Blogit - Emu

EU:n talous ja EMU

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 27 May 2015 08:07:23 +0000

Yhteinen valuutta, on vähän niin kuin yhteinen pankkitili. Keskinäisiä sääntöjä tarvitaan sen hoitamiseen, sanoo Marketnozen tutkimusjohtaja ekonomisti Roger Wessman ja sanoo myös, että hallitusneuvottelujen pohjana ollut Valtiovarainministeriön EMU raportti, jossa pitkällä tähtäimellä tavoitellaan EMU-maiden keskinäisten vastuiden rakenteiden purkamista, perustuu toiveajatteluun. Eli ”no bailout”-ajattelun ankarimpaan muotoon tuskin ollaan menossa.

Euroalueen suuri perusongelma on erilaisten talouksien erilaiset talouspoliittiset ja rahapoliittiset tarpeet. Kriisimaiden ongelmia Euroopan keskuspankki, EKP helpottaa ostamalla valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta. Ja kyse on silloinkin siitä. että me EMU-maat EKP:n kautta tuemme toisiamme.

Koko Euroalueen talouden tämänhetkinen suuri ongelma on kysynnän puute. Kysyntäongelmaa EKP hoitaa painamalla käytännössä lisää rahaa ja lainaamalla sitä nollakorolla. Eli esim. Saksassa saadaan kulutus kiihtymään, kun lainanotto on halpaa.

Mutta mitä muuta kuin yhteisesti koordinoitua talouspolitiikkaa yhteinen valuutta euromailta vaatii? Ilmeisesti ei ainakaan merkantilistista talouspolitiikkaa. Taantuman ongelmia ei myöskään voi ratkaista yksittäisissä EMU-maissa ulkoisella devalvaatiolla, vaan esim .Suomessa, jossa on puute investoinneista, kannattaa nyt investointeja houkutellakseen keskittyä pitämään palkat matalalla ja/tai myös alentamaan työn hintaa esim. laskemalla työnantajan sosiaaliturvamaksuja ja samalla on tärkeää saada koko EU-alueen talous kasvuun.

[areena][/areena]

Lainaus

EU:n kehitys ja sen tulevaisuuden mahdollisuudet

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Tue, 05 May 2015 14:47:07 +0000

Yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen suhtautui aikoinaan kriittisesti EU-jäsenyyteen, kuten voi kuunnella esim. tästä /2014/05 Ylen elävän arkioston nauhoituksesta vuodelta 1994. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/09/ylen-eu-illoissa-1994-kinattiin-suomen-tulevaisuudesta

Ennen kaikkea Volanen oli ennen liittymistä huolissaan EMU:sta, Suomen turvallisuuspolitiikasta ja maatalouspolitiikasta. Monet huolet osoittautuivat myöhemmin aiheellisiksi.

Volanen on myös sitä mieltä, että Suomen tulisi olla EU:ssa aktiivisempi toimija etenkin Itämeren tilanteen rauhoittajana.

Tällä hetkellä lisää kritiikkiä EMU:sta voi lukea esim. valtioneuvoston raportista (joka löytyy tästä linkistä Vakaampi talous- ja rahaliitto) , johon Sipiläkin viittaa hallitusneuvotteluita tehdessään. (Raportista keskusteltiin myös Brysselin koneessa huhtikuun alussa ja se löytyy tästä linkistä:http://blogit.yle.fi/brysselin-kone/euro-ja-suomi).

Nykyään Volanen ei halua Suomen irtautuvan EU:sta tai EMU:sta, mutta hän on sitä mieltä, että EU:lla on edessä kolmas tie. Hänen mukaansa tulevaisuuden EU:n suunta on se, että esim. ihmisten, kuntien, maakuntien ja jäsenvaltioiden erilaisuus on oltava lähtökohtana kun EU:ta kehitetään, eikä silloin tavoite voi olla EU-jäsenmaiden muotoutuminen yhä yhdenmukaisimmiksi.

EU:hun liittymisemme jälkeen Volanen toimi mm. Euroopan maataloustuottajien liitto Copan ja Euroopan osuuskuntien liitto Cogean pääsihteerinä Brysselissä myös pääministeri Vanhasen valtiosihteerinä.

Lainaus

Euro ja Suomi

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 08 Apr 2015 10:04:54 +0000

Talouskriisin aikana, vuonna 2012 komissio esitti Blue Print-keskustelunavauksensa , Suunnitelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi , jossa esitetyn suunnitelman mukaan tarkoitus oli mm. perustaa oma eurobudjetti, yhteinen verotuspolitiikka ja ja uusi perussopimus. Samaan aikaan parlamentti äänesti Thyssenin raportin Kohti todellista talous- ja rahaliittoa puolesta, jossa ideana oli syventää EU:n taloudellista integraatiota monin tavoin, mutta neuvosto ei hyväksynyt näitä ajatuksia kokonaisuutena.

