Blogit - Yhdysvallat

Vapaaehtoistyöllä on Yhdysvalloissa suuri merkitys

Maarit Roiha — Thu, 25 Mar 2010 06:48:14 +0000

Vapaaehtoistyön tekeminen on Yhdysvalloissa erittäin tavallista ja hyvin suosittua. Maan työministeriön mukaan useampi kuin joka neljäs amerikkalainen teki vapaaehtoistyötä viime vuoden aikana. Vapaaehtoisten panoksesta on hyötyä yhteiskunnalle, ja auttaminen on palkitsevaa myös tekijälle.

Innokkaimmin vapaaehtoistyöhön osallistuvat Yhdysvalloissa keski-ikäiset. Naimisissa olevat tekevät vapaaehtoistyötä naimattomia ja sinkkuja useammin. Kouluikäisten lasten vanhemmat ovat todennäköisemmin mukana vapaaehtoistyössä kuin ihmiset, joilla ei ole alaikäisiä lapsia. Yhdysvalloissa naiset osallistuvat vapaaehtoistyöhön miehiä useammin ja korkeasti koulutetut vähän koulutettuja ahkerammin. Vapaaehtoistyössä mukana olevien määrä on kasvanut taantuman myötä. Vapaaehtoisena toimiminen voikin olla esimerkiksi työttömälle mielekäs tapa käyttää vapaa-aikaa ja välttää samalla liiallinen eristäytyminen.

Oma suhtautumiseni vapaaehtoistyöhön on muuttunut Yhdysvalloissa asuessani. Ennen ajattelin vapaaehtoistyön olevan runsaasti aikaa vievää toimintaa, johon riittäisi resursseja korkeintaan eläkeiässä. Yhdysvalloissa keskivertovapaaehtoinen käyttää vapaaehtoistyöhön kuitenkin vain hieman yli 50 tuntia vuodessa. Tämä tekee alle tunnin per viikko. Aika ei siis ole monenkaan kohdalla este vapaaehtoistyöhön osallistumiselle, vaan kyse on ennemminkin suhtautumistavasta.

Yhdysvalloissa keskivertovapaaehtoinen tekee vapaaehtoistyötä yhteen tai korkeintaan kahteen paikkaan kerrallaan. Joka kolmas täkäläinen vapaaehtoinen omistaa suurimman osan vapaaehtoistyöhön käyttämästään ajasta jollekin uskonnolliselle järjestölle. Joka neljäs auttaa koulutukseen tai nuorisotyöhön liittyvässä toiminnassa. Joka seitsemäs vapaaehtoinen on mukana sosiaalityössä tai muussa paikallista yhteisöä palvelevassa toiminnassa.

Monien täkäläisten lapsiperheiden vanhemmat tekevät vapaaehtoistyötä lasten koulussa tai lasten vapaa-aikaan liittyvän järjestön hyväksi. Koulujen rahoitus on kärsinyt heikossa taloustilanteessa, ja vanhempien panos on usein välttämätön etenkin vapaa-ajan toiminnan ylläpitämiseksi. Vanhemmat toimivat kouluissa esimerkiksi erilaisten harrasteryhmien vetäjinä ja opettajan apuna tunneilla.

Yksi merkittävä Yhdysvalloissa vapaaehtoistyötä harjoittava taho on YMCA eli Nuorten miesten kristillinen yhdistys. Sanfranciscolainen, kustantamoalalla työskentelevä Bernadette Walter pitää YMCA:n Canon Barcus Community Housen iltapäiväkerhoon osallistuville lapsille joka toinen viikko lukuhetken. Lukutuokioihin osallistuvien lasten perheet ovat olleet aiemmin kodittomia. Kuuntele vapaaehtoistyötä tekevän Walterin haastattelu lukunäytteineen:

Vapaaehtoistyo haastattelu - Click here for the funniest movie of the week

Lainaus

Pyhää Patrikia juhlimassa

Maarit Roiha — Thu, 18 Mar 2010 20:24:35 +0000

Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrikin päivää juhlitaan näyttävästi Irlannin lisäksi erityisesti Yhdysvalloissa. Irlantilaisia saapui maahan runsain joukoin etenkin 1800-luvun puolivälissä nälkää ja köyhyyttä pakoon. Irlantilaista sukua olevaa väestöä onkin Yhdysvalloissa enemmän kuin itse saarivaltakunnassa. Jopa presidentti Obaman suonissa virtaa tilkkanen irlantilaista verta. Yhdysvaltain irlantilaiset arvostavat kovasti sukujuuriaan ja ovat erityisen ylpeitä taustastaan juuri Pyhän Patrikin päivänä. Ja kuten sanonta kuuluu, Pyhän Patrikin päivänä jokainen on irlantilainen!

Ensimmäinen Yhdysvalloissa järjestetty Pyhän Patrikin päivän paraati marssittiin merkittävänä irlantilaiskeskuksena tunnetussa Chicagossa jo vuonna 1737. Perinne levisi sieltä vähitellen myös muualle maahan. Paraateista suurin järjestetään perinteisesti New Yorkissa. Vihreänsävyisen vaatetuksen lisäksi päivän perinteisiin tunnuksiin kuuluu Irlannin symbolina tunnettu apilanlehti. Pyhän Patrikin kerrotaan selittäneen apilanlehden avulla pyhää kolminaisuutta.

