Blogit - eduskuntavaalit

Eduskuntavaalit EU-vaaleina

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 15 Apr 2015 10:54:52 +0000

Aikaisemmin ajateltiin, että kansallisissa vaaleissa tulee keskustella kotimaanpolitiikasta ja europarlamenttivaaleissa EU-politiikasta. Tällainen ajattelu on kuitenkin harhaanjohtavaa." Näin sanoo valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta. Kansallinen politiikka ja EU-politiikka ovat vahvasti linkittyneet toisiinsa ja kansalliset hallitukset edustavat myös jäsenmaitaan sekä Euroopan neuvostossa, että Eurooppa-neuvostossa.

Mutta missä syntyvät erot eri puolueiden välillä EU-asioissa? Yksi jakolinja perussuhtautumisessa EU:hun suhtautumisessa menee valtapuolueiden ja perussuomalaisten välillä.

Sillä, miten kriittisiä tai miten EU-vastaisia eri puolueet ovat EU:ta kohtaan, on eroja. Samoin sillä miten vahvasti ja missä asioissa ne kannattavat nyt ja tulevaisuudessa kansallista itsemääräämisoikeutta. Tosin näissäkin asioissa on hajontaa puolueiden sisäisesti.

Käytännön kysymyksiä, joihin eri puolueiden on otettava kantaa, on se millaista budjetti- ja talouspolitiikkaa tai sosiaali- ja terveyspolitiikkaa eri puolueet kannattavat, koska ne joutuvat ottamaan niihin asioihin kantaa sekä EU:n, että kansallisessa politiikassa.

Seuraavan kauden suuria kysymyksiä tulee olemaan myös se, miten eri puolueet tulevat suhtautumaan TTIP:iin, ei EU:n ja USA:n väliseen vapaakauppasopimukseen. Siitä nousevien kiistakysymysten yksityiskohtia ei tosin tiedetä, mutta jotain voi silti jo päätellä siitä miten eri puolueiden edustajat ovat aihetta kommentoineet.

Lainaus

Vaalit ja ehdokkaiden julkisuus

Riitta Pihlajamäki — Mon, 08 Dec 2014 06:35:56 +0000

Riitta Pihlajamäki on journalististen standardien ja etiikan päällikkö.

Suomessa, Ruotsissa ja Englannissa järjestetään parlamenttivaalit ensi keväänä.

Medialle vaaleja edeltävä vaihe on poliittisen ajankierron kiinnostavinta ja kiihdyttävintä aikaa. Ylen ohella yleisradioyhtiöt SVT ja BBC ovat tarkan luupin alla, kun halutaan varmistua erilaisten poliittisten näkemysten ja ehdokkaiden monipuolisesta ja tasa-arvoisesta käsittelystä.

BBC:n vaaleja koskeva sisäinen ohjeistus on 14 sivun mittainen. SVT ja Yle selviävät vähän vähemmällä sivumäärällä. Kaikilla kolmella on kuitenkin sama, keskeinen ajatus: ohjelmiston on rohkaistava vilkkaaseen ja moniarvoiseen debattiin eikä mikään puolue tai kukaan ehdokas saa saada erityistä etua muihin nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että puolueita ja ehdokkaita on kohdeltava tasapuolisesti.

Julkisuudessa puhutaan usein vaalikaranteenista. Sellaista ei Ylessä ole. Ehdokkaana olevia henkilöitä voidaan haastatella journalistisin perustein. Ministeriä, asiantuntijaa tai vastuullista päätöksentekijää ei jätetä kuulematta jos käsiteltävä asia niin vaatii. Ratkaisun pitää perustua vankkaan journalistiseen harkintaan.

Ehdokkaana olevat Ylen omat työntekijät tai vakituiset avustajat otetaan pois näkyvistä tehtävistä ehdokkuuden tultua tietoon.

