Blogit - Polkupyörällä Istanbuliin

Andalusian vuorilta fillarimessuille

Matti Rämö — Tue, 04 Mar 2014 21:11:29 +0000

Uusi kirja tuli painosta. Puolen vuoden kirjoitusurakka on tällä kertaa kiinteytynyt tavallista massiivisemmaksi, sillä kustantaja on ensi kertaa painattanut matkaeepokseni Suomenlahden eteläpuolella, ja paperi on aiempaa paksumpaa. Muutoin lopputulos näyttää hyvältä.

Oikoluvun kiihkeiden päivien jälkeen olen ehtinyt hahmottaa pari kohtaa, jotka olisin muotoillut toisin, ja pari yksityiskohtaa unohtui sittenkin kirjata. Tavanomainen kirjan valmistumisen jälkeinen tunteiden vuoristorata on hetkittäin käynyt ylikierroksilla hyvässä ja pahassa, mutta tyhjyyden, itsesyytösten ja epäilyjen jälkeen palaan kuitenkin ensivaikutelmaan, että kuudes kirjani on toistaiseksi paras. Sen monet sävyt saattavat parhaassa tapauksessa johdatella näkemään elämän yllättävän monitahoisena ja arvokkaana kokemuksena. Vaikka taival on hetkittäin vaikea.

Seuraava etappi on Helsingin Go Expo -messujen Fillariosasto 7.-9.3. Enimmän ajan päivystän Pyöräilykuntien verkoston ja HePon yhteisständillä 6h74. Fillarilavalla olen äänessä kahdesti päivässä: pe klo 13 Andalusia & klo 18 Istanbul; la klo 13 Andalusia & klo 16 Istanbul; su klo 11 Andalusia & klo 15 Istanbul.

Ps. Talvipyöräilytunnelmia: onnekkaasti ketjut katkesivat vain puolen kilometrin päässä kotoa :)

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 10/10, Kaasua Taksimilla!

Matti Rämö — Sat, 19 Oct 2013 20:58:14 +0000

50-osainen klippisarja Polkupyörällä Istanbuliin on kokonaisuudessaan Yle Areenassa osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin, ja sen kruunaa 8-minuuttinen yhteenveto. Tässä blogipäivityksessä ovat viimeiset jaksot 48-49, jotka ajoittuvat paluulentoa edeltävään iltaan Taksim-aukion lähistölle, sekä Milja-tyttären kaksi klippiä samasta aiheesta seuraavilta viikonlopuilta. Reissusarjan lopuksi vielä 50. jakso, joka on summa summarum -video.

Taksim-aukion mielenosoitukset jatkuvat. Toukokuussa kuusi viikkoa aiemmin alkaneet Gezipuiston mielenilmaisut eivät ota laantuakseen. Lauantai on kokoontumispäivä. Iltaan valmistautuminen alkaa naapurikaupunginosassa Besiktasissa. Mellakkapoliisit tukkivat Taksimille vieviä katuja, mutta kujia pitkin pääsee Istiklal-kävelykadulle, jossa on jo tuhansia mielenosoittajia.

Yllättäen mellakkapoliisit hyökkäävät vesitykin ja kyynelkaasun turvin Istiklalin ostoskadulle. Paniikkipako hajauttaa mielenosoittajat pienempiin ryhmiin. Pippurikaasu kirvelee silmissä ja keuhkoissa. Poliisit jatkavat ylimitoitettua jahtia, joka pirstaloi ryhmät kujille. Absurdi näytelmä kestää tunteja. Pakoon juoksut seuraavat toisiaan.

Milja-tytär jää vielä muutamaksi viikoksi Istanbuliin. Hän kuvaa paluulentoani seuraavana viikonloppuna kahvilan ikkunasta, kuinka mellakkapoliisin ajoneuvosta ammutaan kumiluoteja kujalle.

Ja sitä seuraavana viikonloppuna (lauantai on mielenosoituspäivä) kahvilan ikkunasta on tarjolla brutaali näytelmä, kun poliisit hakkaavat miestä, joka yrittää sovitella rähinätilannetta kadulla. Istanbulin mielenosoitukset ovat jatkuneet edelleen. Välisaldona viiden kuukauden protesteista on kymmenkunta kuollutta ja noin 8000 loukkaantunutta. Turkin pitkä tie kohti demokratiaa on yhä vaiheessa, mutta optimisti sanoisi, että edistystä on kuitenkin tapahtunut runsaasti verrattuna 1980- ja 1990-lukujen väkivaltaisiin vaiheisiin.

Istanbul-klippisarjan päättää kahdeksanminuuttinen yhteenveto kuuden viikon ja 3500 kilometrin matkasta.