Toisaalta talouskriisin mainingeissa ajatus pankkiunionista on toteutunut ja toteutunut on myös järjestelmä, jossa komissio valvoo eri maiden taloutta ja talouttaan vasten sopimuksia hoitavia maita voidaan rangaista siitä. Samoin on luotu myös vakausmekanismeja, jotka ovat lisänneet maiden välistä yhteisvastuuta EU:n perussopimuksen huolimatta no bail- out- periaatteesta, jossa jäsenvaltiot yksin vastuussa veloistaan

Mutta miten käy jatkossa?

Suomi pyrkii etenemään EMU:ssa eli Euroopan talous- ja rahaliitossa sillä kärjellä, että vältetään mahdollisimman pitkään keskinäisiä vastuita. Tullaanko kriisin aikana luodut yhteisvastuumekanismit vielä joskus purkamaan, kuten esim. Suomi toivoisi. Ja miten ylipäänsä on käymässä valtioiden suvereniteetin

Haastateltavana on finanssineuvos Ilkka Kajaste valtiovarainministeriöstä.

Ilkka Kajaste on ollut mukana valtiovarainministeriön sisäisessä asiantuntijaryhmässä, joka on tehnyt arvion EMU:n rakenteista, haasteista ja tulevaisuuden suunnista julkaisussa nimeltä Vakaampi talous- ja rahaliitto.

Lainaus

EU ja talouden näkymät

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 27 Aug 2014 07:54:47 +0000

EU:n, euroalueen ja Suomen kannalta taloustilanne on hankala. Kasvun eväät on syöty, eikä välineita tilanteen korjaamiseen juuri nyt ole. Elvytysreservit on käytetty, eikä talouspolitiikan tai finanssipolitiikan avulla ole mahdollista korjata tilannetta merkittävästi.

USA:ssa on tehokkaalla elvytyksellä palattu Erooppalaisittain katsottuna kasvun polulle, vaikka pahimmillaan siellä oli yhtä pahat alijäämät kuin Kreikalla.

Mutta millaisen pakkopaidan me olemme luoneet itsellemme etenkin emumaissa. Periaatteessa jäsenmaat eivät saa velkaantua yli kuuttakymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta, joten elvytysvaraa ei monellakaan maalla enään juuri ole. Emumailla ei myöskään ole mahdollisuutta devalvoida, joten keinot ovat vähissä. Tietenkin me voimme käydä keskinäistä kilpailukykykamppailua, mutta onko se hyvä ratkaisu.

Mutta mihin tämä kaikki johtaa. Aiheesta keskustelee työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto

Lainaus

Viron talous EU:n jäsenmaana

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 19 Mar 2014 09:36:33 +0000

Viron ja Suomen taloudet ovat EU:n ja Emuun kuulumisen myötä yhä enemmän riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi Suomen palkkataso osin nostaa Viron palkkatasoa ja Viron palkkataso, osin laskee Suomen palkkatasoa.

Viron verotaso houkuttelee suomalaisia yrityksiä Viroon ja Suomen sosiaalipolitiikka aiheuttaa paineita sosiaalipolitiikalle Virossa.

Mutta kun komissio antaa jäsenmaille suosituksia talouden hoidosta, ottaako se huomioon, tai pitäisikö sen ottaa enemmän huomioon se, mikä vaikutus sen ohjeiden noudattamisella on naapurimaan talouteen.

Entä ymmärretäänkö EU:ssa todella se millä ehdoin komission toivoma työvoiman liikkuvuus maidenkin välillä toteutuu, ja pitäisikö sitä analysoida tarkemmin. Kapenevat palkkaerot ja elintasoerot hidastavat liikkumista. Mutta millä vauhdilla palkat EU:n alueella tasoittuvat. ja mitä sitten tapahtuu? Ja kenelle työvoiman liikkuvuudesta on hyötyä ja kenelle haitta?

Ohjelmassa on haastateltavana alivaltiosihteeri Märten Ross Viron valtiovarainministeriöstä

Lainaus

EU ja talouden lait. Ohjelma on uusinta. Se on lähetetty aiemmin 9.10 2013)

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 19 Feb 2014 06:00:02 +0000

Erilaisia talouden ohjauksen keinoja on käytettävissä EMU-maissakin, vaikkakaan ei niin paljon, kuin niillä mailla, joilla on oma keskuspankki ja valuutta.

Onko EMU-maissa tai EMU-alueella syytä lisätä työn kysyntää esimerkiksi elvyttämällä vai onko silloin riskinä jossain vaiheessa inflaatio tai velkaantuminen kovilla korkomenoilla? Jos on, niin missä pisteessä?

Vai onko järkevämpää lisätä työn tarjontaa esimerkiksi myöhentämällä eläkkeelle pääsyä ja rajoittamalla kodinhoidon tukea? Silloin oletettavasti palkkojen nousu hidastuu ja Suomi lisää kilpailukykyään etenkin jos työttömille syntyy työpaikkoja. Mutta tarvitaanko valtiolta toimia kysynnän lisäämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi vai syntyvätkö uudet työpaikat kilpailukyvyn parantuessa itsekseen?

