudessa saavia, oli vuoden 2009 vaihteessa Suomessa 225. Luku on Eläketurvakeskuksen rekisteristä. Suomessahan ei ole eläkekattoa kuten useissa muissa Euroopan maissa.

Ennen vuoden 2006 alkua osakkeina annettava palkkio kartutti eläkettä, mutta ” ei 1.1.2006 alkaen tietyissä tapauksissa ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota TEL:n 7 § :n 3 momentin 4a kohta.”

Harmi, sanoisi moni johtaja luettuaan Eläketurvakeskuksen soveltamisohjeita lain muutoksesta.

”Kyseisessä lainkohdassa osakkeina annettavaan palkkioon rinnastetaan myös muussa muodossa työntekijälle maksettava palkkio, jos palkkion arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä vähintään vuoden pituisena aikana.”

Mitä pidemmälle erilaisia eläkkeiden soveltamisohjeita lukee, niin sitä vakuuttuneemmaksi tulee, että Suomen koko eläkejärjestelmä kaipaisi radikaalia yksinkertaistamista. Onnea vaan kolmikanta!

Yhtä vakuuttuneeksi tulee siitäkin, että optiojärjestelmä on vain rahankeruusysteemi ylimmälle johdolle, ei todellinen kannustin yrityksen kehittämiseksi.

Jos rahaa kertyy kahmalokaupalla, niin ei se enää kannusta yrittämään, vaikka muuta väitettäisiin. Mikael Liliuksellakin oli varaa haukkua Fortumin pääomistaja, valtion edustajat, televisiokameroiden edessä.

Miksi yritysten ylimmille johtajille ei maksettaisi vain kovaa palkkaa, ja sen lisäksi yrityksen taloudelliseen tulokseen perustuvia bonuksia?

Pörssikurssit menevät ylös ja alas, mutta yrityksen kannalta tärkeintä on mitä viimeisen viivan alle jää.

Monissa perhe- ja sukuyrityksissä tämä ymmärretään, mutta ne eivät yleensä olekaan pörssiyhtiöitä. Perheyrityksissä on pidempi sihti.

Lainaus

Presidentin vallan karsiminen yhä hikisempi savotta

Ari Hakahuhta — Thu, 05 Mar 2009 16:58:22 +0000

Hallituksen, palkansaajien ja opposition eläkekiistan varjossa SDP naulasi keskiviikkona Helsingin työväentalon oveen teesejä myös presidentin ulkopoliittisesta vallasta. SDP:n jäsenkyselyyn pohjautuva kannanotto merkitsee yhä risukkoisempaa savottaa hallitukselle.

- Vallanjakoon eduskunnan, valtioneuvoston ja presidentin välillä ei tarvita isoja muutoksia. Valtioneuvoston johtavaa roolia Suomen EU-politiikassa voidaan selkeyttää, sanoo SDP:n kannanotto.

Ei siis tukea merkittävälle presidentin ulkopoliittisen vallan karsimiselle. Sen sijaan SDP olisi valmis kaikilla muilla tavoilla parantamaan presidentin ja hallituksen ulkopolitiikan hoidon sujuvuutta. Vähäisempiin perustuslain muutoksiin SDP:ssä on valmiutta.

Nykyisessä perustuslaissa lukee, että "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa."

SDP:lle näyttäisi riittävän, että tulevaisuudessakin toimittaisiin niin kuin vuoden 2000 perustuslaissa lukee. Todellisen yhteisen linjan hakemista SDP lisäisi valtioneuvostolakia muuttamalla ja täsmentämällä yhteistoimintamuotoja. Silloin tähän ulkopolitiikan toimivaltajakoa kuvaavaan lauseeseen ei tarvitsisi puuttua. SDP haluaa, että presidentillä olisi aitoa toimivaltaa ja uskottavuutta ulkopolitiikassa. SDP:n toive on, että presidentti ja hallitus tulevaisuudessakin tekevät ulkopolitiikan suuret linjaratkaisut yhdessä.

Käytäväpuheissa innokkaimmat perustuslain muutoksen kannattajat olisivat valmiita kääntämään tuon ratkaisevan lauseen toimijat toisin päin: siis ulkopolitiikkaa johtaa valtioneuvosto yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa.

Keskustasta riippuu paljon, SDP:n ei anneta määrätä tahtia
Oikeusministeri ja hallitus tuskin marssivat perustuslain uudistamisessa SDP:n tahdissa. Hallituspuolueet voisivat halutessaan tehdä perustavanlaatuisempia muutosehdotuksia presidentin valtaoikeuksiin. Siis riisua ulkopoliittista valtaa. Nykyisessä eduskunnassa riittäisi yksinkertainen enemmistö muutoksen ensimmäiseen vaiheeseen. Seuraavassa eduskunnassa tarvittaisiin muutosten toteutumiselle kahden kolmasosan enemmistö. Välissä käytäisiin eduskuntavaalit ja hallitusneuvotteluissa ratkaistaisiin kavennettaisiinko presidentin ulkopoliittisia valtaoikeuksia vai ei.

