Blogit - Matti Vanhanen

Vaaliraha -bestsellerin kirjoittaa poliisi

Juha Ristamäki, Ajankohtainen kakkonen — Tue, 12 Oct 2010 13:00:02 +0000

Nyt kun entisen pääministerin Matti Vanhasen jääviysasia etenee poliisitutkintaan, voidaankin ryhtyä jännittämään, mitä virkavalta saa selville Nuorisosäätiön vaalirahoitushistoriasta.

Siis ajalta jo ennen vuosia 2006-2009, joihin Vanhasen jääviysepäily ja mahdollinen virkarikosepäily kohdistuu. Poliisihan voi ja on selvittänyt asiaa ajallisestikin laajemmin. Epäilemättä selviää paljonkin mielenkiintoista. Ei tosin välttämättä ollenkaan lainvastaista tai rikollista, mutta tietoa siitä, miten yleishyödyllisen toiminnan kulisseista on pumpattu rahaa myös poliittiseen toimintaan.

Vanhanen itse toimi Nuorisosäätiössä 1980-luvun alkupuolelta lähtien. On viitteitä siitä, että touhuilu alkoi jo ennemmin: ehkäpä Vanhanenkin on vain osa pitkää ketjua, joka mahdollisti rahojen heruttamisen puoluetoimintaan samalla kun ylevästi edistettiin maalaisnuorison asettautumista kaupunkiin.

Mutta eivät maalaisliittolaiset tässä bisneksessä yksin ole puuhastelleet.

Ovathan muutkin yleishyödylliset toimijat jakaneet vaalirahaa, muun muassa Nuorisoasuntoliitto (eri puolueiden ehdokkaille) ja Riihisäätiö (ainakin demareille). Puhumattakaan siitä, että yleishyödyllisten toimijoiden ja muiden säätiöiden rahoituskuviot ovat käytännössä selvittämättä. Patentti- ja rekisterihallitus ja RAY ovat tehneet kyselyjään, mutta vain muutamalta vuodelta.

Ja kaiken lisäksi selvittäminen on osittain ollut vähän niin ja näin.
Vilpistä epäillyiltä on kysytty, että paljonko olette tehneet vilppiä ja keitä tukeneet.

Eipä juuri mitään, eikä ketään, on vastaus kuulunut.

Lainaus

Voisiko Matti Vanhanen päästä pälkähästä?

laitinen_yle — Sat, 09 Oct 2010 16:43:08 +0000

Nyt olisi hyvä tilaisuus lyödä vetoa Matti Vanhasen kohtalosta. Voittaako poliittisesti painottunut vai tiukasti juridinen oikeuskäsitys, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää tiistaina 12.102010 aloitetaanko ex-pääministerin vaalirahasotkussa esitutkinta vai ei.

Jos aloitetaan, niin senkin jälkeen voitaisi lyödä uudelleen vetoa: ovatko näytöt riittäviä vai eivät? Mahdollista esitutkintaa valvoo valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen. Jos esitutkintaa ei vaadita, on asia loppuun käsitelty.

Ex-pääministeri Matti Vanhanen. Kuva:YLE

Vasta mahdollisen esitutkinnan jälkeen perustuslakivaliokunta vie asian koko eduskunnan päätettäväksi. Yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä sitten ratkaistaan nostetaanko syyte valtakunnanoikeudessa.

Jos nostetaan, niin valtakunnanoikeuskin koostuu puoliksi poliitikoista. Toinen puoli on Suomen korkeimpia juristeja. Puheenjohtajana korkeimman oikeuden presidentti Pauline Koskelo, varapuheenjohtajana korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg ja kolme hovioikeuksien presidenttiä.

Aivan helposti ex-pääministeri Matti Vanhanen ei siis tule tuomituksi valtakunnanoikeudessa, jos joutuu sinne ollenkaan eduskuntavaalien lähestyessä. Siinä on poliitikoilla kova paikka miettiä mitä mistäkin päätöksestä seuraa.

Jos esitutkintaa ei aloiteta, niin kansa ei ymmärrä, mutta jos aloitetaan, niin tapaus Vanhanen roikkuu muitten puolueitten ilkuttavana kiusallisesti vaalien alla. Entäpä muut poliitikot, jotka saattavat liikkua jääviyden rajamailla?

Matti Vanhanenhan toimi vanhan ´maan tavan´mukaan ja oikeuskanslerikin mietiskeli muita asioita. Jääviydestä ei ennen oltu niin tarkkoja kuin nykyisin.

Toisaalta miten eduskunnan perustuslakivaliokunta voisi selittää, että Vanhanen ei oikeastaan ollutkaan jäävi päättäessään Raha-automaattiyhdistyksen avustusmäärärahoista, joista osa meni Nuorisosäätiölle, joka taas avusti Vanhasen vaalikampanjaa, eikä esitutkintaa tarvita?

