Blogit - Yle-laki

Ylen sivistystehtävä on tärkeämpi kuin koskaan

Ville Vilén — Mon, 21 Sep 2015 06:38:40 +0000

Ville Vilén on Luovat sisällöt -yksikön johtaja.

Sivistys on vaikea sana. Sille ei ole juurikaan vastineita muissa kielissä ja se herättää mielleyhtymän tyhmästä kansasta, jota viisaampien täytyy sivistää.

Sivistyksen kantasana on civis eli kansalainen, mutta sivistys on muutakin kuin tiedon kaatamista kansalaisen tyhjään päähän. Siihen kuuluu myös avarakatseisuus, henkinen kasvaminen ja sydämen sivistys.

Ylellä on laissa määritelty sivistystehtävä. Yhtiön tulee ohjelmistossaan ottaa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat sekä tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Laki on viisaasti kirjoitettu ja sanat ovat painavia. Se, miten tehtävää toteutetaan tässä ajassa, riippuu tietenkin tulkinnasta ja tulkitsijasta. Suomessa yleisradiolaki on kirjoitettu monia naapurimaitamme väljemmäksi, joten on selvää, että erimielisyyttä tulkinnasta syntyy.

Tulkitaanpa Ylen sivistystehtävää miten tahansa, siinä on syvä inhimillisyyden pohjavire. Ihmisen arvostaminen on myös yksi yhtiön arvoista.

Yhtiön arvoihin kuuluu myös riippumattomuus. Se tarkoittaa sellaista journalistista otetta, jossa ei oteta puolia vaan tarjotaan foorumi tärkeimpien asioiden käsittelylle ja haastetaan käsittelijät.

Journalisti ei voi tehdä työtään uskottavasti olemalla vahvasti jotakin mieltä asioista, jotka eivät ole faktoja vaan mielipiteitä. Tässä meidän täytyy olla erityisen tarkkoja. Esimerkiksi maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa mielipiteet, arvot ja faktat ovat sekoittuneet pahasti ja sosiaalinen media hämmentää soppaa

Ylen sivistystehtävä on tärkeämpi kuin koskaan.

----

Tutustu Yle-lain määrittelyyn Ylen tehtävästä.

Lainaus

Ydinvelvoitteemme: tasapuolinen saatavuus

Ismo Silvo — Mon, 16 Feb 2015 06:55:03 +0000

Ismo Silvo on Ylen julkaisujohtaja.

Ylen strategia merkitsee muutoksia Ylen tarjontatapaan. Ylelle on tärkeää, että muistamme näisssä muutoksissa Yle-lain velvoitteet. Haluamme säännöllisesti kerrata, mikä on julkisessa palvelussa olennaisinta.

Minusta yksi tärkeimpiä julkisen palvelun velvoitteita on lain vaatimus tuoda Ylen palvelut jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tämä perustuu tietysti ajatukseen, että jokainen suomalainen on julkisen viestintäyhteisön tasa-vertainen jäsen.

Nyt kun panostamme verkkopalveluihin eli laajakaistan kautta saataviin palveluihin, edistämmekö tasa-arvoa ja yhtäläistä saatavuutta? Vai syrjimmekö heitä, joilla ei syystä tai toisesta ole verkkoliittymää?

Saamme tämän vakavan kysymyksen jatkossa usein vastattavaksemme.

Laki ja laajakaistajakelu

Suomessa ja Ylessä on aina ajateltu, että yhtäläinen saatavuus toteutuu yleisradioverkon avulla. Kuulemme näkemyksiä, että vain tämä verkko kykenee tosiasiassa toteuttamaan Ylen palveluiden yhtäläisen saatavuuden. Sehän saavuttaa käytännössä kaikki kotitaloudet, laskennallisesti yli 99,9 %.

Mitä Yle-lakimme sanoo laajakaistajakelusta? Lain tärkein pykälä (joka pääosiltaan laadittiin alun perin vuoden 2002 lakiversioon) kuuluu:

”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.”

Hallituksen perusteluissa lain tarkoituksista (HE 241/2001 vp) käy varsin selvästi ilmi, mitä ajateltiin, kun tätä pykälää vuonna 2002 muotoiltiin. Jo silloin internetin vyöry oli selvää. Oheispalveluilla tarkoitettiin ohjelmien kyljessä lähetettäviä erityisryhmille suunnattuja palveluita – siis erityisesti ohjelma- ja äänitekstityksiä. Lisäpalveluilla tarkoitettiin ohjelmiin liittyvää lisäinformaatiota. Käytännössä nykytermein ohjelmien internet-sivustoja.