---------------------------------------------

Helsingin kirjamessuilla torstaina 24.10.2013 Matti Rämö on haastateltavana Ylen lavalla klo 14 ja Kirjakahvilassa klo 16.30. Ylen tapahtuma näkyy live-streamauksena osoitteessa yle.fi/kirjamessut. Vähän esitysten jälkeen voi tulla kyselemään lisää Minervan osastolta 7e58.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 9/10, Istanbul!

Matti Rämö — Fri, 11 Oct 2013 17:54:28 +0000

Yle Areenassa 50-osainen klippisarja Polkupyörällä Istanbuliin on jo kokonaisuudessaan osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin, ja sen kruunaa 8-minuuttinen yhteenveto. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 43-47.

Kiihkeä urbaani rutistus alkaa jo 100 kilometriä ennen Istanbulia. Ison maantien vilkkaat liittymät ovat erityisen hankalia, kun autot ohittavat yhtaikaa vasemmalta ja oikealta. Kesken vaativan vaelluksen esiin ilmaantuu Välimeri! Tai tarkemmin Marmaranmeri, joka on Välimeren viimeinen sopukka ennen Mustallemerelle johtavaa Bosborinsalme

Milja-tyttären ystävä Eren tulee luotsaamaan karavaania viimeiset 40 kilometriä. Gebzen satelliittikaupungista alkaa matkan viimeinen rykäys, joka saa vaarallisia piirteitä kaoottisissa liittymissä. Metropolin hektinen lähestymisajoon tulee kuitenkin yllättävän käänne, kun 20 kilometriä ennen Bosborinsalmea luotsi opastaa yllättäen rantabulevardin rauhaan Marmaranmeren maisemiin.

Mukaan saattojoukkoihin saapuu Miljan toinenkin ystävä, Cem. Välillä videokamera kiinnitetään Erenin ohjaustankoon. Rantapuiston leppeä pikniktunnelma tarttuu, ja ajantaju katoaa. Mutta matkaa lauttarantaan on vielä ne 20 kilometriä, ja lopulta pimeä yllättää. Viimeiselle lautalle tulee jo vähän kiire, kun kolmikkona sukkuloimme katkeilevan Ranta-Baana-pyörätien pätkältä toiselle. Cem jää Aasian, kun Erinin kanssa matka jatkuu Euroopassa, jossa on poljettavaa vielä kolme kilometriä Miljan kotiin Taksin-aukion nurkille. Perillä! Takana 3500 kilometriä ja 38 vaelluspäivää.

Istanbulin ihmeet. Turistin päivä kuljettaa Galatan tornista Hagia Sofian kirkkomuseoon, Sultanahmedin moskeijaan, Basilikan vesisäiliölle, Suureen basaarin ja Bosborinsalmen sillalle.

Galatansillan kupeessa on alikulkukäytävä, jonne on ahtautunut meluisa minibasaari. Sillan kupeessa on myös yksi metropolin tärkeistä moskeijoista. Perjantai-iltapäivänä kaikki eivät mahdu sisälle rukoilemaan.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 8/10, Turkin vuoristoinen sisämaa

Matti Rämö — Sat, 05 Oct 2013 20:46:55 +0000

Vuoristokiipeilyä ja laskettelua. Reitti kääntyy Mustanmeren rannikolta sisämaahan. Merituulen vilvoittava vaikutus katoaa, samalla kun edessä on raskaita ja pitkiä nousuja. Ensimmäinen sisämaapäivä on ennakkoon se haastavin, ja ensimmäinen nousu rankin. 25 kilometriä ankarassa helteessä sujuu hitaasti mutta sujuu. Korkein nousu vie illansuussa 900 metriin. Kiipeilyjen välissä on pitkiä, hulppeita laskuja. Tie on hyvä, ja helteen kaikottua taivalta voi jatkaa pimeään saakka.

Nousuja, laskuja, tasankoa ja jokilaaksoja. Sisämaassa vuoristo ja ylänkö vuorottelevat. Tunneleiden takaa avautuu uusi maisema, ja tasangolta lasku vie jokilaakson kautta kapeaan rotkoon ja taas tasangolle. Kuumuus on niin rankkaa, etten pysy pitkään hitaan traktorin perässä.

Maastoyön jälkeen selvitän kameralle reissutunnelmia. Viime päivien vähän lyhyiksi jääneet unet näkyvät silmien alla. Istanbuliin on enää neljä ajopäivää, alle 500 kilometriä.