Oikeuskansleri Jaakko Jonkkakin mietiskeli samaa, mutta huomautti, että esitutkinnan käynnistäminen on vain perustuslakivaliokunnan harkinnassa.

” Asian perusteelliselle selvittämiselle on aito tarve, sillä kyse on yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta”, Jonkka kirjoitti lausunnossaan.

Kiusallinen ja hankala ennakkotapaus poliittisille päättäjille. Ex - pääministeri Matti Vanhaselle se on henkilökohtainen tragedia jo tässä vaiheessa ja vielä suurempi, jos hän joutuu valtakunnanoikeuteen ja tulee mahdollisesti siellä tuomituksi.

Tätä kirjoitettaessa vielä voisi lyödä vetoa aloitetaanko esitutkinta.
Kyllä vai ei?

P.S.

Enpä tiennyt tämän blogin alkua kirjoittaessani, että seuraavana päivänä (10.10.2010) Helsingin Sanomat julkaisee ministeri (ex-ympäristöministeriön kansliapäällikkö, korkeimman oikeuden hallintoneuvos) Lauri Tarastin, 69, haastattelun.

Aavistukseni, että Matti Vanhanen ei ehkä sittenkään joudu valtakunnanoikeuteen vain vahvistuivat, kun Tarasti arvioi haastattelussaan valtioneuvoston ja kunnanhallitusten jäsenten asemaa päättäjinä:

"He ovat välimaastossa, sillä he tekevät myös virkatoimia ja hallintopäätöksiä. He ovat yhtäaikaa poliitikkoja ja virkamiehiä."

Ovatko esimerkiksi määrärahapäätökset politiikkaa vai hallintoa? Tästä Tarastin mielestä on pohjimmiltaan kyse myös Vanhasen tapauksessa.

Siinä tuli samalla aktiivisen eläkeläismiehen selitysvinkkejä eduskunnan perustuslakivaliokunnalle miten päästää Matti Vanhanen ja valiokunta itsekin pälkähästä.

Edessä on historiallinen linjanveto.

P.PS.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta sitten päätti aloittaa esitutkinnan Vanhasen vaalirahasotkussa, mutta riittävätkö näytöt syytteen nostamiseen? Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä uhkaa nyt paheneva päänsärky. Kaikkeen sitä virassaan joutuukin, mutta minkäs voit.

Lainaus

Lehmän hermot

Heikki Ali-Hokka, A-plus — Wed, 22 Sep 2010 10:56:18 +0000

Olen haastatellut Matti Vanhasta tv:ssä 5-6 kertaa. Käsitykseni hänestä on varmaan aikalailla sama kuin monen muun: asioihin hyvin perehtynyt, tasainen, hieman kolea. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin yksi ominaisuus: hän on niitä ihmisiä, joita voi sanoa lehmänhermoisiksi. Sellainen ihminen ei pienestä hätkähdä.

Muistan kohdanneeni hänet yhden ainoan kerran selvästi hermostuneena. Se oli viime keväänä, kun Kreikan kriisi alkoi kunnolla kaatua päälle, ja euroalue keräsi yhteisiä voimia. Ylen studiolla Vanhasesta näkyi, että hän oli valtavan huolissaan Euroopan korttitalon kaatumisesta - eikä tietenkään turhaan.

Nyt häntä saattaa uhata pääministeriaikojen päätöksen vuoksi jopa valtakunnanoikeus. Vanhanen on kommentoinut asiaa sanomalla olleensa pahemmissakin paikoissa.

Vaikea uskoa. Jääviyskysymys painaa Vanhasta varmasti enemmän kuin mitä hän ulospäin näyttää, ja varjostaa hänen uutta työtään. Kaikkien - eikä vähiten Vanhasen - etu on, että asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian.

Lainaus

Päästäänkö jo asiaan?

Juha Ristamäki, Ajankohtainen kakkonen — Thu, 16 Sep 2010 11:29:31 +0000

Kun oikeuskansleri Jonkka päätti viedä ex-pääministeri Vanhasen esteellisyysasian eteenpäin, kiirehti Vanhanen kommentoimaan, ettei oikeuskansleri ottanut kantaa, onko hän syyllistynyt rangaistavaan tekoon. Näppärää tukeutua juridiikkaan, kun puntissa jo valuu.

Vanhasen ja Nuorisosäätiön vaalirahoituskuvioissa saatetaan vihdoinkin päästä asiaan Vanhasen osalta. Oletettavaa kun lienee, ettei perustuslakivaliokunta tule asettumaan poikkiteloin sen tielle, että keskusrikospoliisi tutkisi Vanhasen esteellisyys- ja muut toimet tässä asiassa.