Mutta tuo lainkohta ”…ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluita..” on sellaisenaan hiukan erikoinen. Mitä nämä muut sisältöpalvelut ovat?

Teksti on tarkoituksella, viisaasti ja kaukonäköisesti ajateltu linjaus. Lain perusteluissa kerrotaan muiden sisältöpalveluiden selvästi tarkoittavan, että Yle voi tarjota radio- ja televisio-ohjelmapalveluitaan enenevästi muissa kuin ”perinteisissä televisio- ja radioverkoissa”. Siis sellaisia palveluita, joita aiemmin on levitetty yksinomaan yleisradioverkkojen kautta. Ei näiden samoja sisältöjä tarvitse olla, ja ne saavat olla ihan oikeita televisio- ja radiopalveluita. Aivan kuten nyt tarjotaan ”vain Areenassa” -ohjelmia, tai av-mediaa sisältäviä uutissivustoja tai jatkossa ”vain Areenassa” -paketteja ja -kanavia.

Yle voi siis lain mukaan jakaa palveluitaan yleisradioverkkojen ja yleisten viestintäverkkojen kautta. Kunhan yhtäläinen saatavuus peruspalveluissa toteutuu. Edellisen jakelun maksaa Yle osana omia kustannuksiaan, jälkimmäisen jakelun maksaa kuluttaja laajakaistaliittymämaksussaan. Tämä ero ei mielestäni ole ratkaiseva Yle-lain edellyttämän yhtäläisen saatavuuden kannalta. Myös antennijakelun varassa oleva kuluttaja joutuu maksamaan erilaisia antenneihin, vahvistimiin, johdotuksiin jne. liittyviä ”tilaajakustannuksia”.

Laajakaista tavoittaa ja ei tavoita

Tasavertaisuuden kannalta on kuitenkin olennaista on, että antenniverkon ohella kuluttajalla on tosiasiallinen mahdollisuus saada riittävän nopea laajakaistaliittymä. Ja että sellaisen hankintakustannukset eri puolilla maata eri kuluttajille ovat jokseenkin yhtäläiset. Tähän tähtää maamme laajakaistapolitiikka, jota myös Yle määrätietoisesti tukee.

Markkinakilpailu lienee jo huolehtinut hintojen kohtuullisuudesta, mutta nopeuksissa haja-asujat jäävät jälkeen. Jos kuluttajan nykyoikeus saada käyttöönsä lakisääteisenä yleispalveluna meganen liittymä olisi samalla myös tosiasiallinen maksimikapasiteetti merkittäville kuluttajaryhmille, ei yhtäläinen saatavuus toteutuisi.

Ylen on tulevina vuosina käytännössä vaikea merkittävästi laajentaa näitä ”vain verkossa” kulkevia televisio- ja radiopalveluita, ennen kuin suorituskykyinen, kohtuuhintainen tilaajaliittymä on maamme joka hehtaarilla. Toisaalta laajakaistaliittymä on myös jossain määrin antenniliittymää tasa-vertaisempi: se mahdollistaa Ylen palveluiden saatavuuden moninaisimmissa arjen käyttötilanteissa. Laajakaistayhteys kulkee verovelvollisen mukana, eikä saatavuus jää jumiin antennitöpseliin.

Yle haluaa katsoa kansalaisten tasa-arvon perään ja tunnustaa kotitalouksien realiteetit. Koko kansan Ylen on vaikea edetä vain nopeimpien mukana. Ylen odotetaan puolustavan kansalaisten tasavertaisuutta ja tämän vuoksi Yleä arvostetaan. Uskon myös, että Yle toiminnallaan luo painetta ja edistää tasa-arvoisen laajakaistasaatavuuden tosiasiallista toteutumista.

Yle-lain oikeutus tarjota vain laajakaistaverkossa kulkevia palveluita on kuitenkin jo olemassa.

Lainaus

Gunilla Ohls: Ylen tehtävästä ja tavoitteista

Gunilla Ohls — Mon, 13 Oct 2014 11:51:21 +0000

Gunilla Ohls on Ylen strategiajohtaja.

Viime viikon blogini Ylen kolmesta ongelmasta herätti keskustelua sekä Ylen tehtävästä että tavoitteista. Jatkan siksi siitä.

