Blogit - Valko-Venäjä

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 1/10, Valko-Venäjä

Matti Rämö — Fri, 16 Aug 2013 20:03:45 +0000

Kesän Istanbulin-reissulla oli mukana ensi kertaa myös videokamera. Ensimmäinen viikko Baltian läpi hurahti kevätlaitumelle päässeen lehmän hurmoksessa, enkä ehtinyt perehtyä outoon laitteeseen. Tämän vuoksi videokertomus alkaa vasta Valko-Venäjän Minskistä. Raakamateriaalia kertyi lopulta niin runsaasti, että sen kahlaamiseen on mennyt aikaa varsinkin lievien tekno-ongelmien raahautuessa mukana, minkä vuoksi videoiden julkaisu alkaa vähän viiveellä.

Blogissa videosarjan osat ovat Valko-Venäjä; Kiova; Ukraina; Transnistria & Moldova; Odessa; Mustameri & Georgia; Turkki: Mustanmeren rannikko; Turkki: vuoristoinen sisämaa; Istanbul; Kaasua Taksimilla.

Videot ilmestyvät myös Yle Areenaan noin 50-osaisena klippisarjana Polkupyörällä Istanbuliin osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin.

Minskissä on matkan ensimmäinen lepopäivä 3.6. Kaupunkivaellus kulkee puistikon kautta Pyhän Eufrosinian kirkolle.

Pyhän Eufrosinian kirkolta poljen avaran pääkadun kevyessä ruuhkassa Kalvariskaja ulizan ja Pushkina prospektin risteykseen.

Ensimmäinen Minskin jälkeinen maastoyö on vierähtänyt pellonreunassa Rudzenskin liepeillä 50 km Valko-Venäjän pääkaupungista kaakkoon. Karavaani nytkähtää pellolta radanvarsitaajamaan, jossa tehdään radan huoltotöitä.

Tämän sarjan neljäs klippi on rajan ylityksen jälkeen jo Ukrainan puolelta. Leiri on pellonreunassa lähellä Tshernogivin kaupunkia 50 kilometriä Tshernobylin itäpuolella. Leiriaamu ei ole yksinäinen, sillä saan seurakseni pienen sammakon, joka asettuu ajohanskalle viettämään laatuaikaa.

------------------------

Lauantaina 24.8. klo 13 Lahden pääkirjaston auditoriossa on seuraava esiintyminen, ja aiheena ovat retkipyöräily ja siitä kirjoittaminen, otsikko on Polkupyörällä maailmalla.

Lainaus

Polkupyörällä Istanbuliin: matkakuvia osa 1/3

Matti Rämö — Fri, 12 Jul 2013 16:14:10 +0000

Reissu alkaa hurjan innostuksen vauhdittamana, mikä aiheuttaa mm. kartanluvun summittaisuutta. Ja kun ajatuksena on polkea pikkuteitä Baltian läpi, niin ihan aina intuitio ei vie oikealle tielle. Muutaman ison lätäkön rytmittämä metsäniittyura heti Sakun eteläpuolella ei kuulunut alkuperäiseen ajosuunnitelmaan, mutta pikku eksymiset ovat retkeilyn suola.

Haikarat kuuluvat Baltian kesään.

Soomaan kansallispuiston suomaisemaa Pärnujoen eteläpuolella.

Keväisin tulvavesi on korkealla Soomaassa.

Hylätty kyläkauppa Viron ja Latvian rajan pinnassa.

Latviassa aivan pikkuteiden varsilta voi löytyä yllättävän hienoja rakennuksia.

Pikkutiet ovat Virossa pääsääntöisesti hyvinkin ajokelpoisia, mutta Latviassa pikkuteiden kunto saattaa olla kovin vaihteleva. En uskalla arvata, kuinka moneen kertaan tämän tien asfalttipintaa on paikkailtu vuosien varrella.

Saksalais- ja venäläissotilaiden hautapaikka ensimmäisen maailmansodan vuosilta Etelä-Latviassa.

Maalaismaisemaa Pohjois-Liettuasta.

Liettuan ja Valko-Venäjän rajalla on monen kilometrin rekkajono.

Valko-Venäjä on roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon kohtaamisvyöhykettä. Katolisen kirkon sunnuntaimessu on juuri päättynyt Azmanissa maan länsiosissa lähellä Liettuan rajaa.

Pääkaupungissa Minskissä ortodoksinen vaikutus on selvästi vahvempaa.

Minskiläisen metroaseman edustalla on pieni improvisoitu tori.

Kielletyn valkovenäjänkielisen koulun symbolipatsas. Tulevaisuus on makaavien sotilaiden saappaiden päällä. Venäläismieliset ovat onnistuneet kaappaamaan vallan monopolin monikansallisessa maassa, eikä valkovenäläistä kulttuuria arvosteta. Minskissä jo valkovenäjän kielen käyttö on pienimuotoinen poliittinen kannanotto, valkovenäjää puhutaan enemmän maaseudulla.

