Tapaus #A2ilta - TV-ohjelman digitaaliset kerrokset ja pitkä häntä

Tuija Aalto — Wed, 30 Mar 2011 06:47:51 +0000

Eilinen Ajankohtaisen kakkosen netti-ilta (osa 1) (osa 2) synnytti odotetusti paljon keskustelua heti ohjelman aikana. Perinteisen formaatin mukaisesti ohjelmaan sai lähettää tekstiviestejä, ja niitä julkaistiin ruudulla. Ohjelman ylimääräinen vuorovaikutteinen kerros oli mahdollista kytkeä päälle teksti-television sivusta 398. Teksti-tv:n toimitus julkaisi ohjelman kuluessa 700 Twitter-viestiä.

Twitterin käyttäjät keskustelivat keskenään vilkkaasti. Suurelle yleisölle suunnatun ohjelman sisältö ja muoto eivät heitä aivan tyydyttäneet. Kootakseni aiheesta intohimoisesti kiinnostuneiden edelläkävijäyleisöjen ehdotuksia yhteen perustin Muistion, jota jaoin Twitterissä ja Facebookissa linkinlyhentäjän avulla siistityllä osoitteella bit.ly/neuvot.

Twitter-keskusteluissa aiheelle tavallista netin käyttäjää syvemmin omistautuneet saattoivat solmia uusia suhteita toisiinsa ja käydä omaa keskustelua valtavirran vieressä.

Some-kerroksen etuna oli myös ohjelman saavutettavuuden parantuminen : "Mukavaa, että kuuro vaimonikin pysyy kärryillä seuraamalla pelkästään #A2ilta -htagin tweettejä. hyvä (So)Me!", päivitti Roni Laukkarinen illan aikana.

Twitter-pöhinä #A2ilta -tunnisteella toi TV-ohjelman myös televisiota seuraamattomien ulottuville:

"Kiitos kaikille twiittaajille, pitääpä joskus toistekin olla katsomatta telkkaria näin", virnisti Marko Salonen viestissään.

Monelle teksti-television sivun 398 Twitter-virtaan pääsy oli sykähdyttävä kokemus kahden sekunnin kuuluisuudesta: "Minunkin tweetini näkyi ruudulla. Andy Warholin 15 minuuttia on supistunut kahteen sekuntiin", Jyrki Ollinen totesi.

Lainaus

Onko radiolla pitkä häntä?

Tuija Aalto — Mon, 27 Apr 2009 08:41:07 +0000

YLE järjesti Isossa Pajassa 17.4. työpajan, jossa keskusteltiin YLEn roolista tulevaisuuden mediaekosysteemissä. Vedin radion ryhmätyön ja lupasin purkaa muistiinpanot tässä blogissa.

Keskusteluissa pyörittiin paljon suosittelun ja metadatan kirjaamisen ympärillä. Kun piti nostaa tunnin aikana puhutusta tärkein yksittäinen asia, joka on saatava kuntoon, ryhmä oli yksimielinen: audioille pitää saada pysyvät linkit.

Tällä hetkellä YLE Areenaan julkaistaan juttu määräajaksi, minkä jälkeen linkki kuolee, sen takana ei ole enää mitään kiinnostavaa. Ryhmän mielestä voisi olla.

Audiosisällöille pitäisi siis toteuttaa pysyvä linkki ja viitekortti: Yksi ainoa verkko-osoite, joka pysyy, vaikka ohjelma olisikin välillä pois julkaisusta esitysoikeussopimuksellisista syistä. Tämä toimenpide ennakoi sitä päivää, jolloin YLEn lobbaus puree ja tekijänoikeuslakia muutetaan niin, että YLE voi avata arkistot.

Perusteluja

1. Suosittelu ja Long Tail

Pysyvä linkki edistäisi suositteluverkostoihin pääsyä. Ohjelman pysyvä linkki tekee mahdolliseksi viittaamisen ohjelmaan huolehtimatta sen poistumisesta Areenasta (vrt. nyt bloggaajat eivät mielellään linkitä, koska eivät halua blogiinsa rikkoutuvia linkkejä)

Myös muut verkkojulkaisut saattavat linkittää hanakammin Areenaan, kun voivat luottaa siihen, että niiden juttuarkistoissakin oleva linkki on relevantti.

