Blogit - urheilu

Oivalluksia istunnasta ja omasta laiskuudesta

Ronja — Sun, 05 Oct 2014 17:03:55 +0000

Liinan päässä vietetty istuntatunti on sijoitus omaan ratsastukseen. Totuus omasta istunnasta kirpaisee, eikä vain vatsalihaksissa.

Olen ratsastanut yli puolet elämästäni, mutta en ole koskaan viettänyt kokonaista ratsastustuntia liinan päässä. Liinatunnin ideana on keskittyä vain ratsastajan istuntaan, kun juoksuttaja ohjaa hevosta. Huippuratsastajien tiedetään treenaavan liinan päässä, mutta ehkä yksityistunnin hinnan takia tapa ei ole valunut tuntiratsastajien maailmaan. Yhden liinatunnin jälkeen voin vain suositella kokeilemista, vaikka se vaatisi vähän säästämistä.

Jalat juntturassa

Heti selkään nousussa kävi selväksi, että minun olisi kannattanut jättää aamun ratsastus vuokrahevosellani väliin. Jalat tuntuivat jo valmiiksi väsyneiltä ja hilautuvat satulan etuosaan. Jalkojen liikkuminen lonkkalinjan eteen ei ole minulle tavaomainen ongelma, ja tuntui oudolta korjata itselle täysin uutta asiaa.

Opettajallani Minna Aitta-Aholla oli heti selitys jalkojeni sijaintiin. Ratsaastaessani isokokoisella Cassulla, tulen varmasti puristaneeksi tavallista enemmän itseäni jaloilla satulaan. Aamun ratsastuksen jäljiltä jalat voivat olla aivan jumissa ja puristukessa, ja siksi hivuttautua eteenpäin. Koitin avata jalkojani ulkokiertoon koko lonkan tuntuessa olevan pingottuneessa junttturassa. Minna neuvoi venyttämään jalkoja taakse ja hitaasti lämmittämään lonkkaani.

Vaikka jalkojen asennon ongelma saattoi olla vain aamun jäljiltä oleva seuraus, en voinut kiistää etteikö lonkan seutuni kaivannut todellista huoltoa.

Olen huomannut viime aikoina, että lonkkani "paukkuu" tavallista enemmän: nivelistä kuuluu naksahduksia ääriasentoja lähestyessä. Venyttelyä tulee tehtyä todella harvoin ja tuloksen sain nyt kokea liinan päässä.

Soimasin itseäni liinan päässä. Maksaa nyt satoja euroja kuussa ratsastamisesta, ja tehdä sitä huonosti, koska ei jaksa tehdä ilmaista venyttelyä? Älytöntä. Minna myös mainitsi minulle fysioterapeutilla käynnin. Ammatti-ihminen voisi jo yhdellä käyntikerralla neuvoa minulle hyödyllisimmät venytykset.

Totuus vatsalihaksista

Jalkojen lämmetessä etsimme vatsalihaksiani. Kuinka vaikeaa niiden löytäminen olikaan... Meillä kaikilla ratsastajillahan on mielettömän vahvat lonkankoukistajat, koska huijaamme niiden pidolla vatsalihasten käytön sijaan. Nyt liinan päässä minulla oli aikaa ajatella, missä polte todella tuntui. Jaloissa vai vatsassa? Vastalihasten lopulta löytyessä niistä loppui teho muutamassa kierroksessa.

Liinan päässä pystyin keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan ja totuus paljastui. Enjalan tallilla opettava Minna Aitta-Aho suositteleekin liinatuntia normaalien ratsastustuntien tueksi. Ratsuksi hän oli valinnut Marmelin, eli Martan, joka on täydellinen ratsu liinatunnille. Martan liikkeet ovat tasaiset, mutta sen verrran isot että ratsastajat joutuvat kuitenkin työskentelemään eivätkä voi vain matkustaa. Sivuohjien tarkoituksena on rauhoittaa myös Martta keskittymään tehtäväänsä.

Vatsalihasten heikkoudesta annoin myös suoraa palautetta itselleni. Vatsalihasten tekeminen vaikuttaisi suoraan ratsastukseeni, eikä maksaisi minulle euroakaan. Miksi en tekisi sitä? Istuntatunnin hyödyt olisivat aika toisenlaiset, jos istuntaa voisi olemassaolevilla lihaksilla korjata.

Ehkä tärkein oppi minulle liinatunnista olikin se mitä voin tehdä ratsastuksen ulkopuolella. Haluan palata liinatunnille muutaman kuukauden jälkeen ja todeta, että venyttely kannattaa.

Kuvat: Emmi Kähkönen

PS. Istunnasta olen kirjoittanut aiemminkin: http://blogit.yle.fi/ystavani-hevonen/ratsastuspilates-ja-hengityksen-vaikea-taito

Ja ratsastajan verryttelystä: http://blogit.yle.fi/ystavani-hevonen/ratsastajan-verryttely-ja-venyttelyvinkit

sekä venyttelystä: http://blogit.yle.fi/ystavani-hevonen/pilatesliikkeita-joka-ratsastajalle

Lainaus

Miksi Ruotsissa on kaikki paremmin

Ronja — Sat, 13 Sep 2014 17:50:10 +0000

Vieraillessani Ruotsissa viime keväänä en voinut olla ihmettelemättä maan kukoistavaa ratsastuskulttuuria. Ratsastuksen harrastajia on puoli miljoonaa ja ratsastu on maan toiseksi suosituin urheilulaji. Harrastajien massasta nousee jatkuvasti menestyviä ratsastajia aina arvokisoihin asti. Hevosia on yli 360 000 ja niiden ympärillä pyörii miljardibisnes. Mistä tämä kaikki oikein johtuu?

Historia tuntuu edelleen

Ei käy kiistäminen, etteikö Ruotsi saisi etumatkaa jo historiansa perusteella. Kuninkaalliset ovat perinteisesti arvostaneet hevosia ja ratsastusta. Ruotsissa onkin 1800-luvulla rakennettu ylellisiä maneeseja, koska hovilla on ollut varaa sellaisia rahoittaa.

Suomessa sen sijaan hevosia on jalostettu maataloustöihin ja metsään, eikä kilparadoille. Hevosen pito ei koskaan ole ollut halpaa puuhaa, ja maamme varallisuutta ovat verottaneet viimeisen sadan vuoden aikana kolme sotaa. Ruotsi on vastaavilta takaiskuilta välttynyt.