Tieto ehdokkuudesta ratkaisee

Entä miten toimitaan niissä tilanteissa jolloin erityistä journalistista perustetta ehdokkaan esiintymiselle ei ole? Uutis- ja ajankohtaisohjelmien rinnalla Ylellä on verkossa, radiossa ja televisiossa valtava määrä sisältöä suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Tilanteita, joissa joudumme punnitsemaan ehdokkaan esiintymistä, tulee vastaan usein. Usein syntyy myös mielipahaa, väärinymmärrystä ja ristiriitaisia tulkintoja.

Henkilö on ehdokas siitä hetkestä lähtien kun ehdokkuus on tiedossa. Tuon hetken jälkeen hänen esiintymistään Ylen sisällöissä on arvioitava erityisen tarkkaan. Syntyy tilanteita, joissa esimerkiksi aiemmin sovittu esiintyminen tai ohjelmanteko joudutaan perumaan. Näin tehdään jotta tasapuolinen kohtelu toteutuu.

Vaaliehdokkuuden julkistamisen panttaaminen ei ole tae sille, että ehdokas pääsisi julkisuuteen. Kikkailemalla aikataulujen kanssa kenenkään ei pidä saada etulyöntiasemaa.

Ehdokkaana olevien Ylen vakituisten työntekijöiden siirto näkyvistä tehtävistä taustalle kampanjan ajaksi on helppo perustella. Sen sijaan freelance ohjelmantekijöiden kohdalla syntyy helposti keskustelu, jossa vaaditaan toisenlaista kohtelua. Vaatimus on yhden yksittäisten henkilön osalta inhimillisesti ymmärrettävä, mutta ehdokkaiden samanarvoisen kohtelun näkökulmasta kestämätön.

Vilkas, erilaisia näkemyksiä esiin nostava ja korkealla ammattitaidolla toteutettu vaaliseuranta on iso haaste. Demokraattisen yhteiskunnan vaihtoehtojen läpivalaisu on Ylelle ja koko suomalaiselle medialle kunnia-asia.

Siksi on tärkeää, että pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa, hyvissä ajoin.

Lainaus

Ylen vuoden 2007 vaalikoneen tiedot avoimena datana

Kari Haakana — Wed, 15 Jun 2011 09:13:16 +0000

Yle Uutisten vuoden 2007 eduskuntavaalien vaalikoneen ehdokkaiden vastausdata on nyt saatavilla avoimena data. Tiedot ovat saatavissa Google Docs- palvelusta laskentataulukkomuodossa.

Vaalikonetieto on dokumentin ensimmäisellä välilehdellä. Toisella välilehdellä on kuvattu dokumentin sisältöä.

Tämä Ylen vaalikoneen vastauksista koostettu dokumentti julkaistaan CC-lisenssillä (CC-BY-NC-SA 3.0). Dokumentin sisältämää tietoa saa siis julkaista vapaasti ja sitä saa yhdistellä muuhun tietoon, kunhan julkaistaessa linkitetään tähän Ylen Kehitys kehittyy -blogin kirjoitukseen ja ilmoitetaan, että tiedon lähde on Yle Uutisten vaalikone 2007.
Jos huomaat tiedoissa jotakin virheitä tai dokumentti herätää kysymyksiä, kerro se kommenteissa. Kerro kommenteissa myös, mikäli olet käyttänyt dataa johonkin, mielellään linkin kera.

Lainaus

Vuoden 2011 vaalikonetiedot nyt avoimena datana

Kari Haakana — Mon, 16 May 2011 14:06:23 +0000

Yle Uutisten vuoden 2011 eduskuntavaalikoneen ehdokkaiden vastausdata on nyt jaossa. Data on saatavissa Google Docs- palvelusta laskentataulukkomuodossa.

Vaalikonetieto on dokumentin ensimmäisellä välilehdellä. Toisella välilehdellä on kuvattu dokumentin sisältöä.

Jos huomaat tiedoissa jotakin virheitä tai dokumentti herätää kysymyksiä, kerro se kommenteissa. Kerro kommenteissa myös, mikäli olet käyttänyt dataa johonkin, mielellään linkin kera.

Julkaisemme lähiaikoina vaalikonedataa myös aiemmista vaalikoneista. Linkit muuhun Ylen avoimeen dataan tulevat toistaiseksi tähän blogiin, mutta pyrimme tekemään kokoavan dokumentin datasta beta.yle.fi-palveluun sitten, kun julkaistuja datasettejä on enemmän.