Ongelmana on myös se, että jos töitä löytyy, niin minkä pisteen jälkeen työttömyyden aleneminen aiheuttaa lisää inflaatiota. Pyritäänkö meillä ylipäänsä täystyöllisyyteen?

Ongelmia syntyy myös kun osa EMU-maista lisää työn kysyntää ja pitää palkat alhaalla ja osa harrastaa elvyttävämpää politiikkaa? Pitäisikö siis EMU-maiden talouspolitiikkoja koordinoida tiukemmin? Jos siihen päädytään, niin kenen ideologioiden mukaan se pitäisi tehdä?

Keskustelemassa talouden ohjauksen eri vaihtoehdoista ovat tutkija Lauri Holappa politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselta Helsingin yliopistosta ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen.

Tässä ovat lokakuisen lähetyksen jälkeiset kuuntelijoiden kommentit:

17 kommenttia

Anonyymi (ei rekisteröitynyt)

Ke 09.10.2013 @ 14:27

Todella kiinnostava keskustelu.
Mutta selvästikään työn hinta ei itsestään sitoudu työn tuottavuuteen. On paljonkin hyvin palkattuja töitä, joilla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan tuottavuutta; monet hallinnolliset virat ovat sellaisia, varsinkin EU-hallinnon puolella. Toisaalta on huonosti palkattuja töitä, jotka ovat ihmiskunnan kannalta ehdottoman välttämättömiä, ihan ensimmäiseksi mieleen tulevat kätilöt ja muu perusterveydenhoidon väki.
On myös niin, että jos talouden ja työllisyyden tasapainottaminen vie vaikkapa 5 tai 10 vuotta, sillä välin työttöminä ja tuottamattomina on paljon sellaista väkeä, jonka olisi yhteiskunnan kannalta katsottuna paljon tuottavampaa antaa tehdä työtään. Vaikkapa opettajien tai insinöörien pitäminen työttöminä vuosikausia on kallis tapa antaa talouden automaattisiksi oletettujen mekanismien toteutua. Varsinkin, elleivät ne sitten olekaan automaattisia.
Sillä kuten tiedämme, taloustiede, ja varsinkaan kansantaloustiede, ei ole mikään eksaksti tieteenala.

Lena (ei rekisteröitynyt)

Ke 09.10.2013 @ 14:41

Talouden kannalta kai työn tuottavuus on merkittävämpää kuin työvoiman määrä? Edellyttäen, tietenkin, että koko väestö elätetään, eikä ainoastaan niitä, jotka ovat töissä?
Jos taas ylläpidetään paljon sellaisia työpaikkoja, joiden palkalla ei pysty elättämään itseään (kuten vaikkapa Yhdysvalloissa), talouteen tulee pysyviä epävakauden lähteitä; ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia harmaasta taloudesta tai rikollisuudesta tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnan tuista.
Lisäksi ilmaantuu paljon sellaisia yrityksiä, jotka eivät tosiasiassa olekaan kannattavia, vaan jotka tuottavat tuotteita tai palveluita, vaikka niistä ei saa palvelun tuottamisen kustannuksia vastaavaa hintaa. Tällaiset yritykset saattavat myydä tuotteitaan hyvinkin halvalla, jos ne pystyvät pakottamaan yhteiskunnan osallistumaan palkkakuluihinsa (tukityöllistetyt tai muun sosiaaliturvan avulla töissä sinnittelevät työntekijät). Samalla tällaiset yritykset kilpailevat terveesti toimivia yrityksiä markkinoilta - tällä mekanismillahan vaikkapa bangladeshilaiset tuotteet syrjäyttävät esimerkiksi Suomessa kotimaisia tuotteita.

Barrett (ei rekisteröitynyt)

Ke 09.10.2013 @ 22:32

Todella mielenkiintoinen keskustelu. Ohjelma paljasti selvästi, että Juhana Vartiainen on juuttunut vanhoihin talousteorioihin, jotka eivät vastaa todellisuutta.

Oikeassa elämässä talouden kasvu syntyy ns. talouden sisäisesti. Kysyntä määrää talouden kasvun ja tuottavuus on riippuvainen kysynnästä. Kysynnän kasvu valjastaa yritysten tuotantolinjat ja teknologiat käyttöön, lisää tuottavuutta ja luo kannusteita tehokkaammille tavoille tuottaa hyödykkeitä. Nicholas Kaldor ja Anthony Thirlwall osoittivat tämän jo ajat sitten mutta jostain ihmeellisestä syystä löytyy vielä Vartiaisen kaltaisia ekonomisteja, jotka eivät tätä ymmärrä.

