Blogit - vaalit

Politiikka ravistelee Ylen kanavilla!

Jouni Kemppainen — Tue, 07 Feb 2012 10:17:01 +0000

Kirjoittaja on YLE Uutisten uutispäätoimittaja.

Yle on tehnyt vajaan vuoden aikana kolme hienoa ja onnistunutta vaalisuoritusta: eduskuntavaalit keväällä ja nyt kahdet presidentinvaalit.

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella tv-lähetyksen äärellä oli parhaimmillaan 1.9 miljoonaa suomalaista. Sunnuntaina 5. helmikuuta toisella kierroksella mukana oli enimmillään yli 1,5 miljoonaa katsojaa. Parin tunnin ajan keskikatsojamäärä oli yli miljoonassa, siitäkin huolimatta, että vaalituloksen dramatiikka oli vähällä lässähtää jo ennakkoäänten julkistamiseen.

Kun näihin lukuihin lisätään vielä radion ja verkon hieno palvelu ja ruotsinkielinen ohjelmavirta ja runsas ennakko-ohjelmisto, yhtiöllä on syytä tyytyväisyyteen, jopa ylpeyteen.

Erityisen tyytyväinen Yle voi olla siihen, että porukka meillä sitoutuu vaalien tekemiseen aivan uskomattomalla innostuksella, asenteella ja ammattitaidolla. Tunnelma vaalituotannoissa on ainutlaatuinen, erikoisella tavalla arvokas ja dramaattinen. Vaikka tuloksen kertominen onkin päätehtävämme, viimeisissä kolmissa vaaleissa mukaan on tullut jotain enemmän, jotain kiinnostavampaa.

Yhtiön kannattaa olla nöyrästi ylpeä erityisesti siitä, että yleisö on löytänyt tiensä vaali-ohjelmien äärelle juuri tässä tilanteessa, kun suomalainen demokratia ja kansanvalta tuntuu muuttuvan ja uudistuvan rajusti.

Suomalaiset ovat uudella tavalla innostuneet politiikasta. Vanhojen suurten puolueiden normaalisuoritukset eivät enää riitä, sillä ihmiset haluavat enemmän. Keskustaa koeteltiin jo eduskuntavaaleissa. Demarit ja koko perinteinen vasemmisto saivat törmätä uuteen poliittisen kulttuurin presidentinvaalissa. Perussuomalaisten jytky haastaa edelleen ainakin porvaripuolueita ja nyt Haavisto-ilmiön perintöä päivitellään vielä pitkään, vaikka ehdokas kokikin tappion.

Kotimaan politiikan seuraaminen on perinteisesti ollut Ylen vahvuus. Nyt jos koskaan meidän pitää olla tilanteen tasalla. Suomalaisen politiikan ilmiöt ovat sen verran mullistavia, että Suomesta on tullut jopa kansainvälisesti mielenkiintoinen maa!

Myös nuorten into osallistua politiikkaan vaikkapa sosiaalisessa mediassa voi tuottaa uusia, raikkaita ja ravistelevia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Poliittinen vaikuttaminen on nousussa, sen ilmenemismuodot vain ovat erilaisia kuin vielä muutama vuosi sitten.

Nyt kun vaalitiimimme alkaa taas kohta tähyillä kohti syksyn kunnallisvaaleja, on tärkeää pitää tästä stimmungista kiinni. On tärkeää, että yhtiö voi olla edelleen tekijöistään ylpeä.

Samalla suomalaisen yleisön pitää voida olla yhtiöstään ylpeä!

Lainaus

Presidentinvaalien vaalikoneen käyttäjien vastaukset avoimena datana

Kari Haakana — Fri, 13 Jan 2012 13:29:23 +0000

Yle Uutisten 2012 presidentinvaalien vaalikoneen käyttäjien vastausdata on nyt saatavilla Google Docs -palvelusta Excel-dokumenttina.

Dokumentissa ovat vaalikoneen käyttäjien vastaukset ajalta 12.12.2011 - 2.1.2012. Tarkoituksena on julkaista myöhemmin datasetti, joka sisältää vastausdatan varsinaiseen vaalipäivään ja mahdolliseen toisen kierroksen vaalipäivään saakka.