Minskin "Kehä kolmosella" liikenne on paikoin kovin hektistä.

Linja-autopysäkit ovat Valko-Venäjällä usein kauniita ja viimeisteltyjä, myös syrjäisemmillä teillä.

Valko-Venäjällä reittini kulki parinsadan kilometrin verran suuren tietyömaan kupeessa. Myös yksi leiripaikka pellonreunassa sattui työmaavallin viereen. Ensin maanmittaajat aloittivat päivänsä kymmenen metrin päässä, sitten alkoi soran siirto.

Kyrillisten aakkosten tunteminen helpottaa suunnistusta.

Värien iloinen käyttö piristää kylämaisemaa.

Suuren Dneprjoen rönsyilyä pääuoman ulkopuolella.

Gomelin alueen poliisiyksikkö tervehtii kaupunkiin saapujia Valko-Venäjän kaakkoisosassa lähellä Ukrainan rajaa.

Matkakuvia osa 2/3: Ukraina, Transnistria ja Moldova

Matkakuvia osa 3/3: Georgia ja Turkki

Lainaus

Polkupyörällä Istanbuliin: puoli viikkoa lähtöön

Matti Rämö — Thu, 23 May 2013 22:20:56 +0000

Lähtö lähestyy, ja kotona kaaos kasvaa. Lattialle on kertynyt epämääräisten muovipussien parvia, joista pitäisi ponnahtaa esiin jalostunut lajitelma tarvikkeita arjen selviytymiseen kuuden viikon vaellukselle. Pakkaamisen sumea improvisaatio yllättää joka kerta, vaikka esineistön perusjoukko on jo kasassa vuoden takaiselta vaellukselta. Silti kaappien pöyhimiseen kuluu aikaa. Pakkaamista leimaa myös vääntö siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Ja jokaisen matkan päätteeksi olen havainnut, että mukana on ollut jotain, jonka tärkein funktio on ollut mielenrauhan ylläpito, ei todellinen tarve. Ajatukseni on, että on parempi raahata mukana vähän ylimääräistä kuormaa kuin hukata reissussa aikaa uusien hankintojen etsimiseen. Aikatauluni ovat useimmiten suht tiukkoja, ja eteenpäin pitäisi päästä sujuvasti. Asetelma juontuu lomapäivien rajallisuudesta sekä siitä, että suunnitteluvaiheessa keksin aina kuitenkin yhden mielenkiintoisen mutkan lisää reittiin.

Matkavalmistelut ovat edenneet poimuilevasti. Turkish Airlines on varmistanut, että paluulennolla on tilaa pyörälleni. Valko-Venäjän viisumikin on järjestynyt, mikä vaati hieman oletettua enemmän ponnisteluja. Viisumia varten jouduin lunastamaan majoituksen koko matkan ajaksi. Tosin siirtymiä varten viisumiajan alussa ja lopussa on yksi ylimääräinen päivä. Majoitus on varattu Minskiin, vaikken siellä tulekaan pysymään koko varausaikaa, eli käytännössä tulen maksamaan siitä, että saan ”oikeuden” puskatelttailuun matkan varrella. Onneksi hotellien varausruuhkan vuoksi venäläinen matkatoimisto tarjosi myös halvempaa hostelliyöpymistä. Minskissä majapaikka sitten rekisteröi minut, eikä sen takia tarvitse erikseen ilmoittautua poliisille maahan saapuneeksi. Optimistina oletan, ettei maasta poistuessa tule ongelmia majapaikkakäsitteen venymisestä. Ylimääräisenä ongelmana saattaa olla se, ettei rajanylityspaikalla välttämättä pääsee rajan yli pyörällä. Ongelman voinee tarvittaessa ratkaista liftaamalla. Toivottavasti draaman kaarta ei kerry liikaa mahdollista tulevaa kirjaa varten.

Täyshuollettua pyörää olen ajanut sisään 800 kilometrin verran. Peräkkäisinä viikonloppuina polkaisin Porvooseen ja takaisin, jotta sain tuntumaa yli sadan kilometrin päiviin. 7-8 tuntia satulassa/päivä on hieman eri asia kuin arkisempi 3-4 tuntia, ja toinen kerta sujuikin selvästi ilmavammin, vaikka reitti oli pidempi ja kumpuilevampi. Siirtyminen talvivaatetuksesta kesäasuun on vaatinut myös testailua, sillä reissussa rähjääntyneitä vaatekappaleita on ehtinyt kertyä uusittavaksi tavanomaista enemmän, mm. housut ja kengät. 8 vuotta vanha ajotakkikin alkaa olla lähellä taipaleensa päätöstä, mutta uskaltaudun sillä vielä matkaan, koska kakkostakki lähtee tavanomaisesti mukaan, eli ajotakin hajoaminen ei olisi liian paha tappio. (Olisin jo aikaa sitten hankkinut uuden samanlaisen ajotakin, mutta mainio malli on poistunut markkinoilta, niin kuin usein hyvät tuotteet katoavat pakonomaisen uudistus- ja kehitysvimman pyörteissä).