Kapitalismi on aidosti dynaaminen ja jatkuvasti muuttuva järjestelmä. Vartiaisen nollasummapelissä kapitalismi kuitenkin muuttuu staattiseksi järjestelmäksi, jossa kaikkien on tarkoitus hakea etua palkkatasoa heikentämällä. Käytännössä tämä suosii heikoimpia yrittäjiä ja heikentää kannusteita investoida uusiin toimintatapoihin.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

To 10.10.2013 @ 09:07

Anonyymi kirjoitti:
Todella kiinnostava keskustelu.
Mutta selvästikään työn hinta ei itsestään sitoudu työn tuottavuuteen. On paljonkin hyvin palkattuja töitä, joilla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan tuottavuutta; monet hallinnolliset virat ovat sellaisia, varsinkin EU-hallinnon puolella. Toisaalta on huonosti palkattuja töitä, jotka ovat ihmiskunnan kannalta ehdottoman välttämättömiä, ihan ensimmäiseksi mieleen tulevat kätilöt ja muu perusterveydenhoidon väki.
On myös niin, että jos talouden ja työllisyyden tasapainottaminen vie vaikkapa 5 tai 10 vuotta, sillä välin työttöminä ja tuottamattomina on paljon sellaista väkeä, jonka olisi yhteiskunnan kannalta katsottuna paljon tuottavampaa antaa tehdä työtään. Vaikkapa opettajien tai insinöörien pitäminen työttöminä vuosikausia on kallis tapa antaa talouden automaattisiksi oletettujen mekanismien toteutua. Varsinkin, elleivät ne sitten olekaan automaattisia.
Sillä kuten tiedämme, taloustiede, ja varsinkaan kansantaloustiede, ei ole mikään eksaksti tieteenala.

Totta, ja siksi asioiden hoitamisessa käytettävän keinovalikoiman pitäisi ilmeisesti olla isompi. Ja keskusteluakin teemasta tarvittaisiin enemmän.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

To 10.10.2013 @ 09:13

Lena kirjoitti:
Talouden kannalta kai työn tuottavuus on merkittävämpää kuin työvoiman määrä? Edellyttäen, tietenkin, että koko väestö elätetään, eikä ainoastaan niitä, jotka ovat töissä?
Jos taas ylläpidetään paljon sellaisia työpaikkoja, joiden palkalla ei pysty elättämään itseään (kuten vaikkapa Yhdysvalloissa), talouteen tulee pysyviä epävakauden lähteitä; ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia harmaasta taloudesta tai rikollisuudesta tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnan tuista.
Lisäksi ilmaantuu paljon sellaisia yrityksiä, jotka eivät tosiasiassa olekaan kannattavia, vaan jotka tuottavat tuotteita tai palveluita, vaikka niistä ei saa palvelun tuottamisen kustannuksia vastaavaa hintaa. Tällaiset yritykset saattavat myydä tuotteitaan hyvinkin halvalla, jos ne pystyvät pakottamaan yhteiskunnan osallistumaan palkkakuluihinsa (tukityöllistetyt tai muun sosiaaliturvan avulla töissä sinnittelevät työntekijät). Samalla tällaiset yritykset kilpailevat terveesti toimivia yrityksiä markkinoilta - tällä mekanismillahan vaikkapa bangladeshilaiset tuotteet syrjäyttävät esimerkiksi Suomessa kotimaisia tuotteita.

Mutta miten ratkaisisit tuon koko paletin? Miten järjestää järkevää, tuottavaa ja kohtuullisesti palkattua työtä kaikille? Kokonaiskysynnästä huolehtimista, mutta miten?

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

To 10.10.2013 @ 09:38

Barrett kirjoitti:
Oikeassa elämässä talouden kasvu syntyy ns. talouden sisäisesti. Kysyntä määrää talouden kasvun ja tuottavuus on riippuvainen kysynnästä. Kysynnän kasvu valjastaa yritysten tuotantolinjat ja teknologiat käyttöön, lisää tuottavuutta ja luo kannusteita tehokkaammille tavoille tuottaa hyödykkeitä. Nicholas Kaldor ja Anthony Thirlwall osoittivat tämän jo ajat sitten .

Siis ymmärsinkö oikein, että alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja heikentynyt kysyntä ei korjaannu välttämättä itsekseen.
Jos oletetaan, että euro-maiden väliset epätasapainot talouspolitiikkojen suhteen saadaan komission ohjauksella kutistumaan (ja voidaanko näin olettaa, kun kuitenkin elämme demokratioissa, joissa ihmiset äänestävät haluamastaan talouspolitiikan suunnasta), niin mikä sinusta olisi silloin järkevin tapa lisätä euro-alueella tai euro-maissa kokonaiskysyntää?
Siis mihin se kokonaiskysynnän lisäys pitäisi kohdentaa ja kenen. Ja jos niitä epätasapainoja ei saada kuriin, niin mitä sitten pitäisi tehdä? Homman vaikeuskerroin ilmeisesti lisääntyisi.