Olennaista ei välttämättä ole linjanveto siitä, mitä Vanhanen valtioneuvoston istunnoissa teki, kun pöytään nuijittiin RAY:n avustukset myös Nuorisosäätiölle.
Olennaista on, että Vanhanen on pääministerinä tiettävästi kertoillut puolitotuuksia Nuorisosäätiön vaaliavustuksista. Hän on puolustautunut, ettei olisi tiennyt tarkasti, millä tavalla Nuorisosäätiö olisi tukenut häntä vaaleissa, vaikka ei käytännössä ole voinut olla tietämättä.

Olennaista on, että koko nykyisenkaltainen Nuorisosäätiö on Vanhasen luomus. Juuri Vanhanen on ollut keskeinen tekijä aikana, jolloin säätiöstä on ryhdytty monin tavoin tukemaan nuorisorakentamista suosivia poliitikkoja, jotka näyttävät olleen pelkästään keskustalaisia.

Olennaista on, että Vanhanen tietää, millä tavalla yleishyödyllisestä, yhteisin varoin rahoitetusta säätiöstä luotiin rahakukkaro keskustalaisten vaaliponnisteluihin. Ja miten samat henkilöt istuivat niin vaalirahaa jakaneessa säätiössä kuin myös rahaa kerjänneissä vaaliyhdistyksissä.

Vanhanen tietää, mutta kertooko sen poliisille, se on sitten eri asia. Mahdollisessa esitutkinnassahan rikoksesta epäillyn Vanhasen ei tarvitsisi puhua totta.

Entiseltä pääministeriltä totuuden puhumista voisi tietysti odottaa. Etenkin kun siitä saattaa riippua myös muiden rikoksesta epäiltyjen asema: vai luuletteko, että Vanhasen jälkeen Nuorisosäätiön johtoon istutettu perintöprinssi Antti Kaikkonen itse keksi vaalirahojen jakamisen?

Juha Ristamäen aiempi blogi aiheesta: Kestääkö oikeuskanslerin kantti?

Lainaus

Kestääkö oikeuskanslerin kantti?

Juha Ristamäki, Ajankohtainen kakkonen — Thu, 19 Aug 2010 05:57:34 +0000

”Vanhasta ei epäillä mistään rikoksesta”, muistivat tiedotusvälineet toistaa tiistainakin, kun keskusrikospoliisi tiedotti Nuorisosäätiön jakamista vaalituista keskustalaisille poliitikoille.

Ei epäillä niin. Ei epäillä, kun poliisi ei ole asiaa saanut edes tutkia.
Melkoisen varmaa on, että jos keskusrikospoliisi olisi saanut päättää, se olisi aloittanut esitutkinnan koskien Matti Vanhasen toimia: Vanhanenhan on saanut Nuorisosäätiöltä vaalitukea, samaan aikaan kun hän on päättänyt valtioneuvostossa raha-automaattiyhdistyksen RAY:n avustusten jaosta myös Nuorisosäätiölle.

Mikä käytännössä erottaa tapaukset Matti Vanhanen ja Jukka Vihriälä toisistaan? Vihriälää epäillään törkeästä lahjuksen ottamisesta, koska hän istui RAY:n hallituksen puheenjohtajana ja sai samaan aikaan vaalitukea RAY:n tukemalta Nuorisosäätiöltä.

Ei-juristin näkökulmasta näitä ei erota paljon mikään.

Ei Vihriälä varmaankaan ole RAY:ssa henkilökohtaisesti käsitellyt Nuorisosäätiön avustushakemuksia tai rukannut niitä säätiölle edullisiksi. Vihriälällä oli vain kaksoisrooli: asema tuen antajayhdistyksessä RAY:ssa ja tuen saajana. Se riitti poliisin mukaan esitutkinnan aloittamiseen ja rikoksesta epäilyyn. Vanhasella sen sijaan oli kaksoisrooli tukien myöntämisen lopullisena päättäjänä valtioneuvostossa ja tuen saajana. Riittääkö se mihinkään, on nyt oikeuskanslerin käsissä.

Oikeuskanslerin virasto on jo jonkin aikaa selvitellyt Vanhasen asemaa RAY –avustusten jaossa valtioneuvostossa. Kesäkuussa kävi ilmi, kun tein jutun Vanhasesta Nuorisosäätiön pikkujouluissa, ettei oikeuskanslerin virastossa oltu kaikista asioista oikein perillä.

Esimerkiksi siitä, että Vanhanen oli paikalla Nuorisosäätiön kemuissa, joissa jaettiin lahjana Nuorisosäätiön ostamia Vanhasen vaalikirjoja. Vanhanenhan on perustanut puolustuksensa sille, ettei hän ole tiennyt tarkasti, millä tavalla Nuorisosäätiö olisi hänen vaaliponnistelujaan tukenut.

Ydin tässä on, että oikeuskanslerinvirasto olisi tämänkin tiedon tiennyt, jos se olisi halunnut tutustua KRP:n tekemään esitutkintaan. Siellä tämäkin asia oli noussut esille, vaan ei ollut jostain syystä kantautunut oikeuskanslerille asti.