Hallituksesta Kokoomuksella, Vihreillä ja RKP:llä on vakaa tahto SDP:tä merkittävämpiin muutoksiin. Paljon riippuu Keskustasta. Viime kesän puoluekokouksessa pääministeri Matti Vanhanen toivoi puolueiden laajaa yhteistyötä muutoksiin. Keskustan on jossain vaiheessa viestitettävä perustuslakimuutoksia valmistelevassa työryhmässä, pitääkö Keskustan mielestä kaikkien kolmen suuren puolueen olla yhtä mieltä muutoksista.

Poliittinen perinne voi tosin hidastaa hallituksen intoa. Yleensä perustuslakiuudistuksissa on pyritty laajaan, hallitus-oppositio -rajan ylittävään yhteisymmärrykseen.

Yhden hallituslähteen mukaan meno esimerkiksi EU:n huippukokouksissa ei kuitenkaan saisi jatkua nykyisellään: presidentti, pääministeri ja ulkoministeri eivät voi jatkuvasti tapella käytävällä, ketkä kaksi istuvat kokoussalissa.

Ari Hakahuhta, politiikan toimittaja, YLE Uutiset

P.S. Lue myös aiempi blogini tammikuun lopulta: Valtaa jaetaan eduskuntaryhmissä.

Lainaus

Lex Nokia

Ari Hakahuhta — Wed, 11 Feb 2009 16:22:10 +0000

Tiistaina 24. helmikuuta alkaa Lex Nokian loppusuora eduskunnassa. Siis sähköisen viestinnän tietosuojalain käsittely suuressa salissa valiokuntavaiheen jälkeen. Siis yrityksen lupa seurata työntekijöiden sähköpostiliikenteen määrää ja suuntaa, kunhan muutkin keinot tietoturvan varmistamiseksi on ensin tehty. Varsinaista sähköpostiviestiä työnantaja ei saisi lukea.

Käytävillä on päähallituspuolueista Keskustasta ja Kokoomuksesta vakuuteltu, että laki hyväksytään niin sanotusti normaalissa järjestyksessä, viime hetken arvostelusta huolimatta. Hallituspuolueista lakiesitystä ovat arvostelleet näkyvimmin muutamat Vihreiden kansanedustajat.

Normaali järjestys eduskunnassa tarkoittaa, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät yleensä tukevat hallituksen esityksiä niin valiokunnissa kuin suuressa salissakin. Arkipäivän versio hallitusvetoisesta parlamentarismista. Joskus ns. normaalista järjestyksestä poiketaan, mutta tuskin nyt.

Eduskunnassa muutosten mahdollisuus on valiokunnissa. Lex Nokian käsittely liikenne- ja viestintävaliokunnassa päättyi jo ennen joulutaukoa. Tietojeni mukaan ainakin hallituspuolueiden suunnalta hoputettiin valiokuntakäsittelyä valmiiksi ennen joulua. Joulutauko ja kiihtyvä arvostelu olisi saattanut monimutkaistaa lakiesityksen etenemistä. Valiokuntahoputuksella ei ollut ratkaisevaa merkitystä. Oppositiokaan ei aikonut käsittelyä jarruttaa.

Ilmeisesti joidenkin kiirehtijöiden ajatuksissa oli myös, että laki olisi hyväksytty lopullisesti suuressa salissakin jo ennen joulua. Samassa ryminässä budjetin kanssa. Tämä aikataulu osoittautui liian kireäksi. Jos näin olisi käynyt, yksi kritiikkikierros olisi jäänyt käymättä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan näkemys on selkänoja hallitusryhmille: laki voidaan hyväksyä tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, ei vaikeutetusti perustuslain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta ei siis tulkinnut Lex Nokian loukkaavan perusoikeuksia.

Mutta: paljon puhetta ja arvostelua vielä kuullaan ennen kuin puhemiehen nuija paukkuu lain hyväksymisen merkiksi. Ottamatta lain sisältöön kantaa, arvioni on, että laki hyväksytään.

Ari Hakahuhta, politiikan toimittaja, YLE Uutiset

Lisää aiheesta:
TAUSTA: Lex Nokialla on edessään vielä monta mutkaa: http://www.yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/02/lex_nokialla_on_edessaan
_viela_monta_mutkaa_519968.html

KRP: Lex Nokia voisi haitata esitutkintaa http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/02/krp_lex_nokia_voisi_haitata_es...

Lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala: Lex Nokia jäihin http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/02/lakivaliokunnan_puheenjohtaja_...

Muualla netissä:
Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö Lex Nokiasta
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/livm_19_2008_p.shtml

Lainaus