Dokumentissa on yhteensä 244 976 vastausriviä. Mukana ovat vastauskerrat, joissa käyttäjä on vastannut vähintään puoleen eli kymmeneen vaalikoneen kysymykseen. Tuloksista on suodatettu pois samasta ip-osoitteesta alle viiden minuutin sisään tulleet vastauskerrat.

Vastaajien valitsemat vastausvaihtoehdot on muunnettu numeroiksi seuraavasti:
täysin samaa mieltä = 5
jokseenkin samaa mieltä = 4
jokseenkin eri mieltä = 3
täysin eri mieltä = 2
en osaa sanoa = 1

Jos käyttäjä ei ole vastannut kysymykseen, kenttä on jätetty tyhjäksi. Vaalikoneen kysymykset ovat taulukon ensimmäisellä rivillä.

Dokumentti julkaistaan CC-lisenssillä (CC-BY-NC-SA 3.0). Dokumentin sisältämää tietoa saa siis julkaista vapaasti ja sitä saa yhdistellä muuhun tietoon, kunhan julkaistaessa linkitetään tähän Ylen Kehitys kehittyy -blogin kirjoitukseen ja ilmoitetaan, että tiedon lähde on Yle Uutisten vaalikone 2012.
Jos huomaat tiedoissa jotakin virheitä tai dokumentti herätää kysymyksiä, kerro se kommenteissa. Kerro kommenteissa myös, mikäli olet käyttänyt dataa johonkin. Liitä kommenttiisi myös linkki julkaisuun tai sen esittelyyn.

Katso myös:

Presidentinvaalien vaalikoneen tiedot avoimena datana

Lainaus

Näin presidenttiehdokkaat ja heidän seuraajansa sijoittuvat Twitterissä

Tapio Kantele — Thu, 05 Jan 2012 13:53:24 +0000

Resepti: Kerätään presidenttiehdokkaat ja heidän Twitter-seuraajat samaan tiedostoon. Sekoitetaan, vaivataan, annetaan paisua. Kaulitaan varovasti algoritmillä, maustetaan väreillä.
Tulos: Visualisointi siitä, millä tavalla presidenttiehdokkaita seurataan Twitterissä.

Mitä visualisoinnista sitten näkyy? No ainakin se, että ehdokkaiden twitter-jalanjäljissä on melkoisia eroja. Timo Soini ei ole lainkaan Twitterissä. Sari Essayahilla on niin vähän seuraajia, että hän juuri ja juuri näkyy kartalla. Ehdokkaan pallukan koko edustaa ehdokkaan seuraajien määrää. Nopealla vilkaisulla näkee, että seuraajien määrässä Haavisto ja Niinistö kisaavat ekasta sijasta, Arhinmäki voittaa pronssia ja muut ovat muutaman kierroksen jäljessä.

Algoritmi tunnisti datasta kuusi ryhmää, Essayah yhdistyi Lippposen joukkoon, muut ehdokkaat saivat oman ryhmänsä. Käyttäjät, jotka seuraavat yhtä usempaa ehdokasta sijoittuvat kuvassa ehdokkaiden väliin. Useaa ehdokasta seuraavia, kuvan keskiosaan sijoittuvia käyttäjiä on melko vähän.

Eri ehdokkailla näyttää olevan eri lailla käyttäytyviä seuraajia. Arhinmäellä on seuraajakunnassa paljon sellaisia, jotka seuraavat myös Niinistöä ja Haavistoa. Biaudet'n porukka seuraa myös paljon muita ehdokkaita. Väyrysen kenttä vilkuilee usein Niinistön suuntaan.

Haaviston ja Niinistön seuraajat näyttävät jakautuneen melko samalla tavalla. Haavisto tosin jakaa hieman Niinistöä enemmän seuraajia Arhinmäen kanssa. Niinistöllä sen sijaan on Haavistoa runsaammin yhteisiä seuraajia Lipposen kanssa.

Miltä visualisointi sinusta näyttää? Irtoaako mutu-analyysia?

Klikkaa kuva isommaksi

Lainaus

Presidentinvaalien vaalikoneen tiedot avoimena datana

Kari Haakana — Mon, 12 Dec 2011 11:38:51 +0000

Yle Uutisten presidentinvaalien vaalikone avautui tänään. Samalla avaamme myös vaalikoneen vastaustiedot avoimena datana. Vaalikoneen kysymyksiin vastanneiden ehdokkaiden vastauksia voi katsella Google Docs- palvelussa taulukkolaskentamuodossa.