Jylhästä rinnemetsästä rekkaralliin. Vuoristopäivät vierähtävät monenlaisissa maisemissa. Hiekkatie metsäleiristä jatkuu maantielasketteluna hienoissa maisemissa. Iltapäivällä matalapaine vyöryy esiin, ja joudun yli vuorokaudeksi kurjan syysilman armoille. Tuulessa ja sateessa taapertaminen on sen verran työlästä, että energiaa ei riitä kameran kanssa touhuamiseen. Videoklipin käsikirjoitus oikaisee seuraavaan iltapäivään, jossa yhä syyskelissä lähestyn Bolun kaupunkia. Kapea tietyömaapätkä altistaa monelle tiukalle rekkaohitukselle.

20 kilometriä Bolun kaupungin jälkeen avautuu 12 kilometrin syöksy Boludagin solasta lähes 800 metriä alemmas Kaynaslin kylään. Samalla tapahtuu ilmastoloikkaus takaisin kesään, sillä alhaalla on yli kymmenen astetta lämpimämpää ja aurinko kurkistaa varovasti esiin parin syksyisen päivän jälkeen. Ylärinteessä asfaltti on yhä märkää, mutta sade on onneksi tauonnut, ja laskettelun hurmasta voi nauttia ilman liikaa huolta.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 7/10, Turkin Mustanmeren rannikko

Matti Rämö — Fri, 27 Sep 2013 22:03:41 +0000

Videot kertyvät Yle Areenaan 50-osaiseksi klippisarjaksi Polkupyörällä Istanbuliin osoitteeseen http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Areenaan ilmestyy uusi klippi joka ilta klo 20. Areenassa sarja huipentuu keskiviikkona 2.10. kahdeksanminuuttiseen yhteenvetoon koko matkasta. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 31-37.

Vanhalta Neuvostoliiton ja Turkin rajalta vaellus jatkuu neljä päivää ja reilut 500 kilometriä Mustanmeren rannikolla. Meren vilvoittava tuuli tekee helteestä enimmäkseen siedettävän, ja matkaa etenee mukavasti. Uusi pyörä kestää hyvin ensimmäiset pitkät ajopäivät, vain yksi rengasrikko hidastaa matkaa.

Turkissa ihmisten välitön uteliaisuus ponnahtaa esiin heti tullin jälkeen. Kapean rantatien romahtanut kaista ruuhkauttaa liikennettä, mutta lievän alkukaaoksen jälkeen matkanteko on sujuvaa rannikkotaajamasta toiseen. Ihmisten tervehtiminen tulee nopeasti mukaan polkemisrutiineihin, ja reitin löytämiseen saa apua kysymättäkin.

Mustanmeren-maantien rinnalla kulkee pitkät pätkät taajamien rinnakkaisteitä. Välillä ne tosin päättyvät hieman yllättäen ja paluu isolle tielle vaatii luovaa suunnistelua.

Trabzon on Luoteis-Turkin suurin kaupunki. Kapuaminen rinnekaupunkiin vie keskustan kapeille kävelykaduille. Huivi on yleinen naisten päähine, mutta lähes puolet ei sitä käytä. Lasku takaisin Mustanmeren-maantielle vaatii tarkkaavaisuutta.

Rannikon tunneleissa. Rantakaistele kapenee, ja maantie änkeytyy hetkeksi tunneleihin. Mustanmeren aava ja auringonlaskun herkkyys suovat helpotusta ahtaiden ja meluisten tilojen stressiin.

Mustanmeren-maantie kulkee taajamasta taajamaan, mikä vaatii tarkkaavaisuutta ja sopeutumista. Liikenteen rytmi vaihtelee jatkuvasti, ja hankalinta on ennakoida pikkubussien liikkeitä. Merimaisemat reunustavat reittiä.

Ankaraa tunnelivääntöä. Ordun jälkeen maantie oikaisee vuoristoisen niemimaan poikki, ja edessä on monen tunnelin sarja. Ylämäkitunneleissa olo on turvallisempi, kun ajaa korokepientareella. Mutta pisimmässä tunnelissa koroke on ahdas, ja se kulkee lyhyiden sementtilaattojen kantena ontelon päällä. Laattojen saumat luovat oman jännitysmomenttinsa, eikä rekkojen meteli lisää kokemuksen miellyttävyyttä. Lyhyissä alamäkitunneleissa on parempi lasketella ajoradalla.

Sosiaalinen iltapäivä maantiellä. Mustanmeren kapea rannikkokaistale levenee, ja maataloustasangolla voi peesata traktoreita. Lehmäkin käyttää suojatietä. Seuraan liittyy pyöräilijöitä, ja poikia pomppii tienposkessa. Ilta venähtää pimeäajoksi, ja valaistut minareetit loistavat majakkana pimeässä.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 6/10, Mustameri

Matti Rämö — Sun, 22 Sep 2013 14:44:52 +0000

Videot kertyvät Yle Areenaan 50-osaiseksi klippisarjaksi Polkupyörällä Istanbuliin osoitteeseen http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Areenaan ilmestyy uusi klippi joka ilta klo 20. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 28-30.