Kuluvalla viikolla vihreää on näkynyt muuallakin kuin vain vaatetuksessa. Muun muassa Chicagossa ja Seattlessa jopa kaupunkien pääjoet on tapana värjätä juhlan kunniaksi vihreäksi. Harva maa saa vuosittain yhtä runsaasti ilmaista mainosta ympäri maailman! Irlannin matkailuelinkeino lienee asiasta enemmän kuin mielissään.

Pyhän Patrikin historiallisuudesta ei ole kuitenkaan varmoja takeita. Hänen uskotaan syntyneen Skotlannissa 400-luvulla ajanlaskun alun jälkeen. Patrikin elämänvaiheet ovat osittain hämärän peitossa, mutta oletetaan, että rosvot kaappasivat hänet orjaksi Pohjois-Irlantiin hänen ollessaan vain 15-vuotias. Patrikista tuli orjuudessa harras kristitty. Lopulta hän onnistui pakenemaan Ranskaan, missä hän seurasi kutsumustaan opiskella papiksi. Patrik palasi myöhemmin Irlantiin käännyttämään entisiä sortajiaan kristinuskoon. Patrikin kerrotaan lopettaneen kelttiläisen pakanakulttuurin ja vakiinnuttaneen kristinuskon Irlantiin 400-luvulla, minkä ansiosta hänestä tuli Irlannin kansallispyhimys. Patrik kuoli 17.3.460 ja päivää on vietetty Pyhän Patrikin päivänä jo ainakin 600-luvulta lähtien.

Pyhän Patrikin juhliminen on alkanut yleistyä Halloweenin tapaan vähitellen myös Suomessa. Ja mikäs siinä, sopiihan sisällöltään pitkälti suomalaista vappua ja saksalaisten oktoberfestiä muistuttava juhla hyvin pohjoiseurooppalaiseen menoon.

Katso New York Timesin Immigration Explorer -karttapalvelusta eri maahanmuuttajaryhmien maantieteellinen sijoittuminen Yhdysvalloissa.

Lainaus

Kunnon löylyt Pohjois-Kaliforniassa

Maarit Roiha — Thu, 11 Mar 2010 00:25:58 +0000

San Franciscosta tunnin ajomatkan päässä sijaitsevasta Sonomasta löytyy aimo annos suomalaisuutta ja luultavasti alueen paras sauna. Riittävän kuumista löylyistä vastaa voittoa tavoittelemattoman Finnish American Heritage Associationin eli kotoisasti Fahan ylläpitämä Suomi-keskus.

Kiinnostuin Fahana tunnetusta paikasta kuultuani erinomaisesta saunasta ja suomalaisvanhusten asuntolasta. Kaliforniasta on nimittäin vaikea löytää kunnon saunaa. Esimerkiksi kuntosalien saunamaiset tilat muistuttavat yleensä lähinnä lämpimiä huoneita, joiden kiukaille ei saa edes heittää vettä. Lämpöhuoneita ei ole suunniteltu kestämään saunamaisen korkeita lämpötiloja.

Faha on näyte kaliforniansuomalaisten talkoohengen voimasta. Suomalaisia perinteitä vaalivan keskuksen rakentaminen aloitettiin 1970-luvulla lahjoitusten ja lainarahan turvin. Myös suomalaisen lettivehnäsen myyminen on ollut alusta asti merkittävä tulonlähde. Kuluja katetaan nykyisin esimerkiksi vuokraamalla päärakennusta keittiöineen juhlakäyttöön ja vierastalon huoneita matkailijoille.

Fahan pihapiiriä (Sonoma, Pohjois-Kalifornia).

Olen tutustunut Fahassa mielenkiintoisiin vanhuksiin ja kuullut erikoisia elämäntarinoita. Moni Fahassa eläkepäiviä viettävä lähti Suomesta Amerikan mantereelle parikymppisenä, kaukokaipuun siivittämänä, ja on yhä sillä tiellä. Lähtöpäätös on vaatinut suurta uskallusta aikana, jolloin edes ulkomaille matkustaminen ei ollut tavallista.

Moni saapui uudelle mantereelle kielitaidottomana ja onnistui rakentamaan lähes tyhjästä hyvän elämän uudessa maassa. Jotkut suuntasivat ensin naapurimaahan Kanadaan, sillä Kanadan maahanmuuttopolitiikka oli jo tuolloin Yhdysvaltoja sallivampaa. Kanada otti sodan jälkeisinä vuosina siirtolaiset avosylin vastaan, kun taas Yhdysvaltoihin oli vaikeampi päästä.

Iän karttuessa oman kielen ja kulttuurin merkitys korostuu. Vanhemmiten vieraan kielen taito saattaa taantua äidinkielen säilyessä kauimmin. Fahan suomalaisvanhusten asuntola tarjoaa sinne pääseville hienon mahdollisuuden viettää eläkepäiviä tutunoloisessa ja turvallisessa ympäristössä, jossa asiat hoituvat tarvittaessa suomeksi.