Einari (ei rekisteröitynyt)

Pe 11.10.2013 @ 12:33

Entäpä sitten, kun työtehtävien automatisointi ja siirtäminen asiakkaiden itsensä hoidettaviksi (kuten vaikkapa pankkisektorilla on tapahtunut) vähentää työpaikkojen määrää yhä lisää?
Jos pitää paikkansa, että puolet työpaikoista katoaa lähitulevaisuudessa, koska koneet suoriutuvat tehtävistä halvemmalla ja nopeammin, mitä ne loput ihmiset tekevät? Elätetäänkö heidät työttöminäkin? Vai keksitäänkö heille sosiaalisia tehtäviä, joista maksetaan palkkaa, tyyliin "Pesemme kaikki toistemme paitoja ja hoidamme kaikki toistemme lapsia ja terapoimme toinen toisiamme"?
Vai jaetaanko työ tasaisemmin, niin että ihmisille jää aikaa hoitaa omat lapsensa ja pestä omat paitansa, ja terapian tarvekin saattaa vähentyä?
Ja entäpä sitten, kun halpa energia loppuu? Palaammeko sittenkin vähemmän koneistamisen tielle esimerkiksi maataloudessa? Jos maataloustukiviidakko purettaisiin, suurin osa ihmisistä voisi vetäytyä takaisin maaseudulle viljelemään oman ruokansa ja rakentamaan omat talonsa ja kutomaan omat vaatteensa.
Maataloustuethan kehitettiin aikoinaan, jotta saataisiin viljelijät koneistamaan tuotantonsa ja saataisiin siten maaseudun väestö kaupunkeihin tehtaiden työvoimaksi. Nyt kunLena (ei rekisteröitynyt)

Ma 14.10.2013 @ 11:53

Maija Elonheimo/Brysselin kone][quote=Lena kirjoitti:
Mutta miten ratkaisisit tuon koko paletin? Miten järjestää järkevää, tuottavaa ja kohtuullisesti palkattua työtä kaikille? Kokonaiskysynnästä huolehtimista, mutta miten?

Niin, jos joka tapauksessa kaikki yhetiskunnan jäsenet on tarkoitus elättää, niin silloinhan on selvää, että tämä on mahdollista järjestää niinkin, että kaikille työhön kykeneville myös järjestetään järkeviä töitä. Ensinnäkin katsotaan kai, mitä tarpeellista voidaan kotimaassa järkevästi tuottaa, ja tuotetaan se myös; ja jaetaan siihen tarvittava työmäärä niin, että siihen osallistuville ihmisille tulee kohtuullinen työtaakka ja palkka, jolla voi elää. Ja sen jälkeen katsotaan, mitä täällä tuotettavaa voidaan myydä kannattavasti ulkomaille, ja jaetaan siihen tarvittava työmäärä loppujen ihmisten kesken, vai kuinka? Ja sen jälkeen vasta katsotaan, mitä on pakko tai mitä voidaan tuoda ulkomailta...

Sasu (ei rekisteröitynyt)

Ke 16.10.2013 @ 10:23

Ohjelmassa esiin tuli taas kerran sen tyyppinen väite, että EU pyrkisi pakottamaan ihmiset muuttamaan jopa toiseen maahan työn perässä. Ja jälleen kerran on kysyttävä, mikä EU:n elin, milloin ja missä olisi tehnyt tällaiseen viittaavan päätöksen. Entä miksi sama ilmiö esiintyy myös kaikkialla muualla, missä maaseutuväestön suuri osa näkyy pyrkivän kaikin keinoin kasvukeskuksiin (Kiinassa, Intiassa, Etelä-Amerikassa jne.), mutta EU:n on pitänyt erikseen ryhtyä tähän "pakottamaan"? Minusta tällainen EU:n demonisointi on sitä haihattelua, joka haittaa asiallista keskustelua.

Voi myös leikkiä ajatuksella vaihtoehtoisesta oman maamme historiasta: mitähän olisi tapahtunut, jos meidän suuret ikäluokat (joihin en itse kuulu) olisivat pureutuneet pientilojen turpeeseen eivätkä lähteneet opiskelu-ja työpaikkojen toivossa kasvukeskuksiin, Ruotsiin jne. Olisiko meillä ollut varaa 60- ja 70-luvuilla rakennettuun hyvinvointivaltioon? Vastausta tuskin tarvitsee pitkään miettiä.

No, valtio ratkaisi asian kytkemällä tuolloin työttömyysturvan työvelvoitteeseen, joka saattoi merkitä parakkityömaata jossain aivan toisessa päässä Suomea. Isänikin pääsi tätä autuutta maistamaan, enkä muista hänen paljon kehuneen työllisyystyömaitaan. Tämä siis jo noin 30 vuotta ennen kuin EU tuli pilaamaan auvoisen lintukotoelämämme.

