Blogit - sdp

Luokkkataistelun lippu lepattaa

Timo Harakka — Tue, 22 Feb 2011 07:24:42 +0000

Politiikassa jotkut päivämäärät jäävät historiaan.
Sosialidemokraattien alamäki alkoi tarkalleen 12. lokakuuta 2005. Silloin puolueen puheenjohtaja ja tuore valtiovarainministeri Eero Heinäluoma esitti eduskunnalle, että kaikkein rikkaimpien varallisuusvero poistetaan kokonaan.

Heinäluoma on jälkeenpäinkin vähätellyt, että tämä Erkkojen, Herlinien ja Wahlroosien kiusaaminen toi valtiolle vain seitsemänkymmentä miljoonaa euroa. Samaa sanoo nytkin SDP:n verovastaava Jouni Backman.

Molemmat puhuvat lööperiä, oikea luku on 85 miljoonaa senkin jälkeen, kun veroa leikattiin. Edellisenä vuonna tuotto oli 130 miljoonaa. Eli kun demarit haukkuvat nykyistä hallitusta löperöstä taloudenpidosta, ovat he osanneet itsekin haaskata valtion tuloja.
Demareiden ansiosta sata Suomen rikkainta on hyötynyt keskimäärin 230 000 euroa per nenä. Joka vuosi. Ei siis ihme, että työväenpuolue halusi viikonlopun vero-ohjelmassaan korjata virheen ja liputtaa taas luokkataistelua.

Varallisuusvero ei palauteta, mutta varallisuuden verotus kiristyisi. Suurista kiinteistöistä ja perinnöistä pitäisi saada valtiolle parisataa miljoonaa lisää, ja Ruotsin mallin pankkiverosta sata viisikymmentä miljoonaa.

Pankkivero on kyllä pieni silmänkääntötemppu, sillä Ruotsissakin rahat kerätään rahastoon pahan päivän varalle. Niillä ei siis voi maksella valtion velkoja pois tai kustantaa katuvaloja Sallan Aatsingin kylään.

Koska kaikki muutkin suuret puolueet ovat valmiit korottamaan pääomaveroa, jää demareiden luokkataistelu lähinnä symbolitasolle. Porvari voi nukkua yönsä rauhassa.

Eikä vihreiden puheenjohtajan Anni Sinnemäen olisi tarvinnut tyrmätä demareiden ohjelmaa niin kovalla kiireellä, ettei ehtinyt lukea sitä ensin.

Miljoonat ja miljardit ovat vaikeita käsittää. Verokeskustelukin käydään lähinnä mielikuvatasolla. Ja suurin mörkö on tasavero.
Niinpä kokoomus ilmoitti tänään sanomalehdissä näyttävästi, ettei se kannata tasaveroa. Sellaiseen luuloon voi tulla, jos lukee kokoomusnuorten ohjelman, jossa tasavero on tärkein tavoite.
Lehti-ilmoituksessa kokoomus kuitenkin vakuuttaa, että jatkossakin he, jotka ansaitsevat enemmän, myös maksavat enemmän. Mutta mutta – ansioveroalennuksen jälkeen kuitenkin vähemmän kuin nyt, eikö niin, kokoomus?

Verolinjausten perusteella neljä suurta jakautuu kahteen blokkiin. SDP ja perussuomalaiset haluavat käydä rikkaiden kukkarolle, kokoomus ja keskusta kerätä rahat meiltä kaikilta arvonlisäveron korotuksella. Toisaalta SDP ja kokoomus ovat valmiita leikkauksiin, keskusta ja Soini taas eivät.

Näistä tulee vielä hauskat vaalit. Ehkä myös päivämäärä 17.4.11 jää Suomen historiaan.

Lainaus

Persut ja demarit yhteen soppii

Heikki Ali-Hokka, A-plus — Wed, 27 Oct 2010 12:53:12 +0000

Perussuomalaiset on vaalien alusajan kirkkaasti mielenkiintoisin ilmiö ja tuonut kummasti sähköä politiikkaan. Kuka olisi muutama kuukausi sitten uskonut, että Timo Soini porukoineen hätyyttelee Keskustan kannatuslukuja.

