http://blogit.yle.fi/asiasana/1930-luku fi http://blogit.yle.fi/10-kirjaa-rahasta/kulttuurihistorian-hapeapilkku <div class="field field-name-body field-type-text-with-summary field-label-hidden"><div class="field-items"><div class="field-item even" property="content:encoded"><p><em>Timo Harakka, 10 kirjaa rahasta -sarjan toimittaja</em></p> <p><strong>Pentti Haanpää</strong> kirjoitti romaaninsa <em><a href="http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/pentti-haanpaa-noitaympyra">Noitaympyrä</a></em>1931. Teos oli polttavan ajankohtainen: vuoden 1929 pörssiromahduksesta levinnyt yleismaailmallinen pula-aika aiheutti Suomessakin levottomuuksia. Italian ja Saksan malliin äärioikeistolainen Lapuan liike terrorisoi maata.<br /> ”Maassa oli tapahtunut paljon asioita. Ihmiset ikäänkuin sairauden kiukussa olivat touhunneet sitä ja tätä. Pahanolon tunne, levottomuus, saattoi heidät töytäilemään ilman päämäärää, käymään lähimmäistensä kimppuun”, päähenkilö Pate Teikka pohdiskelee.<br /> ”Työväestöä oli pieksetty ja tapettu, kansalaisia oli istutettu autoihin ja ajeltu ympäri maata. Kuumettako? Hourettako? Mitä hyvää siunaantui pyssyistä ja pampuista, amerikkalaisilla autoilla ajosta, isänmaa-huudoista ja avopäin lauletuista lauluista?”</p> <p><a href="http://www.arkadianmaki.fi/2010/03/15/pentti-haanpaan-nakemys-1930-luvun-lamasta/">Sitä siunaantui</a>, että Haanpään kustantaja Otava ei uskaltanut julkaista Noitaympyrää, jota kirjailija aivan aiheesta piti itse parhaana teoksenaan. Ei myöskään WSOY, eikä edes vasemmistolainen kustantamo Kansanvalta, joka oli julkaissut Haanpään kohukirjan <em>Kenttä ja kasarm</em>i 1929. <br /> Tämä sotalaitosta arvostellut kirja sydämistytti oikeistohenkisen eliitin. Uudempi kansalliskirjailijamme <strong>Mika Waltari</strong> jopa kynäili vastaiskuksi Suomen armeijaa ihannoivan teoksen <em>Siellä, missä miehiä tehdään</em> (1931).<br /> Kustantamojen pelkuuruden takia Noitaympyrä – josta keskustelemme <a href="http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/tasta-puhutaan/10-kirjaa-rahasta-romaanit-kertovat-rahasta-–-ja-meista">10 kirjaa rahasta</a> –sarjassa teatteriohjaaja <strong>Juha Hurmeen</strong> kanssa maanantaina 4.7. (TV1, 21.30) – ilmestyi vasta 25 vuotta myöhemmin, kirjailijan kuoleman jälkeen, kootuissa teoksissa 1956.</p> <p>Historialliset yhtäläisyydet nykyaikaan ovat ilmiselvät. <br /> Jatkokysymys kuuluukin: ketkä eivät tämän päivän Suomessa saa ääntään kuuluviin? Kenen totuus sensuroidaan? </p> <p><strong><a href="http://tv1.yle.fi/ohjelmat/kulttuuri/10-kirjaa-rahasta">10 kirjaa rahasta -sarjan esittely</a></strong></p></div></div></div><ul class="links inline"><li class="quote first last"><a href="/comment/reply/3883?quote=1#comment-form" title="Quote this post in your reply.">Lainaus</a></li></ul> Fri, 01 Jul 2011 13:38:17 +0000 Timo Harakka 3883 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/10-kirjaa-rahasta/kulttuurihistorian-hapeapilkku#comments http://blogit.yle.fi/elava-arkisto/sen-vapun-olisin-halunnut-elaa <div class="field field-name-body field-type-text-with-summary field-label-hidden"><div class="field-items"><div class="field-item even" property="content:encoded"><p>Kuulas aamu Kaivopuistossa. Jalassa tuliterät sukat, harteilla keveä popliinitakki, päässä korvaamaton ylioppilaslakki. On vuosi 1933.</p> <p><img alt="" src="http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/artikkeli/07145_1iso.jpg" /></p> <p><a href="http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&amp;g=5&amp;ag=82&amp;t=258&amp;a=7145">Vappuhumua 1933</a></p> <p>Pitkissä, valmiiksi katetuissa pöydissä odottavat simat ja tippaleivät. Mutta ensin lauletaan rullaati rullaata. Mieluummin näin kuin toisinpäin.</p> <p>Vappulounaalle mennään koko perheen voimin, lapset pyhäpuvuissaan. Ulkona kadulla heitä odottavat jäätelövaunut sekä käsinpainetut kaasuilmapallot.<br />  </p> <p><img alt="" src="http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/artikkeli/07148_1iso.jpg" /></p> <p><a href="http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&amp;g=5&amp;ag=82&amp;t=258&amp;a=7148">Vappu 1946</a></p> <p>Kolmetoista vuotta myöhemmin tunnelmat ovat samat, mutta erilaisin maustein. Eletään tiukan säännöstelyn aikaa, sodan runtelema mutta kunniakas Suomi on saatava jälleen jaloilleen. Marssirivit ovat suorat, kun siirrytään Kauppatorilta Kaivopuistoon. </p> <p>Huhupuheiden mukaan simaa ja tippaleipiä ei tänä vuonna tarjolle liikenisi. Onneksi ne ovat vain huhupuheita.</p> <p>Ullanlinnanmäeltä suunnataan takaisin keskustaan, on vappuvossikka-ajelun aika. Futuristit huristavat autoillaan.</p> <p>Illalla mennään Lintsille. Pimenevässä illassa on vahva lupaus kesästä.<br />  </p> <p><img alt="" src="http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/artikkeli/07165_1iso.jpg" /></p> <p><a href="http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&amp;g=5&amp;ag=82&amp;t=258&amp;a=7165">Vappu – omintakeinen kansanjuhlamme</a></p> <p><br /> On vuosi 2008. Foliopallot kahisevat, lasinsirut ratisevat, lapset jäävät jalkoihin. Ullanlinnanmäki on täyttynyt katetuista pöydistä, kuppikunnat juhlivat kukin erikseen omine herkkuineen.</p> <p>”Ensi vuonna tuomme varmaan paikalle oman hirsimökin," joku sanoo.</p> <p>Hauskaa vappua!<br />  </p></div></div></div><ul class="links inline"><li class="quote first last"><a href="/comment/reply/1902?quote=1#comment-form" title="Quote this post in your reply.">Lainaus</a></li></ul> Thu, 30 Apr 2009 11:18:12 +0000 Petra Himberg 1902 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/elava-arkisto/sen-vapun-olisin-halunnut-elaa#comments