Eeppinen sisältötulva, personointi ja Yle

Sami Kallinen — Tue, 13 Jan 2015 11:10:52 +0000

Sami Kallinen on internetin kehityspäällikkö Ylessä. @sakalli

1970-luvulla oli Kekkonen ja oli Yleisradio. Kun Kekkonen sanoi, että nyt hiihdetään, silloin kansa hiihti. Kun Yleisradio sanoi, että torstaina klo 19.30 tulee hyvää ohjelmaa, silloin katselimme ja kuuntelimme. Maailmasta otti selvää, tiedettiin mikä liittyy mihinkin ja kuka päätti.

100 tuntia minuutissa

Tänään media toimii toisenlaisella logiikalla. YouTube-palveluun ladataan yli sata tuntia sisältöjä minuutissa. Olisi virhe aliarvioida, miten monta mielettömän laadukasta minuuttia tuohonkin 100 tuntiin mahtuu. Jokainen niistä kilpailee suomalaisten ajankäytöstä. Asian ydin on kuitenkin siinä, että YouTube on vain yksi palvelu verkossa, ja palveluita on pilvin pimein vain muutaman klikkauksen päässä. Elämme keskellä huikeaa sisältötulvaa.

Kun tarkastelee Yhdysvaltojen televisio-ohjelmien tavoittavuuden kehitystä, on trendi ollut selkeä alusta alkaen: 1950-luvulla vuosikymmenen suosituimman ohjelman, I Love Lucy -sarjan jaksoa, katsoi lähes 70 % kotitalouksista. Tämän vuosikymmenen vastaavaa suurta suosikkia, American Idol -jaksoa katseli “vain” vajaat 15 % kotitalouksista. Luku on pienentynyt vähitellen vuosikymmenten saatossa.

Sisällön käytön valtava pirstaloituminen tai nk. atomisoituminen ei siis ole alkanut internetin myötä, vaan se on kulttuurissamme paljon vanhempi ilmiö.

Kuluttajan onni - mediatalon ongelma

On hyvä muistaa, että tulva ja pirstaloituminen ei ensisijaisesti ole niinkään median kuluttajien ongelma, vaikka maailma ehkä onkin kaoottisempi ja paljon vaikeammin jäsennettävissä kuin aikaisemmin. Kuluttajan oltavat ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Tänään löytyy enemmän ja parempaa sisältöä kuin koskaan. Vaivattomammin kuin koskaan. Maailma on lisäksi pullollaan työkaluja, jotka helpottavat sisällön löytämistä.

Ongelma onkin Ylen kaltaisilla perinnetoimijoilla kuten mediataloilla ja yhteiskunnallisilla instituutioilla. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, ovatko nämä instituutiot relevantteja myös tulevaisuudessa. Se ei ole mikään triviaali asia. Esimerkiksi hyvinvoivan ja vahvan yleisradioliikkeen ja terveen demokratian välillä on selkeä korrelaatio, joka on havaittavissa varsinkin Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.

Yleisradion ja muun kansallisen median mahdollistamalla näkökulmalla on suuri merkitys suomalaisille. Ei riitä, että teemme upeaa sisältöä, suomalaisten pitää myös löytää se. Sen, löytävätkö suomalaiset Ylen neuloja internetin heinäsuovista, pitäisi olla meille kaikille merkityksellistä.

Personointi - kuin oma Pirkko?

Personointi on yksi monista työkaluista tässä tilanteessa. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Parhaimmillaan persoinointi on kuin vanhanajan kylä- tai korttelikauppias Pirkko, joka tervehtii ystävällisesti asiakkaita tiskin takaa yllään valkoinen työtakki ja päähine. Vieressä perinteinen valkoinen vaaka, sellainen jossa on se korkea kolmionmuotoinen “näyttö”. Vitriinissä on erilaisia juustoja ja niiden edessä nimet ja hinnat kauniisti kirjoitettuna pahvinpalasille. Takaseinällä on muita tuotteita: kananmunia, säilykkeitä, juomia jne. Takaseinällä roikkuu kyltti, jossa lukee “Osta Pirkolta juustoa”.