Ruotsissa ratsastus on bisnestä

Esteratsastajat Satu Liukkonen ja Sebastian Numminen sekä hippologi Kati Ojala sanovat Ruotsissa olevan yksinkertaisesti ammattimaisempi ote hevostalouteen. Kati Ojalan käymässä hippologikoulutuksessa opetetaan erikseen yrittäjyyttä ja yritystaloutta. Ruotsissakaan kukaan ei hevosalalla äkkirikastu, mutta moni tulee mukavasti toimeen. Työn haasteellisuus ja kuluttavuus myös huomioidaan, ja esimerkiksi Kati Ojalan työpaikassa Stora Ekebyn ratsastuskoulussa kiinnitetään myös erityistä huomiota työntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jakamiseen.

Ratsastuskoulujen toimeentulo täydentyy tuntien oheistoiminnasta, kursseista, valmennuksista ja muista palveluista. Ratsastuskoulun yrittäjä palvelee asiakkaitaan ruotsalaiseen tapaan ystävällisesti, kun Suomessa törmää usein tilanteeseen, jossa hevosyrittäjä tulee toimeen vain hevosten, ei ihmisten kanssa. Hyvät suhteet hevosenomistajiin luoneet Sebastian Numminen ja Satu Liukkonen muistuttavat, että ihmisten kanssa sitä lopulta on tälläkin alalla työskenneltävä.

Osasyy Ruotsin ammattimaisuuteen on hevosalan ulkopuolisten ihmisten asenne hevosia kohtaan. Puolen miljoonan harrastajan lisäksi hevoset koskettavat myös heidän läheisiään, eikä hevosyrittäjyyden ammattimaisuutta tarvitse erikseen todistella. H&Mn kaltaiset vaatejätit sponsoroivat ratsastajia ja tuovat lisärahaa lajin piiriin. Suomessa ratsastus ei ole onnistunut kiinnostamaan lajin ulkopuolisia sponsoreita ja nousemaan koko kansan seuraamaksi penkkiurheiluksi. Sebastian Numminen kertoo, kuinka hänen mielestään Suomessa on menetetty ratsastuksen viihteellistämisen mahdollisuuksia:

- Kun Horse Show vielä oli Messukeskuksessa, verryttelyn vieressä oli kaljateltta. Sinne laitettiin ne faijat joita ei oikein kiinnostanut, ja äkkiä niitä sitten alkoikin kiinnostamaan. Se asetelma on kaikille parempi.

Nummisen kärjistetty esimerkki kaljateltasta tuskin yksin korjaa ratsastuskilpailujen yleisökatoa, mutta siinä on toki ideaa. Ilman monipuolisia palveluita ja oheistarjontaa uutta yleisöä ei löydy. Jääkiekkoa voi mennä seuraamaan myös ihminen joka ei harrasta jääkiekkoa, mutta sama ilmiö ei näy ratsastuksen piirissä.

Satu Liukkonen täydentää, että penkkiurheilussa on Suomessa ongelmana myös kilpailujen alhainen taso.

- Ei kukaan jaksa loputtomiin katsoa 110 cm luokkia.

Euroopan kilpailut automatkan päässä

Ruotsi on lähempänä muuta Eurooppaa. Suomalaiset huippuratsastajat valuvat kohti Ruotsia, koska lahden toisella puolella asuminen lyhentää ulkomaan kisareissuja merkittävästi. Ruotsissa puolisonsa Satu Liukkosen kanssa asuva esteratsastaja Sebastian Numminen sanookin, että jos mielii tosissaan kilpailla, on Suomesta lähdettävä, - jos ei pysyvästi niin ainakin pidemmiksi jaksoiksi.

Jo Ruotsissa kilpailuja on järjetön määrä: kesän kisakaudella yhden viikonlopun aikana voidaan järjestää 70 eri kilpailut. Kisataukoa ei ole, vaan jossain on aina rata valmiina hyppäämistä varten. Numminen vertaa, että Suomessa on kisoja vain kesällä.

- Kun kausi alkaa, sulla kestää kaksi kuukautta päästä vireeseen. Ja sitten se kausi onkin ohi.

Isosta harrastajamäärästä monia hyötyjä

Valtavasta harrastajamäärästä nousee helpommin tähtiä huippu-urheiluun ja isot massat tuovat kaikkia hyödyttävää rahaa lajiin. Miksi niin moni sitten Ruotsissa ratsastaa? 90-luvulla ratsastuksesta tuli muotilaji, mikä oli osittain mahdollista valtion ja kuntien harjoittaman politiikan takia. Ruotsissa moni ratsastaa, koska se on halvempaa kuin leffassa käynti.

Ratsastuksen kulut eivät ole sattumalta alhaiset

Miksi ratsastustunti maksaa Ruotsissa 11e ja Suomessa 30e? Suurin syy lienee ratsastuskoulujen saama tuki kunnilta - tai sen puute. Ruotsin ratsastuskoulut ovat voittoa tavoittelemattomien ratsastusseurojen omistuksessa, eivätkä Suomen tapaan yksityisten yrittäjien omistamia. Seuratoimintaan on mahdollista hakea tukea samaan tapaan kuin jalkapallotoimintaan, ja ratsastus nähdäänkin Ruotsissa yhtenä harrastuksena muiden joukossa. Ruotsissa ei ole tavatonta, että kunta maksaa uuden tallin, maneesin tai kentän ratsastusseuralle. Koska Suomessa ratsastuskouluja pyörittävät yksityiset yrittäjät, tukia ei voida jakaa kilpailun vääristämisen uhan takia, ja näin yksityinen yrittäjä joutuu tekemään kaikki investoinnit omalla riskillään.

Suomessa kuntien rakentamia ratsastuspaikkoja on vain kourallinen. Tukea on mahdollista saada maaseudun kehittämiseen ELY -keskukselta, mutta se ei auta kasvukeskuksissa olevia harrastajia. Ratsastusta harrastaa Suomessa n. 144 000 (Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010) ihmistä, joista suurin osa on naisia.

Ratsastustunnin hintaa laskevat myös halvemmat hevosenpitokulut. Etelässä kuivikkeena käytetään halpaa olkea, ja rehut ovat koko maassa suhteessa halvempia kuin Suomessa. Ruotsissa lannan hävitykseen ei liity samanlaista mieletöntä byrokratiaa kuin Suomessa, vaan moni talli ajaa lannat suoraan pellolle, kalliin jäterumban sijasta.

Ratsastus aloitetaan varhain

Ruotsissa on kirjoittamaton sääntö, että nuoret ratsastavat poneilla. Tuottoisimmat ratsastuskoulut ovat poniratsastuskouluja, joissa jo naperot aloittavat ratsastuksen harjoittelun. Kolmivuotiaille järjestetään matalan kynnyksen talutusratsastusta, johon ei edes tarvitse etukäteen ilmoittautua. Lapset istuvat parikymmentä minuuttia ponin selässä ja puuhaavat lopun aikaa ratsunsa kanssa.