Odessasta vaellus jatkuu Mustanmeren poikki luoteesta kaakkoon Georgian Batumiin lähelle Turkin rajaa. Kolmen vuorokauden merimatka on muuten mukava, mutta siitä kuluu peräti vuorokausi satamassa. Ensin Odessan naapurikaupungin Illizevskin satamassa lastataan rekkoja ja junavaunuja, ja toisessa päässä kellutaan sataman lähettyvillä odottamassa, että Batumin piskuisesta satamasta vapautuisi laituripaikka. Itse risteily on leppoisaa pakkolepoa, matkustajia on noin 60, reilut parikymmentä rahtaria, parikymmentä venäläistä autokerholaista Kaukasuksen-ajoreissulla ja lopuista on länsituristeja peräti kolme.

Onneksi yksi turisteista on argentiinalainen saksofonisti Enrique Thompson, jonka soitto rikastuttaa merimatkaa. Toisena iltana auringon laskiessa georgialaiset ”veljekset” (in brother situation) värväävät Enriquen luomaan tunnelmaa herkkään hetkeen. Kuvaajan läsnäolo herättää ristiriitoja, ja joudun vähän tiukkasävyisessä keskustelussa neuvottelemaan videon käytöstä. Sovin sekä organisoivan "veljen" että rakastuneen "veljen" kanssa, ettei video päädy Youtubeen. Enrique epäilee, että rakkaudentunnustus meni naiselle, jota miehen suku ei tunne tai joka on seuraava ennen edellisen suhteen päättymistä, ja georgialainen on Moskovassa julkisuuden henkilö, tunnettu autoharrastaja.

Kolmantena iltana laivan kannella on konsertti, jonka pääesiintyjä on Enrique Thompson. Argentiinalainen saksofoni esittää oman sävellyksensä aavan taivaanrannan hehkuessa punaa. Täysikuu on jo kivunnut hämärtyvälle taivaalle. Illan pimennyttyä Enrique esiintyy yhdessä moskovalaisen räppärin Roman kanssa.

Batumin satamakaupunki piirtyy outona kangastuksena Kaukasian vuorten edustalle. Laiva odottaa laituripaikkaa ärsyttävän kauan merellä, ja tiukan aikataulun vuoksi matkan Georgian-osuus typistyy yhteen iltaan ja yöhön. yritän Batumissa hätäisesti löytää pakettiautobussia, joka veisi minut sadan kilometrin päähän vuorille, jotta voisin sieltä lasketella takaisin rannikolle. Mutta sataman edustalla hukatut tunnit jättävät niukasti aikaa järjestää mitään, enkä löydä autoa. Lopulta ehdin vain vähän kierrellä Batumia ja jatkaa sitten polkien parikymmentä kilometriä sisämaahan pitkin vuorten reunustamaa jokilaaksoa. Maantieteilijän sydämeen jää vain ennakkoaavistus Kaukasian vuorten lumosta. Yö vierähtää kapealla rantatörmällä Neuvostoliiton vanhan rajan pinnassa, jonne matka kesti Helsingistä lähes kuukauden.

Batumin-vierailuun liittyy myös outo sattumus, jonka saan selville vasta, kun olen jo Turkissa. Espanjasta kevättalvella 2012 liikkeelle lähtenyt suomalais-amerikkakainen pyöräilijäpariskunta, Olli ja Amie, on poistunut Batumista vain 6 tuntia ennen saapumistani. Tapasin Ollin ja Amien Teksti-TV-toimituksessa juuri ennen heidän lähtöään, mutta yhteydenpito on viime aikoina ollut vähäisempää, ja oletin heidän olleen jo paljon idempänä.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 5/10, Odessa

Matti Rämö — Fri, 13 Sep 2013 21:49:02 +0000

Videot kertyvät Yle Areenaan 50-osaiseksi klippisarjaksi Polkupyörällä Istanbuliin osoitteeseen http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Areenaan ilmestyy uusi klippi joka ilta klo 20. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 22-27.