Anonyymi (ei rekisteröitynyt)

Ti 22.10.2013 @ 13:21

Nykyaikaisten talousteorioiden ongelma on ilmeisesti se, että ne olettavat kansalaisten, kuluttajien ja yrittäjien käyttäytyvän jollain tapaa valistuneesti ja järkevästi. Tosiasiassa kuluttajat tekevät päätöksiään erittäin hatarien tietojen varassa ja hyvin lyhyen aikavälin etu mielessään.
Muutenhan ei ole selitettävissä vaikkapa se, että ihmiset ostelevat uusia autoja, joiden arvo romahtaa sillä hetkellä kuin vehje ajetaan ulos maahantuojan varastosta. Tai taloja, joiden kauppahinta vie valtaosan tuloista kymmenien vuosien ajan, mutta jotka homehtuvat parissa vuodessa asumiskelvottomiksi. Samoin yrittäjät palkkaavat pätevimpien ihmisten sijaan niitä, jotka todennäköisimmin ovat nöyriä ja avuttomia, koska siten yrittäjän ei tarvitse ponnistella vaikuttaakseen pätevältä työtekijöidensä silmissä ja saadakseen aikaan pitemmän aikavälin taloudellista tuottavuutta. Ja siksi myös luottamusmiehet ja hallintoviranomaiset voivat tukea yrityksiä, jotka ovat jo valmiiksi kannattamattomia ja jotka tuottavat suuria kustannuksia esimerkiksi ympäristön saastumisen tai kansalaisten terveydelle aiheutettujen haittojen muodossa, kuten vaikkapa loistoristeilijöitä alle tuotantokustannusten myyvät telakat tai kaivokset, joilla ei ole varaa asiallisiin prosesseihin ja turvajärjestelmiin.

Viljelijä (ei rekisteröitynyt)

Ti 22.10.2013 @ 15:44

Niin, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun teollistumisen myötä joka puolella maailmassa ryhdyttiin säätelemään maataloustuotantoa siten, että sen seurauksena maataloudessa ryhdyttiin käyttämään yhä enemmän konevoimaa. Konevoima teki suuren osan maataloustyöntekijöistä tarpeettomiksi. Maaseudun liikaväestö siirtyi kaupunkien teollisuuden halvaksi työvoimaksi. Vuosikymmenten mittaan kun maataloutta on tuettu ja säädelty yhä enemmän, yhä uusien tukien ehtoina ovat olleet koneistaminen ja tilakoon suurentaminen. Maataloustuet (ja myös kehitysmaille suunnattava ruoka-apu) takaavat kaupunkiväestölle halvat elintarvikkeet, mutta myös kaupunkien yrityksille halvan työvoiman. Jos maataloustukia ei olisi, ihmisten kannattaisi viljellä paljon suurempi osa ruuastaan itse, ja silloin joutavaa väestöä ei olisikaan saatavana teollisuuden tarpeisiin.

Nykyisinhän maailmassa ei enää ole lainkaan maita, missä maataloutta ei tuettaisi ja säädeltäisi, yleensä nimenomaan maatalouskoneita valmistavan ja maataloustuotteita jalostavan teollisuuden sekä kaupan ehdoilla.

Toisaalta samaa asiaa ajoivat jo ennen tukien keksimistä maatalousmaan omistussääntely - maaton ihminen ei saanut ennen eikä saa nykyisinkään viljellä maata, vaikka maa olisi käyttämätöntäkin. Maan läänityksinä tai muilla omistussuhteilla saanut ihminen voi päättää, kuka saa viljellä ruokaa. Ne, joilla ei ole omaa maata, joutuvat tietenkin ostamaan ruokansa maanomistajan kautta tai olemaan muuten riippuvaisia hänestä.

EU liittyy tähän siksi, että EU säätelee aivan huimaavan suurella organisaatiolla maataloutta ja ruuan tuotantoa ja kauppaa. Puolet EU:n budjetista taitaa nykyisinkin kulua juuri tähän?

Rea Peltola (ei rekisteröitynyt)

Pe 25.10.2013 @ 07:19

Pitäisikö ryhtyä vihdoin laskemaan nettokansantuotetta? Sen kriteereinä kai pitäisi olla se, kuinka hyvin ihminen pystyy hoitamaan perustarpeensa, kuten puhtaan veden ja terveellisen ruuan, kohtuullisen asunnon ja tarpeellisen vaatetuksen, kuinka hyvänä hänen terveytensä pysyy ja kuinka ystävällisissä väleissä hän voi olla muiden ihmistenRea Peltola (ei rekisteröitynyt)

Pe 25.10.2013 @ 07:22

Taloustieteilijöiden nettokansantuotetta ei tosin lasketa noin, mutta ehkä kannattaisi?