Varhaisessa iässä aloitettu harrastus imee tehokkaasti mukaansa ja mahdollistaa osittain sen, että Ruotsissa on nuorissa ratsastajissa iso joukko 145-150 cm luokkien hyppääjiä.

Ruotsissa opettavan Kati Ojalan mukaan ratsastuskoulujen opetus usein tähtää oman hevosen hankintaan. Hevoset valikoidaan siten, että ne voivat opettaa ratsastajiaan, eikä toisinpäin. Kati Ojala sanoo, että Suomessa törmää turhan usein tilanteeseen, jossa ratsastaja osaisi mennä avotaivutusta, mutta hevonen ei sitä vielä hallitse.

Myös nuorten hevosten koulutus aloitetaan Ruotsissa aikaisemmin. GP-tason esteratsastaja Satu Liukkosen mukaan hevosen rakennus tehdään Ruotsissa kilpailuja silmällä pitäen sekä ruotsalaiset osaavat aloittaa koulutuksen hevostensa kanssa tarpeeksi ajoissa. Varhain aloitettu, tasainen rasitukselle altistus tutkitusti pidentää hevosen käyttöikää.

- Ei se hevonen voi hyvin, jos se on kuusi vuotta vain oleskellut ja yhtäkkiä aletaan kauheasti tekemään.

Suomessa nelivuotiaat tähtäävät Laatuarvosteluun, kun Ruotsissa tavoitteita on jo kolmevuotiaille.

Mitä Suomi voi Ruotsilta oppia?

Poliittisissa päätöksissä usein kiistellään siitä, kuuluuko ihmisten vai järjestelmän muuttua ensin, jotta todellisia muutoksia voi tapahtua. Itse olen sitä mieltä, että rakenteiden muutos usein mahdollistaa myös ihmisten muutoksen. Selkeämmin sanottuna: kuntatason päätöksillä on valtava merkitys hevostalouden kukoistukseen. Kuntatason päätöksiin voivat myös kuntalaiset vaikuttaa kertomalla hevoselinkeinosta ja sen vaatimista puitteista. Kysykää edustajaltanne, onko hän tietoinen alueensa hevosista. Luulisi päättäjiä myös kiinnostavan hevosten ympärillä jatkuvasti kasvavan rahamäärän, jonka on jo nyt arvioitu olevan Suomessa yli 700 miljoonaa euroa.

Hevosyrittäjille haluaisin antaa yhden neuvon, vaikka se vaikea onkin: ajatelkaa luovasti. Nähkää hevostenne lukemattomat mahdollisuudet, eritoten ei-hevosihmisten suuntaan. Rahat liikkuvat pienissä puroissa, kohdennetuissa sisällöissä. Irti hevospelosta –kurssi, kisojen yhteydessä järjestetty talutusratsastus, polttarit ja yritysjuhlat. Hevosihmisille tarjolle maastakäsin työskentelyä, liinatunteja ja luentosarjoja. Lista on loputon! Te olette hevosmaailman ammattilaisia, mutta voisitte ehkä kehittyä edelleen yrittäjnä? Investoikaa ammattilaiseen, jonka kanssa katsotte yritystoimintanne läpi, tavoitteena liiketoiminnan kasvu. Koska jos teillä ei ole asiakkaita, pian teillä ei ole hevosia.

Hevostalouden kuluttajia, meiltä tavallisia ratsastajia haluaisin muistuttaa myös henkilökohtaisen vaikuttamisen mahdollisuuksista. Meidän pitäää vaatia hyvää palvelua ratsastuskoululla, tukea suomalaisia hevostarvikekauppiaita ulkomaisten ketjujen sijaan ja osallistua seuratoimintaan. Pohtikaa seurassa voisiko uuden kuulutusjärjestelmän kustannukseksi järjestää lavatanssit, joissa voisi päästä pihan ympäri hevoskärryillä. Lavatansseihin voisivat tulla myös ne kaverit, jotka eivät vielä harrasta hevosia.

Kuvat: Emmi Kähkönen

Lainaus

Ratsastuksen kisakatsomo

Ronja — Sun, 07 Sep 2014 15:37:13 +0000

Ratsastuksen kisakatsomossa syötiin, juteltiin ja jännitettiin, kun maailman parhaat ratsukot kilpailivat MM-esteillä. Viimeisen radan päätyttyä mielessä oli vain yksi ajatus: ensi vuonna uudestaan!

Penkkiurheilu on varmasti yhtä suosittua kuin varsinainen urheilu. Lajia harrastamattomatkin innostuvat television ääressä, kun jalkapallon ja jääkiekon MM-herruudesta kamppaillaan. Viime aikoina myös hieman pienemmät lajit kuten koripallo ja lentopallo ovat hiipineet osaksi penkkiurheilukulttuuria. Olikin outoa havahtua ajatukseen, että olen katsonut porukalla kymmeniä palloiluotteluita, mutta en ainuttakan esterataa. Missä ovat meidän ratsastajien hurraavat kisakatsomot?

No, eilen ainakin yksi oli Porvoossa.

Ilahduin suunnattomasti, kun sain kutsun tallikaverini Sannan järjestämään ratsastuksen MM-kisojen kisastudioon. Kotitallin ydinporukka ja valmennusryhmä kerääntyi Sannan luokse katsomaan Ranskan Normandiassa hypättäviä esteratsastuksen henkilökohtaisia semifinaaleja. Sanna oli laittanut pöydän koreaksi, kuten kisastudiossa kuuluukin.

Ihana porkkanakakku! Pisteet Sannalle.

Heti alkuun moni ihmetteli ääneen, miksi tätä ei ole tehty aikaisemmin? Syitä on varmasti monia, mutta painavin on varmasti se, että ratsastusta ei juuri televisiosta näe. Tänä vuonna Yleisradio on kuitenkin satsannut ratsastukseen ja näytti Normandiasta yli 100 tuntia lähetystä, suorana sekä koosteina. Hieno juttu! Mutta selkeästi muut lajit vielä jyräävät, kun eilenkin vikellys jätettiin näyttämättä lentopallon takia. Me katsoimme kisoja Areenasta, jossa oli mukana suomalainen selostus. Paha vain, että kaikelta juttelulta ei tullut paljon sitä kuunneltua...

Suomen kannalta erityiset näistä MM-kisoista teki suuri joukkueemme. Mitalimahdollisuuksia oli lännenratsastuksessa ja vammaisratsastuksessa, ja Suomella oli edustusta myös koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa.

Lähtölistat tulostettuina, tottakai.