Kolmen viikon ja yli 2000 kilometrin vaellus tuo Odessaan. Yön yli polkemisen jäljiltä en ole enää ihan terävimmilläni, ja jo yöpaikan hankkiminen on säheltämistä. Päädyn viiden neliömetrin ikkunattomaan koppiin entiselle ratikkavarikolle ja maksan siitä vielä reilun ylimääräisen välityspalkkionkin. Aamutoimien jälkeen nousen nukkumatta takaisin satulaan. Muutaman kilometrin päässä on lauttayhtiön toimisto. Pyörä jää vanhan kerrostalon porttikäytävään vartin ajaksi lukkovaijerin varaan. Löydän katkaistun vaijerin. Järkytys on sen verran suuri, etten älyä edes valokuvata draaman keskeistä näyttämöä. Uuden pyörän hankinta onnistuu, mutta se vaatii säätämistä ja mm. uuden haarukan hankintaa. Päivä vierähtää univelkaisen ylikierroksilla iltamyöhään, kun virittelen uutta ajokkia retkikuntoon. Tunnelmat vaihtelevat synkästä epätoivon alhosta varovaiseen optimismiin. Seuraava päivä vierähtää totuttelussa uuteen pyörään, ja siinä ohessa kuvaan innostavan eläväistä kaupunkia. Kamera siirtyy ohjaustangosta takaisin kypärään, sillä uuden ajokin ohjauksen vakaus ei ole yhtä hyvä kuin vanhan.

Kaupunkivaellus vie ensin hotellilta rautatieaseman aukion ihmisvilinään. Aseman edustalla on kaikenlaista kaupallista toimintaa, mm. kaljaa myydään suoraan pienestä keltaisesta säiliöperävaunusta.

Heti asemaa vastapäätä on kapea basaarikuja, jossa pääsee hädin tuskin eteenpäin pyörää taluttaen.

Puiden reunustamia bulevardeja pitkin reitti vie kadun ahtaudesta kirkkopuistoon, jossa myydään tauluja. Vehreän suurkaupungin asukkaat viihtyvät puistoissa, ja se näkyy leppoisana oleskeluna yhdessä ja yksin.

Potjomkinin portaat ovat Odessan tunnetuin nähtävyys. 200 portaan illuusio rakennettiin vuosina 1837-1841. Portaat ovat ylhäältä 12,5 metriä leveät ja alhaalta 21,7 metriä. Erotus vääristää perspektiiviä niin, että ylhäältä 142 metriä pitkät portaat näyttävät lyhyemmiltä kuin ne ovatkaan ja alhaalta pidemmiltä. Vaikuttavan massiiviset hiekkakiviportaat valikoituivat Sergei Eisensteinin "Panssarilaiva Potemkin" -elokuvan näyttämöksi. Vuoden 1905 Odessan verilöyly, joka oli eräänlainen esipuhe, yksi monista, vuoden 1917 kommunistiselle vallankumoukselle, kiteytyi Eisensteinin dramatisoidussa elokuvassa juuri portaille, vaikka todellisuudessa väkeä tapettiin eri puolilla kaupunkia, eikä portailla todennäköisesti tapahtunut kaupunkilaisten joukkomurhaa. Mutta portaat olivat hieno paikka kuvauksille. Alkuperäiset hiekkakiviportaat on sittemmin korvattu punaisella graniitilla, joka kestää paremmin eroosiota, ja askelmien määrä on nykyään 192. Korkeusero on 27 metriä. Portaiden vieressä on rinnepuisto, jossa voi lasketella polkuja pitkin portaiden alapäähän, ja alhaalta hienosti suunniteltu perspektiivi aukeaa paremmin kuin ylhäältä.

Portailta nousen takaisin keskustaan, joka sijaitsee ylängön reunalla rantaviivaa korkeammalla. Poikkean vielä kerran Velomania-pyöräpuotiin. Edellispäivän säätämisrumban perusteella mekaanikko hämmästyy, kun mikään ei olekaan pielessä. Ajelupäivä jatkuu keskustassa, jossa löytyy rappeutunut kortteli aivan rautatieaseman läheltä.

Illan päätteeksi ajaudun sulkeutuvan kauppatorin värikkääseen tungokseen. Ahtaat käytävät tukkeutuvat kärryistä ja pakettiautoista, eikä pyörän taluttaminen enää onnistu. Beckham-paitainen kuljetustyöläinen kiskoo kärryään lähes pyöräni päälle, ja torimummoakin tarvitaan apuun. Viimeinen otos muistuttaa, että jalankulkijan pitää olla suojatiellä varovainen, myös Suomessa.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 4/10, Transnistria ja Moldova

Matti Rämö — Sat, 07 Sep 2013 20:34:01 +0000

Videot kertyvät Yle Areenaan noin 50-osaiseksi klippisarjaksi Polkupyörällä Istanbuliin osoitteeseen http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Areenaan ilmestyy nyt uusi jakso joka ilta klo 20. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 16-21.

Odessasta lähtevän Georgian-lautan aikataulujen vuoksi jää ylimääräistä aikaa tehdä pieni koukkaus länteen, ja ajatus vierailusta Transnistriaan, maahan, jota ei ole virallisesti olemassakaan, kiehtoo mieltäni. Vaikka puolen miljoonan asukkaan Transnistria ei ole saanut kansainvälistä tunnustusta olemassaololleen, se on kuin itsenäinen valtio ja sillä on oma valuutta ja omat puolustusvoimat. Kansainvälisen oikeuden silmissä se on osa Moldovaa.