Taulukossa on ehdokkaiden taustatietojen lisäksi ehdokkaiden vastaukset koneen kysymyksiin sekä jokaisen vastauksen jälkeen ehdokkaan mahdollisesti kirjoittama kommentti kuhunkin kysymykseen.

Ylen vaalikoneen vastauksista koostettu dokumentti julkaistaan CC-lisenssillä (CC-BY-NC-SA 3.0). Dokumentin sisältämää tietoa saa siis julkaista vapaasti ja sitä saa yhdistellä muuhun tietoon, kunhan julkaistaessa linkitetään tähän Ylen Kehitys kehittyy -blogin kirjoitukseen ja ilmoitetaan, että tiedon lähde on Yle Uutisten vaalikone 2012.

Jos huomaat tiedoissa jotakin virheitä tai dokumentti herätää kysymyksiä, kerro se kommenteissa. Kerro kommenteissa myös, mikäli olet käyttänyt dataa johonkin. Liitä kommenttiisi myös linkki julkaisuun tai sen esittelyyn.

Lainaus

Ylen vuoden 2007 vaalikoneen tiedot avoimena datana

Kari Haakana — Wed, 15 Jun 2011 09:13:16 +0000

Yle Uutisten vuoden 2007 eduskuntavaalien vaalikoneen ehdokkaiden vastausdata on nyt saatavilla avoimena data. Tiedot ovat saatavissa Google Docs- palvelusta laskentataulukkomuodossa.

Vaalikonetieto on dokumentin ensimmäisellä välilehdellä. Toisella välilehdellä on kuvattu dokumentin sisältöä.

Tämä Ylen vaalikoneen vastauksista koostettu dokumentti julkaistaan CC-lisenssillä (CC-BY-NC-SA 3.0). Dokumentin sisältämää tietoa saa siis julkaista vapaasti ja sitä saa yhdistellä muuhun tietoon, kunhan julkaistaessa linkitetään tähän Ylen Kehitys kehittyy -blogin kirjoitukseen ja ilmoitetaan, että tiedon lähde on Yle Uutisten vaalikone 2007.
Jos huomaat tiedoissa jotakin virheitä tai dokumentti herätää kysymyksiä, kerro se kommenteissa. Kerro kommenteissa myös, mikäli olet käyttänyt dataa johonkin, mielellään linkin kera.

Lainaus

Yle avaa dataa

Kari Haakana — Mon, 09 May 2011 09:19:56 +0000

Avoin data on viimeisen vuoden aikana noussut verkkojournalismin kuumaksi kysymykseksi. Guardianin, New York Timesin, BBC:n ja vaikkapa Norjan yleisradioyhtiö NRK:n esimerkkejä on seurattu myös Ylessä kiinnostuneina. Avoin data on lähtenyt liikkeelle Suomessakin muun muassa valtioneuvoston taannoisen päätöksen myötä.

Yleä on viime syksynä ja kuluvan kevään aikana lähestytty datanavauspyynnöillä. Suurin kiinnostus on kohdistunut vaalikoneiden vastaustietoon, mutta muunkin Ylen toiminnassa syntyneen datan perään on kyselty.

Onkin ilo kertoa, että Ylen dataa ryhdytään avaamaan. Tulevina viikkoina julkaisemme tässä blogissa linkkejä Ylen avoimeen dataan muutamissa eri muodoissa. Luvassa ovat muun muassa kaikki teknisesti julkaisukelpoisessa muodossa olevat vaalikonetiedot vuodesta 2007 lähtien sekä ainakin yksi rajapinta.

Kaikki nyt julkaistava tieto julkaistaan Creative Commons -lisenssillä, ellei toisin ilmoiteta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että julkaistavaa tietoa saa käyttää uusien teosten osana, kunhan lähde mainitaan. Toivomme, että tietoa hyödynnättäessä linkitetään selvästi tämän blogin siihen kirjoitukseen, jossa alkuperäinen datasetti tai linkki siihen on julkaistu.