Sonoman Fahassa jo kymmenkunta vuotta asunut Anja Rissanen suuntasi Atlantin toiselle puolelle miehensä kanssa 1950-luvun alun Kotkasta. Nuoripari astui Kööpenhaminassa New Yorkiin menevään laivaan ja jatkoi Yhdysvaltoihin saavuttuaan junalla Kanadan puolelle.

Rissanen on tyytyväinen saadessaan viettää eläkepäiviään Pohjois-Kalifornian suomalaisyhteisössä. Fahassa on hänen mukaansa hyvä henki ja runsaasti yhteistä tekemistä. Rissanen on kuitenkin huolissaan paikan tulevaisuudesta, sillä uudemmat kaliforniansuomalaiset eivät löydä Fahaan toivotulla tavalla.

Lainaus

Selviääkö vesijuoppo Kalifornia?

Maarit Roiha — Fri, 26 Feb 2010 03:32:03 +0000

Ilmastoltaan kuuma ja kuiva Etelä-Kalifornia muistuttaa luonnonolosuhteiltaan lähinnä autiomaata. Tätä on vaikea kuvitella vihreiden huvila-alueiden läpi ajaessa, sillä näennäistä vehreyttä ylläpidetään massiivisella keinokastelulla. Ilman muualta tuotua vettä monessa paikassa näkyisi palmujen ja tropiikin kasvien sijaan kaktuksia. Maan vilja-aitan ja näennäisen vehreyden ylläpito vaatii vetensä.

Kroonisesta vesipulasta kärsivä osavaltio on Yhdysvaltain suurin vedenkuluttaja. Reilusti yli puolet Etelä-Kaliforniassa käytettävästä vedestä tuodaan muualta. Coloradojoki, Owens Valley ja Sacramento-San Joaquin -jokien suisto ovat olleet perinteisesti tärkeitä vedenottopaikkoja.

Suurin osa vedestä päätyy maatalouskäyttöön. Maanviljelyn kannalta on ongelmallista, että Kaliforniassa sataa lähinnä talvikuukausina, kun taas viljelyksiä on kasteltava kesällä. Ongelmaa pahentaa se, että valuma-alueesta suurin osa sijaitsee osavaltion pohjoisosissa, kun taas vedentarve keskittyy etelään. Epätasapainoa lisää sekin, että Kalifornian kasvava väestö pakkautuu lähinnä osavaltion eteläosiin.

(Kuva: California Department of Water Resources)

Kuluva talvi on onneksi ollut sademäärältään Kalifornian mittakaavassa hyvä. Useat peräkkäiset vähäsateiset talvet ovat kuitenkin kutistaneet vesivaroja huomattavasti. Vesipulaa pahentaa myös se, että vuoriston lumimäärä on vähentynyt ilmaston lämpenemisen takia ja jokiin virtaa entistä niukemmin sulamisvesiä. Vettä on jouduttu säännöstelemään ja peltoja on jätetty viljelemättä vesipulan takia. Käyttöveden pakkosäännöstelyltä on toistaiseksi vältytty, mutta sekin voi olla jossain vaiheessa edessä.

Kalifornia on panostanut vesitekniikkaan vuosikymmenien kuluessa mielettömiä summia, eivätkä investoinnit ole suinkaan ohi. Toisaalta vesiteknologian kehitys on mahdollistanut etelän miljoonakaupunkien synnyn ja kehityksen. Myös ympäristöä on muokattu rankalla kädellä veden perässä juostessa. Osa alkuperäisistä eläin- ja kasvilajeista on joutunut samalla kärsimään.

Vesiuudistukset maksavat maltaita, mutta vielä kalliimmaksi tulisi veden loppuminen. Maatalous on Kaliforniassa kymmenien miljardien dollarien bisnestä ja osavaltion tärkein elinkeino. Jopa joka kuudes työpaikka liittyy tavalla tai toisella maataloustuotantoon. Puolet maan hedelmistä, pähkinöistä ja vihanneksista tuotetaan Kaliforniassa.

Käytetyn veden kierrätys voisi olla yksi ratkaisu ongelmaan. Kierrätysvesi sopii moneen, mutta sen käytön lisäämiselle ei ole toistaiseksi löytynyt tarvittavaa tukea. Veden kuljettaminen pitkien matkojen päästä vaatii runsaasti energiaa, ja sen rinnalle olisi tulevaisuudessa löydyttävä kustannustehokkaampia vaihtoehtoja.

Kuuntele UC Berkeleyn California Climate Change Centerin johtajan Michael Hanemannin mietteitä osavaltion vesiongelmasta:

Lainaus

Matka kodittomaksi voi olla lyhyt

Maarit Roiha — Thu, 18 Feb 2010 02:01:41 +0000

Jotkut heistä kerjäävät muki kädessä kadulla, toiset vaeltavat paikasta toiseen yrittäen löytää töitä. Koko omaisuuttaan mukanaan raahaavat kodittomat ovat tuttu näky Yhdysvaltain suurkaupungeissa.

Vaikka Yhdysvaltain talous osoittaa hitaita elpymisen merkkejä, ovat työttömyysluvut edelleen korkeat. Talouskriisi koettelee etenkin jo ennestään marginaaliryhmiin kuuluvia. Matka vakaasta elämäntilanteesta kodittomaksi voi olla yllättävän lyhyt.

