”Hei me kuollaan taas!” - mietteitä RSO:n, Sibeliuksen ja hiukan Beethoveninkin tiimoilta

Tuula Sarotie — Thu, 15 Oct 2015 13:53:23 +0000

Tuula Sarotie on RSO:n intendentti.

Klassisen musiikin kriisi on nykyään seminaarien suosikkiaihe. Tosin jo ainakin 1900-luvun puolivälistä esillä on ollut sama suru: genren viimeisetkin harmaahapsifanit, tuo pieni eliitti arvopalatseissaan, riutuu kohta pois. ”Hei, me kuollaan taas!”, kuten säveltäjä Pasi Lyytikäinen lohkaisi.

Itse konserttitapahtuma on niin epätrendikäs. Miten tylsää, että vain istutaan ja kuunnellaan.

Nyt pitäisi yhdistää genrejä, twiitata konsertissa, saada sinfonian viereen punkkia, yleisölle Aku Ankka, applikaatio ja viinilasi viihdykkeeksi. Tai musiikki pitäisi valjastaa ainakin vastustamaan jotakin.

Uudet yleisöt ovat mantra, jota pitää toistella ja pohtia, mikä temppu heitä koukuttaisi.

****
RSO:n piirissä olemme suhtautuneet kriisiin hiukan niin, että panimme päät pensaaseen ja leikimme, ettei sitä olekaan. Olemme sinfoniaorkesteri, joka soittaa orkesterimusiikkia ja tähtää laatuun, ja vain siihen.

Olemme myös hiukkasen hengenheimolaisia pianistivieraamme András Schiffin kanssa, joka sanoi itselleen tyypillisesti, suorin sanoin: ”Yleisöä kannattaa vain yliarvioida. Kannattaa suunnitella sisältö ajatellen kaikkein sivistyneintä ja asiantuntevinta kuulijaa. Heitä riittää”. Tämä olkoon meidän tulkintamme Ylen keskeisestä arvosta: yleisön, siis ihmisen arvostamisesta.

Toinen juttu on toki se, että yleisön – nuorten ja muuten uusien – on löydettävä tiensä taidemusiikin pariin. Meidän on oltava aktiivisia ja kekseliäitä rakentaaksemme siltoja.

No, väki farkkupojista eläkeläisrouviin tulvii nyt konsertteihin. Kantayleisömme on kolminkertaistunut – uusia yleisöjä siis – tavoittavuus Ylen kanavilla on erinomainen ja orkesterin brändikin taitaa olla ihan kunnossa. Musiikkitalo mahdollisti buumin, ja trendi jatkuu vaikka kuherruskuukaudet ovat jo ohi.

Hannu Lintu ja virallinen Sibeliuskoira Shurik.

Tältä pohjalta suunniteltiin myös Ylen tv-kanavilla nyt esitettävä Sibeliuksen 7 sinfonian sarja. Ylikapellimestari Hannu Lintu taustoittaa ja analysoi kaikki teokset perinpohjaisesti ennen esitystä. Luotamme siihen, ettei muutama termi musiikkitieteen oppikirjasta pelota kuulijaa, vaan päinvastoin innostaa uteliasta ottamaan asioista lisää selvää. Sopii toivoa, että näin sinfoniasarja toimii parhaiten myös Yle Areenassa, ns. pitkän hännän ohjelmistossa eli kestää tuleville vuosikymmenille.

****
Askartelen välillä mahdottoman ajatusleikin parissa. Kuinka monta kuulijaa Beethovenin 5. sinfonia on tavoittanut kantaesityksensä, vuoden 1808 jälkeen? Vaikka varovaisia ollaan, lukumäärän on pakko olla sadoista miljoonista miljardiluokkaan, siihen vielä päälle levyt ja sähköinen media. Kun Kiinan tuhat uutta orkesteria oikein pääsee vauhtiin, luku kohta tuplaantuu.

Hiipuvalle kriisigenrelle kohtalainen saavutus. Vai onkohan niin, että kriisissä onkin tämä ”kriisi”?