Aika on hidastunut neuvostoajan vuosiin Transnistrian toiseksi suurimmassa kaupungissa. Dubasarissa on leppoisa tunnelma, ja pientaloalueen kadulla on myynnissä vadelmia aivan rajan pinnassa, vaikka itsenäisen kapinamaakunnan ja emä-Moldovan naapurisuhteet ovat kireät. Sormet vielä marjoista punaisena saavun raja-asemalle. Rajasillan panssarivaunut jäävät sentään kuvaamatta, kun itsesuojeluvaisto kehottaa sulkemaan kameran juuri ennen passintarkastusta. Panssarit ovat sillan kummassakin päässä, ja vasta sillalta lähtevän jyrkän mäen päällä on sitten Moldovan tulli. Mutta tämä osuus jää kuvaamatta. (Karavaanini osalta dramatiikkaa lisää se, että ilmeisesti pari päivää aiemmin pientareelta löytämäni lasinsirun jämä muhii vielä ulkorenkaassa, ja joudun pumppailemaan rengasta paitsi juuri ennen Dubasaria, niin myös heti toisen Transnistrian rajapanssarivaunun jälkeen, ja sitten vasta rajan jälkeen vetäydyn mäen päällä huoltoasemalle rengastöihin).

Yöksi olin venyttänyt pimeässä Moldovan pääkaupunkiin Chisinauhun saakka. Majapaikan etsiminen ei oikein mennyt niin kuin olisi pitänyt, ja päädyin luksuskuherrusluukkuun rengastöihin. En sentään etsinyt sisärenkaan reikää kaksipaikkaisessa poreammeessa. Yö venyi kuitenkin pitkälle rengastöissä, ja tämä video lähtee siitä, kun univelkaisena hotellin pihalta suunnistan kaupunkiliikenteeseen. Pikkubussit ohittavat läheltä Moldovan pääkaupungissa, vaikka muutoin liikenne ei olekaan yhtä hektistä kuin Ukrainan isoissa kaupungeissa. Kyrillisten kirjainten maailmasta on outoa piipahtaa päiväksi länsiaakkosia katselemaan. Ja kuin luonnostaan alan puhua italiaa paikallisten kanssa, sillä suhteellisen monella on jonkinlainen yhteys kielisukulaismaahan italiaan.

Kun suunnistelen keskustasta kohti itään menevää maantietä, joka vie takaisin kohti Transnistriaa, kohtaan paikallisen Aamu-tv:n kuvaajan, joka on palaamassa pyöräretkeltä maaseudun maastoista. Ja hän ryhtyy opastamaan Chisinaun laitamille. Matkan varrella pysähdellään pienillä toreilla. (Ja itse asiassa käväisemme myös pyöräliikkeessä hankkimassa uuden varaulkorenkaan, sillä luksusluukussa olin vaihtanut myös ulkorenkaan.)

Vuoden 1992 taisteluissa kapean Transnistrian kaistaleen ja Moldovan raja asettui Benderin liepeille kaupungin länsipuoliselle ylängölle. Omassa kartassani Bender/Tighina asettuu Moldovan puolelle rajaa, ja hieman hämmentyneenä päädyn ukkosmyrskyn jälkeen sadeviitta päällä jonottelemaan tullissa pieneen, kuumaan ja kosteaan huoneeseen parinkymmenen muun kanssa oikeaa leimaa maahantulolippuseen. Puolessa tunnissa selviän takaisin satulaan, ja video alkaa, kun reipas lasku vie rajalta Benderin liepeiden kautta Dniestrjoen sillalle, joka on yhä vartioitu sotilaskohde. Matkalla ohitan poliisien tarkkailupisteen ja museopanssarivaunun ennen siltaa, jonka päässä on avoin tiesulku. Pari sotilasta tyytyy seisoskelemaan passiivisina, ja jätän kameran käyntiin sillalle. Matkaa Transnistrian pääkaupunkiin Tiraspoliin on joelta 10 kilometriä.

