Blogit - punaiset

Tarinoita suomalaisesta terrorismista: Yllytys koitui maatalousoppilaiden kuolemaksi

Riika Nikkarinen — Tue, 23 Aug 2011 12:34:31 +0000

Vaikka sisällissotamme synnytti paljon terroritekoja niin valkoisten kuin punaistenkin puolella, osa terroriteoista oli noissa poikkeusoloissakin erityisen julmia. Historioitsija Teemu Keskisarjan mukaan tällaiseksi erityisen julmaksi teoksi muodostui junasurma vuonna 1918.

Tuhoisa veriteko sattui, kun Mustialan maatalousoppilaitoksen oppilaita oltiin siirtämässä sisällissodan keskellä vuonna 1918 junalla Toijalasta Hämeenlinnaan.

Oppilaita valvonut Koiton komppanian 16-vuotias Aarne Hietakangas alkoi kysellä tovereiltaan: ”Ammunko mä ton?” Kun muut toverit yllyttivät, niin nuorukainen ampui yhden oppilasta. Tämän jälkeen punaiset aloittivat joukkoteurastuksen, jonka seurauksena 20 oppilasta sai surmansa.

Terroriteon taustalla oli jo Toijalan asemalla alkanut vihapuhe valkoisia vastaan. Punakaartilaiset pohtivat ääneen kannattaako opiskelijoita viedä elävänä Hämeenlinnaan, kun punaisiakaan ei oltu armahdettu Varkaudessa ja Tampereella. Se että isku kohdistui juuri Mustialan maatalousoppilaitoksen oppilaisiin, oli kuitenkin täysin sattumaa.

Valkoisten kosto isku alkoi pari viikkoa veriteon jälkeen. Kostoksi valkoiset surmasivat kymmeniä ihmisiä Mustialan seudulla. Joukkosurman aloittanut Hietakangas joutui myöhemmin valkoisten vangiksi. Hän kuitenkin säästi henkensä, koska teloitukset kiellettiin osin ulkomaisen painostuksen takia. Myös nuorukaisen ikä vaikutti päätökseen.

Punakaartiin Hietakangas oli omien sanojensa mukaan liittynyt saappaiden ja hyvän ruuan takia. Joukkosurman käynnistänyt nuorukainen ei ollut varsinainen taistelija, vaan ennemminkin kaartilaisia hauskuttava maskotti.

Hietakangas saavutti rintamalla vanhempien tovereiden suosion matkimalla aikansa suosituinta elokuvahahmoa, Chaplinia. Tämä mykkäfilmihahmo oli epäpoliittisuutensa takia suosittu sekä valkoisten että punaisten keskuudessa.

Kuuntele: Mitenkä poika nimeltä Chaplin liittyy yhteen verisimmistä terroriteoistamme?

Lainaus

Tarinoita suomalaisesta terrorismista: Ompelukonemyyjä ja vahtimestari tarjoutuivat sijaiskuolijoiksi

Riika Nikkarinen — Tue, 23 Aug 2011 12:32:15 +0000

Historioitsija Teemu Keskisarja vie meidät nyt vuoden 1918 Kajaaniin. Siellä tapahtui yksi sisällissotamme oudoimmista terroriteoista.

Ompelukonemyyjä Kalle Niemi ja vahtimestari Aleksanteri Kari tarjoutuivat punaisten asekätkijöiden sijaiskuolijoiksi Kajaanissa vuonna 1918. Dramaattinen tapahtuma sai alkunsa, kun punaiset surmasivat Kajaani-yhtiön toimitusjohtaja Paavo Paloheimon sukulaispojan Etelä-Suomessa.

Patruuna päätti, että muutaman työmiehen on kuoltava Kajaanissa punaisten veritekojen takia. Teloituspäätöstä vauhditti myös se, että patruuna oli hermostunut paikallisen Mustajussiksi kutsutun papin nälvimisestä. Lahkolaispappi syytti patruunaa Venäjän armeijan varustamisesta.