Kodittomien todellista lukumäärää on vaikea arvioida. Kodittomiksi lasketaan yleensä kadulla tai tilapäisissä yömajoissa asuvat. Kodittomuuden uusi piirre on se, että nyt jo yli kolmasosa kodittomista on perheellisiä. Tämä tarkoittaa myös yhä suurempaa alaikäisten kodittomien määrää.

Los Angelesin suurkaupunkialueella asuu kenties jopa sata tuhatta koditonta. New Yorkissa kodittomia on kymmeniä tuhansia. Ongelma näkyy myös esimerkiksi asuinkaupungissani San Franciscossa, jonka kodittomien määrä lasketaan tuhansissa.

Kodittomia näkee päivittäin erityisesti puistoissa ja muilla julkisilla paikoilla. Illalla ja yöllä heihin voi törmätä esimerkiksi vuorokauden ympäri auki olevissa itsepalvelupesuloissa, joista kodittomat etsivät lämmintä yösijaa. Kodittomia auttavat vapaaehtoisjärjestöt ja kirkot raportoivat leipäjonojen pidentyneen ja yömajojen tarpeen lisääntyneen entisestään. Ruoka-apua on huomattavasti helpompi saada kuin löytää sänkypaikka yöksi. Yömajapaikkoja ei yksinkertaisesti riitä läheskään kaikille tarvitseville.

(Kuva: EPA/ARLEEN NG)

Käytännössä Yhdysvalloissa ei ole kovinkaan vaikea päätyä kodittomaksi, jos asiat menevät kunnolla pieleen. Erityisesti työpaikan menettäminen voi suistaa ihmisen todelliseen noidankehään. Jos joudut työttömäksi, et pysty välttämättä enää maksamaan vuokraa tai asuntolainaa. Ja ilman asuntoa on pidemmän päälle lähes mahdotonta käydä töissä.

Työttömien lisäksi erityisesti matalapalkka-aloilla työskentelevillä on suuri riski joutua kodittomiksi. Ylimääräiset menot, esimerkiksi odottamattomat sairaalakulut, voivat romuttaa jo ennestään heikoissa kantimissa olevan talouden hyvinkin nopeasti. Tilannetta tietysti helpottaa, jos on edes jonkin verran säästöjä. Minimipalkasta on kuitenkin vaikea laittaa riittävästi sivuun pahan päivän varalle, ja moni elääkin käytännössä kädestä suuhun. Työttömien ja huonosti tienaavien lisäksi myös psyykkisistä tai päihdeongelmista kärsivät tippuvat helposti yhteiskunnan harvaksi rakennetun suojaverkon läpi.

Surkeimmassa asemassa ovat kotinsa menettäneet lapsiperheet, erityisesti yksinhuoltajat. Perheen talouden romahtaminen ja asunnon menetys heijastuu ennen kaikkea lapsiin. Ilman kotia on vaikea selvitä koulunkäynnistä, ja syrjäytymisen vaara ja todennäköisyys ajautua erilaisiin ongelmiin kasvaa. Kodittomuus on onneksi useimmiten väliaikaista. Tilapäinen kodittomuus kohtaa nykyisessä taloustilanteessa kuitenkin yhä useampaa amerikkalaista.

Lainaus

Will you be my Valentine?

Maarit Roiha — Fri, 12 Feb 2010 01:43:41 +0000

Jos Valentinea eli sitä oikeaa ei ole löytynyt, voi ystävänpäivä amerikkalaisittain tuntua vastenmieliseltä ajatukselta. Kun Suomessa ystävänpäivänä muistetaan ennen kaikkea kavereita, on Valentinuksen päivä Yhdysvalloissa erityisesti rakastavaisten juhla. Kukat, kortit, suklaa, ravintolaillalliset ja kaikenlainen romantiikka on oleellinen osa amerikkalaista ystävänpäivän viettoa. Valentinuksen päivä on Yhdysvalloissa myös suosittu kihlautumis- ja hääpäivä. Ei liene suurempaa katastrofia, kuin joutua viettämään ystävänpäivää yksin!

Ystävänpäivän lähestymisen huomaamiselta on Yhdysvalloissa erittäin vaikea välttyä. Kortteja, lahjoja ja muuta päivään liittyvää krääsää tuputetaan joka tuutista jo viikkoja ennen varsinaista h-hetkeä. Punaisia ja vaaleanpunaisia sydämiä tuntuu suorastaan kasvavan puissa. Suklaan ja kukkien myyntiluvuissa on selvä piikki ystävänpäivän tienoilla. Odotettavissa on myös yksi kuohuviinin huippumyyntiviikonlopuista. Yhdysvaltain vähittäiskauppiaiden järjestön National Retail Federationin teettämän tutkimuksen mukaan amerikkalaiset käyttävät ystävänpäivään tänä vuonna keskimäärin 103 dollaria. Määrä on 50 senttiä viimevuotista suurempi. Amerikkalaismiehet sijoittavat päivään tänäkin vuonna lähes kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin naiset.