Pyrimme datan avaamisella löytämään uudenlaisia keinoja toimia yhdessä Ylen ulkopuolisten tahojen kanssa. Jos kokemukset ovat hyviä, pyrimme viemään datan avausta jatkuvaksi toimintamuodoksi. Mutta jotta pystyisimme toimimaan oikein, kaipaamme palautetta. Kerro siis tämän blogin kommenteissa tai vaikkapa sähköpostitse (kari.haakana ät yle.fi), mitä dataa toivoisit Ylen avaavan tai miten toivoisit Ylen avoimen datan suhteen toimivan.

Lainaus

Tämä vaaleissa kiinnostaa: Miksi suomalaista lampaanlihaa saa niin huonosti?

laitinen_yle — Sat, 02 Apr 2011 15:04:11 +0000

Jos kansalaiset, eivätkä toimittajat ja poliitikot, saisivat valita teemat, jotka äänestäjiä kiinnostavat, niin asialista voisi olla aivan toisenlainen. Kotkalaisen vaalipaneelin ensimmäinen yleisökysymys oli: - Miksi lampaanlihaa ei saa tasaisesti ympäri vuoden ja kotimaista on niin vähän tarjolla?
Hyvä ikuisuuskysymys näin pääsiäisen lähestyessä, kun lampaanliha palaa kauppojen tiskille. Pakastettua lammasta kyllä aina saa, mutta pääasiassa ulkomaistahan se on.

Hernerokka vetää paremmin kuin poliittinen sanoma.

Keskustalainen uudelleen valintaa tavoitteleva kansanedustaja sai selvittää pitkään kotimaisen lammaslihan tuotannon ongelmatiikkaa. Lopputulos oli karu: tuottajalle maksettava hinta on surkean alhainen. Lampoloitten pito ei oikein lyö leville. Tarjonta jää näin vähäiseksi.

Oli paikalla kokoomuslainen ministerikin, mutta eivätpä globaalit haasteet tai ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat yleisön kysyjiä kiinnostaneet. Ihmisiä lähellä olevat asiat olivat kiinnostavampia.

En tiedä kuinka paljon kukaan panelisteista, kolmas oli perussuomalainen, voisi vaikuttaa siihenkään, kun itärajalle menevä tie on mutkainen ja kiertelee kysyjän mielestä aivan tarpeettomasti historiallisia ´kiviraunioita´.

Ei voi sanoa, että tilaisuus olisi ollut mikään suuri yleisömenestys, olisikohan ollut noin parikymmentä ihmistä. Ajat ovat muuttuneet, ei tällaisiin poliittisiin tilaisuuksiin yleensäkään ole suurta tungosta. Toista se oli vaikka parikymmentä vuotta sitten.

Vanhasta kiinnostuksestani politiikkaa kohtaan olen eläkkeellä kierrellyt kuuntelemassa eri puolueiden sanomaa. Ainakin vaaliteltat ovat aika toivoton yritys kalastella ääniä. Kahvin tai hernerokan takia sinne mennään.

Helsingin kolmen sepä aukiolla pystytettiin lauantaina2.4. 2011 esivalmistettua vaalimökkiä. Vaikka tarjolla oli parinkin puolueen vaalisanomaa, niin eniten minua alkoi kiinnostaa tämä mökki. Kaikki osat olivat valmiiksi katkotut. Minäkin olisin osannut latoa niitä ristikkäin ja lomittain.

Rakennusmiehet välillä vilkaisivat kokoamisohjeita ja kas, kohta oli seinä pystyssä, ikkuna siinä ja työ eteni silmissä. Tällaisestahan saisi kootuksi nopeasti kylmän autotallin mökille.

Kun kävelin parin tunnin kuluttua taas kolmen sepän aukion ohi, niin mökki oli melkein valmis. Soppatykki oli viety pois ja ihmiset kaikonneet. Läpinäkyvä kahvilakoju kuitenkin veti ihmisiä.

Helsingin itäkeskuksessa olisi voinut luulla, että Sirkus Finlandia olikin aloittanut etuajassa kesäkiertueensa. Vaalikojuja toinen toisensa perään. Keskusta, kokoomus, kristilliset (teemalla koti, uskonto ja isänmaa eli kokoomuksen vaalitunnus joskus 1960 - 1970 –luvulta, jota kokoomus alkoi vähän häpeillä, kunnes se taas kelpaa kokoomuksellekin, mutta ei enää kovin näkyvästi tänä globaalina aikana), perussuomalaiset, demarit ja vasemmistoliitto.