Persuja istutetaan jo kovaa vauhtia tulevaan hallitukseen. Mutta kenen kanssa? Savolaislehtien haastattelussa viime sunnuntaina Soini arveli, että SDP olisi perussuomalaisille porvaripuolueita helpompi hallituskumppani.

Puolueilla on paljon yhteistä. Molemmat vastustivat Kreikan tukemista finanssikriisissä ja samansorttisia puheenparsia on kuultu maahanmuuttopolitiikasta. Myös talouden puolelta löytyy samaa: pääomatulot pitäisi muuttaa progressiivisiksi ja varallisuutta jollakin tapaa verottaa. SAK esittää valtion tuloveroasteikkoon uutta porrasta 150 000 euron vuositulojen kohdalle eli progressioon lisää jyrkkyyttä - siihen suuntaan ajattelee myös Perussuomalaiset.

Demareiden ja persujen samanhenkisyys sai Keskustan puoluesihteerin Timo Laanisen painamaan jo hälytysnappia: maaseudun tulevaisuus olisi synkkääkin synkempi, jos kyseinen parivaljakko pääsisi hallitukseen.

Mutta on onnessa särönsäkin. Demareiden voi olla vaikea niellä perussuomalaisten intoa leikata varoja kehitysavusta ja ilmastonmuutoksen vastaisesta taistelusta. Toisaalta vaikeammistakin asioista on hallitusneuvotteluissa tavattu päästä sopuun.

A-plus: Soinin talousteesit katsottavissa Yle Areenassa

Lainaus

Varallisuusveron muisto elää

Heikki Ali-Hokka, A-plus — Wed, 13 Oct 2010 13:14:21 +0000

Muistatteko vielä varallisuusveron? Kateusveroksi sitä kutsuttiin - tai ainakin rikkaat kutsuivat - ja se herätti vahvoja tunteita, herättää yhä.

Varallisuusverolla käytiin kauppaa Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana. Veron poistolla työnantajapuoli saatiin suostuteltua vielä yhteen tupoon ja manan majoille vero pantiin vuoden 2006 alusta. Varallisuusveron tuotto oli loppuvaiheessa melko pientä. Viimeisenä vuonna, 2005, valtio sai varallisuusverotuloja 85 miljoonaa euroa. Maksajien joukko oli kutistunut 28 000 suomalaiseen eli niihin, joilla oli omaisuutta yli 250 000 euroa.

Veron poisto oli kipeä paikka Vanhasen hallituksessa istuneille demareille. Moni rautakoura satutti sydämeensä niin, että otti ja jätti puolueen. Sitä pidetään myös osasyynä SDP:n tappioon vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.
Viime aikoina varallisuusverosta on jälleen varovaisesti alettua puhua. SDP:n puoluehallitus koeäänesti asiasta toukokuussa, mutta silloin asia kaatui.

Vaan ei ehkä lopullisesti. Pääomaveroa ollaan korottamassa nykyisestä 28 prosentista mahdollisesti 30 prosenttiin. Jopa kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen on puhunut sen puolesta, ja pitänyt korotusta oikeudenmukaisena.

Samaa sanaa pääomaveron korotuksesta käyttivät demaritkin esitellessään maanantaina varjobudjettiaan. SDP:n mukaan oikeudenmukaisuuteen kuuluisi myös osinkoverotuksen progressio. Ehkä oikeudenmukaisuuden nimissä demarit kaivavat koipussista vielä varallisuusveronkin.

A-plussan vieraana on SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen
A-plus ke 13.10. klo 21.40 TV1

Lue aiheesta lisää:
SDP ei vaadi varallisuusveroa takaisin
SDP haluaa pääomatuloveron progressiiviseksi

Lainaus

Puolue hurmoksessa Soinin hyppysissä

Ari Hakahuhta — Mon, 23 Aug 2010 17:22:16 +0000

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu YLE Uutisten nettisivujen NÄKÖKULMA-kirjoituksena 15. elokuuta 2010, Perussuomalaisten Porin puolueneuvoston kokouksen jälkeen.