Ystävänpäivä ei ole kuitenkaan amerikkalaisten korttitehtailijoiden tekaisema juttu, vaan päivän juuret ovat eurooppalaisessa kansanperinteessä. Päivä rantautui Yhdysvaltoihin 1800-luvun puolivälin tienoilla. Ystävänpäivän tuomisesta Suomeen on syytetty ainakin Amerikan vaihto-oppilaita ja sarjakuvia.

Myös monenlaiset sinkkutapahtumat kuuluvat yhdysvaltalaiseen ystävänpäiväperinteeseen. Illallis- ja tanssikutsuja pidetään runsaasti, ja sitä oikeaa voi etsiä myös vaikkapa rusettiluisteluista. Jotkut koulut järjestävät ystävänpäivänä lasten laulu-, tanssi- ynnä muita esityksiä. Monet lapset antavat kavereilleen ja opettajilleen käsintehtyjä ystävänpäiväkortteja ja pieniä lahjoja.

Itse odotan suurella innolla etenkin ystävänpäivän jälkeistä päivää, jolloin yli jääneitä ystävänpäiväsuklaita myydään kunnon alennuksella. Ja onhan päivä kaikessa söpöstelyssäänkin hyödyllinen muistutus siitä, että sekä ystävyyttä että parisuhdetta on syytä hoitaa.

Ystävänpäiväsuunnitelmia voi olla monenlaisia. Katso ja kuuntele:

Lainaus

Älä vaan sairastu Jenkeissä

Maarit Roiha — Thu, 04 Feb 2010 06:07:25 +0000

Sairastuminen on ikävää etenkin ulkomailla, eikä sairaana jaksaisi hoidella mitään ylimääräistä. Yhdysvalloissa sairaan on kuitenkin parasta olla napakka, jos haluaa päästä asianmukaiseen hoitoon maksamatta itseään kipeäksi.

Jenkeissä ei ensinnäkään mennä sairaana lähimmälle lääkärille, vaan sellaiselle, jolla on sopimus oman vakuutusyhtiösi kanssa. Lääkäriin mentäessä sinulta kysytään ensimmäiseksi, onko vakuutusta. Ja vakuutusyhtiöt haluavat tietää tulevasta lääkärikäynnistä usein jo etukäteen tarkistaakseen, meneekö käynti vakuutuksen piikkiin.

Lääkärin valitseminen voi olla kinkkistä, jos ei ole aiemmin tarvinnut paikkakunnan lääkäripalveluja eikä tunne tarjontaa. Palveluntarjoajissa on huomattavia eroja, ja vakuutusyhtiön valikoimaan kuuluvia vaihtoehtoja kannattaa tosiaankin verrata. Netistä löytyy hämmästyttävän paljon yksittäisistä lääkäreistä ja lääkäriasemista kirjoitettuja arvioita, ja moni tekeekin valintansa niiden perusteella. Itsekin olen käyttänyt lääkäriä valitessa monen muunkin asian valinnassa hyödyllistä yelp.com -sivustoa ja todennut sen toimivammaksi tavaksi kuin lääkärin valitsemisen summa mutikassa.

Vakuutusyhtiöt pyrkivät markkinatalouden logiikan mukaisesti hoitamaan vakuutetut mahdollisimman halvalla, ja välillä tutkimuksiin pääsystä saa suorastaan tapella. Itsensä kuntoon haluavan kannattaa olla henkisesti varautunut vakuutusyhtiön kanssa käytävään puhelin- ja sähköpostirumbaan. Potilas joutuu usein toimimaan eräänlaisena välikätenä vakuutusyhtiön ja lääkäriaseman välillä. Ensin lääkäri kertoo sinulle, millaista hoitoa tarvitsisit. Et voi varata aikaa samantien, vaan ensin on tsekattava vakuutusyhtiöstä, kuuluuko ehdotettu toimenpide vakuutuksen piiriin ja millä lääkäriasemalla sen voi tehdä. Kun lopulta kenties saat vakuutusyhtiön suostumuksen hoidolle, voit varata ajan ja käydä toimenpiteessä.

Vakuutusyhtiö haluaa usein tietoonsa testi- ja muut tulokset pysyäkseen kartalla terveydentilasi kehityksestä. Henkilökohtaisten terveystietojen jakaminen vakuutusyhtiön virkailijoiden kanssa ei välttämättä tunnu kivalta. Toisaalta vakuutusyhtiöiden toimintalogiikan ymmärtää, sillä jotkut lääkäriasemat tekisivät mielellään tarpeettomiakin tutkimuksia, jos vakuutus vaan korvaa ne.

Vaikka vakuutusyhtiösi maksaisikin kaikki lääkärikulusi, saat lääkäriaseman laskuja silti luultavasti kotiisi. Näin siitäkin huolimatta, että olet sopinut laskujen lähettämisestä suoraan vakuutusyhtiölle. Kannattaakin olla varovainen, ettei sama palvelu tule maksetuksi useampaan kertaan. Eri asia on sitten se, että vakuutusyhtiöt eivät aina maksa täysimääräisinä lääkäriasemien lähettämiä laskuja. Jotkut palveluntarjoajat laskuttavat tämän tietäessään vakuutusyhtiöitä jo alun perin yläkanttiin.