Matkareitti on täsmentynyt. Baltian läpi on tarkoitus seurailla pikkuteitä, mutta kuitenkin suhteellisen suoraan kohti Vilnaa. Valko-Venäjän läpiajoon tuskin tulee paljoa improvisoituja osuuksia, Kiova–Odessa-välille löytynee joitakin rinnakkaispätkiä, ettei ihan koko matkaa tarvitse körötellä isoilla valtaväylillä. Ja siten Odessassa selviää, kuinka realistista on tai ei ole hankkia nopeasti lauttalippu Mustanmeren poikki Georgiaan.

Ajatus Kaukasuksen-mutkasta kiehtoo suunnattomasti, ja olen jo ehtinyt fantasioida myös erilaisia lyhyitä vuoristo-osuuksia, sillä Kaukasuksen vuoret ovat maantieteilijälle pieni pyhiinvaelluskohde, ei ihan niin ihmeellinen kuin esimerkiksi Islanti, mutta kuitenkin vahva tutkailualue, sillä Kaukasus on kuuluisa aivan ainutlaatuisista ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeistään, joiden rikas kirjo ahtautuu suppealle alueelle nopeasti muuttuvien erilaisten ympäristöjen jatkumoksi. Kaukasukselle pitäisikin mennä ajan kanssa. Alue on kuitenkin niin kiihkeän poliittisen turbulenssin kourissa, sitä se on ollut jo muutaman vuosituhannen, että liikkuminen maasta toiseen on lievästi sanoen vaikeaa. Ehdin jo pohtia vahvaa symbolista vaellusta Raamatun vedenpaisumuksesta tutun Araratvuoren seuduille Jerevanin lähelle Turkin ja Armenian rajaseudulle, mutta sitten Istanbulissa opiskeleva tyttäreni ehti huomauttaa, ettei Armenian ja Turkin välinen raja ole ollenkaan. auki. Maiden välejä hiertää vuosien 1915-1923 armenialaisten kansanmurha osmanien valtakunnassa. Nyky-Turkkikin haluaa järjestelmällisesti yhä kieltää tragedian, jonka suuruusluokka on lähellä natsisaksan juutalaismurhia. Kaukasus on poikkeuksellisen vaikeaa seutua monessa suhteessa.

Mutta ellei haaveeni Georgia-lautasta toteudu, niin myös reitillä Mustanmeren länsirannalla riittää mielenkiintoisia seutuja. Niin tai näin matkakuume on jo ponnahtanut aika akuutteihin arvoihin. Ennen lähtöä on vielä tiedossa vierailu 25.5. lauantain Aamu-tv:ssä noin klo 9.40, minkä jälkeen karavaanini suuntaa Kaisaniemeen. Siellä päivystän Maailma kylässä -järjestöteltassa Helsingin Polkupyöräilijöiden (HePo) ständillä, jonka osoite on isossa teltassa B178. Ajatus on tuoda myös matkapyörä näytille. Rautatientorin Amazon-lavalla olen äänessä klo 15.40. Sunnuntaina vähintäänkin käväisen järjestöteltassa, ehkä olen siellä koko päivän. Tämä riippuu pakkaamisen vaiheesta. Lähtö on maanantaiaamuna Tallinnan-lautalla.

25.5. Tunnelmia HePon ständiltä ja Aamu-tv-vierailu (alkaa kohdasta 37.18, nähtävissä 24.6. saakka)

Istanbul-polkaisua voi seurata Teksti-TV:n kuntoliikuntasivuilta: hakemisto on sivulla 830, sivulla 835 on lyhyt tausta matkalle sekä ttv-grafiikalla askarreltu kartta, sivulle 836 kertyy 2-3 tekstiviestiä viikossa tien päältä. Tämä blogisivu päivittynee epäsäännöllisen säännöllisesti 3-6 kertaa 6 viikon matkan aikana.

9.6. alkaa Yle Puheessa Polkupyörällä Intiassa: lehmiä, jumalia ja maantiepölyä –äänikirjan luenta. Puolen tunnin jaksoihin niputetut kymmenminuuttiset kuullaan sunnuntaiaamuisin klo 8.05. Jaksojen jälkeen ne ilmestyvät Yle Areenaan, jossa on jo kuunneltavissa ja ladattavissa ensimmäinen matkakirjani Rengasrikkoja Saharassa. Teksti-TV-sivuilla 837-839 on lisäinfoa, mm. vuoden 2008 Intia-polkaisun yhteenveto ja kartta sekä kootusti matkan tekstiviestit tien päältä. Yle Areenasta löytyy myös Yle Puheen 14.5.-pyöräilyilta, jossa Marko Miettinen jututtaa allekirjoittanutta sekä luontotoimittaja Mikko Peltsi Peltolaa.

Lainaus