Porissa kokoontunut perussuomalaisten puolueneuvosto näytti, että hurmos Timo Soinin ympärillä kasvaa edelleen. Huumaa on lisännyt menestyminen kannatusmittauksissa - ainakin seuraavaan mittaukseen asti. Kuten Soini itsekin sanoi, gallupit sojottavat ylöspäin. Heinäkuussa YLE Uutisten mittauksessa perussuomalaiset ohittivat jo vihreät.

Soinin puhe puolueneuvostossa keskeytyi lukemattomiin aplodeihin. Sutkaukset palkittiin suosionosoituksin. Soini oli lähimpiensäkin mielestä hyvässä vedossa. Eikä riemulla ollut rajoja kun SDP:stä eronnut raskasmetallilobbari Matti Putkonen lupautui Soinin sotilaaksi, työmieheksi eduskuntavaaleihin.

Porin puolueneuvosto osoitti myös, että puolue on tiukasti Soinin ja hänen puoluehallituksensa käsissä. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka todisti salin edessä, että kaikki eduskunnan suuressa salissa pidettävät niin sanotut ryhmäpuheet lähetetään Soinin hyväksyttäväksi vaikka Brysseliin asti. Soini tarkastaa, että ryhmän mielipiteet ovat linjassa puolueen kanssa.

Sääntömuutokset korostavat puoluehallituksen asemaa
Perussuomalaisilla on käynnissä sääntöjenmuutos. Näyttäisi siltä, että sen myötä puheenjohtaja Timo Soinin johtaman puoluehallituksen asema vahvistuu.

Perussuomalaisten paikallisyhdistyksen jäseneksi ei voi tulevaisuudessa enää liittyä, ellei ole puolueen jäsen. Puoluehallitus hyväksyy jäsenet puolueeseen. Puolueen alkutaipaleella paikallistoiminnassa oli sitoutumattomia. Nyt vaaditaan jäsenyyttä.

Tulevaisuudessa paikallisyhdistyksen sääntömuutokseen tarvitaan puoluehallituksen hyväksyntä.

Sääntömuutoksilla vahvistetaan puoluehallituksen asemaa myös eduskuntavaalien ehdokasasettelussa.

Puolueneuvoston kokouksessa salin syvistä riveistä esitettiin epäilys, onko sääntömuutoksessa vaarana vallan keskittyminen. - Päinvastoin, vastasi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka, tarkoitus on laajentaa demokratiaa. Ja sali hiljeni.

Vistbacka varoittelee nopeasta noususta

Puolueen kannatuksen nopea nousu on saanut kuitenkin eduskuntaryhmän puheenjohtajan jo varoittelemaan mahdollisista ongelmista. Raimo Vistbackan mielestä vakaa nousu olisi parempi äkkimenestyksen sijaan.

Vistbacka pelkää, että jos Soinin haave eduskuntaryhmän kolminkertaistumisesta toteutuisi, alkaisi ryhmän yhtenäisyydessä ilmetä ongelmia. Siis: jos puolue saa merkittävästi nykyistä enemmän kansanedustajia, on joukossa myös niitä, joille ei enää riitä Soinille seisaaltaan aplodeeraaminen kokouksissa. Mielipiteet ja puolue voisivat alkaa jakaantua kuppikuntiin.

Tässä vaiheessa Vistbackan ihannemäärä kansanedustajia olisi 9 - 11. Useampaa olisi siis vaikea hallita.

Liekö Vistbacka konsultoinut vasemmistoliiton viime vuosien ryhmänjohtajia Martti Korhosta ja Annika Lapintietä? Erimielisyyksien vaikutusta eduskuntaryhmän toimintaan on puitu useamman kerran vasemmistoliiton ryhmähuoneessa. Huone on muuten eduskunnassa perussuomalaisten vieressä.

Lainaus

SDP pakolaismyönteisin suurista puolueista

Jyrki Richt, ohjelmapäällikkö, YLE Ajankohtaisjournalismi — Fri, 18 Jun 2010 11:50:45 +0000

”Maassa maan tavalla” –lausunnoista arvosteltu SDP näyttää olevan pakolaismyönteisin, kun vertaillaan kolmen suurimman puolueen asenteita. Kokoomus taas kannattaa vahvimmin työperäisen maahanmuuton lisäämistä.