Barrett (ei rekisteröitynyt)

La 26.10.2013 @ 09:26

Maija Elonheimo/Brysselin kone kirjoitti:
Barrett kirjoitti:
Oikeassa elämässä talouden kasvu syntyy ns. talouden sisäisesti. Kysyntä määrää talouden kasvun ja tuottavuus on riippuvainen kysynnästä. Kysynnän kasvu valjastaa yritysten tuotantolinjat ja teknologiat käyttöön, lisää tuottavuutta ja luo kannusteita tehokkaammille tavoille tuottaa hyödykkeitä. Nicholas Kaldor ja Anthony Thirlwall osoittivat tämän jo ajat sitten .
Siis ymmärsinkö oikein, että alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja heikentynyt kysyntä ei korjaannu välttämättä itsekseen.
Jos oletetaan, että euro-maiden väliset epätasapainot talouspolitiikkojen suhteen saadaan komission ohjauksella kutistumaan (ja voidaanko näin olettaa, kun kuitenkin elämme demokratioissa, joissa ihmiset äänestävät haluamastaan talouspolitiikan suunnasta), niin mikä sinusta olisi silloin järkevin tapa lisätä euro-alueella tai euro-maissa kokonaiskysyntää?
Siis mihin se kokonaiskysynnän lisäys pitäisi kohdentaa ja kenen. Ja jos niitä epätasapainoja ei saada kuriin, niin mitä sitten pitäisi tehdä? Homman vaikeuskerroin ilmeisesti lisääntyisi.

Pahoitteluni vastauksen viivästymisestä.

Alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja supistavat voittomahdollisuuksia tarjoavia markkinoita. Samallahan tämä heikentää myös markkinoita muiden valtioiden tuotteille ja palveluille. Oleellisin juttu olisi, että kaikkialla nostetaan palkkoja samaa tahtia tuottavuuden kasvun kanssa. Kaikissa länsimaissa palkat ovat ainakin 20 vuotta jääneet pahasti jälkeen tuottavuuden kasvusta. Tätä ostovoiman puuttumista on paikattu yksityisen sektorin velkaantumisella tuhoisin seurauksin.

Kysyntä kannattaisi kohdentaa sellaisille aloille, joiden odotetaan tulevaisuudessa olevan tärkeimpiä. Cleantech ja bioteknologia ovat ainakin niitä, missä nykyiset markkinat ovat vielä varsin pienet verrattuna siihen, mitä ne ovat tulevaisuudessa. Nyt kannattaisi alkaa aktiivisesti luomaan näitä markkinoita yksityisille yrityksille mutta nämä firmat eivät itse voi luoda omia markkinoitaan. Täytyy olla voitto-odotuksia, joita voidaan rohkaista luomalla julkista kysyntää näiden alojen tuotteille. Julkinen sektori voi aivan hyvin toimia asiakkaana ja investoijana. Esimerkiksi USA:ssa valtio oli alunperin ainoa "luksusasiakas" tai "viimekätinen asiakas" tietokoneille ja vasta tämän jälkeen tuotteiden hinnat alkoivat laskea ja syntyivät laajat markkinat alalle. Euroopassa meillä olisi Euroopan investointipankki, jota vaikkapa EKP voisi luotottaa ellei ideologia estäisi tätä.

Euroalueen epätasapanoihin ratkaisu olisi joko aito liittovaltio tai sitten Lauri Holapankin aikaisemmin ehdottama valuuttaunioni, jossa sanktioitaisiin liian suuret yli- ja alijäämät.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

Ma 28.10.2013 @ 13:04

Rea Peltola kirjoitti:
Taloustieteilijöiden nettokansantuotetta ei tosin lasketa noin, mutta ehkä kannattaisi?

Sille asialle pitäisi ilmeisesti keksiä oma nimi.

Maija Elonheimo... (ei rekisteröitynyt)

Ma 28.10.2013 @ 13:22

Barrett][quote=Maija Elonheimo/Brysselin kone][quote=Barrett kirjoitti:
Alhaiset palkat heikentävät kysyntää sisämarkkinoilla ja supistavat voittomahdollisuuksia tarjoavia markkinoita. Samallahan tämä heikentää myös markkinoita muiden valtioiden tuotteille ja palveluille. Oleellisin juttu olisi, että kaikkialla nostetaan palkkoja samaa tahtia tuottavuuden kasvun kanssa. Kaikissa länsimaissa palkat ovat ainakin 20 vuotta jääneet pahasti jälkeen tuottavuuden kasvusta. Tätä ostovoiman puuttumista on paikattu yksityisen sektorin velkaantumisella tuhoisin seurauksin.
Kysyntä kannattaisi kohdentaa sellaisille aloille, joiden odotetaan tulevaisuudessa olevan tärkeimpiä. Cleantech ja bioteknologia ovat ainakin niitä, missä nykyiset markkinat ovat vielä varsin pienet verrattuna siihen, mitä ne ovat tulevaisuudessa. Nyt kannattaisi alkaa aktiivisesti luomaan näitä markkinoita yksityisille yrityksille mutta nämä firmat eivät itse voi luoda omia markkinoitaan. Täytyy olla voitto-odotuksia, joita voidaan rohkaista luomalla julkista kysyntää näiden alojen tuotteille. Julkinen sektori voi aivan hyvin toimia asiakkaana ja investoijana. Esimerkiksi USA:ssa valtio oli alunperin ainoa "luksusasiakas" tai "viimekätinen asiakas" tietokoneille ja vasta tämän jälkeen tuotteiden hinnat alkoivat laskea ja syntyivät laajat markkinat alalle. Euroopassa meillä olisi Euroopan investointipankki, jota vaikkapa EKP voisi luotottaa ellei ideologia estäisi tätä.
Euroalueen epätasapanoihin ratkaisu olisi joko aito liittovaltio tai sitten Lauri Holapankin aikaisemmin ehdottama valuuttaunioni, jossa sanktioitaisiin liian suuret yli- ja alijäämät.

