Hullu vai ei?

Riikka Kaihovaara — Fri, 08 Oct 2010 15:07:54 +0000

Toimittamani MOT: Pakkohoitoon tuomitut ruotii tahdonvastaista psykiatrista hoitoa. Puhuin juttua tehdessäni useiden mielenterveyskuntoutujien kanssa. Monen kertomus vaikutti aluksi hurjalta: valkotakkiset olivat täysin yllättäen hakeneet heidät kotoa sairaalaan tai terveyskeskukseen. Hoitajien mukana oli usein poliisi, joko ovella tai kadulla odottamassa.

Kotoa noutaminen ja M1-tarkkailulähetteen saaminen oli ollut järkytys. Usein aloite hoitoon toimittamiseksi oli tullut kolmannelta osapuolelta: ex-puolisolta, vanhemmilta tai jopa kunnan viranhaltijoilta. Pakkohoitoon joutuneet ihmiset itse eivät kokeneet olleensa hoidon tarpeessa.

Eräs nainen on laittanut internettiin videoita noutamisestaan. Videoilla hän ei vaikuta psykoottiselta tai väkivaltaiselta, vaan väittelee ovelleen ilmestyneen sairaanhoitajan ja poliisien kanssa täysin asiallisesti. Ensivaikutelma lähes kaikista kohtaamistani mielenterveyskuntoutujista oli sama: miksi ihmeessä tämä ihminen on laitettu pakkohoitoon? Ja miksi ihmeessä hän ei jälkikäteenkään ole saanut oikeutta?

Lähempi tutustuminen alkoi kuitenkin tuoda kuhunkin tapaukseen lisää harmaan sävyjä. Puheissa alkoi vilahdella paranoiaa ja salaliittoteorioita. Toimittajana jouduin arvioimaan ihmisiä uudelleen: ehkäpä tämä nainen sittenkin oli psykoottinen, ehkä tämä mies sittenkin oli vaarassa tappaa itsensä.

Maallikon on erittäin vaikea määritellä onko joku psyykkisesti sairas vai ei ja oliko hän kenties hoidon tarpeessa osastolle joutuessaan. Kuten ohjelmasta käy ilmi, aina tämä ei onnistu kokeneelta lääkäriltäkään.

Psykiatrisia potilaita pidetään usein sairaudentunnottomina, eli potilaat eivät ymmärrä hoitonsa tarvetta ja he ovat usein voimakkaasti eri mieltä hoitohenkilökunnan kanssa. Osa myönsi tämän itsekin. Sain yhteyden kahteen mielenterveyskuntoutujaan, jotka olivat valittaneet hallinto-oikeuteen pakkohoitoon määräämisestään. Hoitojaksosta oli kulunut sen verran aikaa, että kuntoutujat olivat saaneet etäisyyttä tapahtumiin. Molemmat kertoivat, että vaikka he osastolle jouduttuaan kokivatkin pakkohoidon vapaudenriistoksi, jälkikäteen arvioituna hoitojakso saattoi sittenkin olla heidän pelastuksensa.

Tällaisia ihmisiä siis on. Pelottavaa on se, että joskus perusteltukin kritiikki saatetaan tulkita sairaudentunnottomuudeksi. Asiallisiakaan valituksia tai kanteluita ei oteta vakavasti, koska kritiikin katsotaan olevan osa potilaan sairautta, sairauden oire. Hyvin harva valitus päättyy oikeudessa potilaan hyväksi. Myös aluehallintovirastot antavat vain harvoin huomautuksia psykiatrisille yksiköille potilaiden tekemien kanteluiden perusteella.

Mielenterveyden keskusliiton juristi Merja Karinen suorastaan kiihtyi, kun kysyin, että entäs nämä sairaudentunnottomien valitukset. Hän vastasi, että täytyyhän heilläkin olla oikeus saattaa pakkohoitomääräyksensä ulkopuolisen valvovan tahon tutkittavaksi. ”Kun on kuitenkin tämmösistä perus- ja ihmisoikeuteen puuttumisesta kysymys, niin varsinkin sillon täytyy olla kattava oikeusturvajärjestelmä näille potilaille, joiden oikeuksiin puututaan.”