Lue lisää Ylen Sibelius-tarjonnasta
RSO

Lainaus

Laskuvarjo auki

Tuula Sarotie — Mon, 19 Aug 2013 11:59:19 +0000

Tuula Sarotie on RSO:n intendentti.

Radion sinfoniaorkesterin kahdeksas taiteellinen johtaja aloittaa työnsä tänä syksynä. Ensimmäinen sopimuskausi kestää kolme vuotta ja sisältää minimissään vuositasolla kymmenen konserttiviikkoa, levytys- ja kiertueperiodeja sekä kokonaisvastuun orkesterin taiteellisesta toiminnasta. Tervetuloa ylikapellimestari Hannu Lintu!

Orkesterin ja kapellimestarin välillä vallitsee tavattoman herkkä ja jännittävä vuorovaikutussuhde. Siinä kristallisoituu kaikki, mikä johtamisessa yleensäkin on keskeistä, paitsi että tilanne on suorempi, alastomampi, inspiroivampi – ja joskus julmempi kuin missään muualla.

Luulen osan yleisöstä kuvittelevan, että konsertissa kapellimestari nousee lavalle ja alkaa viuhtoa käsillään, ja sitten levy alkaa soida. Kuitenkin suuren orkesterin konsertti on täynnä energiaa, taiturisuorituksia, intohimoa ja vaaroja. Hienon lopputuloksen takaa saumaton johtajan ja joukkueen yhteispeli, huipputaitavien pelaajien toinen toisiaan inspiroiva, kommunikoiva, joskus pelastavakin hereilläolo. Parhaimmillaan tästä syntyy lumous ja yleisön hurmio.

Kapellimestarin rooli on toki keskeinen. Hänen vaikutusvaltansa on suorastaan diktatorinen hänen pitää ymmärtää mitä säveltäjä on tarkoittanut: musiikin tempot, sävyt, fraseeraus ja dynamiikka ovat hänen valintojaan.

Erinomaisella orkesterilla on kuitenkin oma tahto ja oma taso. Se tuntee musiikin tyylikysymykset, se on ylpeä ja hyväksyy vain huippusuorituksia vaativan kapellimestarin. Hyvä orkesteriharjoitus voi olla mestarikurssi mille tahansa työyhteisölle: vankka osaaminen, keskinäinen luottamus ja pitäytyminen olennaiseen ovat täälläkin avainkysymyksiä.

Karismaattinen Hannu Lintu nauttii laajaa kansainvälistä arvostusta ja sopii Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestereiden kunniakkaaseen jatkumoon. On ollut ilo suunnitella RSO:n tulevaa toimintaa hänen kanssaan ja olen varma, että voimme tarjota yleisölle vahvoja konserttielämyksiä.

Hannu Lintu on kunnianhimoisella tavalla ottanut vastaan Yleisradion orkesterin erityishaasteet ja saamme pian nähdä, miten hän laittaa itsensä peliin myös tv-ruudussa esimerkiksi uudenlaisissa, suorissa konserttilähetyksissä Yle Teemalla ja myöhemmin Sibelius-juhlavuodelle taltioitavissa ohjelmissa.

Hannu Lintu kirjoittaa: "Musiikin kaikkien tasojen ymmärtäminen on mahdotonta niin meille esittäjille kuin kuulijoillekin. Ennen kaikkea se on tarpeetonta: tärkeintä on lähestyä kaikkia sävellyksiä avoimin mielin ja korvin, seikkailun hengessä. Amerikkalainen säveltäjä ja muusikko Frank Zappa kiteyttää osuvasti epärationaalisen asenteen välttämättömyyden: mieli on kuin laskuvarjo: se on syytä pitää auki".

Toivon, että suomalaiset kokevat orkesterin omakseen ja lähtevät "laskuvarjo auki" seuraamaan RSO:n ja Hannun Linnun ensimmäistä yhteistä konserttikautta 2013–14.

Lainaus

Blogit - Rso

”Hei me kuollaan taas!” - mietteitä RSO:n, Sibeliuksen ja hiukan Beethoveninkin tiimoilta

Laskuvarjo auki