Lainaus

Yle avaa dataa

Kari Haakana — Mon, 09 May 2011 09:19:56 +0000

Avoin data on viimeisen vuoden aikana noussut verkkojournalismin kuumaksi kysymykseksi. Guardianin, New York Timesin, BBC:n ja vaikkapa Norjan yleisradioyhtiö NRK:n esimerkkejä on seurattu myös Ylessä kiinnostuneina. Avoin data on lähtenyt liikkeelle Suomessakin muun muassa valtioneuvoston taannoisen päätöksen myötä.

Yleä on viime syksynä ja kuluvan kevään aikana lähestytty datanavauspyynnöillä. Suurin kiinnostus on kohdistunut vaalikoneiden vastaustietoon, mutta muunkin Ylen toiminnassa syntyneen datan perään on kyselty.

Onkin ilo kertoa, että Ylen dataa ryhdytään avaamaan. Tulevina viikkoina julkaisemme tässä blogissa linkkejä Ylen avoimeen dataan muutamissa eri muodoissa. Luvassa ovat muun muassa kaikki teknisesti julkaisukelpoisessa muodossa olevat vaalikonetiedot vuodesta 2007 lähtien sekä ainakin yksi rajapinta.

Kaikki nyt julkaistava tieto julkaistaan Creative Commons -lisenssillä, ellei toisin ilmoiteta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että julkaistavaa tietoa saa käyttää uusien teosten osana, kunhan lähde mainitaan. Toivomme, että tietoa hyödynnättäessä linkitetään selvästi tämän blogin siihen kirjoitukseen, jossa alkuperäinen datasetti tai linkki siihen on julkaistu.

Pyrimme datan avaamisella löytämään uudenlaisia keinoja toimia yhdessä Ylen ulkopuolisten tahojen kanssa. Jos kokemukset ovat hyviä, pyrimme viemään datan avausta jatkuvaksi toimintamuodoksi. Mutta jotta pystyisimme toimimaan oikein, kaipaamme palautetta. Kerro siis tämän blogin kommenteissa tai vaikkapa sähköpostitse (kari.haakana ät yle.fi), mitä dataa toivoisit Ylen avaavan tai miten toivoisit Ylen avoimen datan suhteen toimivan.

Lainaus

Äänestäjä peruu äänensä

Virpi Hukkanen, toimittaja, A-talk — Mon, 09 May 2011 06:24:44 +0000

Äänestäjä katsoo silmät hämmästyksestä pullistuneena Arkadianmäelle. Kansanedustajat ovat juuri ja juuri ehtineet saada nimensä eduskunnan puhelinluetteloon, kun ennen vaalia annetut lupaukset ovat jo unohtuneet.

Jokaisessa vaalilähetyksessä keskusta lupasi kannattaa Portugalin tukipakettia horjumatta. Puolueen puheenjohtaja Mari Kiviniemi vakuutti, että sillä tavalla puolue
kantaa vastuuta Suomen talouskasvusta, työpaikkojen synnystä ja ties mistä. Nyt puolueen Portugali-kannasta ei saa enää selvää.

Vihreät olivat samoilla linjoilla keskustan kanssa. Perussuomalaiset
sanoivat ei Portugalille, ei väliaikaiselle vakausmekanismille ja ei pysyvälle riisijärjestelylle. Vihreät lupasivat olla vastavoima. Nyt puolue purkaa pettymystään vaalitulokseen ja pelaa valtapeliä aikomalla äänestää Portugalin tukea vastaan!

Europuolue kokoomus unohtaa koko euromaiden kriisijärjestelmän
hallitusneuvottelujen ulkopuolelle. Äänestäjä pelkää, että puolue koettaa mahtua väkisellä samaan hallitukseen kuin omaa markkaa takaisin haluavat perussuomalaiset.

Sosialidemokraateista ei ole ottanut täyttä selkoa ennen vaaleja eikä sen jälkeenkään. Kuinka sijoittajat saatettaan vastuuseen?