Kaikesta byrokratiasta huolimatta sairausvakuutus kannattaa ehdottomasti olla, sillä ilman sitä sairastaminen voi tulla tähtitieteellisen kalliiksi. Tunnen ihmisiä, jotka ovat joutuneet onnettomuuteen ilman sairausvakuutusta ja maksavat hoitokuluja vielä vuosikausia.

Itse olen onneksi osittain täkäläisen järjestelmän ulkopuolella, sillä oma sairausvakuutukseni on Suomesta otettu, ja sen suhteen sävelet ovat olleet yllättävän selvät. Jos tulisi jotain isompaa, muttei kuitenkaan akuuttia hoidettavaa, lentäisin luultavasti Eurooppaan ja menisin siellä lääkäriin. Pääsisin todennäköisesti halvemmalla.

Kyselin kalifornialaisten mielipiteitä terveydenhuollosta ja testasin samalla Ustream Broadcaster -sovellusta iPhone 3G:ssäni.

En suosittele kyseistä sovellusta käytettäväksi iPhone 3G -mallissa.

Lainaus

Jenkit ovat hakoja verkostoitumaan

Maarit Roiha — Thu, 14 Jan 2010 02:39:55 +0000

En omistanut käyntikortteja muuttaessani Yhdysvaltoihin vajaa vuosi sitten. Minulla ei myöskään ollut LinkedIn-profiilia, ja muukin netin kautta tapahtuva verkostoitumiseni oli lapsen kengissä.

Olen ottanut oppia amerikkalaisilta, jotka ovat hakoja verkostoitumaan. Verkostoituminen on huipputehokasta erityisesti Kaliforniassa, jossa liikkuvat sekä isot rahat että innovaatiot. Esimerkiksi Piilaakso ympäristöineen houkuttelee eri alojen huippuasiantuntijoita ja sijoittajia, jotka ovat valmiita rahoittamaan parhaimpia innovaatioita. Täällä jos missä on tärkeää löytää oikeat henkilöt, vakuuttaa kuulijansa ja myydä ideansa. Esimerkiksi San Franciscossa järjestetään päivittäin eri alojen verkostoitumistapahtumia. Netistä löytyy lisäksi suunnaton määrä verkostoitumiseen tarkoitettuja sivustoja. Verkostojen luomiseen tarvittavat työkalut ovat toisin sanoen jokaisen ulottuvilla.

Käyntikorttikokoelma kasvaa Kaliforniassa kuin huomaamatta, sillä käyntikortit vaihtavat täällä tiuhaan omistajaa. Kortti on tapana antaa, jos se, mitä toinen tekee tai edustaa, tuntuu edes jossain määrin hyödylliseltä oman liiketoiminnan tai muun tekemisen kannalta. Käyntikorttien vaihtamiseksi ei tarvitse jutella kauaa, vaan pintapuolinen kontakti riittää. Käyntikortti on myös vaivaton tapa mainostaa itseään ja firmaansa, ja eihän painettu pahvinpala maksa käytännössä juuri mitään.

Kuva: Tom Corcoran

Netin avulla tapahtuva verkostoituminen on toinen täkäläisten vakavasti ottama juttu. Lähes jokaisella itseään kunnioittavalla asiantuntijalla on esimerkiksi ajan tasalla oleva LinkedIn-profiili, jota täydennetään ja johon haetaan aktiivisesti uusia kontakteja. Suomessa LinkedIniä käyttää tosissaan huomattavasti harvempi. Amerikkalaiset verkostoituvat tehokkaasti myös sosiaalisen median kautta. Esimerkiksi henkilön Facebookiin lisäämiseksi tuntuu usein riittävän se, että on kerran nähty ja vaihdettu muutama sana. Täällä moni käyttääkin Facebookia samaan tapaan kuin vaikkapa LinkedIniä. Usein kuulemani perustelu on se, että Facebookin kautta henkilöstä saa kattavamman ja totuudenmukaisemman kuvan. Toinen kiinnostava täkäläisen Facebook-verkostoitumisen piirre on, että ihmiset lähettävät toisilleen ehdotuksia lisätä Facebook-kavereiksi henkilöitä, joihin heidän mielestään kannattaisi tutustua.

En pitänyt ennen Yhdysvaltoihin muuttoani suunnitelmallista verkostoitumista kovinkaan tärkeänä. Esimerkiksi suurin osa käyntikorttien vaihtamisista kun ei johda käytännössä mihinkään.Verkostoitumisen hyödyt ovat kuitenkin käyneet selviksi täällä asuessa. Verkostoituminen on Yhdysvalloissa korvaamaton taito, sillä työpaikat ja monet muutkin asiat jaetaan pitkälti suhteiden perusteella. Isossa maassa kaikki eivät todellakaan tunne toisiaan, ja kontaktiverkoston kautta toimivan on helpompi tarkistaa taustat ja säästää samalla aikaa ja vaivaa.

Omalla kohdallani täkäläisen kontaktiverkoston laajeneminen auttaa esimerkiksi mielenkiintoisten juttuaiheiden ja sopivien haastateltavien löytämisessä. Olen oppinut myös sen, että fiksu aloittaa verkostoitumisen jo ennen kuin edes huomaa verkostoja tarvitsevansa.