Mustajussi ja hänen alaisensa, Kajaanin sissiryhmän pastori, ottivat teloitukset hoidettavakseen. Uhreiksi löytyi kaksi aseensa kätkenyttä työmiestä. Papit tulivat kuitenkin siihen johtopäätökseen, että olisi turha surmata kahta viatonta rivimiestä. Heidän mielestään oli parempi saada mieluummin hengiltä pari kansankiihottajaa.

Teloitukseen pakotettiin yleisöksi kymmenkunta punakaartilaisten johtomiestä. Juuri ennen laukaisua kapteeni Hilen kysyi:

- Löytyisikö yleisön joukosta ketään vapaaehtoista näiden viattomien rivimiesten tilalle?

Yleisön keskeltä astui esiin ensin epävarmasti vahtimestari Kari ja seuraavaksi ompelukonemyyjä Niemi. Kari ja Niemi eivät olleet isoja päälliköitä ja he olisivat voineet hyvin olla hiljaa säästääkseen henkensä.

- Jonkinlainen suggestiivinen tilanne siinä on ollut. Papit tulkitsivat sen Jumalan ihmeeksi. Jumalan käsi pelasti teloitettavaksi aiotut rivimiehet, pohtii historioitsija Teemu keskisarja

Sijaiskuolijoista tuli sittemmin aikansa marttyyreita ja korpikommunismin henkisiä isiä.

Kuuntele: Sijaiskuolemat

Lainaus

Käsky-elokuvan Jääkärin kohtalo: homo sotatuomari ja punakapinallinen

Seija Aunila — Mon, 16 Feb 2009 13:31:06 +0000

Aku Louhimiehen kuvaus Suomen sisällissodan moraalista elokuvassa Käsky riipaisee syvältä. Suoraselkäinen jääkärialiupseeni Aaro Harjula (Samuli Vauramo) saapuu Saksasta Suomeen.

Koston kevät 1918

Hän on Suomen asialla. Maa on pelastettava punaisten kynsistä. Harjula uskoo, että sotaa käydään oikeudenmukaisesti. Hän todella uskoo, että vangitut punakapinalliset naiset viedään oikeuden eteen ja oikeus tapahtuu.

Punakaartin läntinen armeija antautuu

Harjula ei ymmärrä, että sodassa "oikeus" tapahtuu aina voittajan hollituvassa. Niinpä valkoiset sotilaat ensin raiskaavat punakapinalliset ja lopuksi teloittavat heidät. Vain yksi punakapinallinen selviää hengissä. Harjula päättää lähteä viemään naista, johon hän on rakastunut, kenttäoikeuteen.

Kenttäoikeudessa sotaoikeuden tuomarina toimii eleganttiin elämään mieltynyt entinen kirjailija (Eero Aho). Tuomarilla ei olisi ollut mitään aikomusta armahtaa punavankia ellei Harjula olisi ostanut kalliilla punavangin vapautta. Tuomari on homo, yksinäinen homo varsinais-suomalaiseen kartanoon sijoitetussa kenttäoikeudessa.

Harjula ostaa punavangin elämän antautumalle tuomarille - kuin sotilas sotilaalle, kuten sotaoikeuden tuomari asian ilmaisee. Uhraamalla itsensä oikeamielinen Jääkäri Harjula pelastaa punavangin, mutta ei itseään. Ja näin sodan oikeus on jälleen tapahtunut.

Muistoja sisällissodasta 1918

Isänmaallisen oikeamielisyyden ja julmuuden ristiriita tässä Leena Landerin romaanin pohjalta tehdyssä elokuvassa jää kalvamaan. Valkoiset Suomen asialla -raiskauksia, teloituksia, homo sotaoikeuden tuomari ostaa punavangin hengen jääkäriltä... Ja kaiken tämän julmuuden voisi katsoa myös punaisten puolelta -Punaiset Suomen asialla.

On pelottavaa, kun jokin ryhmittymä on isänmaan asialla, koska se on oikeassa. Ja se joka on oikeassa, jakaa oikeutta - omissa hollituvissaan.

Skinivalkoinen Suomi

Lainaus