Nyt koetellaan oikeuskanslerin kanttia.

Viedäkö eteenpäin juttua entistä pääministeriä vastaan? Tuttua miestä, jonka kanssa on viikoittain istunut valtioneuvoston kokouksissa. Vai jättääkö asia sikseen ja ottaa vastaan kysymykset: miksi tutkittiin epäillyt lahjusrikokset muun muassa Vihriälän ja entisen ulkoministerin Ilkka Kanervan tapauksissa, muttei Vanhasen?

Lainaus

Tervetuloa höynäytettäväksi

laitinen_yle — Fri, 28 May 2010 20:01:17 +0000

Tulee dejavu – olo – tämän olen kokenut ennenkin – kun näin puoluekokousten aikaan toukokuun lopulla 2010 kuuntelee poliittisia puheita. Vaikkapa sitä, että hyvätuloisille lisää veroja valtiontalouden pelastamiseksi. En koskaan ole saanut poliitikoilta kunnon vastausta kuka on hyvätuloinen. En siihenkään kuka on rikas….. paitsi muutamat optiomiljonäärit, joita jo uskalletaan mainita nimeltä kuten Mikael Lilius. Entäs se hyvätuloinen? Kun keskiansiot liikkuvat vähän vajaassa 3000 eurossa , niin sen ylittävät olisivat loogisesti ajatellen jo hyvätuloisia. Jos siis näitten suureen enemmistöön kuuluvien ´hyvätuloisten´- paremminkin keskituloisten- veroja kiristettäisiin, niin kyllähän valtion kassaan alkaisi kilistä rahaa. Se olisi kuitenkin poliittisesti kovin uhkarohkeaa. Suurin äänisaaliskin tulee juuri tältä keskituloisten – ”hyvätuloisten” – joukolta. Jos taas aivan ylimmän 5 prosentin oikeasti hyvätuloisten verotusta kiristettäisiin rutkasti, niin ei sekään rahapulaa paljoa helpottaisi. Vaikka aivan kaikkein hyvätuloisimpien verotus nostettaisiin 100 prosenttiin – rahat ryövättäisiin - niin valtion kassaan ei silti jäisi yhtä paljoa kuin keskituloisten verotusta selvästi kiristämällä. Hoh – hoijaa…. vaikeaa on kansaa huitaja…. jos kansa vain vaivautuu ottamaan asioista selvää. Mutta kuinka moni vaivautuu? Monien poliitikkojen – varsinkin oppositiossa olevien - onneksi vain harva. Mitä sitten jää jäljelle, jos valtio ja kunnat tarvitsevat lisää rahaa? Tämä kysymys sisältää sen ajatuksen, että valtion ja kuntien ei tarvitsisi järkeistää ja tehostaa toimiaan. No, kysymys oli siis tyhmä. Tai ei sittenkään niin tyhmä. Kun valtion ja kuntien on poliittisista ja ay – poliittisista syistä niin vaikeaa tehostaa toimintojaan, niin jäljelle jää verojen korottaminen. Keskituloiset varokaa, verot nousevat. Niin, mutta työtähän ei haluttu verottaa. Mitäs sitten verotetaan? No, nostetaan vaikka arvonlisäveroa, jota ensin laskettiin ruoan osalta ja sitten hilattiin hieman takaisin. Kun kiinteistöt eivät mihinkään karkaa, niin vähän lisää veroja kesämökeille, tonteille, omakotitaloille ja metsämaalle. Mutta eihän se käy. Liian monella keskituloisella ja sen alle jäävällä on omakotitalo. Taas ovat äänet vaarassa. Entäs metsäomaisuus? Ei sekään käy, kun on päätetty olla puun myyntiverotuksessa. Taas olisivat äänet vaarassa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle mitä ei voida tehdä kun puolueilla ja etujärjestöillä on päätöksenteossa omat läänityksensä. Vain kunnon lama kuten 1990 – luvun alussa voi pakottaa tekemään välttämättömiä muutoksia. Vai olisiko tässä ratkaisu. Mehän teemme päätöksemme tunteiden perusteella kuten SDP:n puoluesihteeriksi valittu Mikael Jungner julisti YLE:n pressiklubissa. Vieläpä päätämme ihan järkevästi tunteidemme mukaan. Voi mikä järjettömyys! Mielikuvien perusteella siis tehtäisiin oikeampia päätöksiä kuin asioista tietäen. Mitenkäs kävi, kun ministerit Astrid Thors ja Matti Vanhanen luulivat tunteidensa perusteella, että venäläisen mummon oleskeluongelma ratkeaisi vain pikkuisen lakitekstiä muuttamalla. Eipä tunne ollut tiedon väärti. Suomi on hyväksynyt mm. Schengenin sopimuksen ja se meitä velvoittaa myös oleskelulupa-asioissa. Toisaalta jos venäläinen mummo lasketaan perheenjäseneksi ja otetaan Suomen sosiaaliturvan piiriin, niin satoja ellei tuhansia muita isovanhempia saadaan kaupan päällisiksi yhdenvertaisuuden nimissä. Onko meillä hyvästä tahdosta huolimatta tähän varaa? Poliittista huijausta on, että tätä taloudellista realiteettia ei uskalleta pohtia ymmärrettävästi. Siis mihin meillä on oikeasti varaa? Jos poliitikko tällaista keskustelua virittelee, niin kohta on rasistin merkki otsassa . Parasta lopettaa ennen kuin leimakirves heilahtaa. Hyvät ensi eduskuntavaalien äänestäjät. Ottakaa vaikka huviksenne etukäteen selvää asioista. Sen jälkeen teillä on monta hauskaa hetkeä kuunnellessanne poliitikkojen väittelyjä. Mistä puhutaan, mistä ei puhuta ja millaisia MIELIKUVIA yritetään rakennella.

