Yksi tarina, monta tulkintaa

Venla — Fri, 21 Mar 2014 15:36:55 +0000

Oletko joskus katsonut elokuvan, jossa ei ollut kirjasi lempikohtausta? Entä elokuvan jossa oli silmään pistäviä virheitä kirjaan nähden? Mitä jos tarinan loppu ei olekaan se mitä olet lukenut? Myönnän itse pari kertaa tarkistaneeni elokuvan jälkeen kirjan kannen ja miettinyt, katsoinhan varmasti oikean elokuvan?

Paljon sivuja, vähän aikaa
Kirjat ovat pitkiä ja niitä voi lukea pätkissä. Elokuva kestää kuitenkin keskimäärin kaksi tuntia ja se katsotaan yleensä kerralla alusta loppuun. Koko kirjaa ei elokuvaan pystytä kokoamaan, joten joitain kohtauksia on syytä karsia. Mutta mitä jos jokin merkittävä kohtaus jää pois?

Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirja alkaa Harryn herätessä Dursleyn luota. Elokuvassa ei kuitenkaan mainita koko Dursleyn perhettä tai siellä tapahtuneita asioita. Tämä oli mielestäni sääli, sillä Dursleyn perhe on ollut mukana jokaisessa kirjassa ja on sillä tavoin oleellinen osa Harry Potterin tarinaa. Dursleyn perhe toi kirjaa lukiessa aina pienen hymyn huulille. Elokuvan tekijät saavat kuitenkin anteeksi. Lopputulos oli toimiva, niin kuin aina.

Turha hahmo?
Kirjassa muistat lukeneesi henkilöstä, mutta elokuvassa henkilöä ei näy eikä kuulu. Pienen roolin kohdalla vaikutus ei juoneen nähden ole mullistava, mutta se jää ainakin minua häiritsemään. Miksei häntä voinut ottaa mukaan elokuvaan?

Nälkäpelin Matkijanärhi-kirjassa pormestarin tyttö Madge, ojentaa Katnikselle matkijanärhi-rintaneulan muistoksi vyöhykkeestä 12. Madgea ei kuitenkaan näy koko elokuvassa. Mielestäni tämä oli kaunis ele ja hahmo olisi pitänyt olla elokuvassa, vaikkei suuresti vaikutakaan juoneen.

Vaihdoksen motiivi hukassa
Elokuvissa on paljon inhimillisiä huolimattomuusvirheitä, sekä aikaa säästäviä pieniä juonen muutoksia. On kuitenkin asioita joiden muuttamiselle ei ole mitään järkevää syytä.

Stephen Kingin kirjassa Hohto esiintyy usein huoneen numero 217. Elokuvassa huoneen numero on kuitenkin 237. Huone on merkittävässä asiassa, mutta ei kai numerolla pitäisi olla mitään väliä? Huoneen tärkeys ja numeron hokeminen toistuu kuitenkin niin monta kertaa, että numeron vaihdos on erittäin häiritsevä.
Eikö sitä ole muka huomattu?

Mullistava loppukäänne

Olen katsonut elokuvan Aamiainen Tiffanylla monta vuotta sitten. Koko tämän ajan olen elänyt siinä uskossa, että tarinan loppu on ollut perinteisen kliseinen. Paul ja Holly saavat onnellisena toisensa. Eräs kaverini sattui kuitenkin huomauttamaan, että kirjassa loppu on päinvastainen. En ollut uskoa korviani, joten päätin lukea kirjan. Kirjan lopussa Holly katoaa, joten elokuvan loppu on täysin käänteinen. Päätös muuttaa koko tarinan juonen. Eikö elokuville osata tehdä surullisia loppuja?

Millaiset kirjan ja elokuvan erot sinulla ovat jääneet mieleen?

Lainaus

Klassikko= tylsä?

Venla — Fri, 21 Feb 2014 15:03:22 +0000

Venla kirjoittaa Summerille kirjoista, jotka ovat inspiroineet elokuvien maailmaa.