Kiitos. Tämä vaikuttaa loogiselta.

Rea Peltola (ei rekisteröitynyt)

Ti 29.10.2013 @ 15:45

Maija Elonheimo/Brysselin kone kirjoitti:
Rea Peltola kirjoitti:
Taloustieteilijöiden nettokansantuotetta ei tosin lasketa noin, mutta ehkä kannattaisi?
Sille asialle pitäisi ilmeisesti keksiä oma nimi.

On itse asiassa outoa, että siitä ei puhuta enemmän? Miksei sillä ole omaa nimeä, vai onko sittenkin?

Lainaus

EU ja talouden lait

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 09 Oct 2013 07:46:31 +0000

Erilaisia talouden ohjauksen keinoja on käytettävissä EMU-maissakin, vaikkakaan ei niin paljon, kuin niillä mailla, joilla on oma keskuspankki ja valuutta.

Ongelmana on myös se, että jos töitä löytyy, niin minkä pisteen jälkeen työttömyyden aleneminen aiheuttaa lisää inflaatiota. Pyritäänkö meillä ylipäänsä täystyöllisyyteen?

Lainaus

EU ja pientä säätöä

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 05 Jun 2013 04:01:40 +0000

Valtiotieteen tohtori, keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen oli aikoinaan sitä mieltä, että Suomen ei olisi pitänyt liittyä EU:hun, eikä EMU:un.

Nyt kun niissä molemmissa kuitenkin ollaan, niin niiden aiheuttamia haittoja Suomelle voisi pienentää jos EU:n rakenteita saataisiin muokattua.

Esimerkiksi EMU:un voitaisiin muodostaa kovempi muutaman maan ydin, jota esim. hyväksyisivät keskinäiset velkabondit.

Lisäksi EU:n harrastamaa politiikkaa pitää Väyrysen mukaan muuttaa.

Tältä hetkellä politiikka suosii hänestä liikaa Federalisaation lujenemista ja keskittymistä ylipäänsä.

Myös maatalouspolitiikkaa ja rakennepolitiikkaa pitäisi voida harjoittaa ilman rahan kierrätystä Brysselin kautta ja niitäkin pitäisi saada enemmän ohjattua Suomen keskustan ideologiaa vastaaviksi.

Tähän taas auttaisi, jos Suomen Keskusta alkaisi kerätä yhteiskumppaneita eri EU-maista kehittääkseen uutta poliittista ryhmää, "Euroopan keskustaa" Euroopan parlamenttiin ja eroaisi Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmästä ALDE:sta, johon se tällä hetkellä kuuluu. Sääntöjen mukaan uuteen ryhmään pitää saada vähintään 25 jäsentä vähintään seitsemästä eri maasta .

Lainaus

Euron vaikutus

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 08 May 2013 03:50:25 +0000

Sekä Suomi että Ruotsi ovat EU:n jäseniä, mutta Ruotsi ei ole ottanut käyttöönsä euroa. Kumpi on siis tehnyt järkevämmän valinnan? Vertailu on hyvin mielenkiintoinen Aalto-yliopiston taloustieteen professori Sixten Korkmanin mielestä, koska nämä maat ovat rakenteeltaan niin samanlaisia.
”Harvoin tullaan näin lähelle laboratoriokoetta taloustieteessä, että voidaan katsoa, että kuin siinä nyt sitten kävi, kuka teki paremman valinnan. Ja voi todeta, että jos mennään tuonne 2011 puoliväliin, niin kehitys oli siihen asti ollut, siis runsaan kymmenen vuoden aikana, rahaliiton olemassaolon aikana, aivan identtinen. Jokseenkin niin samanlainen Suomessa ja Ruotsissa, että on vaikea löytää mitään eroja. Mikä siis perustelee näkemystä, että rahaliittoa on turha sen enempää kehua kuin kirotakaan.”
Mutta entä nyt talouskriisin aikaan? Ja miltä tilanne näyttää jatkossa?

Lainaus