Pirkko on loistava esimerkki siitä, mitä personointi voi olla. Koska Pirkko tuntee sinut, voi hän “personoida” juustovalinnat juuri sinun makusi mukaisiksi. Hän saattaa jopa tietää, kuka on tulossa luoksesi kylään illalla ja minkälaisista juustoista vieraasi pitää.

Ylellä ei tietenkään ole resursseja palkata jokaiselle suomalaiselle omaa Pirkkoa, joka auttaisi löytämään sisältö- ja tietohelmiä, mutta onneksi on olemassa välineitä, joiden avulla pystymme luomaan palvelua, joka muistuttaa - ainakin hitusen - sitä, miltä Pirkonkin palvelu näyttää.

Mitä personointi tarkoittaa Yle Areenassa?

Me Ylellä panostamme yhä enemmän personointiin. Uudistuvassa Areenassa on toiminnallisuuksia, jotka muistavat käyttäjän ja hänen valintansa. Suosikkeihin voit merkitä niitä ohjelmia, joista itse erityisesti pidät. Tämä auttaa sinua löytämään omat suosikkisi nopeammin seuraavalla kerralla kun palaat palveluun. Kun ohjelma jää kesken, Areena muistaa sen, ja voit myöhemmin jatkaa katselua samasta kohdasta ohjelmaa, tulevaisuudessa myös jollain toisellakin laitteella.

Personointia on myös se, että jos käyttäjä haluaa, lähetämme hänelle viestejä sähköpostilla, somessa tai miksei jopa tekstiviestinä. Viesteissä voimme suositella sinulle sisältöjä, joiden uskomme kiinnostavan juuri sinua, tai muistuttaa siitä, että nyt viikonloppuna sinulla on aikaa katsella suosikkisarjan viimeiset jaksot ennen niiden poistumista Areenasta.

Myös Uutisvahti personoi

Toinen esimerkki Ylen personoiduista palveluista on suosittu Uutisvahti-sovellus. Sovelluksessa käyttäjä itse painottaa aiheita. Painotusten perusteella Uutisvahti tarjoaa paremmin käyttäjää kiinnostavia sisältöjä.

Kaikki nämä valinnat, joita sinä käyttäjänä teet, ovat fantastista dataa meille. Paitsi että tuo data auttaa parantamaan palvelujamme, mahdollistaa sen analyysi myös sen, että teemme parempia sisältöjä ja sisältövalintoja. Eli se, että joku valitsee #lovemilla-sarjan suosikkisisällökseen tai painottaa tiedesisältöä Uutisvahdissa, on yllättävänkin laadukas signaali, jota pyrimme hyödyntämään.

Netflixin House of Cards on oppikirjaesimerkki siitä, miten käyttäjädataa hyödyntämällä tehtiin loistosisältöä. - Katso esim. http://www.nytimes.com/2013/02/25/business/media/for-house-of-cards-usin...

Ei tietenkään pidä unohtaa, että tällaisessa muutoksessa nousee esille myös hyvin paljon vaikeita kysymyksiä ja riskejä, joita pitää punnita. Vastuullinen datan keruu ja yksityisyys ovat teemoja, joita käsitellään koko ajan.

Puhutaan myös nk. filtteri- tai suodatinkuplasta, journalismin kohtalosta osana automatisoituvia julkaisuja, serendipiteetistä (eli siitä miten käyttäjä löytää sisältöjä, joita ei tiennyt haluavansa) ja mustista laatikoista. Nämä ovat vaikeita mutta kiehtovia kysymyksiä, joita olemme tutkineet ahkerasti viime aikoina, ja joihin palaamme tässä blogissa vuoden 2015 aikana.