Lainaus

Turisti pulassa Afrikassa UM:n määräysten takia

laitinen_yle — Sat, 13 Mar 2010 07:56:37 +0000

Haluaisinpa nähdä sen konsuliasioista päättaneen ulkoministeriön virkamiehen ilmeen, kun hänelle itselleen ulkomailla pulaan joutuneena ei anneta kohdemaassa päivystävän konsulivirkamiehen kännykkänumeroa.

Suosittelen kokeilemaan palvelua täällä Tansaniassa tai missä muualla maailmassa tahansa. Hätätapauksissa virka-ajan ulkopuolella voi soittaa numeroon +358-9-1605 5551 (Suomen ulkoasiainministeriö).

Mikä ongelma tässä sitten on? Yksinkertaisesti se, että kaikkialla maailmassa kännykkäyhteydet eivät toimi yhtä hyvin kuin Suomessa.. Puhelut pätkivät, ääni ei kuulu, yhteytttä ei saada, mutta tekstiviestit voivat kulkea. Silloin tarvittaisiin päivystävän virkamiehen kännykän numero, johon tekstiviestin voisi lahettää sopivasta paikasta.

Esimerkiksi Dar Es Salaamissa on usein päiviä, jolloin lähetystön numeroon ei pääse soittamaan ollenkaan, koska paikallinen puhelinverkko on ylikuormitettu ja tukossa. Kännykkäyhteydet toimivat yleensä paremmin.

Miksi päivystävän virkamiehen numeroa ei sitten anneta hätään joutuneelle? Varmaankin siksi, että virkamiestä ei häirittäisi humalaisten suomalaisten soitoilla keskellä yötä. Kaikki vain eivät ole omaa syytään pulaan joutuneita viinaturisteja.

Ulkoministeriön korkean konsulivirkamiehen päätös on tyypillinen osoitus kirjoituspöytä-ajattelusta. Asioita ei ajatella loppuun asti. Suosittelen näin veronmaksajana pientä lisäohjetta puhelimeen vastaavalle työntekijälle: terveen järjen käyttö myös sallittu.

On tietysti hyvä sinänsä kun on saatu aikaan tällainen kellon ympäri päivystävä hätänumero. Kiitos varmaankin tsunamin tai muiden hätätapausten.

Melkein viisikymmentä vuotta maailmalla matkusttellessani minulta ei koskaan ole viety passia tai kameroitanikaan hotellihuoneesta. Jo todennänkoisyydenkin mukaan joskus näin piti tapahtua kaikesta varovaisuudestani huolimatta.

Dar Es Salaamin suurlahetystö kyllä ansiokkaasti varoittelee tänne tulevia maan ja kaupungin vaaroista. Kannattaa lukea osoitteesta

http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=65881&nodeid=15735&contentlan=1&culture=fi-FI

Oli aika hassu tilanne, kun päivystävä virkamies Dar Es Salaamissa sai Suomen kautta hänelle soitettuani ( 2,95 euroa/ min) sanotuksi, että lähetä tekstiviesti, ne kulkevat, kun puhe ei oikein kuulu. Sitten ääni taas häipyi ja Suomessa oleva virkailija ei saanut – ohjeitten mukaan – antaa paikallisen päivystäjän kännykkänumeroa.

Erilaisten kummallisten kiemuroitten jälkeen - lähetystön portilla olevat turvamiehet antoivat ystävällisesti konsulivirkamiehen kännykkänumeron - sain yhteyden ja uusi passi järjestyi minulle lauantaipäivänäkin, sillä muuten en olisi voinut jatkaa matkaaa Sansibariin. Kiitos konsulivirkamiehelle.

Tiedoksi tarvitseville: passin hinta on 260 000 Tansanian shillinkiä eli 140 - 150 euroa!