Nopeasti kävi selväksi, että ratsastus on penkkiurheilua parhaimmillaan. Ihasteltavaa riitti hevosista ratsastajien kisatakkeihin, kommentoitavaa radan haastavuudesta yleisön reaktioihin. Suurta hupia aiheuttivat hidastetut kuvat ratsukoiden tukijoukoista, jotka jännittyneinä seurasivat suorituksia. Jokainen paikalla ollut heppaäiti tunnusti näyttävänsä tismalleen samalta, kun oma lapsi on radalla.

Heti alussa ratsastaneet irlantilaiset nousivat katsomon suosikiksi hienojen hevosten ja tyylikkäiden varusteiden takia. Hurrauksia saivat myös Marokko ja Ruotsi, ja jokainen löysi ainakin kolme uutta lempihevosta.

Tutussa porukassa olo on heti kotoinen. Itse heittäydyin pitkäkseni lankamatolle.

Kisakatsomon nuorin osallistuja Vertti vuoroin söi, nukkui tai leikki heppaleluilla. Omenat eivät kauas puusta putoa sanotaan.

Upeiden ja opettavaisten suoritusten seuraamisen lisäksi oli ihanaa kokoontua porukalla yhteen. Ratsastuksen sosiaalista puolta ei pitäisi aliarvioida, vaan ruokkia ja vahvistaa. Vaikka ratsastus on yhden ihmisen laji, voi siitä silti nauttia porukalla. Suosittelen!

Lattiatason tunnelmaa. Syynissä lähtölistat!

Lainaus

Pilatesliikkeitä joka ratsastajalle

Ronja — Sat, 16 Aug 2014 10:17:53 +0000

Syksy on saapunut, ja ratsastustunnit alkaneet. Uuden kauden startatessa on hyvä miettiä omia ratsastustottumuksia ja kehon huoltoa. Venyttelenkö tarpeeksi? Kiristääkö jostain? Tarvitsevatko vatsalihakseni lisätreeniä?

Pilates on monen ratsastajan hyödyntämä laji, koska siinä aktivoidaan ratsastajien tarvitsemia vatsalihaksia. Opettele alkavan ratsastuskauden kunniaksi muutama liike, ja tee ne joka ratsastuksen jälkeen olohuoneen matolla. Kokeiltu, ja toimivaksi todettu tapa!

Lantion kääntö

1. Asetu selin makuulle polvet koukussa. Jalat voivat olla lantion leveydellä. Laske olkavarret rennosti alustaan.
2. Hengitä sisään ja uloshengityksellä käännä ristiselkä alustaan. Pidä pakarat rentoina.
3. Hengitä sisään ja plauta selkä notkolle.
4. Toista liike muutamaan kertaan. Liike lämmittää ristiselkääsi.
5. Kokeile kääntää lantiota samalla jännittäen pakarat. Havainnoi miltä jännittämisen tuoma tämä ero tuntuu, ja yritä muistaa se myös ratsastaessa. Pakaroiden tulisi olla rennot hevosen selässä, mutta moni ratsastaja ei välttämättä edes huomaa pakaroidensa jännittymistä.

Hartiat irti lattiasta

1. Kohota kädet kohti kattoa niin että kämmenet katsovat toisiaan. Hengitä sisään.
2. Hengitä ulos, ja jännität lantionpohjan lihakset. Rullaat hartiat ja pää ylös lattiasta. Ajattele, että lu’utat kyljet ja kylkikaaret voimakkaasti alaspäin. Kurota käsiin pituutaa.
3. Hengitä sisään ja rullaa rauhallisesti alas.
4. Toista muutamia kertoja. Liikkeen tulisi tuntua vatsalihaksissasi.

Hartiasilta

1. Aseta kädet vartalon viereen. Hengitä sisään, leveästi kylkiin.
2. Hengitä ulos, ja tiivistä lantionpohjan lihakset vetäen napaa sisään. Käännä ristiselkä alustaan ja rullaa ylös nikama nikamalta hartiasiltaan
3. Painon tulee säilyä rintakehän pohjalla. Varo yliojennusta, eli rinnan röyhistymistä. Venytä etureittä ja paina jalkapohjia vasten alustaa. Hengitä sisään, leveästi kylkiin.
4. Hengitä ulos, jännitä lantionpohjan lihakset ja rullaa hitaasti, nikama nikamalta, lantio lattiaan. Rullatessasi alas, tarkastele kumpi puoli sinussa tuntuu vahvemmalta. Tippuuko toinen lantion puoli lattiaan ensin? Tämä vaikuttaa myös ratsastukseesi.
5. Toista. Liike lisää selän liikkuvuutta.

Jalan nosto

1. Ojenna kädet kohti kattoa. Hengitä sisään leveästi kylkiin.
2. Hengitä ulos ja tiivistä lantionpohjan lihakset, vedä napa sisään. Liu'uta kyljet, kylkikaaret alas, ja rulaa pää ja hartiat irti alustasta. Kurota samalla oikea jalka eteenpäin.
3. Hengitä sisään ja palauta jalka sekä hartiat alustaan.
4. Hengitä ulos, tiivistä lantionpohja, ja ojenna vasen jalka.
5. Toista muutamia kertoja. Jos liike ei tunnu vatsalihaksissa, voit ojentaa molemmat jalat samaan aikaan.
6. Älä aktivoi liikkeessä raajojasi, vaan käytä vatsalihaksiasi.

Kylkimakuu

1. Asetu kyljellesi makaamaan, katse horisonttiin. Venytä päällimäiseen lonkkaan pituutta. Painon tulisi olla rintakehän pohjalla. Hengitä sisään.
2. Hengitä ulos ja nosta jalat irti alustasta. Säilytä rintakehän ja alavatsan tuki, ja varo ettei lantio lähde kallistumaan. Hengitä sisään.
3. Hengitä ulos ja laske jalat takaisin alustaan.
4. Toista muutamia kertoja ja vaihda sitten puolta.
5. Jos liike tuntuu helpolta, voit nostaa vain toisen jalan ylös ja piirtää sillä ilmassa pientä ympyrää. Yllätyt liikkeen tehokkuudesta!

Kyykky

1. Seiso suorassa, jalat lantion leveydellä. Hengitä sisään ja ojenna kätesi niin, että kämmenet katsovat toisiaan.
2. Uloshengityksellä jännitä lantionpohjan lihakset, liu'uta kyljet ja kylkikaaret, ja laskeudu kyykyyn. Sinun ei tarvitse päästä alas asti, sohvan reunan korkeus riittää. Rentouta hartiasi.
3. Toista muutamia kertoja. Kun menet kyykkyyn, tee liike takareisilläsi ja pakaroillasi.

Kuvat: Emmakaisa Jokiniemi
Malli: Muusa Enjala
Juttu on tehty ratsastuspilatesohjaaja Aira Toivolan avustuksella.