Illansuussa Transnistrian pääkaupunki virkoaa eloon ukkosmyrskyn jälkeen. Reitti kulkee Tiraspolin ydinkeskustan läpi monen aikakerroksen poikki. Neuvostoaikaisia symboleja on yhä paralamenttireknnuksessa, ja Lenin valvoo ulkona rakennuksen arvokkuutta. Ikuinen tuli kuuluu asiaan, ja se on Suuren isänmaallisen sodan muistoksi eikä Moldovasta irtautumisen kunniaksi. Keskustan kaduilla on väkeä siellä täällä. Kaupunki näyttää yllättävän modernilta, eikä samalla tapaa pysähtyneeltä kuin Dubasari (jossa sielläkin oli hyytäväksi ilmastoitu moderni valintamyymälä). Seuraan tarttuu vaitelias pyöräilevä nuorukainen, jolla on hyvä, välkkyvä takavalo. Yhteisiä sanoja on melko niukasti, kun venäjän taitoni on niin kovin niukka, mutta saan selvitettyä jotakin reissustani sentään Myös johdinautojen sähkölinjan korjausyksikkö on liikenteessä. Kaiken kaikkiaan kolmen minuutin videoon tiivistyy lähes puolen tunnin otos.

Yön pimeydessä Transnistrian rajalta Odessaan. Pimeys alkaa jo melko heti Tiraspolin jälkeen, ja poljen hiljaisessa pimeydessä yli tunnin Transnistrian ja Ukrainan rajalle, jossa on hyvä, pikku puoti sekä pari juottolaa. Illallistan kaupan edessä kuunnellen nuorten ryypiskelyä ulkoterassilla. En muista aiemmin olleeni ihan tällaisella raja-asemalla, sosiaalinen vireys liittyy myös kylään, joka on aivan raja-aseman kupeessa. Tankkailun jälkeen suunnistan taas pimeälle tielle. Ja video alkaa tästä kohtaa. Satunnaisten autojen valot rikkovat pilkkopimeää vielä puolenyön tienoilla, ennen kuin jään polkemaan aivan yksin hiljaisuuteen. Omat ajovaloni ovat suht hyvät, mutteivat niin hyvät, että ne näkyisivät kirkkaina videolla. Parilla pikkutauolla selviän viiden tunnin pimeäpolkaisusta. Sysimusta yö väistyy vasta aamunkoitteessa Odessan liepeillä.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 3/10, Ukraina

Matti Rämö — Sat, 31 Aug 2013 05:42:11 +0000

Videot kertyvät Yle Areenaan noin 50-osaiseksi klippisarjaksi Polkupyörällä Istanbuliin osoitteeseen http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Uusien jaksojen julkaisutahti Areenaan muuttuu 3.9., jolloin uusi jakso ilmestyy joka ilta n. klo 20. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 10-15, joissa kamera on siirtynyt kypärästä ohjaustankoon. Kuvakulman muutoksen lisäksi tämä myös kuuluu, sillä muovikuoren suojissa oleva kamera ottaa ääniefektejä pyörän rungon kautta.

Vaellus jatkuu Kiovasta etelään kohti Mustaamerta. Odessaan on matkaa yli 500 kilometriä. Kun metropoli vaihtuu maaseuduksi, ilmaantuu leveän maantien pientareelle harva parvi mansikoiden myyjiä. Myynti on improvisoitua pienen mittakaavan puuhaa, ja kullakin "pienyrittäjällä" on tarjolla vain muutaman kilon verran marjoja. Oma ostopäätökseni kypsyy juuri ennen, kuin ukkosmyräkkä tulee päälle.

Poikkean pois ison maantien turruttavasta yksitoikkoisuudesta kohti Bila Zerkvan tavallista pikkukaupunkia. Illansuussa ihmisiä on kadunvarsilla.

Ajopäivä vierähtää pikkukylien ja maaseudun menneen ajan tunnelmissa. Hevoset ja kanat kuuluvat kylänraitille, ja lehmiä voi paimentaa polkupyörän satulasta. Myös toisen maailmansodan muistomerkit kuuluvat maisemaan.

Palaan isolle maantielle, jonka arkea ovat poliisien tarkastuspisteet, marjanmyyjät ja taukopaikkojen pienet ravintolat. Kytevä roska-astiakaan ei ole harvinaisuus. Iltapäivän ukkoskuurot ovat lähes jokapäiväisiä, ja horisontissa salamoiden välähdykset rytmittävät menoa.

Iltapäivän ukkoskuuro ryöpsähtää voimalla päälle. Linssit vähän sameana tihrustelen eteenpäin tietöiden hidastaman liikenteen seassa. Nelikaistainen tie ahtautuu kahdelle kaistalle, ja ryhdyn ohittelemaan jonoa pientareen puolelta. Jarrut kirskuttelevat vanteisiin kertuneestä hiekasta, kun pysähdyn pyyhkimään linssejä. Ylämäkeen kiipeäminen tarkoittaa vuolaassa "pikkupurossa" ajelua, kun sadevedet rientävät piennarta alas.