Kysäisin kokeeksi vasemmistoliiton teltalla, että mikähän ero on vasemmistodemarilla ja vasemmistoliittolaisella? Nuorimies meni hämilleen ja ehdotti kysymään puheenjohtajalta, joka oli suuressa vaalipaneelissa kauppakeskuksen sisällä.

Ei siellä kysymyksiä saanut esittää. Musiikin ja median monitoimimies Jone Nikula veti vauhdikkaaseen tapaansa paneelikeskustelua. Itse asiassa tilaisuus oli aivan hauska, toisin kuin moni muu, joita olin kuunnellut.

Demarien edustaja lupasi työtä ja toimeentuloa kaikille, jos heitä äänestää. Ilosanomako yli viisikymppiselle pitkäaikaistyöttömälle?

Yhdellä vaalimökillä sentään opin jotakin uutta. Virassa oleva upseeri voi osallistua puoluetoimintaan vaikkapa kunnanvaltuutettuna, jos ei liity puolueeseen, mutta toimii sitoutumattomana jonkin puolueen ryhmässä. Jännä tapa kiertää säännökset.

Ehdolla kansanedustajaksikin upseeri voi olla, mutta virasta on erottava ennen kuin tulee valituksi. Ei siis valinnan jälkeen. Aikamoinen riski. Toisaalta, jos parlamentin ovet eivät auenneet, niin voi pyrkiä uudelleen puolustusvoimien palvelukseen. Ura sen jälkeen ei kyllä ole nousujohteinen. Poliittisesti merkitty mies tai nainen.

Kuolettavin tilaisuus, jossa olen käynyt käsitteli terveyden ja sairaanhoidon tulevaisuutta. Asia nimittäin alkaa kiinnostaa yhä enemmän näin ikääntyvää aivan henkilökohtaisesti.

Paneelissa olleet ihmiset, joista käsittääkseni vai yksi oli ehdolla, esittelivät omaa työhistoriaansa laveasti ja kehuivat ylitsevuotavasti ehdolla olevaa. Ellei tilaisuuden aluksi oli tarjottu kahvia, olisin jo varmaan nukahtanut ennen kuin päästiin yleisökysymyksiin.

Sainhan minä sitkeänä eläkeläistoimittajana lopulta kysymysvuoron, mutta en vastausta. Kysyin vain, että miksi Helsingissä ei voi mennä mille terveysasemalle tahansa saamaan hoitoa, jos omalla on kovin pitkät jonot?

On pakko käyttää omalääkäriäkin, ellei satu olemaan hyvin kiireellinen tapaus. Miksi ei katsottaisi tietokoneelta missä on parhaiten vapaata? Siitä vain kipin kapin toiselle terveysasemalle. Mutta kun ei niin ei. Näin byrokatia meitä palvelee.

Vasta sen jälkeen kun eduskunta sääti lain, niin toukokuun alusta 2011 helsinkiläinen voi vaihtaa hänelle määrätyn terveysaseman kerran vuodessa ja valita omalääkärinkin, mutta ei mennä milloin vain vähiten ruuhkaiselle terveysasemalle koko kaupungissa.

Poliitikot kiistelevat yksityisen tai julkisen terveyspalvelun puolesta. Siitä pitäisi keskustella enemmän, miten järjestää julkinen palvelu järkevämmäksi ja joustavammaksi. Kyllä sieltä hyvän hoidon saa, jos onnistuu ensin pääsemään hoitoon.

Taisi tarttua poliittinen puhe tuolta vaalimökeiltä itseenikin.

Lainaus

Kuntien naisille annetut vaalilupaukset tuottivat pettymyksen

YLE/A-studio/Virpi Hukkanen — Thu, 24 Mar 2011 07:29:57 +0000

Kunnissa työskentelevät naiset ovat pettyneitä neljän vuoden takaisiin vaalilupauksiin. Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla etenkin Jyrki Katainen lupasi korottaa matalapalkka-alojen naisten palkkoja.

- Se oli ilmeisesti niitä kuuluisia vaalilupauksia. Ei se ole ainakaan minun tililläni ole näkynyt se 500 euroa, lehtori Marja Asikainen Turusta kertoo.