2. Aikalaisreaktio talteen

Pysyvä linkki pitää aikalaisreaktion jutun mukana. (Vrt. Erik Bäckmanin vetämän TV-ryhmän yhteenveto, ”jokainen ohjelma voi olla yhteisö”). Yleisön tuottama metadata pysyy linkin mukana tallessa. Yleisö motivoituu metadatoittamaan sisältöjä paremmin, kun työ ei mene hukkaan.

Miten tähän tultiin – muistiinpanot fläpeistä tässä purettuna.

Aamuradio naurattaa

Ryhmän työ käynnistyi pohtimalla, mitä radio on itse kullekin. Ensimäiseksi pintaan nousi aamushow. ”Kuuntelen Suomi-popin aamua ja nauran”. ”Aamupalalla ennen töihin lähtöä kuuntelen aamuohjelmaa ”. Työpaikalla ei voi enää kuunnella puheohjelmia, kirjoittamiseen keskittymisen avuksi haettiin netistä (Last.FM) ambient-musaa, jossa ei ole sanoja.

Last.FM:stä päästiin sisällön suositteluun ja toivottiin jonkinlaista puheohjelmien suosittelumekanismia.

Puheradion silmäily

Työkaluiksi puheradion suositteluun ryhdyttiin ideoimaan tägäämistä ja audion sisällön täydellistä kuvailua (vrt. muuten Kati Vänttisen aiempi blogikirjoitus ”Pitäisikö keksiä tekstiradio”). Tekstinä radio-ohjelman voisi silmäillä.

Tulevaisuuden radiolta toivottiin mahdollisuutta merkata epämieluisa sisältö pois kuuluvilta: esim. inhottavan mainoksen voisi merkata niin, että sitä ei enää soiteta toisten.

Audiosisällön löytämisestä esitettiin vertaus siihen, että lehdessä voi olla lempikolumnisti, jonka palstan mielellään aina lukee. Todettiin että hakusyötteet edistävät löydettävyyttä.

TV-ryhmälle kirjattiin terveiset videoiden tagityksesta, jota kehitelläänkin.

Löydettävyys

- Ei huvita blogata viittaamalla Areenaan, koska sisältö poistuu
- Ohjelmat löytyvät P2P-verkostoista paremmin

Muuta fläppeihin kirjattua:
Magnet-linkit vs. Areena
eDonkey
Bit Torrent
MD5-summa

Ajansiirto, long tail

Pohdintaa valinnoista tuottajan ja vastaanottajan eli käyttäjän näkökulmista

Onko ohjelmavirta yhtä kuin kertakäyttöinen ohjelma? Mikä on ajankohtaisohjelman vastakohta? Ikuisuusohjelma? Voiko ikuisuusohjelman määritellä tai tunnistaa ja jos, niin kuka voi sen tehdä? Voimmeko me nyt tässä ajassa tunnistaa ne ohjelmat, joita tulevaisuuden ihmiset pitävät kaikkein kiinnostavimpina? (Emme.)

Entä voiko ikuisuusohjelmia varta vasten tuottaa versioimalla ajaton versio tuotantoprosessin yhteydessä? Ehkä? Esimerkkitapauksena elokuva-arvostelu: on elokuvan ilmestyessä ajankohtainen, mutta toisaalta elokuvan elinkaari on pitkä, joten elokuva-arviokin voisi pysyä tallessa ja saatavilla myöhemmäksi referenssiksi.

Ohjelmavirta on tavallaan ”kertakäyttöohjelmaa” myös siinä mielessä, että kuuntelutilanne voi olla taustakuuntelua, ei olla itse valittu sisältöä. Sen sijaan ”ikuisuusohjelmat” on valittu kuunneltavaksi. Ryhmä taisi kuitenkin päätyä siihen, että ikuisuusohjelma ei voi olla erillinen ohjelmatyyppi, vaan mikä tahansa pysyvästi saatavilla pidettävä ohjelma voi jollekin yhdelle ihmiselle olla arvokasta ja haluttua sisältöä.