Kun käännyn pois Kiova–Odessa-päätieltä kohti Transnistriaa ja Moldovaa, jyrkkenee maasto valtaviksi kumpareaalloiksi ja tie kurjistuu silmissä. Betonitie on jo vuosia sitten alkanut rakoilla poikittaissuunnassa, samoin paikkaukseen käytetty myöhempi asfaltti. Kuoppia ja rakoja on tarjolla monelta eri aikajaksolta, ja karavaani saa säännöllistä tärinähoitoa muutaman metrin välein. Bonuksena ovat monipuoliset kuoppasarjat. Hulppeissa laskuissa tärinä yltyy raisuksi. Alamäkien vastapainona on toistakymmentä parin kilometrin jyrkkää nousua, jotka ovat iltapäivän kuumuudessa raskaita ja illallakin työläitä. Hetkittäin kaipaan ison maantien yksitoikkoisuutta.

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 2/10, Kiova

Matti Rämö — Tue, 20 Aug 2013 21:28:32 +0000

Kiovassa käy ilmi, että lauttayhteys Odessasta Mustanmeren poikki Georgiaan ei onnistu sillä lautalla, johon olin kiiruhtamassa, vaan vasta kolme päivää myöhäisemmällä. Tämän vuoksi jään Kiovaan kahdeksi päiväksi yhden sijasta.

Majailen lähellä päärautatieasemaa, ja on luonnollista aloittaa vaeltelu aseman seudulta, joka on vilkas liikennesolmu ja kohtaamispaikka. Kuva lähtee aseman kujan päästä, käy laiturialueella ja jatkaa pubien ja ruokapaikkojen sivuitse pikkubussiaseman ohi. Pakettiautolla pääsisi esim. Odessaan. Video päättyy puolen kilometrin päähän juopuneiden tönimiskohtaukseen .

Aivan päärautatieaseman kupeessa on vilkas basaaritori. Monipuoliseen kauppavalikoimaan kuuluu myös asepuoti. Basaarikuvaus on tehty pyörää taluttaen iltapäivällä, eli ihmisiä ei ole tungokseen saakka.

Toisena Kiova-päivänä lähden iltapäivällä katsastamaan Äiti kotimaa -monumentin kukkulaa. Muutaman kilometrin matkalla sukkuloin ensin keskustan katujen ruuhkassa, jossa autojen hidas rytmi kannustaa luovaan ajolinjan hakemiseen.

Klippi on extreme-kaupunkiajelua. Reitti Äiti kotimaan kukkulalle vie isommalle 3 + 3 -kaistaiselle väylälle, Druzbi Narodiv bulevardille, joka kiipeä ensin harjanteelle ja laskeutuu sitten Dneprjoen sillalle. Ruuhka on tiivis, ja innostun pujottelemaan kaistojen välissä myös ylämäessä, mutta sitten kun alamäki alkaa, ylittää adrenaliinipitoinen kiihdytys kohtuullisuuden rajat. Hillitön kaahailu kaistojen välissä ja myös vähän vastaantulevien puolella päättyy improvisoituun U-käännökseen vähän ennen rannan suurta risteysaluetta. Videota ei suositella liikennevalistukseen muutoin kuin varoittavana esimerkkinä. Myönnän, että tietoisuus kypäräkamerasta kannusti nostamaan riskirajaa. Puolustuksekseni todettakoon, että kasvoin 1970-luvun Helsingissä, jossa ei ollut paljoakaan pyöräteitä, ja taipumus kaistojen välissä kiihdyttelyyn juontuu noilta ajoilta.

Nousu Äiti kotimaa -monumentin kukkulalle, joka on museoaluetta. Koirilta ja pyöriltä pääsy kielletty. Alueella on kuitenkin muitakin pyöräilijöitä, ja niinpä liityn joukkoon. Kuvassa vilahtaa Dneprjoki alhaalla laaksossa. Dneprjoen suuret taistelut neuvostojoukkojen ja natsi-Saksan välillä käytiin vuosina 1941-1943. Suuren isänmaallisen sodan museon vihki Leonid Brezhnev vuonna 1981. Museoalueella on sodan sankareita kuvaavia reliefiveistoksia, panssarivaunuja ja lentokoneita ja 62-metrinen Äiti kotimaa -patsas, joka seisoo 40 metriä korkean jalustan päällä. Ja kun museoalue on vielä kukkulan laella, näkyy Äiti kotimaan mahtipontinen miekka ja kilpi -tervehdys kilometrien päähän.

------------------------------------------------------------------------------------

Videot ilmestyvät myös Yle Areenaan noin 50-osaisena klippisarjana Polkupyörällä Istanbuliin osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Areenaan tulee uusia jaksoja keskiviikkoisin.

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Lauantaina 24.8. klo 13 Lahden pääkirjaston auditoriossa on seuraava esiintyminen, ja aiheena ovat retkipyöräily ja siitä kirjoittaminen, otsikko on Polkupyörällä maailmalla.

Lainaus