Blogit - demokratia

Mitä teemme demokratialle?

Juhana Säilynoja — Mon, 08 Sep 2014 10:41:47 +0000

Mietin pitkään, että laittaisinko tämän kirjoituksen otsikon viimeisen sanan muotoon demokratialle vai demokratialla. Mietin mikä valtava valta on kysymyksellä, jossa kyseenalaistetaan demokratian arvo.

Demokratia eli kansanvalta on sanana ja käsitteenä niin itsestään selvästi hyvä, että sen kyseenalaistaminen samalla kiihottaa ja ujostuttaa. Vai onko kansanvalta vain pelkästään itsestään selvä? Melkein jokavuotinen äänestäminen saattaa tuntua enemmän rasitteelta kuin vaikuttamisen juhlalta.

Vuonna 1994 June Zondi iloitsi. Hänestä tuntui suurenmoiselta päästä äänestämään ensi kertaa vapaissa vaaleissa Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon jälkeen. Tieto siitä, että minulla on ääni ja sillä äänellä on yhtäläinen valta kaikkien muiden kanssa, on demokratian jalkakivi.

Mutta toimiiko suomalainen edustuksellinen demokratia näin? Kansaa enemmän valtaa on tietenkin sen käyttäjillä, jolloin kysymykseen tulee, edustavatko vallankäyttäjät kansaa. Tätä kysymystä jäin pohtimaan useaksi illaksi sen jälkeen, kun olin koostanut Elävän arkiston artikkelin kansalaisaloitteesta. Varsinkin lakivaliokunnan puheenjohtajan Anne Holmlundin pohdinta kansalaisaloitelaista jäi kummittelemaan päähäni.

Hän mietti maaliskuussa 2013 Aamulehdessä, että pitäisi poliittisesti arvioida, onko kansalaisaloitteella ollut tarkoitus luoda lainsäädännön ohituskaista. Tämä kysymys on luultavasti tarkoitettu pohdinnaksi kansalaisaloitelain valmiudesta, mutta se paljastaa kaksi mielenkiintoista asiaa. Suoralla demokratialla, jonka ainoa, vaikkakin vähäinen, työkalu kansalaisaloite on, löytyy vastustajia politiikan ytimestä. Vaikka pohdinta voidaan tulkita myös poliitikon oman vallan suojelemiseksi, kertoo se ehkä enemmän siitä, että suomalainen poliittinen järjestelmä ei tue suoraa demokratiaa, eli suomalainen valtarakenne vie päättämistä kauemmas kansasta.

Holmlundin toinen huoli oli, että kansalaisaloitteiden kautta voi ministeriöiden lainvalmistelijat joutua käyttämään aikaa hankkeisiin, jotka ovat jopa hallitusohjelman vastaisia. Tämä ajattelu viittaa, että hallituksen tahto on preferenssijonossa rankattu tärkeämmäksi kuin kansan. Toteutuuko kansanvalta?

Samana vuonna 2013 eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen kommentoi kansalaisaloitteita, että eduskunnan ei tarvitse riippumattomana ottaa käsittelyynsä mitään, mitä se ei tahdo. Tämä taas korosti eduskunnan eli kansanedustajien riippumattomuutta kansasta. Millaista kansaa he edustavat, mikäli he ovat täysin siitä riippumattomia?

Suora demokratia ei voi toimia kaikessa päätöksenteossa, mutta mikäli kansaa ei kuulla, ei pelkkä edustuksellisuus riitä. Suomalaisen demokratian kriisi on pitkään ollut kansalaisten tunne siitä, että omilla teoilla ei ole väliä, että kansalla ei ole valtaa. Päättäjät, kun kerran olette tällaisen hienon mahdollisuuden demokratialla kansalaisaloitelailla luoneet, älkää antako institutionalismin ja totuttujen tapojen tappaa sitä.

Kansanvallassa valta kuuluu kansalle.