Tiedot ilmenevät YLE Ajankohtaisjournalismin SDP:n, Kokoomuksen ja Keskustan puoluekokousedustajille tekemästä kyselystä.

SDP:n kokousedustajista vain viidennes 19% on sitä mieltä, että Suomi myöntää liikaa oleskelulupia turvapaikanhakijoille. Keskustan kokousväestä tätä mieltä on lähes puolet (43%) ja kokoomuslaisista peräti enemmistö (53%).

Demareista 22% näkee, että oleskelulupia myönnetään liian vähän. Keskustalaisista näin ajattelee vain 4% ja kokoomuslaisista 7%.

39% demareista ajattelee, että turvapaikanhakijoille maksettavat tuet ovat liian suuria. Keskustalaisista tukien suuruutta kritikoi 64% ja kokoomuslaisista 71%.

Lähes kolme neljäsosaa kokoomuslaisista (76%) ja keskustalaisista (70%)vaatii, että Suomen valtion on lopetettava perheenyhdistämisissä matkakulujen maksaminen. Demareista vaatimukseen yhtyy alle puolet (45%).

Näyttäisi siis siltä, että maahanmuuttokritiikistä moititun SDP:n aktiivit suhtautuvat nimenomaan turvapaikanhakijoihin selvästi myönteisemmin kuin Keskustan ja Kokoomuksen kenttäväki.

Tämä johtopäätös saa tukea, kun kysyttiin Romanian kerjäläisistä. Reilu enemmistö kokoomuksen (69%) ja keskustan (65%) kokousedustajista vaatii kerjäämisen kieltämistä lailla, demareista taas yhtä suuri osa (64%) vastustaa ja vain runsas kolmannes (36%) kannattaa kieltoa.

Kun kysytään työperäisestä maahanmuutosta, asetelmat muuttuvat ja kokoomus puolestaan erkanee omille linjoilleen. Noin puolet eli 47% kokoomuslaisista haluaa, että työperäistä maahanmuuttoa lisätään. Keskustalaisista tällä kannalla on vain 27% ja demareista 25%. Viidennes demareista (22%) vaatii työperäisen maahanmuuton vähentämistä. Keskustalaisista vaatimukseen yhtyy 13% ja kokoomuslaisista vain 7%

YLE Ajankohtaisjournalismi toteutti samansisältöisen kyselyn SDP:n puoluekokousedustajille Joensuussa 29.5. (vastaajia 232) , Kokoomuksen edustajille Jyväskylässä 12.6. (vastaajia 121) ja Keskustan kokousedustajille Lahdessa 12.6. (vastaajia 623).