Ikuisuusohjelmista syntyi sisältöinnovaatio: ”Näin se tehdään” – ohjelmat. Keskusteltiin siitä, miten eri välineissä sisällöt täyttävät eri tarpeita: kanavien ohjelmakaavioissa määrätyn kestoiset ohjelmat palvelevat viihtymistä ja ajanvietettä vähintään yhtä paljon kuin tiedonsaantia. Esimerkkitapauksena verrattiin Strömsö:tä ja Common Craft –nettivideosarjaa, joista jälkimmäinen esittelee tiiviissä muodossa jonkun yhden asian. Common Craft –formaatille on ominaista lyhyys, tiiviys, on demand –saatavuus; tieto heti.

Idea: voisiko virityskuvan tilalle laittaa pyörimään YLE Areena –esittelyn?

Olisiko ”Avoin YLE” podcast-alusta?

Yksilö –näkökulmasta siirryimme tehtävänannon toiseen osioon, yhteisöön ja yhteiskuntaan. Tartuimme Roope Mokan esityksen kaavioon, jossa neljässä ruudussa rinnakkain kuvattiin siirtymää Ensyklopedia Britannican maailmasta Wikipediamaailmaan ja YLE-maailmasta Avoin YLE – maailmaan (esityksen dia 17). Pohdimme, halusiko Mokka vertauksellaan ilmaista, että YLE ei pysty itse tekemään avointa YLE; sillä eihän Ensyklopedia Britannia suinkaan ollut panemassa Wikipediaa alulle.

Päätettiin kuitenkin edetä sillä premissillä, että YLE on aktiivinen toimija tekemässä avointa YLEä. Jos siis olisi niin. että kuka vaan vois tulla tekemään YLEä, mitä se edellyttäisi rakenteilta? Ainakin tekijänoikeuksista pitäisi huolehtia siten, että ne pysyvät tekijällä, jotta kukaan motivoituisi antamaan sisältöjään YLEn julkaistavaksi.

Entä, jos YLE tarjoaisi podcast-julkaisualustaa vapaaseen käyttöön? Ryhmässä nousi voimakkaasti esiin sisällön koettu omistajuus. Mikä olisi YLEn podcast-alustalle julkaistun ohjelman osoite? Mikä olisi sen brändi? Ryhmän mielikuva oli, että esimerkiksi Googlen omistamat YouTube ja Blogger tuntuvat jo niin neutraaleilta, että niihin julkaisisi vähemmän epäröiden omia tuotoksiaan kuin YLEn mahdollisesti tarjoamalle alustalle. Makusteltiin, millaisia brändimielikuvia herättäisi ”YLETube” verrattuna YouTubeen. Ei päästy mihinkään yhteen lopputulokseen. Malttaisiko YLE pysyä ”vain alustana”?

Blogin omistajuus puhutti

Erkka Piirainen luokitteli omistajuuden havainnollistamiseksi bloggaajia kolmeen kategoriaan. Suodatinblogit ovat niitä, joissa jaetaan eteenpäin kiinnostaviksi havaittuja linkkejä. Journaaleissa kerrotaan omasta elämänmenosta. Tietämysblogissa tehdään itsestä jonkin alan asiantuntijaa julkaisemalla asiajuttuja. Jos sama sisällöllinen jaottelu pätisi podcasteihin, ketkä silloin kaipaisivat YLEltä julkaisutilaa? Tokko ainakaan tietämyspodcastaajat, jotka ehkä haluaisivat tuoda esille enemmän omaa brändiään, arveltiin.

Ryhmätöiden jo päätyttyä kirjattiin fläpin reunaan vielä ajatus, että mitä jos YLE tarjoaisi podcast-julkaisutilaa ja -osaamista kolmennelle sektorille: järjestöille, yhdistyksille ja kenties jopa kunnille, joilla ei ole resursseja perehtyä podcastaamiseen tiedonvälityskeinona oma-aloitteisesti.