Lainaus

Kerran ponipoika, aina ponipoika

Ystäväni hevonen — Mon, 02 Jun 2014 13:47:09 +0000

Ratsastus mielletään Suomessa tyttöjen lajiksi. Ja sitä se onkin. Ratsastajainliiton jäsenistä nimittäin peräti 95 prosenttia on naisia. Ratsastustaharrastavan Pietarin mielestä on aliarviointia pitää ratsastusta pelkästään ”tyttöjen pikku puuhasteluna”.

Heppapoika oli tallilla harvinainen näky, kun Pietari aloitti ratsastuksenkahdeksan vuotta sitten.

”Kyllä täällä tallilla nykyään välillä poikiakin näkyy, mutta silloin kun aloitin, pojat olivat harvassa.”

Itse Pietari ei hevosten pariin löytänyt vaan hevosharrastus lähti liikkelle siitä, kun äiti vei Pietarin kokeilemaan ratsastusta.

”Ensimmäisen kerran kun menin hevosen selkäään, tunsin kuinka mahtavaa on, että pystyin vaikuttamaan niin isoon eläimeen. Selässä tajusin vasta, kuinka saakelin hienoja eläimiä hevoset on.”

Siitä lähtien Pietari on käynyt säännöllisesti tallilla. Nykyisin 16-vuotiaan Pietarin viikkoon kuuluu kaksi ratsastustuntia. Kahdeksan vuoden aikana Pietari on kohdannut paljon ennakkoluuloja ratsastusharrastustaan kohtaan.

”Pienempänä kaikki ponitytöt oli ihmeissään, kun pyörin tallilla. Nykyään hämmästely on vähentynyt, mutta kyllä mä tunnen itteni vieläkin vähän erakoksi tallilla.”

Erityisesti tallipiirien ulkopuolella Pietari on joutunut puolustamaan useasti hevosharrastustaan. Ilkeyksiltäkään ei ole vuosien varrella voinut välttyä.

”Onhan sitä kaikkea tullut kuultua, mutta en jaksa provosoitua aivottomista jutuista. Ennen en puhunut kellekkään tallin ulkopuoliselle kaverille ratsastuksesta. Kavereistani vain ex-tyttöystäväni on nähnyt minun ratsastavan.”

Iän myötä kavereiden suhtautuminen Pietarin harrastukseen on kuitenkin muuttunut.

”On aina tosi eksoottista kun sanon, että ratsastan. Nykyään voin puhua paljon enemmän ratsastuksesta esimerkiks koulukavereilleni. Nyt kun menin Sibeliuslukioon kaikkien mielestä on vaan tosi siistiä että ratsastan. Koulukavereistani on hauskaa, että tällainen rumpalipoika ratsastaa.”

Pietaria suorastaan huvittaa ajatus siitä, että ratsastus leimataan ”tyttöjen pikku puuhasteluksi.”

”On hauskaa ja aika ristiriitaistakin, että ratsastusta pidetään pelkästään tyttöjen lajina, kun tässä ollaan tekemisissä isojen ja arvaamattomien eläinten kanssa. Tämän lajin mieltäminen tyttöjen pikku puuhasteluksi väheksyy koko lajia.”

Pietari tuumaa, että mielikuvat ratsastuksesta ”tyttöjen juttuna” on amerikkalaistunutta ajattelutapaa.

”Esimerkiksi Euroopassa ratsastus on ihan yhtälailla miesten kuin naistenkin laji. Suomessa pojat ei vaan tajua, kuinka hieno laji tää on.”

Pietari myöntää, että myös hevosmaailman sisällä vahvistetaan kuvaa siitä, ettäratsastus on vain tytöille.

”Esimerkiksi hevoslehdet on selkeästi tehty miellyttämään nuoria tyttöjä.”

Ammatin Pietari haluaa mieluiten musiikin saralta, mutta sen rinnalla hän toivoo, että hevoset pysyisivät elinikäisenä harrastuksena. Ponipoika tulee aina olemaan ponipoika.

”Parasta tässä lajissa on, että koskaan ei tule valmiiksi. Hienoin tunne ratsastuksessa tulee, kun kokee vuorovaikuttavansa ison ja todella fiksun eläimen kanssa. Ratsastus ei ole pelkkää urheilua kuten esimerkiksi jääkiekko. Tässä pitää jatkuvasti kasvaa ihmisenä, että voi tehdä hevosen kanssa yhteistyötä.”

Lainaus

Show on se mitä tarvitsemme

Ronja — Tue, 11 Feb 2014 10:35:50 +0000

Apassionata -hevosshow on palaa Suomeen vuosi toisensa jälkeen, vetäen yhä uudelleen jäähallin täyteen katsojia. Monelle Apassionata kuuluu vuoden tapahtumiin, ja Helsinkiin kuljetaan matkankin päästä katsomaan musiikin tahdittamaa esitystä. Minulle Apassionata ei kuitenkaan ole koskaan näyttäytynyt erityisen kiinnostavassa valossa, päinvastoin.

En ole musikaali-ihmisiä. Suuret show-numerot, mahtipontinen musiikki ja glitterillä kyllästetyt puvut aiheuttavat minussa enemmän puistatusta, kuin innostuksen kylmiä väreitä. Olenkin aina ajatellut, että parasta jättää Apassionatan kaltainen spektaakkeli näkemättä. Olisin vain kiusaantunut katsomossa, vilkuillen välistä kelloa. Viime viikolla löysin itseni kuitenkin jäähallin penkiltä, karkkipussi polvella ja limsatölkki kourassa. Pakkohan sitä nyt oli saatava tietää, mikä väkeä esitykseen niin kovasti vetää.

Showna Apassionata ei ole erityinen. Musiikki on suureleistä elokuvapauhua ja visuaalit taustakankaalla välistä jopa kiusallisen mauttomia. Eri episodit liittyvät vain löyhästi toisiinsa, eikä esityksessä ole draamallista kuljetusta. Mutta Apassionatassa onkin hevosia, ja sillä kaikki virheet ovat anteeksi annettu.

Kun taustaverho aukeaa ja areenalle laukkaavat kiiltävät hevoset nelistävät yleisön eteen, koko katsomo huokaa ihastuksesta. Viitivalkoisten andalusialaisten noustessa takajaloilleen, yltyy yleisö raikuviin suosionosoituksiin. Hevonen näyttää epätodellisen upealta spottivalossa. Sen selässä kiiltäväpukuinen ratsastaja on satuolento, eikä taustalla jylläävä viulukonsertto tunnu enää turhan mahtipontiselta. Hevonen on täydellinen show, ja se Apassionatassa on tajuttu. Kaikki esityksen elementit on rakennettu palvelemaan hevosen näyttävyyttää ja loistoa.