Ajatuksia, palautetta ja muita viestejä voit lähettää toimittajalle Twitterissä @Sailynoja

Lainaus

Unkari EU:n jäsenmaana

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 23 Apr 2014 07:46:07 +0000

Unkarin poliittinen kehitys on etenkin demokratian kannalta viime vuosina ollut huolestuttavaa. Vaikka maassa onkin parlamentti ja vaaleja käydään, niin demokraattinen poliittisten päätösten teko ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Yhden puolueen, viime vaaleissakin pari viikkoa sitten voittaneen Fidesz-puolueen ja siis myös pääministeri Viktor Orbanin valta on iso. Uuden vaalialain myötä, vaikka joku puolue saakin vain alle puolet äänistä, se voi saada 2/3-osaa* parlamenttipaikoista, jolloin sen ei tarvitse harjoittaa mistään asiasta poliittista keskustelua opposition kanssa. Viime vuonna parlamentti hyväksyikin perustuslain muutoksen, jonka sanottiin rikkovan demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Mutta olisiko EU:n pitänyt puuttua tilanteeseen sanktioin. Ja jos olisi, niin missä vaiheessa.

Unkari liittyi EU:n jäseneksi vuonna 2004. Olisiko EU:n pitänyt hyväksyä Unkari jäsenekseen viivyttelemättä aiemmin silloin kun EU-innostus oli siellä vielä suurimmillaan ja luottaa, että innostus demokratiaan olisi myös johtanut parempaan demokratiakehitykseen. Vai olisiko pitänyt odottaa vielä kymmenen vuotta, ja miettiä sitten asiaa uudelleen.

Kiinnostava kysymys on myös se, että onko mahdollista, että mikäli EU ei puutu Unkarin tilanteeseen, samanlaista kehitystä tulee tapahtumaan myös muissa EU-maissa.

Unkarin tilanteesta EU-maana kertoo vanhempi tutkija Katalin Miklóssy Aleksanteri-instituutista.

*Muokattu 28.4. klo 20.05. 3/4-osaa korjattu 2/3-osaksi.

Lainaus

EU:n kehitys

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 12 Feb 2014 07:44:32 +0000

Miten demokraattista on EU:n päätöksenteko? Velkakriisin pahimpaan aikaan ainakin ongelmia oli. Entä EU:ssa harjoitettava talouspolitiikka. Onko nykyisin harjoitettavalle politiikalle vaihtoehtoja. Jos on, niin pohditaanko niitä avoimesti? Ja miten demokraattista oli se päätös, kun maat sitoutuivat jatkossa keskipitkällä aikavälillä 0,5% rakenteellisiin alijäämiin? Pitäisikö meidän laskea se hinta, mikä eurosta erosta Suomelle koituisi, että voisimme puhua tästäkin aiheesta kaikki yhdessä faktojen pohjalta.

Entä EU:n ulkosuhteet. Miten iso ongelma se on EU:n toimintakyvylle, että eri jäsenmaat haluavat esiintyä ulkosuhteissa itsenäisinä? Miltä Ukrainan tilanne nyt vaikuttaa. Ja miltä vaikuttavat EU:n ja USA:n väliset vapaakauppaneuvottelut.

Ohjelmassa on haastateltavana ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Lainaus

Matkalla liittovaltioon - haastateltavana emeritusmeppi Esko Seppänen.

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 18 Sep 2013 07:20:42 +0000

Koko EU on emeritusmeppi Esko Seppäsen mielestä eliitin projekti ja toimii epädemokraattisesti.

EMU:n vastustajanakin tunnettu Esko Seppänen on kuitenkin sitä mieltä, että Suomen ei kannata lähteä yksin pois EMU:sta, vaikka siihen liittyminen oli hänestä virhe.
Ja vaikka hän onkin mielestään laillisuuden kannattaja, niin nyt ollaan hänen mukaansa siinä pisteessä, että EKP:n kannattaisi rikkoa sääntöjä, ja alkaa lainoittaa suoraan valtioita. Lisäksi sen kannattaisi löysentää inflaatiotavoitettaan.

Lisäksi koko EU tuntuu olevan matkalla kohti yhä syvenevää federalismia, ainakin mikäli se parlamentaarikoista on kiinni.

Mutta mikä merkitys EU:n tulevalle kehitykselle on piakkoin käytävillä Saksan vaaleilla.

Lainaus

EU:n ja sen jäsenvaltioiden väliset vallan rajat.

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 06 Feb 2013 07:37:47 +0000

EU määrittää meidän lainsäädäntövaltaamme ja tuomiovaltaamme. Periaatteessahan EU:n direktiivit ja asetukset vetävät pitemmän korren, jos ne ovat ristiriidassa meidän omien lakiemme kanssa. Siis jopa silloinkin kun kyseessä on meidän perustuslakimme.

Eurokriisin myötä EU on hivuttautunut sisään myös jäsenmaidensa budjettivallan käyttöön. Nimenomaan talouskriisin hoidossa on herätty kysymään, mitkä ovat ja tulevat lopulta olemaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden vallankäytön rajat.
Haastateltavana Brysselin koneessa on valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta. Ohjelman toimittaa Maija Elonheimo.