Ohjelmajakson keskustelu

Keskustelu polveili ryhmässä useilla yhtaikaisilla radoilla. Eräällä sivujuonteella huomautettiin, että YLE Areenassa ja YLEn netissä on yhdelle ohjelmalle monta eri paikkaa ja sivua. Monta paikkaa, jotka esittelevät samaa ohjelmaa tai jaksoa; niistä on vaikea löytää paikkaa vuorovaikutukselle. Esitettiin toivomus, josko ohjelmajakson yhteydessä voisi blogimaisesti käydä keskustelua.

Ohjelmajakson metadatoitus tuottaisi pöhinäkäyrän

Ryhmä halusi tarjota myös yleisölle mahdollisuuden lisätä tageja; asiasanoja ja muistiinpanoja, audioon ja videoon. Keskusteltiin siitä, voisiko tällaisen aktiviteetin määrä olla yksi indikaattori ohjelmajakson kiinnostavuudesta – sitä suurempi syy suositella muille, mitä enemmän jaksosta jo puhuttu?

Lähdettiin konseptoimaan Buzz-käyrää, joka näyttäisi ohjelman aikajanalla, missä kohdin siinä on kuinkakin paljon merkintöjä. Ehdotettiin lisättäväksi merkintä, missä kohtaa kuinkakin moni lopetti kuuntelun – suosittelun yksi vahva elementti voisi olla, miten pitkälle ohjelma on vanginnut kuulijansa. Edelleen pöhinäkäyrällä näkyisi, mihin on tehty eniten linkkejä, koska tottahan lähdettiin siitä, että audion aikajanalle voi suoraan linkittää tiettyyn aikakoodiin.

Todettiin, että vaatii paljon käyttäjiä, että toimisi mielekkäästi tämä käyrä. Verrattiin YouTuben insight – aineistoon, jossa myös yleisömittausdataa videojulkaisijan käytettävissä. Myös Mimmigrammit mainittiin.

Mikä on radio?

Kari-Hans Kommonen poikkesi työskentelyn loppuvaiheessa ryhmään tuomaan perustavaa laatua olevan kysymyksen: ”mikä on radio”. Työryhmän vetäjänä lisäsin määreeeksi ”vuonna 2017”, mikä aiheutti lievää protestointia; kuka nyt noin pitkälle tietäisi arvata, kun nykyhetkessäkin radiota vaikea määritellä.

Yksimielisyys löytyi siitä, että sitä, mikä radio on, eivät valtamedian radiotoimijat päätä. Podcast-ilmiötäkään eivät keksineet ne, vaan ihan muut riippumattomat toimijat omiin tarpeisiinsa. Avoin ruohonjuuri taso kehitti podcastingin, eivät isot toimijat.

Kaavio podcast-julkaisutekniikan vahvuudesta – avoin standardi välittää mitä vain dataa, siinä missä DAB (digital audio broadcasting) oli sidottu tiettyyn digitaaliseen radiolähetysteknologiaan .

Digiradio vs. Podcast:

DAB -- RSS1,2,3, Atom

Radioon sidottu -- Välittää mitä vain

Mediamuotojen välinen linkittäminen

Ryhmä piti tärkeänä nykyistä ahkerampaa linkittämistä samaa aihetta käsittelevien eri mediamuotoisten sisältöjen välille. Uutissähkeessä pitäisi olla linkki audioon ja videoon ja päinvastoin. Tekstiuutinen toimisi näin audion ja videon metadatana.

Kiitokset osallistujille

Muistini mukaan ryhmässä aktiivisimmin osallistuivat Erkka Piirainen, Kimmo Virtanen,
Olli Sulopuisto ja Suvi Korhonen, ja muutamat muut, joiden nimiä en hoksannut kirjoittaa ylös; kiitos kaikille.

Muut Mahdollistajatapaamisen ryhmätyöt ja aineistot Kehitys kehittyy - blogissa.

Radion tulevaisuus on tämän vuoden mietittävien asioiden listallani korkealla. Jos siis sinulla on ajatuksia tai ideoita aiheesta, ota yhteyttä vaikkapa sähköpostilla etunimi.sukunimi@yle.fi.

Lainaus

Blogit - long tail