Blogit - Minsk

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 1/10, Valko-Venäjä

Matti Rämö — Fri, 16 Aug 2013 20:03:45 +0000

Kesän Istanbulin-reissulla oli mukana ensi kertaa myös videokamera. Ensimmäinen viikko Baltian läpi hurahti kevätlaitumelle päässeen lehmän hurmoksessa, enkä ehtinyt perehtyä outoon laitteeseen. Tämän vuoksi videokertomus alkaa vasta Valko-Venäjän Minskistä. Raakamateriaalia kertyi lopulta niin runsaasti, että sen kahlaamiseen on mennyt aikaa varsinkin lievien tekno-ongelmien raahautuessa mukana, minkä vuoksi videoiden julkaisu alkaa vähän viiveellä.

Blogissa videosarjan osat ovat Valko-Venäjä; Kiova; Ukraina; Transnistria & Moldova; Odessa; Mustameri & Georgia; Turkki: Mustanmeren rannikko; Turkki: vuoristoinen sisämaa; Istanbul; Kaasua Taksimilla.

Videot ilmestyvät myös Yle Areenaan noin 50-osaisena klippisarjana Polkupyörällä Istanbuliin osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin.

Minskissä on matkan ensimmäinen lepopäivä 3.6. Kaupunkivaellus kulkee puistikon kautta Pyhän Eufrosinian kirkolle.

Pyhän Eufrosinian kirkolta poljen avaran pääkadun kevyessä ruuhkassa Kalvariskaja ulizan ja Pushkina prospektin risteykseen.

Ensimmäinen Minskin jälkeinen maastoyö on vierähtänyt pellonreunassa Rudzenskin liepeillä 50 km Valko-Venäjän pääkaupungista kaakkoon. Karavaani nytkähtää pellolta radanvarsitaajamaan, jossa tehdään radan huoltotöitä.

Tämän sarjan neljäs klippi on rajan ylityksen jälkeen jo Ukrainan puolelta. Leiri on pellonreunassa lähellä Tshernogivin kaupunkia 50 kilometriä Tshernobylin itäpuolella. Leiriaamu ei ole yksinäinen, sillä saan seurakseni pienen sammakon, joka asettuu ajohanskalle viettämään laatuaikaa.

------------------------

Lauantaina 24.8. klo 13 Lahden pääkirjaston auditoriossa on seuraava esiintyminen, ja aiheena ovat retkipyöräily ja siitä kirjoittaminen, otsikko on Polkupyörällä maailmalla.

Lainaus

Polkupyörällä Istanbuliin: matkakuvia osa 1/3

Matti Rämö — Fri, 12 Jul 2013 16:14:10 +0000

Reissu alkaa hurjan innostuksen vauhdittamana, mikä aiheuttaa mm. kartanluvun summittaisuutta. Ja kun ajatuksena on polkea pikkuteitä Baltian läpi, niin ihan aina intuitio ei vie oikealle tielle. Muutaman ison lätäkön rytmittämä metsäniittyura heti Sakun eteläpuolella ei kuulunut alkuperäiseen ajosuunnitelmaan, mutta pikku eksymiset ovat retkeilyn suola.

Haikarat kuuluvat Baltian kesään.

Soomaan kansallispuiston suomaisemaa Pärnujoen eteläpuolella.

Keväisin tulvavesi on korkealla Soomaassa.

Hylätty kyläkauppa Viron ja Latvian rajan pinnassa.

Latviassa aivan pikkuteiden varsilta voi löytyä yllättävän hienoja rakennuksia.

Pikkutiet ovat Virossa pääsääntöisesti hyvinkin ajokelpoisia, mutta Latviassa pikkuteiden kunto saattaa olla kovin vaihteleva. En uskalla arvata, kuinka moneen kertaan tämän tien asfalttipintaa on paikkailtu vuosien varrella.

Saksalais- ja venäläissotilaiden hautapaikka ensimmäisen maailmansodan vuosilta Etelä-Latviassa.

Maalaismaisemaa Pohjois-Liettuasta.

Liettuan ja Valko-Venäjän rajalla on monen kilometrin rekkajono.

Valko-Venäjä on roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon kohtaamisvyöhykettä. Katolisen kirkon sunnuntaimessu on juuri päättynyt Azmanissa maan länsiosissa lähellä Liettuan rajaa.

Pääkaupungissa Minskissä ortodoksinen vaikutus on selvästi vahvempaa.

Minskiläisen metroaseman edustalla on pieni improvisoitu tori.

Kielletyn valkovenäjänkielisen koulun symbolipatsas. Tulevaisuus on makaavien sotilaiden saappaiden päällä. Venäläismieliset ovat onnistuneet kaappaamaan vallan monopolin monikansallisessa maassa, eikä valkovenäläistä kulttuuria arvosteta. Minskissä jo valkovenäjän kielen käyttö on pienimuotoinen poliittinen kannanotto, valkovenäjää puhutaan enemmän maaseudulla.

Minskin "Kehä kolmosella" liikenne on paikoin kovin hektistä.

Linja-autopysäkit ovat Valko-Venäjällä usein kauniita ja viimeisteltyjä, myös syrjäisemmillä teillä.

Valko-Venäjällä reittini kulki parinsadan kilometrin verran suuren tietyömaan kupeessa. Myös yksi leiripaikka pellonreunassa sattui työmaavallin viereen. Ensin maanmittaajat aloittivat päivänsä kymmenen metrin päässä, sitten alkoi soran siirto.