Varkaita ja korruptiota

Dar Es Salaam on taskuvarkaiden ja muidenkin rikollisten paratiisi. Turisti, valkoinen, on hyvä kohde. Korruptio muuten on Tansaniassa hyvin laajalle ja syvälle levinnyttä. Maan tapa niin kuin “kotiryssät” suomettumisen aikaan Suomessa.

Sananvapaudessa Tansaniassa ei ole kehumista. On parasta olla arvostelematta ainakaan kovin kärkevästi hallitusta tai presidenttiä. Sellainen lehti voidaan jopa lakkauttaa.

Tervetuloa vaan pääministeri Matti Vanhanen Tansaniaan ja Etelä- Afrikkaan vierailulle maaliskuussa 2010. Tuossa muutaman korttelin päässä majapaikastani hän on Suomen suurlahetystössä vieraanvaraisuutta nauttimassa. Terveisiä ja minua parempaa onnea matkaan.

Ote vierailun virallisesta tiedotteesta:
‘Tansanian vierailun tapaamisissa käsitellään maiden kahdenvälisiä suhteita ja yhteistyötä, Tansanian kehitystä, alueellisia kysymyksiä, Itä-Afrikan integraatiota sekä ilmasto- ja ympäristökysymyksiä.
Tiistaina 16. maaliskuuta pääministeri avaa Dar es Salaamin kestävän kehityksen instituutin, joka on yksi uusista kehitysyhteistyön avauksista Suomen hallituksen kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanossa. Instituutin päätehtävä on auttaa Afrikan maita saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita sekä tukea maiden osallistumista kauppa-, ympäristö- ja ilmastoneuvotteluihin.”

Tansania on Suomen pitkä-aikaisin ja historiallisesti tärkein kehitysyhteistyökumppani. Suhteellinen osuus on kuitenkin laskenut.

Afrikkalainen sosialismi vei talousahdinkoon

Kehitysyhteistyö alkoi jo 1960 – luvun alkupuolella yhteistyössä muiden pohjoismaiden kanssa. Silloin oltiin innostuneita presidentti Julius Nyereren afrikkalaisesta sosialismista.

Nyerere uskoi – varoitteluista huolimatta – marxilaiseen talousmalliin, joka sittemmin johti taloudelliseen katastrofiin väestön pakkosiirtoineen ja maatalouden kollektivisointeineen. Avautuivat siinä sinisilmäisesti kehitysapua antaneittenkin silmät vuosien mittaan.

Nyerere luopui vapaaehtoisesti vallasta 1985, ja sen jalkeen sosialismia on purettu, aluksi Maailmanpankin kovaotteisin ja kyseenalaisinkin keinoin.

Joka tapauksessa vallassa istuvat yhä sosialistisen kauden korkeat virkamiehet. Heidän on ymmärrettävästi vaikea sopeutua siihen, että valtion ei pidä enää hoitaa ihan kaikkea.

Sosialistisen kauden kankea byrokratia vaivaa edelleen Tansaniaa, josta jo sain pientä esimakua. Kaikki vie aikaa, on pilkuntarkkaa ja tehotonta. On turha kuvitella, että mikään tapahtuisi nopeasti ja juuri niin kuin on suunniteltu. Pitkää pinnaa tarvitaan.

Sai Nyere silti paljon hyvääkin aikaan. Tansanialaisten lukutaito nousi noin 80 prosenttiin, naisilla sen alle, terveydenhoitoa parannettiin ja tansanialaisille kasvoi kansallinen identiteetti. Eri uskontojakin suvaitaan varsin hyvin.

Kun siirtomaaherrat aikanaan, ensin Saksa ja sitten Englanti, riistivät entisen Tanganjikan ja Sansibarin luonnonvaroja, niin nyt Tansaniassa kehitysavun antajia osin kupataan.

Poliitikot ja virkamiehet rikastuvat

Kehitysapurahaa siirtyy korruption takia poliitikkojen ja korkeitten virkamiesten taskuun, mutta menee sita tarkoitettuun kohteeseenkin kohtuullinen määrä.

Ei korruptiota mihinkään saada kitketyksi, se on maan tapa niin kuin turistien huiputtaminenkin. Korruptio varmaankin hieman vähenee ajan mitaan, kun sitä niin paljon julkisestikin arvostellaan.

Kehitysavun antajien vain on hyväksyttävä, etta osa avusta päätyy Sveitsin pankkiin. Sveitsiä sanotaankin eniten kehitysapua saavaksi maaksi maailmassa. Siellä on monen vallanpitäjän ja korkean virkamiehen salainen pankkitili.

Nykyisin Suomi antaa kehitysapua pääosin budjettitukena, jolloin rahavirtojen kulkua on helpompi seurata. Aika ajoin tehdään tarkastuksia. Seuraavana ovat Suomen tukemat metsäprojektit.

Näistä aikanaan lisää YLE Radio Suomen Metsäradioon tekemissäni jutuissa. Yksi suomalaisen metsä-asiantuntijan haastattelu tosin varastettiin hotellista viedyn nauhurini mukana, mutta muuta on jäljellä.