Lainaus

Tervetuloa höynäytettäväksi

laitinen_yle — Fri, 28 May 2010 20:01:17 +0000

Tulee dejavu – olo – tämän olen kokenut ennenkin – kun näin puoluekokousten aikaan toukokuun lopulla 2010 kuuntelee poliittisia puheita. Vaikkapa sitä, että hyvätuloisille lisää veroja valtiontalouden pelastamiseksi. En koskaan ole saanut poliitikoilta kunnon vastausta kuka on hyvätuloinen. En siihenkään kuka on rikas….. paitsi muutamat optiomiljonäärit, joita jo uskalletaan mainita nimeltä kuten Mikael Lilius. Entäs se hyvätuloinen? Kun keskiansiot liikkuvat vähän vajaassa 3000 eurossa , niin sen ylittävät olisivat loogisesti ajatellen jo hyvätuloisia. Jos siis näitten suureen enemmistöön kuuluvien ´hyvätuloisten´- paremminkin keskituloisten- veroja kiristettäisiin, niin kyllähän valtion kassaan alkaisi kilistä rahaa. Se olisi kuitenkin poliittisesti kovin uhkarohkeaa. Suurin äänisaaliskin tulee juuri tältä keskituloisten – ”hyvätuloisten” – joukolta. Jos taas aivan ylimmän 5 prosentin oikeasti hyvätuloisten verotusta kiristettäisiin rutkasti, niin ei sekään rahapulaa paljoa helpottaisi. Vaikka aivan kaikkein hyvätuloisimpien verotus nostettaisiin 100 prosenttiin – rahat ryövättäisiin - niin valtion kassaan ei silti jäisi yhtä paljoa kuin keskituloisten verotusta selvästi kiristämällä. Hoh – hoijaa…. vaikeaa on kansaa huitaja…. jos kansa vain vaivautuu ottamaan asioista selvää. Mutta kuinka moni vaivautuu? Monien poliitikkojen – varsinkin oppositiossa olevien - onneksi vain harva. Mitä sitten jää jäljelle, jos valtio ja kunnat tarvitsevat lisää rahaa? Tämä kysymys sisältää sen ajatuksen, että valtion ja kuntien ei tarvitsisi järkeistää ja tehostaa toimiaan. No, kysymys oli siis tyhmä. Tai ei sittenkään niin tyhmä. Kun valtion ja kuntien on poliittisista ja ay – poliittisista syistä niin vaikeaa tehostaa toimintojaan, niin jäljelle jää verojen korottaminen. Keskituloiset varokaa, verot nousevat. Niin, mutta työtähän ei haluttu verottaa. Mitäs sitten verotetaan? No, nostetaan vaikka arvonlisäveroa, jota ensin laskettiin ruoan osalta ja sitten hilattiin hieman takaisin. Kun kiinteistöt eivät mihinkään karkaa, niin vähän lisää veroja kesämökeille, tonteille, omakotitaloille ja metsämaalle. Mutta eihän se käy. Liian monella keskituloisella ja sen alle jäävällä on omakotitalo. Taas ovat äänet vaarassa. Entäs metsäomaisuus? Ei sekään käy, kun on päätetty olla puun myyntiverotuksessa. Taas olisivat äänet vaarassa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle mitä ei voida tehdä kun puolueilla ja etujärjestöillä on päätöksenteossa omat läänityksensä. Vain kunnon lama kuten 1990 – luvun alussa voi pakottaa tekemään välttämättömiä muutoksia. Vai olisiko tässä ratkaisu. Mehän teemme päätöksemme tunteiden perusteella kuten SDP:n puoluesihteeriksi valittu Mikael Jungner julisti YLE:n pressiklubissa. Vieläpä päätämme ihan järkevästi tunteidemme mukaan. Voi mikä järjettömyys! Mielikuvien perusteella siis tehtäisiin oikeampia päätöksiä kuin asioista tietäen. Mitenkäs kävi, kun ministerit Astrid Thors ja Matti Vanhanen luulivat tunteidensa perusteella, että venäläisen mummon oleskeluongelma ratkeaisi vain pikkuisen lakitekstiä muuttamalla. Eipä tunne ollut tiedon väärti. Suomi on hyväksynyt mm. Schengenin sopimuksen ja se meitä velvoittaa myös oleskelulupa-asioissa. Toisaalta jos venäläinen mummo lasketaan perheenjäseneksi ja otetaan Suomen sosiaaliturvan piiriin, niin satoja ellei tuhansia muita isovanhempia saadaan kaupan päällisiksi yhdenvertaisuuden nimissä. Onko meillä hyvästä tahdosta huolimatta tähän varaa? Poliittista huijausta on, että tätä taloudellista realiteettia ei uskalleta pohtia ymmärrettävästi. Siis mihin meillä on oikeasti varaa? Jos poliitikko tällaista keskustelua virittelee, niin kohta on rasistin merkki otsassa . Parasta lopettaa ennen kuin leimakirves heilahtaa. Hyvät ensi eduskuntavaalien äänestäjät. Ottakaa vaikka huviksenne etukäteen selvää asioista. Sen jälkeen teillä on monta hauskaa hetkeä kuunnellessanne poliitikkojen väittelyjä. Mistä puhutaan, mistä ei puhuta ja millaisia MIELIKUVIA yritetään rakennella.

Lainaus

Kuka on populisti?

Timo Harakka, YLE — Mon, 17 May 2010 11:51:42 +0000

Jyrki Katainen haukkui viime viikolla sosialidemokraatit vastuun pakoilijoiksi ja populisteiksi. SDP onkin herättänyt huomiota maahanmuuton rajottamisella ja nyt irrottautumalla Kreikan lainapaketista.