Lainaus

Varo avoimuuspesua ja näennäisosallistamista

Tuija Aalto — Tue, 21 Feb 2012 09:23:15 +0000

Osallistu nyt! Vain vastaamalla voit vaikuttaa! Näinhän meitä houkutellaan antamaan näkemyksemme milloin mistäkin asiasta. Valitettavan usein jää tunne, että edes vastaamalla ei voi vaikuttaa. Osallistaminen ei aina tapahdu hankkeen kannalta ihanteellisessa vaiheessa vaan liian myöhään.

Kirjotimme verkossa joukolla viikko pari sitten ohjetta kuntapäättäjille kuntalaisten kuulemiseen. Akuuttina tarpeena valtiovarainministeriön suunnitelmat kuntauudistukseksi ja nopea aikataulu antaa lausuntoja. Oheen tiivistetty avoimen ryhmätyön aikaansaannokset.

Huomaa erityisesti sivulla 8. Odotusten hallinta

Varmista, ettei olla tekemässä "avoimuuspesua”
Kerro, mihin osallistumisella on vaikutusta
Pohdi, miten vaikutus saadaan näkymään
Jos asioita kysytään mielenkiinnosta tai ajatusleikkinä, niin varo jättämästä mielikuvaa, että asia on jo vireillä

Millaisia kokemuksia sinulla on osallistamisesta tai "osallistetuksi" tulemisesta? Oletko houkuteltavissa mukaan talkoisiin? Millainen pyyntö tai lupaus sulattaa sydämesi?

Lainaus

Isoveli kalvaa

Riku Siivonen, kirjoittaja — Wed, 01 Dec 2010 12:04:27 +0000

Pelko liittyi etenkin uusiin tietoverkkoihin. Pelättiin, että kohta kaikilla pitää olla sirut ihon alla, jotta valtio pääsee valvomaan. Tai joku.

Mutta sittenhän kävi niin, että me kuljetamme siruja vapaaehtoisesti mukanamme. Kerromme missä olemme, mitä teemme ja kenen kanssa. Tässä viime vuosien sosiaalisen median huumassa se valvonta-aspekti on jotenkin unohtunut. Niin on aika monelta muultakin. Ei näy juttuja mediassa. Enemmän ollaan huolissaan siitä, mitä bitteinä sanottuja tyhmyyksiä työnantajat voivat löytää jälkikäteenkin.

Muuten edistysmieliset ovat lähinnä sitä mieltä, että uusi teknologia mahdollistaa yhä laajemman demokratian ja tiedon jakamisen. Kyllä, mutta onko tulevaisuuden verkko kovin demokraattinen? Jo nyt operaattorit ja hakukoneet ohjailevat tuloksia yhteistyökumppaneidensa mukaan: et näe kaikkea sitä mitä on. Jo nyt valtiot kontrolloivat tietoliikennettä. (Mutta ei tilanne niin paha ole, uskoo The Scientific American: http://ht.ly/3fCmD) Ja muistammehan me Nokia Siemensin Iran-kaupat ja niiden seurauksen toisinajattelijoille.

Ehkä kohta syntyy retromuoti, jossa Big Brother on taas epämuodikas.

Lainaus

Kun ehdokas puhuukin palturia

Matti Laitinen — Tue, 26 May 2009 17:37:05 +0000

Jos eurooppavaaliehdokas sanoo, että hän puolustaa Euroopan parlamentissa ennen kaikkea Suomen ja suomalaisten etuja, niin hän ei ymmärrä mikä on parlamentin tarkoitus.... tai sitten ehdokas puhuu vastoin parempaa tietoaan.

Kansahan haluaisi, että vain oman maan etua ajettaisiin, mutta kun Euroopan parlamentin tehtävä on edistää koko Euroopan ja sen kansalaisten asiaa eri poliittisten näkemystensä mukaan.

Kuva:Touko Yrttimaa/YLE

Euroedustajat voivat välillä äänestää omien maidensa hallitusten kantoja vastaankin.
Tämän sai pääministeri Matti Vanhanen harmikseen huomata, kun Euroopan parlamentti ja pari keskustameppiäkin oli eri mieltä työaikadirektiivistä kuin Vanhasen hallitus.