Marja Asikainen on yksi neljästä kuntatyöntekijästä, joiden palkkakehitystä Ylen A-studio on seurannut edellisten eduskuntavaalien jälkeen. Ennen vaaleja julkisessa keskustelussa puhuttiin, että matalapalkkaiset hyvin koulutetut naiset ansaitsisivat viidensadan euron kuoppakorotuksen.

Historian lehtorin Asikaisen peruspalkka on noussut neljässä vuodessa 295 euroa. Samaa luokkaa on myös vanhuksia hoitavan perushoitajan palkankorotus. Kouvolalaisen Arja Korpelaisen palkkapussi on lihonut 276 euroa neljässä vuodessa.

- Olisin kyllä odottanut ja toivonut, että jollain tavalla olisi enemmän arvostettu palkan muodossa tätä meidän työtä, Arja Korpelainen sanoo.

Lehtorin ja perushoitajan palkankorotukset kertovat samaa viestiä kuin Tilastokeskuksen ennakkotiedotkin. Kunta-alan naisten säännöllisen työajan keskiansiot ovat nousseet noin 250 euroa vuoden 2007 lopusta vuoden 2010 loppuun mennessä.

Kuntatyönantaja taas laskee palkkojen kohonneen huomattavasti enemmän. Tutkimuspäällikkö Margareta Heiskanen vertaa vuoden 2006 ja vuoden 2010 palkkoja toisiinsa, jolloin naisten kokonaisansiot ovat nousseet kunnissa keskimäärin 365 euroa. Kuntatyönantaja käyttää vertailussaan Tilastokeskuksen kunta-alan palkkatietoja.

Poliitikkojen vaalilupaukset ovat hyvässä muistissa myös kunta-alan työntekijäjärjestöjen mielissä.

- Puheet viidestä sadasta eurosta oli meilläkin hankala. Ei ollut meidänkään tavoite vaan, että päästään eteenpäin, Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola muistelee.

Tehy neuvotteli omat palkankorotukset vaalien jälkeen ammattikorkeakoulutuksen saaneille hoitoalan työntekijöille.
- Ei oikein mitään tapahtunut. Valtio antoi pienen rahasumman siihen tarkoitukseen, mutta ei osaa sanoa minne se raha meni, Superin puheenjohtaja Juhani Palomäki kommentoi eduskuntavaalien jälkeisiä tapahtumia.
Superin jäseniä ovat esimerkiksi perushoitajat, kuten vanhuksia hoitava Arja Korpelainen.

Lainaus

Yleishyödyllinen yhteisö ja veroparatiisi

laitinen_yle — Sun, 06 Mar 2011 15:51:12 +0000

Vaalien alla yleishyödyllisiä yhteisöjä syntyy kuin sieniä sateella. Verottaja kertoo syynkin miksi.
”Puolueen, valitsijayhdistyksen, ehdokkaan tukiryhmän tai -yhdistyksen sekä muiden näihin rinnastettavien yhteisöjen saamat vastikkeettomat lahjoitukset ovat saajilleen verovapaata tuloa.”

Harmi kun en tarjoutunut ehdokkaaksi, niin olisin voinut perustaa yleishyödyllisen yhteisön. Se kuulostaa niin hienolta, aivan kuin olisi hyväntekijä.

”Edellä mainittuja yhteisöjä voidaan pitää yleishyödyllisinä yhteisöinä, jolloin ne ovat verovelvollisia vain elinkeinotoiminnan tulosta ja joistakin kiinteistöistä saaduista tuloista (tuloverolaki 22 §). Tämän vuoksi niiden varainhankintana saamat lahjoitukset eivät ole veronlaista tuloa.”

Perikuntani (jos perittävää jää) olisi aikanaan ilahtunut, jos he olisivat yleishyödyllisiä yhteisöjä.

”Yleishyödyllisen yhteisön saamasta lahjoituksesta tai sen testamentilla saamista varoista ei myöskään suoriteta perintö- ja lahjaveroa (perintö- ja lahjaverolain 2 §:n 1 momentti).”

Mutta miksi ihmeessä ylipäätään on organisaatioita, joitten ei tarvitse maksaa veroja toiminnastaan? Nehän ovat kuin veroparatiiseja.

”Yleishyödyllinen yhteisö on yhdistys, säätiö, osakeyhtiö tai muu juridinen yhteisö, jonka toiminnan yhteiskunnallisen hyödyn ja merkityksen katsotaan olevan niin huomattavan, että sille voidaan myöntää erityisiä verovapauksia.”