Loppujen lopuksi on siis epäolennaista onko valituksen tekijä mieleltään terve vai sairas, pääasia että oikeusturva on olemassa. Ja kuka sen terveydentilan edes pystyy luotettavasti määrittelemään?

Riikka Kaihovaara
toimittaja / MOT

Lainaus

Protestiäänten suma

Ari Hakahuhta — Tue, 03 Feb 2009 15:46:54 +0000

Niinhän siinä kävi, ettei puhemiehistössä tai eduskuntaryhmien johdossa tapahtunut vaihdoksia. Haastajaa ei löytynyt SDP:n Tarja Filatoville eikä Keskustan Timo Kallille. Ryhmäjohtoonsa tyytymättömät tyytyivät puristamaan nyrkkiä taskussa.

Puhemiehen vaalissa protesti- ja huumoriääniä oli viime vuotista enemmän. Todennäköisesti myös enemmän kuin vuosiin.
Sauli Niinistö sai 141 ääntä ja jatkaa puhemiehenä. Mutta puhemiehen vaalin hajaäänilista on pitkä: Esa Lahtela kaksi ääntä, yksi ääni seuraaville: Paavo Arhinmäki, Leena Harkimo, Eero Heinäluoma, Reijo Kallio, Ilkka Kanerva, Ulla Karvo, Esko Kiviranta, Seppo Kääriäinen, Lauri Oinonen, Kari Rajamäki, Kimmo Sasi, Marja Tiura ja Jyrki Yrttiaho. Tyhjää äänesti 18 edustajaa ja 13 ääntä hylättiin. Äänestyslippuun pelkän Niinistön kirjoittaminen ei näet riittänyt, koska eduskunnassa on myös toinen Niinistö. Saulin veljenpoika Ville Vihreissä.
Viime vuonna vastaavassa vaalissa Sauli Niinistö sai ääniä enemmän, 155. Mitähän hajaäänien antajat ja tyhjää äänestäneet halusivat viestittää?

Varapuhemiehinä jatkavat Keskustan Seppo Kääriäinen ja SDP:n Johannes Koskinen. Muuten, tällä kertaa SDP:n Matti Ahde sai 3 ääntä varapuhemieheksi (katso edellinen blogi-merkintä).

Edustaja ja perhe eri kodeissa

Puhemiehen vaali jäi tiistaina lehterikeskusteluissa toissijaiseksi. Osaa kansanedustajista hämmentää Rovaniemen hallinto-oikeuden tulkinta poliitikon kotikunnasta.
Hallinto-oikeus on todennut, ettei Keskustan europarlamentaarikko Hannu Takkulan kotikunta olekaan Rovaniemi, vaan muun perheen asuinpaikan mukaan Turku. Takkula on menettämässä Rovaniemen valtuustopaikkansa.

Eduskunnassa kotikunta määrää edustajien saamat kulukorvaukset. Siksi hämmennys. Kysymys on tuhansista euroista vuodessa.
Esimerkiksi valtiovarainministerin perhe asuu Espoossa, mutta Jyrki Katainen on valtuuston jäsen ja kirjoilla kakkosasunnossaan Siilinjärvellä. Ympäristöministerin perhe asuu Sipoossa, mutta Paula Lehtomäki on kirjoilla asunnossaan Kuhmossa. Savossa tai Kainuussa kotikuntaansa pitävän edustajan kulukorvaus on pääkaupunkiseutua parempi.
Paavo Väyrysen Keminmaan, vuoden 1982 jalasmökin jälkeen edessä häämöttää uusi tupatarkastus! Puhemies Sauli Niinistö lupasi selvittää, onko kotikunnissa tulkinnanvaraisuutta. Tulkinnanvaraiset asiat ratkaisee eduskunnan kansliatoimikunta.

Tästä aiheesta enemmän YLE Uutisten uutissivuilla.

Ari Hakahuhta, politiikan toimittaja, YLE Uutiset

Linkki poliitikkojen kotikuntauutisointiin: http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/02/eduskunta_ryhtyy_selv...

Lainaus

Blogit - hallinto-oikeus

Hullu vai ei?

Protestiäänten suma