Mutta kuvio on täysin järkeenkäypä.
Suomi jakautuu kahteen leiriin. Tämä on tietysti yleistys, mutta viime aikoina on alkanut näyttää siltä, että maassa on kaksi kulttuuria – ja niiden välillä kuilu.

Toinen leireistä on Kaupunki – vapaamielinen ja kansainvälinen. Toinen on Suomi – konservatiivinen ja isänmaallinen. Kaupunkilaiset ovat yksilöitä, joiden pitää aina saada tehdä, mitä mieli tekee. Suomalaisia velvoittavat perinteet, suku ja identiteetti.

Politiikassa keskusta ankkuroituu Suomi-identiteettiin, samoin ammattiyhdistysliike. Kokoomus ja vihreät markkinoivat taas kaupunkilaista tyyliä. - Tämä jako kertoo myös, ketkä ovat hyötyneet ja ketkä menettäneet EU:n myötä.

Mutta missä on SDP? Ei missään.
Alun pitäen demarit olivat kansainvälinen ja radikaali liike. Mutta kokoomus on vienyt tilan kaupungissa. Ja perussuomalaiset ilmaantuivat syömään kannatusta vastakkaisesta suunnasta.

Mikä selvimmin erottaa nämä kaksi kulttuuria? Se miten suhtaudutaan vieraaseen, ulkopuoliseen, poikkeavaan, erilaiseen, eriväriseen. Siksi demarit ovat käyneet somaleiden ja kreikkalaisten kimppuun. Seuraavaksi listalla ovat suomenruotsalaiset ja seksuaaliset vähemmistöt.

Moni vanha demari on kauhuissaan SDP:n linjanmuutoksesta. Liisa Jaakonsaari kirjoitti kaupunkilaisten kerholehdessä eli Facebookissa näin: ”Kyllä on noloa. Alennustila.”

Mutta pitää muistaa, että nämä uudet asenteet eivät ole demareille mikään periaateasia, vaan pelkkää raakaa vaalimatematiikkaa. Nimittäin äänestäjien ylivoimainen enemmistö on perinteisiä suomalaisia, eikä fiinejä kaupunkilaisia.

Mutta eivät demarit oikein osaa tätäkään taktiikkaa.

Ison puolueen on puhuteltava molempia leirejä. Siksi Keskusta on luonut suurella vaivalla itselleen myös kaupunkilaiset kasvot (Olli Rehn, Anneli Jäätteenmäki.)
Nyt puheenjohtajavaalissa on vaihtoehto molemmista leireistä – Mauri Pekkarinen tai Mari Kiviniemi.

Kokoomuksessa on myös selkeä roolijako. Maahanmuuttaja-asioissa esiin suorastaan tunkee Alexander Stubb, joka joka tapauksessa on kansan enemmistölle ihan liian herraskainen.

Sen sijaan Jyrki Katainen suorastaan kehottaa suomalaisia arvostelemaan maahanmuuttoa. Eli kokoomus puhuttelee samalla myös vanhoillista väkeä. (Ja joka toista haukkuu, on itse – Katainenkin on populisti.)

Mutta demarit hyppäävät suoraan laidasta laitaan. Ensin ollaan Halosen-Tuomiojan linjalla niin radikaalia, niin radikaalia. Sitten ollaan Rajamäen-Heinäluoman johdolla niin impivaaralaista, niin impivaaralaista.

Että mahtavatko demarit itsekään tietää, mitä mieltä he asioista oikeasti ovat. Jos ovat.

Lainaus

Työttömyys kasvoi, SDP:n kannatus ei

Ari Hakahuhta — Tue, 01 Dec 2009 08:46:31 +0000

Työttömyys lisääntyi syksyn pimetessä, mutta SDP:n kannatus ei. Puolueen huoli työttömyydestä ei siis johtanut kannatuksen kasvuun.

Veikkaan, että työttömyys on poliittisissa puheissa muutenkin yhä enemmän esillä. Helsingin Sanomissa 1.12. 2009 valtiovarainministeri Jyrki Katainen ehdottaa työmarkkinajärjestöille - ei toki tulopoliittista kokonaisratkaisua TUPOa - vaan suullista sopimusta, jossa valtio lupaisi olla tekemättä veronkiristyksiä, jos työntekijäjärjestöt vastineeksi pidättäytyisivät pyytämästä korkeita nimellispalkkoja.