Olehan varovainen vierailusi aikana täällä Dar Es Salaamissa pääministeri Matti Vanhanen, vaikka et asukaan halvassa Luther Housessa kaupungin keskustassa.

Kamerani ja nauhurini muuten vietiin kun olimme käymässä viereisessä, 100 vuotta vanhassa luterilaisessa kirkossa. Se on nähtävyys sinänsä, kannattaa vilkaista, mutta hotellia en suosittele.

Lainaus

Pääministeri Matti - omiensa hylkäämä

Juha Ristamäki, politiikan toimittaja, Ajankohtainen kakkonen — Thu, 28 Jan 2010 12:51:51 +0000

Politiikka on karua peliä, jossa omat hylkäävät melkein yhtä varmasti kuin vastustajatkin. Vanha totuus tuli mieleen, kun katsoo, miten kävi Matti Vanhaselle.

Vielä lokakuussa, ainakin omasta mielestään, vahvemmassa asemassa kuin koskaan. Tänään Kesärannan yksinäinen, muiden armoilla, eläkevirkaa odottelemassa.
Vanhasen huonot polvet eivät tunnu kantavan yli vaalirahasotkujen. Vaan jopa mahdollista rikosepäilyä mielenkiintoisempaa on, miten tähän tultiin.

Vanhasen pään vadilla tarjoili syyskuussa Vanhasen itsensä johtama keskusta – puoluesihteeri Jarmo Korhosen johdolla se kertoi Nuorisosäätiön vaalituesta Vanhaselle. Pandoran lipas aukesi, sieltä pomppasi kansanedustaja Jukka Vihriälä (RAY) ja perään juoksi keskusrikospoliisi.

Ja kun Vanhanen palasi Jenkkilästä, hänen suuhunsa oli, ilmeisesti keskustataholta, laitettu maalaisliittolaista, arkaluonteisiin säätiötilanteisiin sopivaa väistelykieltä. Tuon kielen kääntäjää ei ole vielä Suomesta löydetty.

Vanhanen saa nyt maksaa laskun omasta erakkomaisuudestaan. Olisi kannattanut hankkia itselleen kunnon sisäpiiri. Tai ainakin hankkia ystäviä Nuorisosäätiön piikkiin.

Lainaus

Pitääkö Vanhaselle olla muita vahvemmat todisteet?

laitinen_yle — Sat, 12 Dec 2009 09:57:11 +0000

Jos pääministeri Matti Vanhanen olisi tavallinen keskiverto Vanhanen, niin riittäisikö silloin yksi luotettavan tuntuinen lähde kohujutun julkaisuun? Jos vastaus on kyllä, niin silloin pääministeriä kohdellaan journalisesti eri tavalla kuin keskiverto Vanhasta.

Minusta Julkisen sanan neuvoston YLE TV - 2:n Silminnäkijä - ohjelmaa koskevasta ratkaisusta http://www.jsn.fi/Default.aspx?d=1090
keskusteltaessa tulisi keskustella myös siitä miten eri uutiskohteisiin suhtaudutaan.

Pääministeri Vanhasen tapauksessa julkisuuden ja eri tahojen valtava paine teki jo alunalkaen Julkisen sanan neuvoston työn ” lautagatessa” aika mahdottomaksi.

Miten kylmän rauhallisesti voi suhtautua asiaan, joka politisoidaan ja pyöritellään taitavasti julkisuudessa ennen ratkaisua?

Jos kyseessä olisi oikeudenkäynti Yhdysvalloissa, niin tämänkaltaisessa tapauksessa oikeusoppineet sanoisivat, että reilua oikeudenkäyntiä ei ollut enää mahdollista käydä.

Julkisen sanan neuvosto ei tietysti ole mikään tuomioistuinlaitos, mutta tulkitsee kuitenkin hyvää lehtimiestapaa niin kuin tuomioistuimet lakia.

Jos keskiverto talonrakentaja Vanhanen olisi saanut rakennusliikkeeltä ilmaisia lautoja tai muuta materiaalia, niin se ei kiinnostaisi ketään muuta kuin mahdollisesti verottajaa. Uutisjuttua siitä ei tulisi, ellei saaja sattuisi olemaan vaikka pikkuvirkamies tai kunnallispoliitikko.

Valtakunnalliseksi uutiseksi pikkuvirkamiehen tai rivikunnallispoliitikon tekemiset eivät yltäisi.

Kuvitellaan kuitenkin, että jokin paikallislehti olisi tehnyt jutun tavallisesta talonrakentaja Vanhasesta, joka lähteen mukaan sai ilmaisen lautakasan. Verottaja sitten kiinostui asiasta ja juttu vuotaisi lehteen.

Olisiko Julkisen sanan neuvostolle riittänyt silloin todisteeksi yksi lähde?