Kuuntele, mitä mieltä kalifornialaisyrittäjät ovat verkostojen merkityksestä omassa työssään:

Listen!

Lainaus

Lisääntyminen on Yhdysvalloissa kallista puuhaa

Maarit Roiha — Wed, 06 Jan 2010 05:57:18 +0000

Rahattoman ei kannata hankkiutua raskaaksi Yhdysvalloissa, sillä lapsen tulo tietää aivan eri luokan menoerää kuin vaikkapa Suomessa. Sairausvakuutus kattaa parhaimmassa tapauksessa suurimman osan neuvola- ja synnytyskuluista, mutta todelliset menot alkavatkin vasta sen jälkeen. Jos hankit lapsia, olet omillasi.

Raskaana olevat naiset eivät jää Yhdysvalloissa useinkaan äitiyslomalle viikkoja ennen synnytystä, vaan töitä painetaan viimeiseen asti. Useimmilla äideillä on oikeus kolmen kuukauden äitiyslomaan, joka voi olla ainakin osittain palkatonta. Parhaimmat työpaikat kustantavat työntekijöilleen muutaman viikon palkallista vanhempainvapaata. Äitiyslomapäivien järjestäminen vaatii usein sumplimista ja neuvottelutaitoja. Tavallisesti äitiyslomaan käytetään kertyneitä vuosiloma- ja sairaslomapäiviä sekä mahdollisia ylityö- tai muita vapaita ja loppu pidetään palkattomana. Osavaltioiden välillä on eroja tässäkin asiassa, ja Kalifornia on ollut edelläkävijä tekemällä kuuden viikon palkallisesta äitiyslomasta lakisääteisen. Eri asia on sitten se, että kaikilla työpaikoilla ei lakeja pilkuntarkasti noudateta. Isyysloma on Yhdysvalloissa yhä harvinaisuus, ja pidempiä, palkattomia hoitovapaita voi pitää vain työnantajan suostumuksella.

Täkäläinen työelämä ei ole toisin sanoen tottunut pitkiin äitiyspoissaoloihin eikä muihinkaan vanhempainlomiin. Tätä kuvastaa sekin, että äidiksi tulevalle ei useinkaan hankita sijaista. Äidin irtisanoutuminen työstä lapsen synnyttyä ei ole sekään harvinaista. Suomeen verrattuna Yhdysvalloissa on huomattavasti enemmän perheitä, joissa vain toinen puoliso käy töissä, ja toinen, yleensä äiti, on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia.

(Kuva: Tom Corcoran)

Jos jompi kumpi vanhemmista haluaa hoitaa lapsia kotona, on työssä käyvän parasta tienata hyvin. Lapsilisiä ei ole, eikä valtio tue lapsen kotona hoitamista. Päivähoito on yleisesti ottaen kallista. Päiväkotien hinnat vaihtelevat, mutta monet niistä maksavat tuhansia dollareita kuussa. Päiväkotimaksuista saa sentään verohelpotuksia. Kunnallisia päiväkotejakin on olemassa, mutta ne on tarkoitettu lähinnä kaikkein vähävaraisimpien perheiden lapsille. Pelastus voivat olla lähellä asuvat isovanhemmat. Yksinhuoltajaäideillä on lähes poikkeuksetta tiukkaa.

Rahanmeno jatkuu lapsen kasvaessa. Parhaimmat koulut ovat lähes poikkeuksetta yksityisiä, ja yksityiskoulujen lukukausimaksut ovat yleensä korkeita. Peruskoulusta tulee helposti tuhansien dollarien menoerä vuodessa. Jos julkisella peruskoululla on hyvä maine, ovat sen lähellä sijaitsevien asuntojen hinnat tavallisesti pilvissä, sillä monet lapsiperheet haluavat muuttaa alueelle. Eli vaikka lapset pääsisivätkin hyvään kouluun ilmaiseksi, joutuu asumisesta usein maksamaan tuplasti.

Moni nuori tähtää lukion jälkeen yliopistoon, ja niiden lukukausimaksut liikkuvat usein vähintäänkin tuhansissa dollareissa. Opiskelijoille tarkoitettuja opinto- ja asumistukia ei ole, joten lukukausimaksut ja elinkustannukset on katettava muilla keinoin. Vanhempien säästöt ja lainat ovat opiskelijoiden työnteon ohella usein ainoa rahoitusvaihtoehto. Lahjakkaimmat saavat stipendejä, mutta niitä ei riitä läheskään kaikille tarvitseville.

Monet yhdysvaltalaispariskunnat harkitsevat ja suunnittelevat lasten hankintaa erittäin tarkkaan. Olen törmännyt täällä alempaan keskiluokkaan kuuluviin ihmisiin, jotka ovat sanoneet, ettei heillä yksinkertaisesti ole varaa hankkia lapsia. Toisaalta kyse on pitkälti siitä, mitä haluaa lapsilleen tarjota. Välillä kuitenkin ihmettelen, miten köyhät amerikkalaiset ylipäänsä uskaltavat lisääntyä. Toinen ihmetyksen aiheeni on, ettei vanhempainlomien ja päivähoidon ongelmia nähdä täällä suurempana tasa-arvokysymyksenä. Sitä se kuitenkin on, sillä kohtuuhintaisten vaihtoehtojen vähyydestä kärsivät erityisesti naiset.