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini hoiperteli Portugali tuen kanssa viikko sitten. Kuulosti siltä, että "ei" onkin muuttunut "neuvotellaan" kannaksi. Myöhemmin Soini kertoi, että "ei" on taas "ei".

Perussuomalaiset muistivat, että heitä on äänestetty ennen vaaleja
julistettujen kannanottojen mukaan. Sama kentän ääni pitäisi kantautua muidenkin puolueiden kansanedustajien korviin. Äänestäjät saattoivat ottaa tosissaan heidän kantansa Portugalin tukemiseen ja euromaiden kriisijärjestelmän luomiseen. Vai mistä syystä luulette suomalaisten käyneen vaalikopeissa harvinaisen innostuneina?

Kansanedustajat muuttavat kantansa heti, kun vaalien tulos on
vahvistettu. Äänestäjän pitää odottaa neljä vuotta. Se on väärin! Äänestäjä haluaa äänensä takaisin nyt!

Lainaus

Tuliko jytky tarpeeseen?

Heidi Tetri — Tue, 19 Apr 2011 11:35:30 +0000

Hieman häkeltyneenä olen seurannut näitä vaalien jälkeisiä tunnelmia. Suuri osa muuttaa pakolaiseksi Ruotsiin, toiset pelkäävät Suomen katoavan maailmankartalta ja kolmannet vaativat uusintavaaleja. Siis Suomessa!?! Vaalien dramatisointi on nyt tainnut pikkaisen karata lapasesta.

Täytyy todeta, että nämä vaalit tulivat kyllä tarpeeseen. Pääsimme vihdoin totutusta ja turvallisesta uuteen vaiheeseen, joka toivottavasti saa myös sen suurimman puolueen, eli nukkuvien puolueen heräämään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Näitä kauhistuneita, pääsääntöisesti Facebookissa kirjoiteltuja, kommentteja lukiessani voin olla vain tyytyväinen, kuinka hyvin meillä oikeasti asiat Suomessa on. Ketään ei ainakaan tiettävästi pidätetty tai tapettu poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Äänestäminen sujui hyvin ilman armeijan läsnäoloa ja vaalivalvojaisiinkaan ei tarvittu Karhu-ryhmää. Ja kaikilla täysi-ikäisillä suomenkansalaisilla on automaattisesti äänioikeus, niin naisilla, miehillä, uussuomalaisilla, homoilla, heteroilla, mustilla, romaneilla, kehitysvammaisilla, vanhuksilla... Lista on pitkä, mutta kohtuullisen oikeudenmukainen. Melkein jopa kaiken karvaisilla koirillakin tuntui olevan oma äänensä, sillä Fifejä ja Tessujakin näkyi emäntänsä tai isäntänsä avustuksella uurnalla.

Äänioikeus ei ole itsestään selvää kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeuden perusta, kansalaisuus, puuttuu yhä todella monelta köyhän maan asukkaalta. Suomalaisittain kuulostaa hieman hassulta, ettei KELA-täti saisikaan tietokoneelta tarkkaa väestömäärää, vaan esimerkiksi Kiinassa väestönlaskenta suoritetaan aina kymmenen vuoden välein ovelta ovelle -menetelmällä. Afrikassa syntynyt lapsi ei saa automaattisesti kansalaisuutta, vaan hänet pitää käydä rekisteröimässä, usein kaukana kotoa. Haluan siis tietää, miten kymmenen lapsen kanssa sujuu 300 kilometrin matka rekisteröimään ilman autoa, kun suomalaisäideillä (ja isillä) tuntuu olevan välillä hankaluuksia tehdä kauppareissu neljän kilometrin päähän kahden lapsen kanssa citymaasturilla.