Tällaisella välipuheella ja maltillisilla palkankorotuksilla sitten hillittäisiin työttömyyden kasvua, ehkä parannettaisiin työllisyysnäkymiäkin.

Työllisyys ja työttömyys varmasti vaikuttavat muidenkin puolueiden kuin SDP:n kannatukseen. SDP:n osalta tähän liittyy kuitenkin erityinen mielenkiinto suurimpana oppositiopuolueena hallitukseen pyrkimässä.

SDP:hän palasi suurvoitolla hallitukseen vuonna 1995 edellisen porvarihallituksen (Esko Aho pääministerinä 1991-1995) ja suurtyöttömyyden jälkeen. Suurimmillaan SDP:n kysylykannatus oli toukokuussa 1994 peräti 34,7 % ja vielä syyskuussa 1994 lukema mittarissa oli 34,6 % (Taloustutkimus Oy).

Lisäsin tuohon seurantataulukkoon vielä kausivaihtelusta tasoitetun Tilastokeskuksen työttömyysluvun.

SDP:n kannatus (YLE) Työttömyysaste Kausitasoitettu

lokakuu 2009 20,9 % 7,3 % 8,4 %
marraskuu 2009 20,3 % 8,2 % 8,7 %

Työttömyysaste on Tilastokeskuksen ko. kuukautena julkaisema tieto, joka koskee edeltävän kuukauden tilastotietoja.
Kausitasoitettu luku ko. kuukautena ilmoitettu luku. Kausitasoitetussa vertailuluvussa viimeisin havainto vaikuttaa myös aiempiin prosentteihin, mutta tässä vertailussa trendiä ei korjata takautuvasti. Työttömyyden kausivaihtelu johtuu mm. kesätöistä ja matkailun kausitöistä.

Ari Hakahuhta
YLE Uutisten politiikan toimittaja

Katso myös YLEn puoluekannatusmittari

Muualla netissä:
SDP:n työllisyysfoorumi
Tilastokeskuksen työttömyysluvut
Kausitasoitetun tilaston luonteesta lisää Tilastokeskuksen sivuilla

Lainaus

SDP kytki itsensä työttömyyteen

Ari Hakahuhta — Wed, 25 Nov 2009 16:08:45 +0000

SDP:n johto on kytkenut puolueen lamasta seuranneen työttömyyden hoitoon. Huolta työttömistä ja työttömyysuhan alla elävistä on kannettu ja toimenpiteitä hallitukselta vaadittu. Toinen asia on, toivooko puolue, että työttömien asialla omakin asia hoituisi eli kannatus kääntyisi nousuun. Siis työttömät kärjessä eduskuntavaaleihin 2011!

Sekä Seinäjoella kokoontunut puoluevaltuusto marraskuun puolivälissä että SDP:n joulukuun alkuun kutsuma työllisyysfoorumi - Työllisyysvoimala - kantavat huolta samasta asiasta: kasvavasta työttömyydestä.

Ja toisaalta: SDP:n puoluevaltuustonkin käytävillä tuskailtiin alle odotusten kasvaneesta kyselykannatuksesta. Oppositiolisää ei ole kansalta herunut. Puoluevaltuuston henki oli kuitenkin, ettei puheenjohtaja Jutta Urpilaista vaihdeta ensimmäisen kauden jälkeen, ellei aivan mahdottomasti töppää. Urpilaisella ja työttömillä siis vaaleihin 2011!

SDP:n kannatus YLE Uutisten ja Taloustutkimuksen kannatusmittauksessa oli lokakuussa 2009 kymmenyksen tarkkuudella 20,9 prosenttia.

Vastaavasti Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa julkistettu työttömien määrä oli 192 000 ja työttömyysaste 7,3 %. Kausivaihteluista tasoitetut luvut: työttömiä 221 000 ja kausivaihtelusta tasoitettu työttömyysaste 8,4 %.

Tilastokeskus julkaisi lokakuussa (20.10. 2009) kuluvan vuoden syyskuun tilastotiedot työttömyydestä. Syyskuun työttömyys on vaikuttanut ihmisten arkeen ja se näkyy tai on näkymättä lokakuun puoluekannatusvastauksissa (tiedot kerätty 5. - 29.10. 2009).