Hyvä tietää. Yleisradiokin, julkisen palvelun laitos, on katsottu niin yhteiskunnallisesti hyödylliseksi, että sen ei tarvitse maksaa veroja. Arvonlisäveroja kylläkin on maksettava.

Jos päättäisin tukea jotakin puoluetta tai sen ehdokasta, niin minun olisi ensin maksettava tuloistani vero, jonka jälkeen jäävällä summalla voisin tehdä mitä haluaisin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

LISÄYS: Itse asiassa tämän blogin jo kirjoitettuani päätin antaa pienen, symbolisen vaalitukisumman eräälle ehdokkaalle. Miksikö? Ihan vain sen periaatteen takia, että mitä useampia pieniä tukisummia ehdokas saa, sitä riippumattomampi hän on tukijoistaan.

"Kansan vaalituki" ei minusta ole ollenkaan huono ajatus. Ei tule turhia riippuvaisuuksia tukijan ja tuettavan välille. On naurettava ajatus, että muutaman kympin tai edes muutaman satasen summalla voisi lahjoa ehdokasta/edustajaa. Eikä siitä saa edes kohu-uutista.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lahjoituksesta en minä, eikä mikään yrityskään, voisi tehdä verovähennystä kuten Yhdysvalloissa.. Siellä vaikkapa tieteen, taiteen ja ilmeisesti (?) puoluetoiminnan tukemiseenkin tehdyt lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia. Tämä osaltaan selittää superrikkaiden avokätiset lahjoitukset eri tarkoituksiin. Vähennysoikeutta on ehdoteltu Suomessakin, mutta verottaja ei ole innostunut.

On tästä kyllä yksi poikkeus. Ay-liikkeen jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia ja näitä ammattiyhdistysliike sitten voi käyttää vaikka puoluetoiminnan tukemiseen, kuten on käyttänytkin. Siis ilman mitään jäsenäänestyksiä.

Verohallituksen ohjeet vaaliavustusten ja – menojen verotuksesta http://www.vero.fi/default.asp?path=5,40,87&article=9794&domain=VERO_MAIN
ovat mielenkiintoista luettavaa. Aika moni asia jää kuitenkin tulkinnanvaraiseksi. Siinä tulkinnanvaraisuudessa se sitten on se ehdokkaan kauhuskenaario.

”Ehdokkaan itsensä rahana saama vaaliavustus (esimerkiksi ehdokkaan omalle pankkitilille tai tilille, johon vain ehdokkaalla on käyttöoikeus) on lähtökohtaisesti hänelle veronalainen lahja. Ehdokkaan saama vaaliavustus on veronalainen lahja, jos samalta antajalta kolmen vuoden aikana saatujen avustusten ja mahdollisen muun lahjan määrä on yhteensä 4 000 euroa tai sen yli (perintö- ja lahjaverolaki 19a §).”

Siinäpä verottaja on ajatellut sopivasti neljän vuoden vaalikausia. Vaalien alla ehdokas siis voinee ottaa vastaan rahaa vaikka omalle tililleen alle 4000 euroa moneltakin erilliseltä lahjoittajalta kunhan rahaa käytetään vaalimenojen kattamiseen.

Mitenkähän verottaja määrittelee vaalimenot? Entä jos kaikkia vaaliavustuksia ei saakaan kulumaan? Voisiko loput siirtää sen varalle, että asettuu seuraavissakin vaaleissa ehdokkaaksi?

Sanonta ”muun lahjan määrä” on mielenkiintoinen. Mitähän sekin tarkoittaa? Riemukkaita suunnitteluillallisia, lentolippuja, hotelleja, ilmaispalveluksia vai mitä?

”Kun lahjan arvo nousee edellä mainittuun määrään (4000€), on lahjansaajan eli ehdokkaan annettava lahjaveroilmoitus. Pienemmistä summista lahjaveroilmoitusta ei tarvitse antaa. Verohallinto voi kuitenkin erikseen pyytää lahjaveroilmoitusta, jos on syytä selvittää, onko verovelvolliselle määrättävä veroa.”