Vaikka kukaan ei oikein tunnusta (tätä feissarimokaajaa lukuun ottamatta) äänestäneensä Persuja, uskon silti suomalaiseen demokratiaan. Aikamoisen määrän lappuja saisi parissa tunnissa väärentää, jotta tulosta voitaisiin muunnella. Ja vaikka se suomalaisilta tuntuu menneenkin ohi, Kokoomus oli se joka näissä vaaleissa seisoi kultakorokkeella. Jospa siis kaikki tutustuisimme hieman niiden oikeiden pakolaisten kotimaahan ennen kuin sinne vapaaehtoisesti ilmoittaudumme muuhun kuin kehitysyhteistyöhön ja annamme tälle uudelle eduskunnalle työrauhan.

Valitetaan siis sitten vasta kun on valittamisen aihetta, suurimman tavoitteemmehan kai saavutimme, suuri osa vanhoista juurtuneista poliitikoista korvattiin tuoreilla kasvoilla, jotka eivät ole vielä juurtuneet kiinni Arkadianmäkeen. Ja Soinista huolimatta uusi eduskunta tuntuu olevan maailmanparannuksen asialla. Onnea uudelle eduskunnalle, tasapuolisesti!

KATSO: Perussuomalaiset - pienpuolueesta hallitusneuvotteluihin

KATSO: Eduskuntavaalit

KATSO: Voiton ja tappion hetket

KATSO: Ihmisoikeudet Kiinassa

Lainaus

Uusimaa - jakomielitautinen vaalipiiri

Ari Hakahuhta — Sun, 27 Mar 2011 17:30:00 +0000

Vaikka Uudeltamaalta on suhteellisesti helpointa päästä eduskuntaan, on vaalipiiri muuten vähintään yhtä vaativa kuin mikä tahansa muukin. Oletan, että vain harva Uudellamaalla asuva äänestäjä tai ehdokas mieltää itsensä ensisijaisesti uusmaalaiseksi.

Suomen väkirikkaimmassa vaalipiirissä on suuria kaupunkeja, pieniä kaupunkeja ja paljon maaseutua. Itä-Uusimaata, Länsi-Uusimaata, Keski-Uuttamaata sekä Espoota ja Vantaata on vaikea yhdistää yhteen vaalikampanjaan.

Uusimaa ei toki ole yksin. Uskon, että esimerkiksi Oulun vaalipiirissä jako vaikkapa Kainuuseen ja muuhun osaan vaalipiiriä tuottaa samanlaista tuskaa ehdokkaille ja äänestäjile.

Takaisin kuitenkin Uudellemaalle...Hankoa ja Loviisaa yhdistävät meri, ruotsin kieli ja Turku - Pietari-valtatie, mutta yhdistääkö mikään muu? Pääradan varressa asuvien liikennenäkemykset ovat erilaisia kuin nurmijärveläisten.

Uudellamaalla ehdokkaan kannatus yhdessä keskikokoisessakaan kaupungissa harvoin riittää läpimenoon. Vaalikampanjaksi ei riitä omilla nurkilla pyöriminen, pitäisi puhutella laajemman alueen äänestäjiä.

Tyypittelen Uudenmaan äänestäjän nurkkapatriootiksi, joka puolituntemattomista riviehdokkaista valitessaan ei äänestäisi eri alueen ehdokasta. Vai mikä muu kuin korkeintaan puolue yhdistäisi keravalaista ja kirkkonummelaista?

Yhtenäinen Uusimaa elää vain paperilla

Keskustan Helsingissä asuvan uusmaalaisen ehdokkaan Paula Lehtomäen vaalipäällikkö Eeva Salmenpohja on kuvannut vaalipiiiriä skitsofreniseksi, jakomielitautiseksi - vaikeaksi kampanjoida. Ja epäilemättä kalliiksi kampanjoida.

Vain paperilla elävän Uudenmaan jakautuminen todellisuudessa pienemmiksi alueiksi jakaa vaalipiirin kisan kahtia: tunnettujen ehdokkaiden valtakunnalliseen sarjaan ja vähemmän tunnettujen ehdokkaiden piirikunnalliseen sarjaan.

Piirikunnalliset ehdokkaat kisaavat puolueissa keskenään listojen viimeisistä paikoista. Äänestäjää valtakunnan julkisuudesta tuttu ehdokas puhuttelee valtakunnan teemoilla, jos sopivaa alueellista ehdokasta ei löydy.