Musikaalit ja suuret showt eivät edelleenkään ole minun juttuni. En voi kuitenkaan kiistää sitä, etteikö hevosmaailmalla olisi opittavaa showbisneksestä. Ratsastuskilpailuja vaivaava yleisökato ja lajia raastava ainainen rahapula sekä vähäinen mediahuomio, ovat oireita vaatimattomasta asenteesta. Hevoset tulisi esittää rohkeammin parrasvaloissa, kiiltoa ja säihkettä korostaen. Hevonen on täydellinen show, ja tämän mahdollisuuden ratsastusurheilu on Suomessa kadottamassa.

Showta kun tulevat katsomaan kaikki. Isät, pojat ja naapurin lapset. Vuodesta toiseen, jäähallien täydeltä.

Kuvat: Viivi Salmi

Lainaus

Hoi ratsastaja - ylös, ulos ja lenkille!

Caisa Inkinen — Sun, 29 Dec 2013 11:49:11 +0000

”Onko ratsastus muka urheilua? Ratsastajahan vain istuu ja hevonen juoksee.”

Kuulostaako tutulta? Epäileville voi tietysti ensihädässä ojentaa hiestä märän ratsastuskypärän harhaluulojen kumoamiseksi, mutta ratsastuksen urheilullisten ominaisuuksien argumentointi voi joskus olla hankalampaa.

Minkälaista urheilua ratsastus oikeasti on ja mitä asioita ratsastajien pitäisi urheilijoina ottaa huomioon? Suomen Ratsastajainliiton järjestämässä Liikkuva ratsastaja- koulutuksessa kysymyksiin löytyi vastauksia.

Mitä ratsastus on?

Suomen Ratsastajainliiton kokoushuoneen pöydän ääreen kerääntyy joukko ratsastajia. Mukana on tuntiratsastajia, kilparatsastajia, harrastajia, ratsastuksenohjaajia ja ratsastusseurojen hallitusväkeä. Olemme kaikki tulleet kuuntelemaan, mitä fysioterapeutti ja ammattivalmentaja Anne-Maarit Hyttisellä on sanottavanaan ratsastuksen terveydellisistä ja henkisistä vaikutuksista ja siitä, mitä ratsastus urheiluna ratsastajalta vaatii.

- Jokaisessa urheilulajissa tarvitaan kehon hyvää hallintaa, hyvää fyysistä kuntoa ja välinehallintaa, joka tässä tapauksessa tarkoittaa hevosen hallitsemista. Hyvä fyysinen kunto auttaa sekä oman kehon että hevosen hallinnassa, Anne-Maarit kertoo.

Ratsastus on ihmisen ja hevosen välistä yhteistyötä. Ratsastuksen lajitaito-ominaisuuksien lista on pitkä: ratsastajalta vaaditaan muun muassa tasapainoa, ketteryyttä, rytmitajua, reaktio – ja yhdistelykykyä ja tietenkin myös lihaksia. Vaikka ratsastus ei olekaan voimalaji, vaaditaan ratsastuksessa kuitenkin lihasten jäntevyyttä ja kestävyyttä sekä erikoistilanteita, kuten äkkiliikkeitä ja putoamisia varten maksimi- ja nopeusvoimaa.

-Voimantuoton on oltava nopeaa ja hallittua, mutta lihakset on pystyttävä myös rentouttamaan yhtä nopeasti, jotta ratsastaja voi mukautua hevosen liikkeisiin ja jotta hevonen saisi palkintonsa. Ratsastuksessa käytettävät voimat eivät ole suuria, mutta koska maksimivoimantuotto on suhteessa reaktiokykyyn, korostuu myös nopeusvoiman merkitys.

- Tarkoituksena on kuitenkin kommunikoida hevosen kanssa mahdollisimman kevyin avuin. Tämä tarkoittaa taitoa raa’an voiman käytön sijaan.

Monipuolisen liikunnan hyödyt

Anne-Maarit kouluttautuu liikuntatieteiden maisteriksi ja on hyvin tietoinen ratsastajien yleisestä fyysisestä kunnosta ratsastajilla teetetyn verkkokyselyn sekä oman valmentamiskokemuksensa perusteella.

- Ratsastuksessa kaiken perustana on tasapaino. Ilman tasapainoa ratsastaminen olisi mahdotonta.

-Tasapainon ylläpito taas vaatii jatkuvaa staattista lihastyötä. Tämän saavuttamiseksi ratsastaja tarvitsee tasapainoisen lihaksiston. Valitettavan usein ratsastajat ovat kuitenkin lihaksistoltaan epätasapainoisia, etenkin vatsa-selkälihasakselilla sekä alaraajoistaan.

Kestävyyskunnon määritelmän mukaan ratsastus ei suoranaisesti kohota kestävyyttä saati lihasvoimaa. Tätä varten vaaditaan siis muutakin oheisharjoittelua. Kun Anne-Maarit kysyy, kuinka monen ratsastajan viikko-ohjelmaan sisältyvät säännölliset voimaharjoittelut ja juoksulenkit, harvan käsi nousee ylös, mutta sitä useamman omatuntoa taitaa kolkuttaa. Anne- Maarit ei ole tuloksesta yllättynyt.

- Hevosharrastus on rahaa ja aikaa vievä laji. Pitäisi kuitenkin muistaa, ettei yksittäisten lenkkien juokseminen tai eri lihasryhmien harjoittaminen oikeastaan vie paljoakaan aikaa. Ne pitää vain sisällyttää elämäntapoihin.

- Toinen tärkeä asia on yleinen aktiivisuus. Matka tallille ja tallilta kotiin kannattaisi mahdollisuuksien mukaan tehdä jalan, pyöräillen, sauvakävellen tai muutoin liikkuen. Tällä tavalla kestävyysliikuntaakin saadaan lisättyä.

Venyttelyt, alkulämmittely ja loppujäähdyttely ovat osa urheilua

Ratsastajat valittelevat usein jäykkyyttään ja yleisesti ratsastuksesta puhutaankin lihaksia jäykistävänä lajina. Anne- Maarit kumoaa väitteet.

- Ratsastajien liikkuvuus on yleisesti ottaen normaalilla tasolla, ei ratsastus lajina ole mitenkään erityisesti jäykistävä. Syy, miksi ratsastajat usein tuntevat näin, on yksinkertaisesti siinä, etteivät he venyttele! Ei ole ihme, jos ei taivu, kun sen eteen ei edes yritetä tehdä mitään.

Ratsastajien kokema lihasjännitys voi johtua myös henkisistä tekijöistä. Suoritettava tehtävä voi olla haastava tai hevonen ratsastajalle haastava. Myös isoliikkeinen ja ratsastajalle väärän kokoinen hevonen voi aiheuttaa lihasjännitystä.

