Blogit - teloitus

Ceausescut ja minä – muokkaavatko uutismuistomme meitä?

Juhana Säilynoja — Thu, 09 Jan 2014 13:44:44 +0000

Mitä muistan vielä vuosienkin päästä? Mitkä uutiset jäävät mieleeni ja miksi?

Näitä aloin miettiä selaillessani Elävän arkiston sisältöä. Törmäsin aina välillä todella vanhoihinkin tuttuihin sisältöihin, mutta huomasin vain tietäväni ne. Muistin todella harvojen tapahtumat.

Ensimmäinen asia, jonka voin todella sanoa muistavani tapahtuneen yllätti minut. Se yllätti, koska tajusin olleeni hyvin nuori kun se tapahtui. Olin myös ajatellut, että muistaisin jotain ihanaa ja hauskaa.

Varhaisin uutismuistoni on Romanian diktaattorin Nicolae Ceausescun ja hänen vaimonsa Elenan teloitus.

Siitä mieleeni jäi vain tv-kuvassa maassa maanneet entiset maanjohtajat ja vanhempieni reaktiot. Miksi jonkun kuolema ei ole surullista, muistan miettineeni.

Vastaukseksi sain kuulla Ceausescujen teoista ja kansakunnan psyykestä. Tarpeesta aloittaa alusta ja saada kauhea aikakausi päätökseen.

En kyllä ymmärtänyt mitään.

Mutta tajusin, että tuo ensimmäinen muistoni uutisesta on varmasti muokannut ajattelumaailmaani ja ennen kaikkea kiinnostukseni kohteita. Nytkin huomaan jatkuvasti ajautuvani tekemään juttuja vallankumouksista, sodista ja murroksessa olevista yhteisöistä.

En tiedä koinko tuolloin välttämättä mitään heräämistä tai muuta, mutta oli mielenkiintoista muistella itseäni peilaten maailman tapahtumiin.

Mitä sinä muistat? Mikä on ensimmäinen uutistapahtuma, jonka muistat. Entä koetko sen jääneen elämään kiinnostuksissasi? Muistinvirkistykseksi voit selata Elävää arkistoa vuosittain ja tapahtumittain.

Lainaus

Tarinoita suomalaisesta terrorismista: Ompelukonemyyjä ja vahtimestari tarjoutuivat sijaiskuolijoiksi

Riika Nikkarinen — Tue, 23 Aug 2011 12:32:15 +0000

Historioitsija Teemu Keskisarja vie meidät nyt vuoden 1918 Kajaaniin. Siellä tapahtui yksi sisällissotamme oudoimmista terroriteoista.

Ompelukonemyyjä Kalle Niemi ja vahtimestari Aleksanteri Kari tarjoutuivat punaisten asekätkijöiden sijaiskuolijoiksi Kajaanissa vuonna 1918. Dramaattinen tapahtuma sai alkunsa, kun punaiset surmasivat Kajaani-yhtiön toimitusjohtaja Paavo Paloheimon sukulaispojan Etelä-Suomessa.

Patruuna päätti, että muutaman työmiehen on kuoltava Kajaanissa punaisten veritekojen takia. Teloituspäätöstä vauhditti myös se, että patruuna oli hermostunut paikallisen Mustajussiksi kutsutun papin nälvimisestä. Lahkolaispappi syytti patruunaa Venäjän armeijan varustamisesta.

Mustajussi ja hänen alaisensa, Kajaanin sissiryhmän pastori, ottivat teloitukset hoidettavakseen. Uhreiksi löytyi kaksi aseensa kätkenyttä työmiestä. Papit tulivat kuitenkin siihen johtopäätökseen, että olisi turha surmata kahta viatonta rivimiestä. Heidän mielestään oli parempi saada mieluummin hengiltä pari kansankiihottajaa.

Teloitukseen pakotettiin yleisöksi kymmenkunta punakaartilaisten johtomiestä. Juuri ennen laukaisua kapteeni Hilen kysyi:

- Löytyisikö yleisön joukosta ketään vapaaehtoista näiden viattomien rivimiesten tilalle?

Yleisön keskeltä astui esiin ensin epävarmasti vahtimestari Kari ja seuraavaksi ompelukonemyyjä Niemi. Kari ja Niemi eivät olleet isoja päälliköitä ja he olisivat voineet hyvin olla hiljaa säästääkseen henkensä.

- Jonkinlainen suggestiivinen tilanne siinä on ollut. Papit tulkitsivat sen Jumalan ihmeeksi. Jumalan käsi pelasti teloitettavaksi aiotut rivimiehet, pohtii historioitsija Teemu keskisarja

Sijaiskuolijoista tuli sittemmin aikansa marttyyreita ja korpikommunismin henkisiä isiä.

Kuuntele: Sijaiskuolemat

Lainaus

Käsky-elokuvan Jääkärin kohtalo: homo sotatuomari ja punakapinallinen

Seija Aunila — Mon, 16 Feb 2009 13:31:06 +0000

Aku Louhimiehen kuvaus Suomen sisällissodan moraalista elokuvassa Käsky riipaisee syvältä. Suoraselkäinen jääkärialiupseeni Aaro Harjula (Samuli Vauramo) saapuu Saksasta Suomeen.

Koston kevät 1918

Hän on Suomen asialla. Maa on pelastettava punaisten kynsistä. Harjula uskoo, että sotaa käydään oikeudenmukaisesti. Hän todella uskoo, että vangitut punakapinalliset naiset viedään oikeuden eteen ja oikeus tapahtuu.

Punakaartin läntinen armeija antautuu

Harjula ei ymmärrä, että sodassa "oikeus" tapahtuu aina voittajan hollituvassa. Niinpä valkoiset sotilaat ensin raiskaavat punakapinalliset ja lopuksi teloittavat heidät. Vain yksi punakapinallinen selviää hengissä. Harjula päättää lähteä viemään naista, johon hän on rakastunut, kenttäoikeuteen.

Kenttäoikeudessa sotaoikeuden tuomarina toimii eleganttiin elämään mieltynyt entinen kirjailija (Eero Aho). Tuomarilla ei olisi ollut mitään aikomusta armahtaa punavankia ellei Harjula olisi ostanut kalliilla punavangin vapautta. Tuomari on homo, yksinäinen homo varsinais-suomalaiseen kartanoon sijoitetussa kenttäoikeudessa.

Harjula ostaa punavangin elämän antautumalle tuomarille - kuin sotilas sotilaalle, kuten sotaoikeuden tuomari asian ilmaisee. Uhraamalla itsensä oikeamielinen Jääkäri Harjula pelastaa punavangin, mutta ei itseään. Ja näin sodan oikeus on jälleen tapahtunut.

Muistoja sisällissodasta 1918

Isänmaallisen oikeamielisyyden ja julmuuden ristiriita tässä Leena Landerin romaanin pohjalta tehdyssä elokuvassa jää kalvamaan. Valkoiset Suomen asialla -raiskauksia, teloituksia, homo sotaoikeuden tuomari ostaa punavangin hengen jääkäriltä... Ja kaiken tämän julmuuden voisi katsoa myös punaisten puolelta -Punaiset Suomen asialla.

On pelottavaa, kun jokin ryhmittymä on isänmaan asialla, koska se on oikeassa. Ja se joka on oikeassa, jakaa oikeutta - omissa hollituvissaan.

Skinivalkoinen Suomi

Lainaus