Mutta vaalikampanjathan ovat demokraattinen tilaisuus puhua asiaa tai asian vierestä. Kohtuullista kuitenkin olisi, että kovin paljoa äänestäjiä ei yritettäisi etukäteen sumuttaa.

Valituksi tulleet euroedustajat – mepit – ovat vapaita äänestämään kansallisuuksistaan ja kansallisista puolueistaan riippumatta. Näin on siitäkin huolimatta, että Suomenkin puolueet asettavat omat ehdokkaansa vaaleihin.

Valituksi tullessaan nämä 13 Suomen edustajaa sitten siirtyvät Euroopan parlamentin puolueryhmittymiin yrittäen vaikuttaa koko ryhmän kantaan ryhmäpäätöstä muotoiltaessa.

Ryhmä taas voi olla kovin kirjava joukko eri kansallisista puolueista tulleita edustajia, joilla on vähänlaiseen yhteistä.

Suurimmissa ryhmittymissäkin – sosialistien PES ja maltillisen oikeiston, Euroopan kansanpuolueen EPP – ED - joukoissa poliittiset näkemykset voivat olla kaukana toisistaan.

Esimerkiksi brittikonservatiivit päättivät lähteä Euroopan kansanpuolueen ryhmittymästä ja perustaa omansa, kun vanhan ryhmän enemmistö ei ollut tarpeeksi eurokriittistä.

Tässä kuvassa on Euroopan parlamentin v. 2009 vaalien tulos, 736 edustajaa

Onko eurokriittisyys ja kansallismielisyyden nousu sitten hyvä asia eurovaaleissa?

Jos se lisää äänestysintoa, niin hyvä on. Kansan mielipide tulee paremmin esiin. Jos taas kansallismielisyys – itsekkyys – lisääntyy Euroopan parlamentissa, niin se on koko Euroopalle huono asia.

Koko Euroopan Unionin haasteet ovat nykyisin niin kovat, että kansallisen itsekkyyden sijaan tarvittaisiin yhteishenkeä. Talouslama, kasvava työttömyys, nopeasti ikääntyvä väestö, EU:n painoarvon lasku globaalissa taloudessa jne.

Miten sitten ymmärtää vaikutusvaltaansa kasvattanutta Euroopan parlamenttia, joka ei ole kuin kansallinen parlamentti hallituksineen ja oppositioineen?

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Aaretti Siitonen määritteli sen näin 26.5. 2009 julkistetussa selvityksessään ´Europarlamentin asema vielä epäselvä´:

”Parlamentin perimmäinen tehtävä on toimia vastavoimana demokratiavajeelle, jonka kansallisen päätöksentekovallan osittainen ylikansallisuus aiheuttaa.”

”EU ei ole kansallisvaltio eikä liittovaltio vaan ennemminkin valtioiden välisen järjestön ja ylikansallisen organisaation välimuoto.”

Ei siis ihme, jos kansallisvaltioiden parlamenttien toimintaan tottuneiden äänestäjien on vaikea ymmärtää Euroopan parlamentin merkitystä.

Kun EP:ssä ei ole kansallisvaltioiden tapaan hallitusta ja oppositiota, niin myöskään komissio tai jäsenmaiden hallituksia edustava neuvosto eivät pysty enemmistön voimin jyräämään Euroopan parlamentin kantaa.

Aktiivinen ja hyvin verkostoitunut europarlamentaarikko – kuten tehtävänsä jättävä Reino Paasilinna – on parhaimmillaan paljon vaikutusvaltaisempi koko Euroopan Unionin tasolla kuin kansallinen parlamentaarikko tai edes riviministeri.

Näin siksi, että EU:n jäsenmaat ovat luovuttaneet osan omasta määräysvallastaan EU:n ylikansallisille elimille, parlamentti mukaan lukien.

Esimerkiksi eri mietintöjen tekijät vaikuttavat suoraan siihen mitä parlamentti päättää, jos mietinnön taakse on saatu enemmistö. Tällä taas on vaikutusta jäsenvaltioihin, tosin pitkähköllä viiveellä.

Kun Euroopan parlamentin vaalien ennakkoäänestys alkaa 27.5. 2009, niin kannattaa miettiä kuinka tietäväistä ja yhteistyökykyistä ehdokasta äänestää. Jos ei heti osaa päättää, niin aikaa miettiä on varsinaiseen äänestyspäivään 7.6. 2009 saakka.

Seuraava mahdollisuus tuleekin vasta viiden vuoden päästä.

Lainaus