Tai jos kunta X:n pikkuvirkamiehestä olisi tehty vastaava juttu ja siitä kantelu. Tai jos kohteena olisi tavallinen kunnanvaltuutettu.

Nyt kuulen jo jonkun sanovan, että kyllä pääministeriä koskeva uutinen on aivan eri luokan juttu kuin pikku kunnan kunnallispoliitikkoa tai tavallista talonrakentajaa koskeva asia.

Uutisena tietysti näin onkin, mutta onko periaatteessa, jos ajatellaan yhteen lähteeseen perustuvaa uutista ja tiedon antajan lähdesuojaa?

Mielenkiintoinen kysymys on sekin päätyivätkö pääministeri Matti Vanhaselle mahdollisesti lahjoitetut laudat lopulta hänen rakennustyömaalleen vai eivät, vaikka ne olisikin hänelle lahjoitettu.

Edesmennyt valtioneuvos Johannes Virolainen sai uutisten mukaan aikanaan Saloralta lahjaksi stereot, mutta ei koskaan kehdannut ottaa niitä käyttöön vaan kuskasi ullakolleen. Lahjuksista kohistiin silloinkin.

Mutta nyt mennään jo keskusteluun mikä on lahjus, mikä lahja ja missä vaiheessa lahja muuttuukin lahjukseksi. Se on taas toinen juttu se.

Lainaus

Silminnäkijä: Yle ei yritä kaataa ketään

Jyrki Richt, Hannele Valkeeniemi, Ari Korvola — Tue, 13 Oct 2009 13:38:05 +0000

VASTINE

YLE ei yritä
kaataa ketään

Pääministeri Matti Vanhanen syytti viikonvaihteessa Yleisradiota ”järjestelmällisestä pääministerin kaatoyrityksestä”(mm. HS ja AL 11.10.09). Pääministeri perusteli syytettä sillä, että YLE oli aikaistanut kohutun Silminnäkijä -ohjelman esittämisen juuri vaalirahoitustiedonannon ja luottamuslauseäänestyksen edelle.

On syytä vielä kerran toistaa, että YLE ei yritä kaataa ketään ja että Silminnäkijän sijoittelupäätökset on tehty riippumatta vaalirahatiedonannosta.

Toimittaja oli selvitellyt Nuorisosäätiön rakennuttamistoimintaa vihjeen perusteella jo syksystä 2008 alkaen. Toukokuussa 2009 sovittiin tuottajan kanssa, että aiheesta tehdään Silminnäkijä –ohjelma alkusyksyyn.

Vanhaselle tarkoitetun rakennustarvike-erän laskutuksesta kertonut lähde arvioitiin uskottavaksi, ja asian vakuudeksi pyydettiin kirjallinen vahvistus siitä, että henkilö on valmis kertomaan saman asian valaehtoisesti oikeudessa. Ilman tätä allekirjoitusta ohjelman tietoja ei olisi julkistettu.

Tuotantoaikataulu hyväksyttiin elokuussa. Ohjelma piti esittää 12.10.2009. Kun kuvaukset oli jo tehty, keskustapuolue tiedotti 18.9.2009 Matti Vanhasen presidentinvaalirahoituksesta. 20.9.2009 tiedotusvälineet nostivat laajasti esiin Nuorisosäätiön vaalirahoituksen. Samana päivänä sovittiin, että jo kuvattu ohjelma ajetaan nopeutetussa aikataulussa 28.9. ulos. Oli vaarana, että loputkin ohjelman uudet tiedot tulevat julki muissa tiedotusvälineissä. Virallinen muutos ohjelmasijoitteluun tehtiin maanantaina 21.9. Muutokset on dokumentoitu.

Vasta torstaina 24.9. klo 13.53 valtioneuvoston kanslia ilmoitti, että hallitus antaa vaalirahoituksesta tiedonannon. Tiedonannolla ja ohjelman ulostulolla ei ollut siis minkäänlaista tarkoituksellista yhteyttä, jota voitaisiin käyttää pääministerin kaatoyritysepäilyjen perusteena. Yleisradion riippumattomuus olisi saanut huomattavan kolauksen, jos olisimme siirtäneet ohjelman toistamiseen ja tarkoituksella tiedonannon jälkeen.

Silminnäkijän ainoa pyrkimys on ollut julkistaa hankkimaansa, yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa.

Huomiotta on jäänyt myös se, että ohjelman toimittaja esitti 31.8. pääministeri Matti Vanhaselle haastattelupyynnön, jossa selvitettiin ohjelman aihe ja kerrottiin, että tarkoitus on kysyä myös Vanhasen oman rakennustyömaan ja Nuorisosäätiön suhteesta. Pyyntöön ei tullut koskaan vastausta.

Jyrki Richt
osaamiskeskuspäällikkö

Hannele Valkeeniemi
tuottaja

Ari Korvola
toimittaja

Lainaus