Nyt vaan vanhaan malliin merkit oven karmiin (muistatteko lapsuuden pituusmittaukset!) ja seuraamaan kuinka käy työttömyyden ja SDP:n. Nouseeko SDP:n kannatus työttömyyden tahtiin ja millä kulmakertoimella? Onko korrelaatiota, lukujen välistä riippuvuutta?

Tällä tavalla mielenkiintoa riittää lukujen seurantaan seuraaviin eduskuntavaaleihin asti. Ja vaalien jälkeen seurantaa pitää tietysti jatkaa. Jos SDP on hallituksessa kasvaako työttömyys vai ei ja mitä tapahtuu SDP:n kannatuksessa?

Tähän loppuun vielä yhteenvetotaulukko, katsotaan kuinka käy tulevina kuukausina:

SDP:n kannatus (YLE) Työttömyysaste (Tilastokeskus)*

lokakuu 2009 20,9 % 7,3 %

*Työttömyysaste on ko. kuukautena julkistettu tieto, joka koskee edeltävän kuukauden tilastotietoja.

Ari Hakahuhta
YLE Uutisten politiikan toimittaja

Muualla netissä:
SDP:n tiedote Urpilaisen puheesta Seinäjoen puoluevaltuustossa
SDP:n työllisyysfoorumi (27.11. 2009 alkaen)
Tilastokeskuksen työttömyysluvut

Lainaus

Pölhöpopulismia, pikkurahaa ja julkisia salaisuuksia

Kirsi Skön — Mon, 20 Apr 2009 13:39:04 +0000

Politiikan rahoituksesta on merkillisen vaikea tehdä juttua.

Haastattelujen saanti tökkii. Puoluetta lähellä olevan säätiön asiamies kieltäytyy haastattelusta, koska siitä "ei ole hyötyä". Puolueen nimeämä hallituksen jäsen kieltäytyy, koska on säätiön puheenjohtajan tehtävä kommentoida. Säätiön hallituksen puheenjohtaja kieltäytyy, koska ei enää ole puolueen virassa. Lopulta puolueessa virassa oleva säätiön hallituksen jäsen suostuu haastatteluun, mutta kieltäytyy kommentoimasta säätiön toimintaa.

Ammattiyhdistysliikkeen jäsenten rahaa löytyy sosiaalidemokraattisen puolueen tilinpäätöksestä vajaat 400 000 euroa vuosittain. Vanha perinne, kuulemma. Kyse on liittojen omille sisäisille poliittisille ryhmilleen antamasta tuesta, josta osa päättyy suoraan puolueille. Sdp myöntää pakon edessä, että rahaa tulee, mutta ei kerro mistä. "Liittojen asia tiedottaa", puolueesta sanotaan. Liitot taas eivät anna tietoa, koska on "puolueen asia tiedottaa". Ping-pong -peli päättyy ratkaisemattomana.

Erotuomarina tässä pelissä on hallitusneuvos Lauri Tarasti. Hänen vetämänsä toimikunnan pitäisi syksyyn mennessä uudistaa suomalainen puoluerahoitus tälle vuosituhannelle. Toisin kuin useimmissa Euroopan maissa meillä puolueiden ei tarvitse kertoa mitään yrityksiltä, yksityishenkilöiltä tai etujärjestöiltä saamastaan tuesta. Euroopan neuvostosta tulee kuitenkin paineita lisätä avoimuutta.

Puolueiden tukemisessa ei ole mitään pahaa. Äänestäjän kuluttajansuoja toteutuu kun tukijat tiedetään ja päätöksiä voi peilata tätä vasten. On luonnollista, että ammattijärjestöt, vaikkapa julkisia aloja edustavat liitot haluavat tukea puoluetta, joka kannattaa palvelujen säilyttämistä julkisina. On luonnollista, että yritysmaailma haluaa tukea puolueita, jotka ajavat niiden toivomaa verolinjaa. Siksi ei voi kuin ihmetellä, miksi näistä asiaoista puhuminen on niin vaikeaa.

Lainaus