Blogit - huumori

Kasvontunnistus, eli kuinka uusi teknologia johtaa hassuihin nettikuviin

Olli Sulopuisto — Tue, 09 Oct 2012 06:26:04 +0000

Esitän teorian teknologian kehityskaaresta. Se kuuluu näin: ensin uudet teknologiat ovat vaikeita, hankalia ja niitä voidaan testata vain tarkasti hallituissa laboratorio-olosuhteissa. Vähitellen ne leviävät kaiken kansan käyttöön, ensin kalliina ja lähes hyödyttöminä vekottomina, ja lopulta muutaman kympin tai euron hintaisina vekottimina, joita pikkulapsetkin osaavat käyttää.

Viimeisessä vaiheessa kaikkia teknologioita käytetään hassujen kuvien julkaisemiseen netissä. Todistuskappaleeni on kasvontunnistus.

Jokunen vuosi sitten markkinoille ilmestyi pokkarikameroita, jotka käyttivät kasvontunnistusalgoritmeja tarkennuksen ja valotuksen apuna. Ainakin Fujilla on malleja, jotka voi säätää ottamaan kuvia vain silloin, kun kohteet hymyilevät. Siinä on jotain karmivaa – ja amerikkalaista.

Osapuilleen samoihin aikoihin kotikoneissa pyörivät valokuvaohjelmat oppivat tunnistamaan kasvoja. Googlen Picasa ja Applen iPhoto käyttivät sitä automaattiseen luettelointiin (merkitse Pekka-eno kolmeen kuvaan ja ohjelma etsii hänet muistakin), mutta luotettavuuden kanssa oli vähän niin ja näin.

Siitä olikin enää lyhyt loikka teknologisen kehityksen viimeiseen vaiheeseen eli hassuihin kuviin. Saanko esitellä: mustachify.me lisää viikset kenen tahansa kasvoihin. En uskalla liittää tähän yhtään esimerkkiä, ettei joku vaan loukkaantuisi, mutta hauska vekotin on tuo. Eikä se ole ainoa yrittäjä, sillä easymustache.com tekee saman, joskin mielestäni huonommin. (Kasvontunnistuksen ja viiksien yhteenliittämistä ei voi selittää mitenkään muuten kuin vetoamalla viiksien synnynnäiseen mahtavuuteen. Tumblrissa on hirvittävä määrä viiksikuvia, joiden pitäisi ilmeisesti olla hauskoja.)

Kasvontunnistus on muuttunut kiinnostavasta haasteesta triviaaliksi pikkujutuksi, jonka voi hoitaa vaikka valmiilla JavaScript-pätkällä. Toki hyvin toimivan ja huonosti toimivan kasvontunnistusalgoritmin välillä on vielä isoja eroja, mutta joka tapauksessa perustoiminnallisuus on kaikkien saatavilla.

Samaan aikaan kasvontunnistuksesta on tullut kasvava bisnes. Facebook osti Mustachify.menkin taustalla vaikuttavan Face.comin heinäkuussa. Kauppahintaa ei ole kerrottu, mutta ilmeisesti puhutaan kymmenistä miljoonista dollareista. Voi olla, että tällainen yhdistelmä synnyttää tulevaisuudessa merkittäviä ongelmia yksityisyydelle, kun kasvontunnistusalgoritmi tekee tunnistamattomana pysyttelystä vaikeaa. Kansalaisjärjestöt varoittelevatkin jo tilanteesta.

Joten ehkä teoriaani teknologiasta pitää hieman tarkentaa. Viimeinen vaihe ovat hassut nettikuvat, jota seuraa kansalaisoikeuksien tahaton tai tahallinen polkeminen.

Lainaus

Pilkka-arviot nostivat t-paidan Amazonin myydyimmäksi

Olli Sulopuisto — Fri, 31 Aug 2012 11:48:52 +0000

Netin joukkovoima tuntuu useimmiten kanavoituvan neljällä vaihtoehtoisella tavalla: raivohulluus, vilpitön auttamisen halu, sarkastinen pilkanteko ja trollaaminen eli tarkoituksellinen huijaaminen.

Lisäksi on viides hybridimalli, jossa sarkastisen trollaamisen tavoitteena ei ole kohteen satuttaminen. Päinvastoin, siitä saattaa olla konkreettista apua. Ilmiö on nimeltään customer review comedy eli tuotearviohuumori.

Kuuluisin tapaus on Three Wolf Moon, 12 dollarin hintainen susiruma t-paita, joka alkoi jostain käsittämättömästä syystä kerätä viiden tähden arvioita Amazonissa.

Kaikki alkoi marraskuussa 2008, jolloin Brian Govern kirjoitti arvion, joka päättyi plussien ("siinä on susia") ja miinusten ("vain kolme sutta") listaamiseen. Syystä tai toisesta Governin arvio kutkutti internetin naurohermoja niin, että toukokuussa 2009 siitä tuli Amazonin myydyin vaate.

Myyntimenestys oli sivuseikka, sillä pääosassa olivat arviot. Kirjoittajat olivat selvästi kilpasilla keskenään ja yrittivät keksiä toinen toistaan älyttömämpiä juttuja. "Valitettavasti olin jo tatuoinut saman kuvan rintaani", "sain vahingossa paidan, jossa on kolme kuuta ja yksi susi", "vaihdoin kahden suden paidasta tähän ja elämäni kohentui 50%" ja niin edelleen.