Kokoomuksen espoolainen Alexander Stubb kampanjoi ulkoministerinä, ei esimerkiksi kantatie 51:n (Helsinki-Karjaa) liikenteen sujuvuuden asiantuntijana. Vihreiden helsinkiläisen Tuija Braxin vaaliteesit ovat yleisvihreitä, eivät mitenkään Uuteenmaahan sidoksissa. Toinen helsinkiläinen, SDP:n Lauri Ihalainen kampanjoi valtakunnallisilla työ- ja talousasioilla.

Vaalipiiri tarkoittaa alueellista edustusta

No hyvä, nyt osa jo kysyy: mitä välii? Täydellistä vastausta ei ole, mutta maan jako vaalipiireihin on ainakin ennen tarkoittanut sitä, että eduskuntaan on haluttu alueellistakin asiantuntemusta. Nyt Uudenmaan vaalipiirin kampanja muistuttaa enemmän valtakunnan politiikkaa pienoiskoossa kuin mitään muuta.

Erilaisia Uudenmaan vaalipiirin jakotapoja on hahmoteltu - ja vastustettu vuosia. Jos Uusimaa vaalipiirinä jaettaisiin jollakin tapaa, tasoittuisi hivenen myös vaalipiirien keskinäinen ero piilevän äänikynnyksen osalta. Siis eri vaalipiireissä helppous tai vaikeus tulla valituksia vähän tasoittuisi.

Myönnän, että toinen näkökulma on se, että muuttovoittomaakuntaan Uudellemaalle muuttaneita äänestäjiä on vaikea puhutella alueellisella teemalla. Omat kotinurkat eivät merkitse samaa muuttajille kuin maakunnassa ikänsä asuneille. Ja näitä muuttajia on paljon. Heitä on helpompi tavoitella valtakunnallisilla teemoilla ja valtakunnanjulkisuudesta tutuilla kasvoilla.

Jossain vaalipiirissä tietysti ulkopolitiikasta tai valtakunnan talouspolitiikasta kiinnostuneiden ehdokkaidenkin pitää olla ehdolla. Keskimääräistä useammin se paikka on Uusimaa tai Helsinki.

Ja käännetään vielä yksi kivi. Osalle äänestäjistä on epäilemättä helpompi ratkaisu äänestää valtakunnantunnettua poliitikkoa, jonka yleispoliittinen nokkeluus saa saman puolueen alueellisen ehdokkaan näyttämään siltarumpupoliitikolta vailla kykyä valtakunnan vastuunkantoon.

Kirjoittaja on asunut Uudenmaan vaalipiirissä vuodesta 1997 alkaen.

Lainaus

Miten Suomella menee?

Eve Mantu - äänestyskramppipotilas — Mon, 07 Mar 2011 10:38:57 +0000

Valitse viisi sektoria – viisi elämänaluetta, joihin mielenkiintosi kohdistat. Valintaa ohjatkoon sinun oman sydämesi ääni. Ota pohdintaan vaikka miten Suomen sokerijuurikkaan viljelijöillä menee, miten Suomen alle kaksivuotiailla lapsilla menee, miten kioskiyrittäjillä menee, miten autokorjaamoilla menee ja miten Suomen jokivesistöillä menee. Valitse itse. Mitä kapeamman sektori valitset, sitä yksityiskohtaisempaa tietoa saat.
Mitkä tahansa sektorit suomalaisesta elämästä valitsetkin, yritä löytää tietoa, kokemuksia ja perusteltuja mielipiteitä. Jos sinulla on valmiiksi tietoa joltakin elämänalueelta, sen parempi.
Kerro tutkimustesi tulokset täällä.

Lainaus

Sosiaalinen media ei syrjäytä vaan vahvistaa vaalikoneita

Tuija Aalto — Fri, 07 Jan 2011 12:56:14 +0000

Onko vuosi 2011 jo niin kova sosiaalisen median vaalivuosi, että eduskuntavaaliehdokkailla olisi varaa jättäytyä syrjään vaalikoneista? En usko.

Edes Facebook ei tarjoa sellaista toiminnallisuutta, joka korvaisi vaalikoneet.