Ylen tehtävä on laissa määritelty ja tosiaankin viimeksi lakia uudistettaessa "täyden palvelun" tehtävä korvattiin sanamuodolla "kattava ja monipuolinen".

Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin puolesta

Missiolauseemme (= miksi olemme olemassa) on johdettu suoraan laista. Hallintoneuvoston hyväksymä missiomme "Yle vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä,oivalluksia ja elämyksiä" on toimintamme perusta ja kaiken lähtökohta.

Eduskunta, joka lain hyväksyy, valvoo myös tehtäväämme. Hallintoneuvosto antaa kerran vuodessa eduskunnalle kertomuksen Yleisradion toiminnasta. Viime vuoden kertomus käsitellään juuri tällä viikolla eduskunnan täysistunnossa.

Jotta tehtävä tulisi toteutetuksi, Yle asettaa toiminnalleen tavoitteita, mm. asiakkuuteen liittyviä.

Miten voimme varmistaa, että suomalaiset saavat palvelua missiomme mukaisesti? Tällä hetkellä Yle palvelee erinomaisesti perinteistä yleisöä perinteisillä kanavilla ja huonommin heitä, joille Ylen sisällöt muuttuvassa median käytössä eivät ole kiinnostavia. Yle ei kuitenkaan voi luopua yrityksestä palvella myös tätä osaa suomalaisista.

Yle-vero on tv-maksua reilumpi

Ylen uusi rahoitusmalli on monella tapaa edistyksellinen ja tulevaisuuteen katsova. Vanha tv-maksu perustui kotona tapahtuvaan televisionkatseluun, siihen, että kotitalous omisti televisiolaitteen.

Vanha tv-maksujärjestelmä oli myös tavallaan epäoikeudenmukainen. Yksinelävää opiskelijanuorta kohdeltiin samalla tavalla kuin hyvätuloista perhettä. Kaikkien olisi pitänyt maksaa sama summa. Loppuvaiheessa joka neljäs kotitalous jätti lupamaksun maksamatta.

Uudistuksella Suomi ja Yle ovat eurooppalaisessa mittakaavassa edelläkävijöitä. Yle-veroa maksaa yksilö, ei kotitalous. Veroa ei ole sidottu mihinkään laitteeseen. Muutos koetaan yleisesti oikeudenmukaisena.

Ylen maksajina on nyt koko aikuisväestö, ja kansalaisten on koettava saavansa vastinetta rahalleen.

Ylelle on ensisijaisen tärkeää että riippumattomuus säilyy, olipa rahoitusmalli mikä tahansa. Riippumattomuudesta on hyvä käydä julkista keskustelua. Yle pyrkii kaikilla toimillaan sekä aatteellisesti että juridisesti takaamaan arvojensa mukaisen luotettavuuden ja riippumattomuuden niin poliittisista kuin kaupallistakin intresseistä. Tutkimme vuosittain sekä kansalaisten että päättäjien mielikuvaa Ylestä.

Yle-verolla Yle pystyy ylläpitämään sellaisia yleishyödyllisiä tai vähemmistöryhmille suunnattuja palveluita, joille ei muuten löytyisi rahoitusta. Aluetoiminta, lasten palvelut ja kuulovammaispalvelut ovat esimerkkejä tästä.

Uudistuminen on välttämätöntä

Kehitämme tapoja kohdata yleisöjämme yksilöinä ja mm. suositella sisältöjä, jotta jokainen suomalainen voisi kokea saavansa henkilökohtaisesti vastinetta maksamalleen verolle. Emme voi jättää osaa suomalaisista toimintamme ulkopuolelle sillä perusteella, että he eivät katso tai kuuntele ohjelmia tv- ja radiokanavilta. Myös suuret yleisöt ovat vauhdilla siirtymässä verkon käyttäjiksi.

Ylen on uudistuttava ja ponnisteltava löytääkseen tapoja kohdata heidät, jotka eivät nyt koe Yleä omakseen. Ylen olemassaolon edellytys on, että kohtelemme kansalaisia tasavertaisesti. Tämänkin takia asiakkuustavoite 100–90–80 on niin keskeinen.

Tämä tarkoittaa että Ylen on rohkeasti uudistuttava, ja meidän on oltava mukana median ja yhteiskunnan murroksessa. Mielellään eturintamassa eikä takarivissä odottamassa.

Lainaus