Tällä hetkellä arvioita on melkein 2200 kappaletta. Siitä saisi koottua jo pienen kirjan, ja itse asiassa olen hämmästynyt, ettei kukaan ole vielä tehnyt niin.

Saman kohtelun on saanut moni muukin tuote. Kokonaisena myytävä tuore jänis (46 dollaria) on "hurmaavaa seuraa mutta huono sängyssä". Hevosnaamio (23 dollaria) on niin valloittava, että se "saattaa tuhota halusi jatkaa elämää pelkkänä ihmisenä". Kivestesti (103 dollaria) on kätevä jättää vaimolle työmatkojen ajaksi, jotta saa "omat kivekset mukaan reissuun".

Kaksi uusinta hittituotetta taitavat olla banaanileikkuri ja naisten kynä. Banaanileikkuri on sinänsä perinteinen tuotearviohuumorin kohde, että se on a) halpa (8 dollaria) ja b) jotakuinkin käyttökelvoton tai ainakin turhanpäiväinen, minkä takia arviot ovatkin ylistäviä: "Olen vuosikymmenten ajan yrittänyt keksiä täydellisen tavan banaanin pilkkomiseksi", "taistelen joka päivä välttääkseni katsekontaktia banaanin kanssa" ja – oma suosikkini – "kaikki banaanini kaartuvat toiseen suuntaan".

BIC:in valmistama naisten kynä on puolestaan poikkeuksen poikkeus. Arvioita lukiessa nimittäin tajuaa heti, että niiden kirjoittajat eivät toivo valmistajan hyötyvän rahallisesti. Kohtelu on ymmärrettävää, sillä mistä asti naiset ja miehet ovat muka tarvinneet erilaisia kyniä?

Ero on silti kiinnostava. Miksi kommentoijat eivät totea suoraan, että kyseessä on typerä tuote, jota kenenkään ei kannata ostaa? Miksi lähes kaikki näyttävät valitsevan tyylilajiksi liioittelevan sarkasmin? Onko kyseessä samaan aikaan sekä turhautumista valmistajan ääliömäisyyteen että netissä julkaistujen käyttäjäarvioiden epäluotettavuuteen?

En ole keksinyt kunnollista vastausta kysymykseen, vaikka olen pohtinut sitä pitkään ja hartaasti pukeutuneena Three Keyboard Cat Moon -paitaan. Ehkä minun pitäisi hankkia banaaninpidike tai yksisarvisen lihaa, jotta ajatukset selkiäisivät.

Lainaus

Jesper Odelberg

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Tue, 09 Mar 2010 13:02:03 +0000

Testaa huumorintajusi - ja asennevammasi vakavuus. Minulla oli jonkin verran vaikeuksia sallia tämä.

http://www.youtube.com/watch?v=1ivTKRSURsQ&feature=related

Suurin vaikeus oli siinä, että laulun sanat osuvat kohteeseen. You walking losers! Touché!

Lainaus

Uusi viihdeformaatti syntyy: Kartallahiihto netissä

Tuija Aalto — Mon, 16 Feb 2009 20:17:23 +0000

Tieto- ja viestintätekniikan asiantuntija, bloggaaja Kari Haakana järjesti Jaiku-päivityksiensä seuraajille huvitusta tänään ilmoittamalla suorasta lähetyksestä Nokia Sports Tracker-sovelluksessa. Syntymässä on mitä ilmeisimmin uusi viihdeformaatti, jonka olennaiset elementit ovat kännykässä toimiva urheilusuoritusten seurantasovellus ja suorituksen julkaisu nettiin suorassa lähetyksessä sekä eläytyvä yleisö ruutujensa ääressä.

Yleisö kannusti hiihtäjää reaaliaikaisesti ja pohti formaatin kehittämistä ja teknistä toteutusta Jaikussa:

juvele: Onhan siellä Mäntyharjulla nyt järvellä jäätä. MIksi se ei hiihdä järven jäällä? Sehän on paras paikka hiihtää. Rikkoo vielä itsensä tuolla metsässä.

vesa: Siellä se mies painaa - reaaliaikaisena. Kyä tää intternet on ihmeellinen.

arttuextra: Mä haluun ja tommosen! Vaikkakin, eikös latitude toimis melkein samalla tavalla?

shuopio: Vielä sykevyö messiin niin voitaisi kommentoida kuntoa kans reaaliajassa ;)

juvele: @arttuextra Latitude (Google Latitude, TA huom.) ei tallenna sun sijaintiasi. Mikä on tietenkin hyvä tietoturvan takia.

suviko: @shuopio: Julkaistu jo Polarin HRM-vyön kans jutteleva E-sarjalainen, mut ei ole viel vissiinni kaupoissa. Mietiskelen oisko se seuraava luuri, et oisko sen väärti verrattuna tavan sykemittariin, jollanen on jo.

juvele: Lähti vielä toiselle kierrokselle!

meppi: Mutta mitä nyt tapahtui.... pysähtyi... tarvitaanko ambulanssia?

Merten: Joko juomatauko tai havuja, perkele.

Kartallahiihtoa on tiemmä luvassa lisää tiistaina puoliltapäivin.Ylläolevat repliikit ovat poimintoja keskustelusta, joka jatkuu tätä kirjoittaessa.

Lainaus