Eipä kannata ehdokkaan riskeerata ottamalla omalle tililleen vaalitukea. Viisainta on perustaa tukiyhdistys eli yleishyödyllinen yhteisö. Silloin verottaja on todennäköisesti tyytyväinen. Ehdokas voi huokaista helpotuksesta tällaisissakin tapauksissa.

”Ehdokkaan puolesta suoraan kolmannelle osapuolelle maksetuista vaalikuluista ei yleensä synny ehdokkaalle veronalaista lahjaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei ehdokkaan puolesta maksetuista vaalimainonnan menoista syntynyt ehdokkaalle veronalaista etua, koska mainostamiseen käytetyt varat eivät olleet ehdokkaan määräämisvallassa (KHO 1981/2236).”

Sen sijaan osakeyhtiön vähemmistöosakkaankin kannattaa olla varovainen, jos yritys maksaa hänen vaalimainoksensa. Summa lisätään ehdokkaan henkilökohtaisiin tuloihinsa. Paras siis pyytää naapuriyhtiötä maksamaan. KHO:n äänestyspäätös löytyy vuodelta 1984.

Verottaja ei myöskään ymmärrä, että vaalikulut olisivat tulonhankkimiseksi ja säilyttämiseksi tarkoitettuja kuluja.

"KHO 1971/1686:
Kansanedustajaksi valitulla olleita vaalikuluja ei voitu vähentää tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina kustannuksina kansanedustajan toimesta saadusta tulosta. Verovuosi 1966."

Maalaisjärjellä tätä on vähän vaikea ymmärtää, koska tavallinen palkansaaja voi vähentää verotuksessa tulonhankkimisesta johtuvia kustannuksia. Toisaalta, kansanedustaja ei olekaan tavallinen palkansaaja, hänellä on monia käsittämättömiä etuja….jos sattuuu tulemaan valituksi.

Jos ei tule, niin henkilökohtaista vaalivelkaakin voi jäädä, eikä se ole mistään vähennyskelpoista. Sama tilanne on valituksi tulleellakin.

Lainaus

Kohuskandaali vaaleissa!

Joonas Fritze, toimittaja, A-talk — Thu, 03 Mar 2011 14:33:58 +0000

Missi, jääkiekkomaalivahti, Big Brother -veteraani ja liuta muita tv:stä tuttuja – eduskuntaan pyrkii taas tänä keväänä suuri joukko julkkisehdokkaita. Puolueet hyötyvät saadessaan listoilleen tunnettuja henkilöitä, sillä ehdokkaaksi nostettu kohukaunotar voi hyvinkin vedota liikkuviin äänestäjiin.

Eduskuntavaalit ovat muuttuneet henkilöiden väliseksi kamppailuksi, jossa julkisuus ja tunnettuus painavat aiempaa enemmän – joskus jopa asiakysymysten kustannuksella. Silti julkkisehdokkaiden tuomitseminen on demokratian halventamista. Edustuksellinen demokratia kun nyt vaan sattuu toimimaan niin, että vaaleissa ehdolle asettuu erilaisia henkilöitä, joiden väliltä äänestäjät voivat tehdä valintansa.

On totta, että moni politiikkaan pitkään panostanut ja asiansa osaava henkilö voi jäädä nuolemaan näppejään, kun lätkämolarit ja salarakkaat viipottavat vaaleissa vasemmalta ohi. On myös totta, että moni julkkisehdokas ei ole sittemmin kansanedustajana pärjännyt. Kansan kannalta parasta olisi tietenkin saada mahdollisimman osaavat ihmiset vallan kahvaan. Silti pelkkä aiempi tunnettuus politiikan ulkopuolelta ei tee kenestäkään ehdokkaana toista huonompaa.

Moni ammattipoliitikko on ilmaissut huolensa siitä, että julkisuudesta tuttujen henkilöiden asettuminen ehdolle vaarantaa politiikan uskottavuuden. Viimeksi äänessä oli vasemmistoliiton Jaakko Laakso, joka arvosteli MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa julkkisehdokkaita ja pelkäsi heidän romuttavan eduskunnan arvovallan. Äänestäjän näkökulmasta tilanne näyttää kuitenkin toiselta: Eduskunnan arvovaltaa eivät viime vuosina ole rapauttaneet Mietaa tai Veltto Virtanen. Politiikan uskottavuutta ovat nakertaneet lähinnä ammattipoliitikot vaalirahasotkuineen.

Lainaus