Ukraina, avioliitto ja parisprintti – näistä ehkä muistan vuoden 2014

Juhana Säilynoja — Mon, 29 Dec 2014 07:49:06 +0000

On oikeastaan pelkkää sattuman kauppaa, että mistä muistan jonkun vuoden. Ainakaan minun muistini ei toimi niin, että vuosiluvut painautuisivat päähäni vaan tapahtumat ovat siellä jossain aivolokerossani sekalaisena massana. Osa on järjestäytynyt janaan, mutta suurin osa ei.

Siksi on aika hankala sanoa, että tulenko muistamaan vuotta 2014. Tiedän, että tulen muistamaan monia tapahtumia sen varrelta.

Ukrainan kriisi on niistä ehdottomasti yksi.

Kiovan itsenäisyydenaukio Maidanillahan alkoi jälleen tapahtua jo 2013 puolella, mutta aukiolle kokoontuneet saivat tahtonsa läpi, kun presidentti Viktor Janukovytš erosi ja lähti maanpakoon helmikuussa 2014. Tätä oli edeltänyt veriset taistot Kiovan keskustassa.

Seurasin tapahtumia tiiviisti, sillä tiesin koostavani tapahtumista artikkelin Elävään arkistoon ja totta kai historialliset tapahtumat kiinnostivat muutenkin. Harvoin ryhdyn työstämään vielä tapahtumassa olevasta maailmanpoliittisesta selkkauksesta artikkelia. Ukrainan tilanteen koin kuitenkin niin erikoislaatuiseksi, että siitä oli sellainen koottava.

En tiedä kuinka kauan mielessäni säilyy kirkkaana muisto talviolympialaisten Laura-hiihtostadionin loppusuorasta, jolla Sami Jauhojärvi lykkii itseään maaliin, mutta ainakin tällä hetkellä nuo parisprintin kultahetket ovat todella mieluisia muistoja.

Elä hiihdon kultahetket uudelleen Elävässä arkistossa

Tänä vuonna olen saanut olla ylpeä työnantajastani, joka on rohkeasti edistänyt kaikkien ihmisten tasavertaista oikeutta elää onnellisena. Ylen Pride-viikkoa oli hieno olla mukana tekemässä historiallisena vuonna, joka varmasti tullaan muistamaan tasa-arvoisesta avioliittolaista ja Tahdon2013-kampanjasta.

Hienoa on myös se, että uudenlaisen demokratian lippulaiva, kansalaisaloite, on nyt varteenotettava lainsäätämisen väline.

Mitkä sinusta olivat vuoden 2014 kohokohdat? Entä mistä luulet vielä vuosienkin päästä muistavasi tämän vuoden? Koostimme listan Elävän arkiston vuodesta. Jos muisti jo pätkii, siitä voit tarkistaa mitä kaikkea vuoden aikana onkaan tapahtunut.

Lainaus

Mitä teemme demokratialle?

Juhana Säilynoja — Mon, 08 Sep 2014 10:41:47 +0000

Mietin pitkään, että laittaisinko tämän kirjoituksen otsikon viimeisen sanan muotoon demokratialle vai demokratialla. Mietin mikä valtava valta on kysymyksellä, jossa kyseenalaistetaan demokratian arvo.

Demokratia eli kansanvalta on sanana ja käsitteenä niin itsestään selvästi hyvä, että sen kyseenalaistaminen samalla kiihottaa ja ujostuttaa. Vai onko kansanvalta vain pelkästään itsestään selvä? Melkein jokavuotinen äänestäminen saattaa tuntua enemmän rasitteelta kuin vaikuttamisen juhlalta.

Vuonna 1994 June Zondi iloitsi. Hänestä tuntui suurenmoiselta päästä äänestämään ensi kertaa vapaissa vaaleissa Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon jälkeen. Tieto siitä, että minulla on ääni ja sillä äänellä on yhtäläinen valta kaikkien muiden kanssa, on demokratian jalkakivi.

Mutta toimiiko suomalainen edustuksellinen demokratia näin? Kansaa enemmän valtaa on tietenkin sen käyttäjillä, jolloin kysymykseen tulee, edustavatko vallankäyttäjät kansaa. Tätä kysymystä jäin pohtimaan useaksi illaksi sen jälkeen, kun olin koostanut Elävän arkiston artikkelin kansalaisaloitteesta. Varsinkin lakivaliokunnan puheenjohtajan Anne Holmlundin pohdinta kansalaisaloitelaista jäi kummittelemaan päähäni.

Hän mietti maaliskuussa 2013 Aamulehdessä, että pitäisi poliittisesti arvioida, onko kansalaisaloitteella ollut tarkoitus luoda lainsäädännön ohituskaista. Tämä kysymys on luultavasti tarkoitettu pohdinnaksi kansalaisaloitelain valmiudesta, mutta se paljastaa kaksi mielenkiintoista asiaa. Suoralla demokratialla, jonka ainoa, vaikkakin vähäinen, työkalu kansalaisaloite on, löytyy vastustajia politiikan ytimestä. Vaikka pohdinta voidaan tulkita myös poliitikon oman vallan suojelemiseksi, kertoo se ehkä enemmän siitä, että suomalainen poliittinen järjestelmä ei tue suoraa demokratiaa, eli suomalainen valtarakenne vie päättämistä kauemmas kansasta.

Holmlundin toinen huoli oli, että kansalaisaloitteiden kautta voi ministeriöiden lainvalmistelijat joutua käyttämään aikaa hankkeisiin, jotka ovat jopa hallitusohjelman vastaisia. Tämä ajattelu viittaa, että hallituksen tahto on preferenssijonossa rankattu tärkeämmäksi kuin kansan. Toteutuuko kansanvalta?

Samana vuonna 2013 eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen kommentoi kansalaisaloitteita, että eduskunnan ei tarvitse riippumattomana ottaa käsittelyynsä mitään, mitä se ei tahdo. Tämä taas korosti eduskunnan eli kansanedustajien riippumattomuutta kansasta. Millaista kansaa he edustavat, mikäli he ovat täysin siitä riippumattomia?

Suora demokratia ei voi toimia kaikessa päätöksenteossa, mutta mikäli kansaa ei kuulla, ei pelkkä edustuksellisuus riitä. Suomalaisen demokratian kriisi on pitkään ollut kansalaisten tunne siitä, että omilla teoilla ei ole väliä, että kansalla ei ole valtaa. Päättäjät, kun kerran olette tällaisen hienon mahdollisuuden demokratialla kansalaisaloitelailla luoneet, älkää antako institutionalismin ja totuttujen tapojen tappaa sitä.

Kansanvallassa valta kuuluu kansalle.

Ajatuksia, palautetta ja muita viestejä voit lähettää toimittajalle Twitterissä @Sailynoja

Lainaus

Blogit - kansalaisaloite

Ukraina, avioliitto ja parisprintti – näistä ehkä muistan vuoden 2014

Mitä teemme demokratialle?