Kuuntele Kalifornian Oaklandissa perheineen asuvan Lotta Weckströmin kokemuksia lapsiperheen arjesta Yhdysvalloissa:

Lainaus

Deittailua amerikkalaisittain

Maarit Roiha — Thu, 31 Dec 2009 07:22:41 +0000

Amerikkalainen deittailukulttuuri eroaa pohjoiseurooppalaisesta. Jenkeissä deittailua ei oteta liian vakavasti, ja useiden ihmisten tapaileminen samaan aikaan on täysin normaalia.

Suomessa deittailun aloittamisen suhteen ollaan kokemukseni mukaan huomattavasti nirsompia. Henkilön on tunnuttava jo heti alkumetreillä erittäin potentiaaliselta seurustelukumppaniksi, jotta treffeille ylipäänsä lähdetään.

Yhdysvalloissa seula ei ole alussa yhtä tiukka, vaan treffeille voidaan mennä, jos toinen vaikuttaa edes jossain määrin kiinnostavalta tyypiltä. Koska kyse ei ole lähtökohtaisesti mistään sen vakavammasta kuin pinnallisesta toiseen tutustumisesta, voi samanaikaisesti huoletta tapailla myös muita. Kandidaateista valitaan ehkä ajan kuluessa sitten se sopivimmalta tuntuva.

Suomessa ja muuallakin Euroopassa useiden ihmisten samanaikainen tapailu koetaan usein epäkohteliaana ja loukkaavana. Yhdysvalloissa harvakseltaan kuulemani "exclusive dating" tarkoittaa yhteen henkilöön kerrallaan keskittymistä, kun taas tavallinen "dating" on niin sanottua vapaata tapailua.

Amerikkalaiset taitavat smalltalkin, ja ihmisiin voikin tutustua melkein missä tahansa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että myös potentiaalisiin deittikumppaneihin on helpompi törmätä kuin Suomessa. Deittikumppaneita löytyy jo siksikin, että yli neljäkymmentä prosenttia yhdysvaltalaisista on sinkkuja. Maassa asuu toisin sanoen reilusti toistasataa miljoonaa paritonta ihmistä. New York ja Washington D.C. ovat sinkkujen kannalta parhaat kaupungit. Nykissä puolet asukkaista on naimattomia ja D.C:ssä sinkkuja on peräti 70 prosenttia väestöstä.

Myös nettideittailu on lähtöisin Yhdysvalloista, ja palveluja käyttävät jo kymmenet miljoonat amerikkalaiset. Deittisaitit kasvattavat suosiotaan taantumasta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Jopa maksulliset deittisaitit tulevat nimittäin loppupeleissä halvemmaksi kuin esimerkiksi jatkuva baareissa käyminen. Baarit ovat sitä paitsi jo tilastollisestikin nähden parempi paikka etsiä yhdenillanjuttuja kuin parisuhdetta.

Suhtautuminen intiimeihin yhdenillanjuttuihin ja ylipäänsä seksiin eroaa Yhdysvalloissa pohjoiseurooppalaisesta. Varsinkin pikkukaupungeissa on ylläpidettävä tahratonta ulkokuorta ja mukamas korkeaa moraalia usein uskonnon ja kirkkoon kuulumisen luonnollisena seurauksena. Seksistä tulee helposti varsinkin nuorille kielletty hedelmä, jota salaillaan, ja sitä voidaan harrastaa hyvinkin impulsiivisesti ja suunnittelematta. Sunnuntaisin käydään hurskaasti kirkossa, mutta perjantai- ja lauantai-iltaisin toimintaa riittää. Samalla seksitautitartuntojen määrät jatkavat kasvuaan erityisesti parikymppisten keskuudessa. Asiasta voinee kuitenkin syyttää enemmänkin amerikkalaiskoulujen kehnoa seksuaalivalistusta kuin jenkkien poikkeuksellisen korkeaa seksuaalista aktiivisuutta.

Vaikka usean tyypin tapaileminen samanaikaisesti olisikin sosiaalisesti hyväksyttyä, osoittautuu ajanpuute helposti ongelmaksi normaaleja työpäiviä tekevälle ihmiselle. Henkilökohtaisesti en myöskään pitäisi ajatuksesta olla yksi useammasta tsekattavasta vaihtoehdosta. Kiinnostavimmat Yhdysvalloissa tapaamani miehet ovat onneksi olleet eurooppalaisia, eikä deittailukulttuurin erilaisuuksista johtuvia yllätyksiä ole tullut. Sinkkuelämää-sarjan elämäntyyliä olisi kuitenkin huomattavasti helpompi jäljitellä täällä kuin Suomessa.

Kuuntele San Franciscossa tapaamieni amerikkalaisten kokemuksia ja mielipiteitä deittailusta:

Joseph, 31, San Francisco, California from Maarit Roiha on Vimeo

Sherrie, 23, San Francisco, California from Maarit Roiha on VimeoBehzad, 37, Phoenix, Arizona from Maarit Roiha on Vimeo Nuria, 19, and Susan, 21, Sacramento, California from Maarit Roiha on Vimeo.

Lainaus