Viihdyttäviä ennakkotutkimuksia sen perusteella toki voi tehdä: Puolueiden Facebook-kannatuksen perusteella perussuomalaiset istuisi Arkadianmäellä suurimpana puolueena 19,8 prosentin kannatuksella, uutisoi Uusi Suomi eilen. Uuden Suomen tekemien laskelmien mukaan Vihreät saisivat 13,5 prosenttia äänistä ja piraattipuolue 11,9 prosenttia. Eduskuntafanit kokoaa sivulista.fi.

Sosiaalisesta mediasta ei ole vaalikoneiden korvikkeeksi. Sosiaalinen media on sen sijaan kaikukammio, joka voi vahvistaa kiinnostavan ehdokkaan hyvin hoidettua verkkonäkyvyyttä. Kansalaiset vertailevat mielellään verkossa vaalikoneiden antamia tuloksia. Vaalikoneita voi käyttää peilaamaan omaa identiteettiä kuten persoonallisuustestejä, ja jakaa tulokset netissä kavereille: katsokaa, tällaisena minun poliittiset mielipiteeni näyttäytyvät.

Vaalikonevastaukset ovat osa ehdokkaiden pysyvää verkkoidentiteettiä. Helsingin Sanomien sähköisten palvelujen toimituspäällikkö Paula Salovaara perusteli hiljattaisessa pääkirjoituksessaan, miksi vanhojen vaalikonevastausten poistamista ei kannata pyytää. "Mielipiteiden vaihtaminen uusiin on tässä maassa sallittua. Vanhaksi käyneiden mielipiteiden siivoilu jälkikäteen pois uutismateriaalista ei sen sijaan ole mahdollista." (HS 4.1. Hymyile, ehdokas - vaalikone ottaa valokuvan)

Pysyvän vastausarkiston ideaan perustuu myös palkittu ruotsalainen Valpejl.

Vaalikoneisiin vastaamiseen kannattaa siis ilman muuta panostaa.

Vuoden 2007 Eduskuntavaaleissa vaalikoneet olivat niitä käyttäneiden tärkein tiedonsaantikanava. Television uutis-, ajankohtais- ja vaaliohjelmat sekä sanomalehdet jäivät hieman jälkeen, ilmeni TNS Gallupin tekemästä kyselystä 2007 (HS 3.8.2007: Tutkimus: Käyttäjät kokevat vaalikoneet hyödyllisiksi)

Kolme neljästä vaalikoneita vuoden 2009 eurovaalien alla käyttäneestä puolestaan sanoi internetin vaikuttaneen ehdokasvalintaan, selvisi YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta (Yle 1.7.2009 Vaalikoneilla on valtaa). Taloustutkimus haastatteli vuoden 2009 touko-kesäkuun vaihteessa puhelimitse 3 007 ihmistä ja heistä 12 prosenttia oli käyttänyt ainakin yhtä YLEn, Helsingin Sanomien ja MTV3:n eurovaalikoneista.

Ehdokas Terhi-Anna Wilska koki vuoden 2008 kuntavaaleissa vastaamisen hankalaksi, mutta piti vaalikonetta politiikan "kuluttajan" näkökulmasta nerokkaana: "Ehdokkaat eivät voi vetäytyä poliittisen toisaalta-toisaalta -retoriikan taakse, kun yksi asia on nostettava ylitse muiden vaikka väkisin", hän kirjoitti blogissaan 7.10.2008 )

Wilskasta vaalikoneiden roolin muuttuminen tärkeämmäksi kertoo tästä ajasta. "Äänestäjällä ei ole aikaa eikä energiaa perehtyä ehdokkaan taustoihin tai ajatuksiin laajemmin. Sen sijaan rasteja ruutuun laittamalla saadaan nopea ja kätevä ratkaisu; toisaalta standardoitu, mutta toisaalta henkilökohtaisesti räätälöity. -- Politiikka ja kulutuskultuuri kohtaavat."

Ylen Vaalikoneeseen voi nyt lähettää kysymyksiä.

Lainaus