Tylsä, vanha ja monimutkainen. Kuulostaako tutulta? Mikä ihme se klassikko on? Klassikkoja on totta kai monenlaisia ja ne jakautuvat moniin aikakausiin. Missään nimessä klassikkoa ei kuitenkaan kannata luokitella tylsäksi. Klassikoiden seasta pitää vain napata ne parhaimmat. Ja minä autan teitä siinä! Mutta voiko vanha kirja olla hyvä? Ja mistä tunnistaa hyvän klassikon? Hyvän klassikon tunnistaa totta kai siitä, että siitä on tehty hyvä elokuva. Tässä minun viisi lempparia!

Ylpeys ja ennakkoluulo
Yksinkertaisesti lemppariklassikkoni kaikista. Jane Austenin ihana romaani täynnä draamaa ja huumoria! Kirjassa Elizabeth Benneth ja hänen sisaruksena metsästävät aviomiesehdokkaita ja niin romanttisia hetkiä kuin noloja kommelluksia sattuu pilvin pimein. Kirja vetää kokoajan hymyn huulille puhumattakaan elokuvasta joka kulkee täydellisesti käsi kädessä romaanin kanssa. Austenin kirjoissa aina rakkaus voittaa ja täytyy myöntää, että lopussa tunteet olivat pinnassa.

Ylpeys ja ennakkoluulosta on tehty myös elokuva Hilpeys ja ennakkoluulo,joka on parodia alkuperäisestä. Jäljitelmässä lähdetään intialaisiin ja musikaalisiin tunnelmiin, mutta elokuvaa ei ole vedetty yli ja juoni säilyy.

Linnunradankäsikirja liftareille
Arthur Dentin talo on häätöuhan alla, mutta se ei ole hänen suurin murheensa. Maailmanloppu, avaruusolioita, elämäntarkoitus, hiiriä, kala korvassa, aivoja riipiviä runoja, avaruusaluksia sekä tietenkin Linnunradankäsikirja liftareille. Douglas Adamsin hulvaton komedia. Kirjasta on aluksi hankala päästä kärryille, mutta loppujen lopuksi kaikki nitoutuu yhteen. Varmistaakseen, että hauskimmat jutut ei mene ohi suun kannattaa katsoa kirja vielä leffana jotta pääsee mässäilemään kaikella huumorilla, mitä kirjasta irti lähtee.( Kirja on nopealukuinen, kuvassa on kirja josta löytyy koko sarjan kaikki viisi teosta.)

Humiseva harju K-12
Romeo ja Julia, Twilight, Humiseva harju. Tarina ikuisesta rakkaudesta. Selkä piitä karmiva, mutta samalla sydäntä kovasti liikuttava tarina Catherinen ja Heathcliffin rakkaudesta, josta ei ikinä tullut mitään. Vai tuliko? Emily Bronten romaanissa juuri, kun luulet että he saivat toisensa tai eivät näe toisiaan enää ikinä tajuat olevasi väärässä. Kirjasta on tehty kaksi elokuvaversiota. Itse pidin enemmän aikaisemmasta, eli mustavalkoisesta versioista jossa tunnelma pysyi käsin kosketettavissa kokoajan. Uudempi versio ei pystynyt tekemään enää samanlaista vaikutusta.

Rikos ja rangaistus K-12
Fjodor Dostojevskin rikosromaanissa jännitys säilyy loppuun asti. Pahojen tekojen jälkeen vain rakkaus voi pelastaa ja ohjata oikeisiin ratkaisuihin. Kirjassa on yhdistetty salapoliisiromaani, sekä rakkaustarina. Tästäkin romaanista on tehty kaksi elokuvaversiota, mutta tällä kertaa tykkäsin enemmän uudemmasta. Kannattaa kuitenkin katsoa molemmat, sillä molemmat ovat nerokkaita teoksia!

Psycho K-16
Suihkumurhaaja. Muuta kauhutarinasta ei voi paljastaa. En suosittele tätä kaikkein herkimmille ja ikärajaa kannattaa noudattaa leffaa katsoessa. Luettua kirjan jotkut elokuvan oudot kohdat selkenevät ja juoni on helpompi ymmärtää.

Lainaus

Blogit - klassikot

Yksi tarina, monta tulkintaa

Klassikko= tylsä?

Ylpeys ja ennakkoluulosta on tehty myös elokuva Hilpeys ja ennakkoluulo,joka on parodia alkuperäisestä. Jäljitelmässä lähdetään intialaisiin ja musikaalisiin tunnelmiin, mutta elokuvaa ei ole vedetty yli ja juoni säilyy.