- Liian usein ratsastajat jättävät tekemättä alkulämmittelyn ja loppujäähdyttelyn. Ne eivät valitettavasti kuulu ratsastuskulttuuriin ja niiden merkitystä ei ole sisäistetty. Kaikissa muissa urheilulajeissa nämä tulevat aivan itsestään selvyytenä.

Kokoushuoneessa näkyy monta nyökkäilevää päätä. Myönnämme itsekin syyllistyvämme tähän. Hevosten lämmittelystä huolehditaan usein hyvin, vaikka ratsastajakin keho alkaa toimia ja ratsastus sujua vasta lihasten ollessa lämpiminä.

- Alkulämmittely voi olla hyvinkin yksinkertaista, vaikka maasta käsin kävelyä hevosen kanssa tai ilman 10 minuutin ajan. Kävelyyn voi lisätä esimerkiksi lonkankoukistajia venyttäviä ja avaavia askeleita. Ylävartalon saa lämpimäksi rintarangan kierroilla ja rintarankaa avaavilla liikkeillä. Vasta tämän jälkeen pitäisi nousta hevosen selkään.

Jotta hevonen voisi hyvin, täytyy myös ratsastajan voida hyvin!

Yleisesti ottaen ratsastajat huolehtivat urheilukumppanistaan, hevosesta, mahdollisimman hyvin. Ennen varsinaista treenituokiota hevonen lämmitellään perusteellisesti ja loppuverryttelyssä keskitytään ratsastamaan hevonen rennosti eteen - alas. Ratsastuksen jälkeen hevosen jalat usein kylmätään joko vesisuihkun alla tai linimenttien avulla. Jumiutuneita lihaksia hierotaan ja hoidetaan lämpögeeleillä. Ratsastajat harvoin kuitenkin huolehtivat omasta kehostaan yhtä huolellisesti.

- Ratsastajat eivät aina ehdi huolehtia omasta hyvinvoinnistaan harrastuksen tai työnsä lomassa. Ruokailu voi olla epäsäännöllistä, uni riittämätöntä ja monipuolinen oheisliikunta minimaalista. Päivät venyvät helposti pitkiksi, jolloin itsestä huolehtiminen jää liian vähälle.

Jos ratsastajan viikko-ohjelmasta puuttuvat monipuolinen liikunta ja lepo, vaarana on yksipuolinen lihaksiston kehittyminen. Paljon ratsastavilla henkilöillä polvien rasitusvammat ja kulumat ovat mahdollisia. Myöskään talli- ja oheistöitä ei suoriteta aina kovin ergonomisesti.

- Hyvinvoiva ja hyväkuntoinen ratsastaja jaksaa keskittyä ratsastustunnin tehtäviin koko tunnin ajan. Kun ratsastaja huolehtii omasta hyvinvoinnistaan ja peruskunnostaan, on ratsastus sekä mielekkäämpää että turvallisempaa.

Rakkaus hevosiin yhdistää

On eri asia hölkötellä maastossa kuin ratsastaa reipasta laukkaa ja valmistautua suuriin hyppyihin maastoradalla. Yhtäkaikki molemmissa vaaditaan samoja elementtejä: kehonhallintaa, fyysistä kuntoa ja tasapainoa.

- Ratsastusta voi harrastaa monella eri tavalla. Osa ratsastajista keskittyy suoritussuuntaiseen urheiluun ja osa taas hakee ratsastuksesta sen fyysisiä ja henkisiä terveysvaikutuksia. Ratsastus on vaikuttava kokemus sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti.

Ratsastuksen etuna on fyysisen terveyden lisäksi psyykkinen terveys. Merkittävin syy harrastaa ratsastusta on yksinkertainen: rakkaus hevosia kohtaan. Yli 80 % verkossa teetetyn harrastajakyselyyn vastanneista aikoi jatkaa ratsastusta niin kauan kuin vain kykenee. Tämän varmistamiseksi ratsastajien täytyy muistaa olevansa urheilijoita – aivan kuten ratsastusta muistetaan myös puolustaa urheilulajina – ja huolehtia monipuolisesti fyysisestä kunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Näin kelien vielä salliessa olisi varmaan siis aika kaivaa lenkkitossut esille ja hilpaista ulos.

PS. Huomenna luvassa jumppaohjeet ja -kuvat.

Ja vinkkinä, että uusi vuosi ja uuden vuoden lupaukset ajoittuvat juuri sopivasti ;) Mitäpä jos...?

Esimerkkikuvissa esiintyvät Muusa Enjala ja Hops III. Kuvat on ottanut Emmi Kähkönen.

Lainaus

Kesätoimittajaksi uutismaisemaan, urheilukisoihin tai laiturinnokkaan

Sari Veikkolainen — Mon, 02 Dec 2013 08:56:51 +0000

Ylellä tehdään töitä monenlaisissa työtiloissa. Osa toimittajista istuu maisemassa, joillain saattaa olla oma huone ja joissain tehtävissä samaa työpistettä käyttää useampikin henkilö. Aina ei toimittajaa työpisteellään juuri näy kun taas toisissa töissä tulee vietettyä paljonkin aikaa ruudun, tai jopa ruutujen, ääressä. Kesätoimittajia tarvitaan kaikenlaisiin työpisteisiin ja tehtäviin.

A-studion keskiviikon toimitussihteerin ja toimittajan Krista Taubertin työhuone sijaitsee Pasilassa Toimitustalossa. Kristan kanssa samassa huoneessa työskentelee toinenkin toimittaja. Kristan mielestä parasta Ylessä on laajasti elämästä, ilmiöistä ja maailmanmenosta kiinnostuneet innostavat työkaverit. Hyvä kesätoimittajaa Krista kuvailee visuaalisesti ajattelevaksi ja verbaalisesti lahjakkaaksi tarinankertojaksi.

Tässä työskentelee Yle Etelä-Savon juontaja-reportteri Tarja Nyyssönen.

- Juonnan siis niin aamu-keskipäivä- kuin iltapäivälähetyksiäkin. Reportterina kiertelen eri puolilla maakuntaa. Teen myös online-vuoroja, jolloin kirjoitan nettijuttuja. Teen myös tarvittaessa uutisia niin radioon, nettiin kuin Itä-Suomen uutisiinkin (aiemmin olen työskennellyt säännöllisesti uutispuolella). Eli oikea maakuntaradion sekatyöläinen.

Parasta työssä on Tarjan mielestä monipuolisuus. - Voin tehdä juttuja eri välineisiin (netti, radio, tv) ja juttuaiheiisiin voi itse vaikuttaa hyvin paljon. Kahta samanlaista työpäivää ei ole.