Kyrillisten aakkosten tunteminen helpottaa suunnistusta.

Värien iloinen käyttö piristää kylämaisemaa.

Suuren Dneprjoen rönsyilyä pääuoman ulkopuolella.

Gomelin alueen poliisiyksikkö tervehtii kaupunkiin saapujia Valko-Venäjän kaakkoisosassa lähellä Ukrainan rajaa.

Matkakuvia osa 2/3: Ukraina, Transnistria ja Moldova

Matkakuvia osa 3/3: Georgia ja Turkki

Lainaus

Polkupyörällä Istanbuliin: Havza, Turkki 2850 km

Matti Rämö — Sat, 29 Jun 2013 06:55:15 +0000

Karavaani kulkee mukavasti uudellakin pyörällä. Vaikkei se olekaan varastetun vanhan veroinen.

Matkan toinen vaihe alkoi vahan sekavissa tunnelmissa. Halu päästä eteenpäin oli kuitenkin vahvempi tunne kuin menetyksen, pettymyksen ja vihan summa. Ensin satamaan 25 kilometrin päähän. Matkalla vierailu hautausmaalle, jonne vein tuoreita muovikukkia kappelin ulkoristille ja vietin hetken edesmenneen ystäväni kaunista sielua miettien.

Satamassa alkoi kolme vuorokautta kestänyt laivamatka Mustanmeren poikki Georgian Batumiin. Matka oli muuten hyvä, mutta siitä kului peräti vuorokausi satamassa, se oli vähän liikaa. Ensin lastattiin rekkoja ja junavaunuja ja toisessa päässä kelluttiin sataman lähettyvillä odottamassa, että Batumin piskuisesta satamasta vapautuisi laituripaikka. Itse risteily oli leppoisaa pakkolepoa, matkustajia oli noin 60, reilut parikymmentä rahtaria, parikymmentä venäläistä autokerholaista Kaukasuksen-ajoreissulla ja lopuista oli länsituristeja peräti kolme. Argentiinalainen saksofonisti Enrique Thompson konsertoi kannella yhdessä moskovalaisen räppärin, Roman, kanssa.

Batumissa oli tuskastuttavaa odotella sen vuoksi, että vaikka kuinka laskin päiviä, päädyin siihen, ettei Georgiaa varten jää kuin se saapumispäivä. Pettymys oli suuri, mutta on tarkempi päästä perille Istanbuliin ajoissa ja viettää edes pari päivää tyttären kanssa kuin ihastella Georgian vuoristometsiä, jotka ovat jotain aivan erityistä. Päädyin tekemään 20 kilometrin sisämaaretken, joka vei karavaanini jo hienoon jokilaaksoon vuorten keskelle. Huokailin nousevaa täyttäkuuta, joka kimmelsi virran juoksussa jylhissä maisemissa. Tänne pitäisi joskus palata ajan kanssa.

Yötä vasten polkaisin takaisin Batumiin ja sitten rajan pintaan. Yön vietin rantatörmällä maantiepenkereen puskissa. Törmä oli sen verran jyrkkä ja tila kapea, että sidoin pyörän varmuuden vuoksi matalaan puunrunkoon, ettei se vaan putoa alas.

Turkissa on polkaisu edennyt nyt viisi päivää ja aika vauhdikkaasti. Olen siirtynyt sisämajoitukseen, jotta voin pidentää ajopäiviä pimeän aikaan. Valtatie on niin hyvä ja leveä, ettei pimeäajo ole ongelma. Neljä ensimmäistä päivää poljin Mustanmeren rantaa pitkin merta ihastellen satoja kilometrejä Välillä tie muuntui urbaaniksi väyläksi. Turkkilaiset voittavat ylivoimaisesti reissun kannustuskisan. Välillä en edes näe, mistä minulle huudetaan, ja varmuuden vuoksi nostan kättä tervehdykseksi. Tunnelma on oikein hyvä, ainoa riesa on vahan liian tiukka aikataulu.

Uusi pyörä on toistaiseksi selvinnyt mainiosti urakasta. Jopa ensimmäinen vuoristopäivä sujui hyvin. Olen päässyt sinuiksi Comanche Holidayn kanssa, eikä se enää oikuttele, kun riuhdon seisaaltaan pitkiä nousuja. Istanbuliin on vielä viikon matka.

Kuvia matkan varrelta Ylen Aamu-tv:n jutussa 24.06.2013:

1. Uuden pyörän kanssa Odessassa
2. Jokilaakso alhaalla vuoristossa Georgiassa lähellä Batumia
3. Leiri tietyömaan vieressä Valko-Venäjällä
4. Kirkko Minskissa
5. Kielletyn valkovenäläisen koulun symbolipatsas. Tulevaisuus on makaavien sotilaiden saappaiden päällä
6. Lehmät palaavat laitumelta ukrainalaisessa kylässä
7. Neuvostoaikainen silta, joka ylittää suurta Dneprjokea, on rapistunut pahasti Kiovassa
8. Kiova on kaunis kaupunki
9. Vanha pyorä päivää ennen varkautta Chisinaussa Moldovassa
10. Moldovalainen kaivo
11. Vastavihitty moldovalaispari hääkuvassa unikkokedolla
12. Transnistrian Tiraspolissa aika ja historia on monessa kerroksessa
13. Odessa on luova kaupunki
14. Odessa on myös raitiovaunujen kaupunki

Lainaus