Ei ole helppoa olla ensimmäinen

Tigre Force — Mon, 22 Apr 2013 05:57:46 +0000

Alussa meillä oli... ei mitään. Yritettiin saada sponssia hellyyttävällä videolla mutta nekin kampanjarahat menivät juniorijääkiekkoilun tukemiseen. Aloitettiin nimellä HellCity Rollers, kunnes Arizonasta löytyi toinen samanlainen ja heidän burleskikuvansa oli liian kaukana siitä urheiluajatuksesta ja päämäärästä joka meillä oli, että pian vaihdettiin virallinen nimi asialliseksi Helsinki Roller Derbyksi. Havis Amanda -patsasta mukaileva logo on hyvin alaston ja rehellinen, mutta se omaksuttiin kauneutensa ja Helsinkimäisyytensä vuoksi. On suuri kunnia saada viedä ulkomaan vieraat katsomaan Mantaa, eli meidän kesken HRD -patsasta.

Roller Derby rantautui Suomeen Amerikassa asuneen suomalaisnaisen toimesta. Suuri rakkaus lajiin sai hänet jaksamaan 1,5 vuotta seuran eteenpäinviejänä ja päävalmentajana. Nollasta aloittaminen oli erittäin vaivalloista puuhaa ja amerikkalaisen lajin sovittaminen suomalaiseen kulttuuriin ei ollut helppoa. Moni jenkeistä tuotu seurasääntö ja tapa pyörittää urheiluseuraa ei oikein istunut jokaisen mieliin. Toivottiin enemmän maalaisjärkeä kuin byrokratiaa. Kuitenkin, vapaatkin ajattelijat ovat sittemmin joutuneet huomaamaan että ison ihmislauman organisoimisessa tarvitaan johtajaa ja päättäjiä. Demokratia kantaa tiettyyn pisteeseen. Moni asia hoituu nopeammin, kun ihan joka asiasta ei tarvitse äänestää.

Uudet seurat ovat päässeet helpommin alkuun, kun heillä on ollut joku jolta kysyä apua. Oli KRR:n ja HRD:n yhteinen historia mikä tahansa, niin KRR ei olisi ollut niin vahva niin nopeasti, ellei heillä olisi ollut joku perusta, jolla lähteä kehittämään omaa roller derby -historiaansa. Sama pätee meidän muihin pikkusiskoihin: Lahti ja Turku ovat sikisseet tai saaneet lisäpotkua HRD:stä toiseen kaupunkiin muuttaneista lajiaktiiveista. Tampereella miltei pakotin vanhan futis- ja bändikaverin aloittamaan derbyseuran. Lukuisat seurat ovat saaneet Freshmeat (derbytermi uusille luistelijoille) koulutuksensa HRD:ltä. Ensimmäinen vuosi (ja vielä toinenkin) roller derbyä suomessa oli uutta, ihmeellistä, sekavaa, hullua, innostavaa, masentavaa, hämmentävää ja täynnä tunnetta. Onneksi nyt ollaan viisaampia ja tiedetään, että meitä mahtuu tämän lajin alle monenlaista porukkaa, eikä maailmanlaajuisestikaan ole mikään ihme, että toiset pelaavat eri säännöillä tai tavalla kuin toiset. Oli oma derbyprofiili ja -tavoite mikä tahansa, niin sielunkumppanit löytyvät aivan varmasti.

Tunnen erään miehen, joka on sitä mieltä, ettei naisten välistä solidaarisuutta ole olemassakaan. Moni mies epäilee, että naiset eivät pysty keskenään tekemään mitään sovussa ja että kälättämisen määrä on vakio. Roller Derbyssä pyritään hyvään urheiluhenkeen seurojen välillä: kaikkia kannustetaan yhtä paljon. Suomalainen luonne kai kuitenkin asettuu yleensä altavastaajan puolelle, joten HRD:n kannatusjoukot saavat usein Suomen sisäisissä peleissä olla aika yksin. Kuitenkaan tärkeintä ei pitäisi olla voitto vaan kaikkien yhteinen tavoite: kasvattaa roller derbyn katsojakuntaa ja ottaa media haltuun muidenkin kuin verkkosukkahousujen voimalla. Jos ja kun kaikki kukat saavat kukkia, niin silloin ei pitäisi olla vihamiehiä tai inhokkijoukkueita. Haluan omalta osaltani ainakin osoittaa tämän skeptisen miehen luulot vääriksi. Minä uskon, että naisten välistä solidaarisuutta on olemassa.

Kohtaaminen Malmössa Nordic Light -turnauksessa syyskuussa 2011 oli ensimmäinen KRR-HRD -kohtaaminen, joten kesäklassikko 2012 oli jo toinen peli näiden kahden seuran välillä, mutta ensimmäinen kotikaupungissa ja -maassa pelattu matsi. Malmön turnauksessa HRD sai liikanimen “turtlet”, kun vihreään pukeutunut porukka näytti kilpikonnamaisilta. Pian tämän jälkeen HRD:n A-tiimi sai lopullisen nimensä HRD All-Star Ninja Turtles.

Vaasankatu hyökkää! -sarja on sisältänyt paljon pohdintaa kahden Helsinkiläisseuran keskinäisistä vihan- ja ilonpidoista. Onneksi historian pölyt on karistettu ja tänä päivänä tehdään erinomaista yhteistyötä saman tavoitteen eteen. Ei tarvitse enää kilpailla siitä, kuka teki ensin ja mitä, kun kaikki pioneerityö on jo tehty tai aloitettu ja katse on vahvasti kohti tulevaa, ei mennyttä.

Kaikki se kuri ja järjestys, josta HRD on sikissyt ja johon ollaan vuosien varrella opittu, kantaa nyt hedelmää. Olemme kansainvälisesti arvostettu seura joka kunnioittaa sääntöjä ja jokaista vastustajaansa, oppii ja opettaa tuomareitaan, pelaa Euroopan huipputasolla, on organisoituneempi kuin Team USA ja pystyy mitä ihmeellisimpiin suorituksiin. Vielä toistaiseksi olemme Suomen menestynein roller derby -seura, ja vaikka se titteli meiltä joskus vietäisiinkin, niin siinä vaiheessa voisimme todeta olevamme osa kansainvälistä urheilupolitiikkaa, jossa tulokset pätevät vain neljännesvuosi kerrallaan ja muiden onnistuminen on vain positiivinen merkki suomalaisen derbyn kehittymisestä ja pelitason vakiintumisesta. Menestykseen tähtäävä työ on jatkuvaa, eikä yksi hävitty peli määrittele koko historiaa tai tulevaisuutta. Derbyssä, kuten muissakin urheilulajeissa, yksi peli on vain yksi peli, ja onnistumiseen tarvitaan koko joukkueen panos, niin henkinen kuin fyysinen valmius. Kerran mestari ei ole välttämättä aina mestari, mutta sitä faktaa kukaan ei meiltä vie, että me olemme Suomalaisen roller derbyn pioneerit, Suomen ensimmäinen roller derby -seura: Helsinki Roller Derby.

kuvat: Marko Niemelä

Lainaus

Blogit - kasvukipuja

Ei ole helppoa olla ensimmäinen