- Kesätoimittajalla tulisi olla rohkeutta heittäytyä radiojuttuihin mukaan niin tekijänä kuin kokijanakin. Avoimuus uusille asioille ja ideoille on myös tärkeä ominaisuus, sillä työkenttämme on koko maakunta; aiheet käsittelevät ihmisten arkea, juhlaa, politiikkaa ja päätöksentekoa ja kaikkea siltä väliltä.

Yle Uutisten Nyt -deskin tuottajalla Kalle Pirhosella on käytössään 4 monitoria ja yksi tv. Työhön kuuluukin netin uutisvirran aktiivinen seuranta.

Parasta Ylessä on Kallen mielestä valtava ammattitaito, hyvä henki ja tunne siitä, että yleläisenä on osa saumattomasti toimivaa uutiskonetta. Kesätoimittajilta Kalle odottaa rohkeutta, luovuutta ja tietysti omia skuuppeja!

Uutisfriikeille vielä vinkiksi: kannattaa katsoa Twitteristä Yle Uutisten tili ja erityisesti keitä Yle Uutiset seuraa. Seuraamalla samoja tilejä pysyy aika hyvin ajanhermolla.

Yle Urheilun toimittajan Mikko Hannulan työpisteellä roikkuu vaikuttava kokoelma urheilutapahtumien akkreditointipasseja. Urheilun kesätoimittajalla onkin oiva mahdollisuus aloittaa oman kokoelman keräily kesän urheilutapahtumissa. Yle Urheiluun etsitään uutisnälkäistä kesätoimittajaa, jolla on kokemusta monimediatoimituksesta.

Tällä kiertävällä työpisteellä istuu vuorossa oleva illan pääuutislähetyksen juontaja. Yksi heistä on uutisankkuri ja toimittaja Piia Pasanen, joka kuvanottohetkellä on Tampereella valmistautumassa itsenäisyyspäivän vastaanottoon.

Piia iloitsee Ylen tarjoamasta mahdollisuudesta tehdä journalistista työta laajalla skaalalla. Piia odottaa saavansa työkaverikseen innostuneen, reippaan ja tiedonhaluisen kesätoimittajan.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajan ja vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen työhuone sijaitsee Pasilassa Radiotalossa. Samassa huoneessa on myös Aten assistentin työpiste.

Aten tehtävänä on pitää huolta siitä, että Yle kertoo ja avaa luotettavasti Suomen ja maailman tapahtumat suomalaisille. Parasta Aten mukaan työssä on sen tärkeys ja mielekkyys ja se, että hän kokee muidenkin Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa ajattelevan samoin.

Hyvä kesätoimittaja on Aten mukaan utelias, ennakkoluuloton ja rohkea.

Teemo Tebest työskentelee omien sanojensa mukaan atk-toimittajana osana PlusDesk-toimitusta. Teemo vastaakaikenlaisten nettisisältöjen teknisestä toteutuksesta oli kyseessä sitten interaktiivinen kartta, testi osaatko liikennesäännöt tai veropäivän järjestettävä sekä haettava kateuslista suurituloisimmista suomalaisista. Teemon työ on yhteistyötä muiden toimittajien ja graafikon kanssa

Hienointa Teemosta on tilaisuus joka päivä työskennellä itseään etevempien ihmisten kanssa. Näin pystyy itsekin kehittymään omassa osaamisessa

Teemo haluaa tehdä töitä sellaisten ihmisten parissa, jotka tuntevat paloa työhönsä.  - Ihmisten jotka kysyvät vielä sen tarkentavan kysymyksen ja kääntävät viimeisenkin kiven juttunsa eteen. Ihmisten joille työaika jatkuu kunnes juttu on valmis. Ja tottakai omalta kannaltani on kiva jos nämä ihmiset näkisivät netin mahdollisuudet journalistisessa tarinnankerronnassa.-

- Uskon, että kesätoimittajista on tähän, kunhan olette rohkeita ja uskotte omaan juttuunne.

Kesällä aluetoimittajan työympäristö voi olla näinkin idyllinen. Kuva on otettu juttukeikalta Näsijärven rannalla. Toimittajana oli Yle Tampereen uutistoimittaja Kirsi Matson-Mäkelä.

Kirsin mielestä parasta Ylessä on oppia uutta ja Ylen koko tuo mahdollisuuksia vaihteluun. Ja mikä tärkeintä, työkaverit ovat mahdottoman mukavia!Kesät

Kesätoimittajan ei Kirsin mukaan tarvitse osata kaikkea valmiiksi, mutta oppimisintoa ja raikkaita tuulia saisi kesätoimittaja tuoda mukanaan Tampereen Vuolteenkadulla sijaitsevaan toimitukseen.

Kesätoimittajahaku jatkuu 13.12.2013 saakka. Hae #ylelle nyt!

Lainaus

Rouva Trikoon 70-luku

Rouva Trikoo — Wed, 27 Nov 2013 10:06:08 +0000

Tässä jaksossa kuntoiluhullu Rouva Trikoo trippailee 70-luvun urheilukentillä ja lenkkipoluilla. Oliko sinulla tuulipuku? Mikä oli mieleenpainuvin urheilusaavutus? Lisää rajua retroilua Puoli seitsemän -ohjelmassa kello 18:30.

70-luvulla suomalainen kilpaurheiluporukka ryhdistäytyi. Kultaa ja kunniaa tuli yleisurheilukentiltä sekä ladulta. Myös naiset tulivat mukaan kilpaurheiluun aiempaa aktiivisemmin.

Osa kansasta hurahti kuntoliikuntaan, mutta osa löhösi sohvalla makkarapaketin ja kaljapullon seurana.

Karhut jalkaan ja lenkille!

Psykedeelisin terveisin: Rouva Trikoo

Lainaus

Rouva Trikoon 60-luku

Rouva Trikoo — Tue, 26 Nov 2013 09:09:28 +0000

Muistatko kuntoilleesi 60-luvulla? Mitä urheilua seurasit katsomossa tai kotisohvalla? Virkistä muistiasi Rouva Trikoon seurassa. Retroviikko jyllää Puoli seitsemän -ohjelmassa TV1 kello 18:30.

60-luvulla suomalainen kilpaurheilumenestys kyykähti. Olympiamitaleja ei tullut totuttuun tahtiin ja myös kiltit kilpaurheilijamme nousivat kapinaan.

Lisääntynyt vapaa-aika näkyi ihmisten arjessa. Velttoilun karsimiseksi meitä suomalaisia ryhdyttiin valistamaan ja ohjaamaan kuntoliikunnan pariin. 60-luku on myös historiallinen vuosikymmen penkkiurheilijan kannalta.

Verryttelyasu niskaan ja kuntoliikkumaan!

Ps: Jäikö jotain olennaista mainitsematta? Jaa triviamuistosi kanssamme. #rouvatrikoo #retroviikko

Hikisin terveisin: Rouva Trikoo

Lainaus