Blogit - perhe

Äitien helmasynnit

Eve Mantu - piikikäs nalkuttaja ja takakireä huumorintajuton suorittaja — Wed, 27 Apr 2011 07:58:19 +0000

Äiti sairastuu helposti vahvuuteen. Hän pätee perheellään ja nostaa rimaa aina ylemmäs. Äiti takertuu lapsiinsa ja elää heidän kauttaan. Utelee seurusteluasioita, vihjailee vauvatoiveista ja marisee "kun te ette IKINÄ käy".

Äiti ei itse saanut nuorena tehdä mitään. Hänen piti tyytyä vähään. Hän ei ole toteuttanut syvimpiä unelmiaan, koska hänestä tuli äiti.

Äiti kehuu tyttärelle poikaa ja pojalle tytärtä. Roolipeli etäännyttää perheenjäsenet toisistaan, eikä äiti koskaan opi aidosti tuntemaan omia lapsiaan.

Eron jälkeen äiti syyllistyy kostonhimoisuuteen ja kohtuuttomuuteen. Äiti manipuloi lapsiaan.

Nettikeskusteluissa tuuletetaan lapsuusmuistoja:

Kun äiti on kantanut, synnyttänyt ja kasvattanut, onko sitä ikuisessa kiitollisuudenvelassa siitä? Kyllä minun mielestä samaan pakettiin kuuluu myös äidinrakkaus ja eväiden antaminen omaan itsenäiseen ja tasapainoiseen aikuiselämään tai muuten äidin tehtävä on jäänyt vähän puolitiehen. Varsinkin, jos pakettiin liittyy vielä henkistä alistamista tai väkivaltaa, on äiti suorastaan epäonnistunut tehtävässään. Itse en voisi antaa itselleni koskaan anteeksi, jos kohtelisin omaa lasta niinkuin äitini on kohdellut...

Lainaus

Raha polttaa taskussa ja karkaa näpeistä

Eve Mantu - kukkaronnyörit hukassa — Mon, 11 Oct 2010 08:47:33 +0000

Mistä näitä nolouden aiheita oikein pintaan nousee? Olen seurannut viime viikkojen korkoennusteita huolestuneena. Miten minun käy, jos korot lähtevät nousuun?

Noin neljännes suomalaisista elää ilman minkäänlaista puskurirahastoa. Yllättävä menoerä saattaa keikauttaa kodin taloutta pahasti.

Nyt aloitan askeltamisen kohti fiksumpaa taloudenpitoa.

Onko sinulla hyviä neuvoja? Ole kiltti ja jaa viisauttasi!

Lainaus

Jospas minä vaimon saisin

Eve Mantu - yhden vanhemman perheen jonkinlainen isäiti — Fri, 17 Sep 2010 09:42:09 +0000

Kun ystävätär tulee lapsensa kanssa viikonlopuksi kylään, kaikki arjen askareet sujuvat kuin itsestään. Hän tyhjentää tiskikoneen, minä katan. Hän kuorii perunat, minä pilkon. Ja kaiken aikaa molempien silmät seuraavat lapsia. Eleettömästi, ohjailematta, aivan kuin huippukoreografi olisi suunnitellut kuviot.

Minä tarvitsisin vaimon. Miesten kanssa en ole löytänyt askelkuvioita. Olen kuitenkin valitettavasti mitä heteroin hetero. Mikä ratkaisuksi? Voisinko elää kuten tv-sarjan Kate & Allie?

Kylläkylläkyllä. Tajuan, että tämä on mitä vastenmielisintä seksismiä ja taantumuksellista ajattelua. Miesten työt ja naisten työt. Mies sanomalehtineen ja naisella pölyhuiska. Lakkaan olemasta näin taantumuksellinen heti kun tutkimusnäyttö osoittaa kotivastuiden jakautuvan neutraalisti isien ja äitien välillä.

Eräs naimisissa oleva kahden kouluikäisen pojan äiti huokaa: "Oi mä ottaisin heti vaimon! Olen väsynyt selittämään miehelleni miten lasten kanssa eletään ja mistä mikäkin asia löytyy ja mitä perusruoka-aineita lapsiperhe tarvitsee. Olen päätynyt tekemään kaiken itse, koska kymmenen vuoden kärsivällinen selittäminen ei ole kantanut hedelmää. Vaimon kanssa saisi hommia oikeasti jaettua."

Vaimopohdinta jatkuu Yle radio 1:ssä torstaina 23.9. klo 12.15.

p.s. Minulla on nyt kahdeksan vuoden kokemus lapsiperheen vanhemmuudesta. Minulle on turha tulla selittämään, että "minä alan tiskata heti kun vaimo opettelee vaihtamaan talvirenkaat". Renkaat vaihdetaan kahdesti vuodessa, tiskattava on satoja kertoja.

Sosiaali- ja terveysministeriö tutkitutti perheiden ajankäyttöä vuonna 2007 ja päätyi siihen, että suomalaisnaiset tekevät viikossa kotitöiden takia 9 tuntia enemmän hommia kuin miehet.

Pikkulapsiperheissä ero on vielä suurempi, myös työssäkäyvien äitien kohdalla.

Lainaus

Lapsuus on liian arvokasta aikaa jätettäväksi lasten käsiin

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 19 Mar 2010 10:40:43 +0000

Otsikon poimin Carl Honorén pian ilmestyvästä kirjasta Perhe paineessa?

Kirjassa Honoré kannustaa - ei vaan VAATII meitä vanhempia jättämään lapset rauhaan.

"Kun aikuiset ryöstävät lapsuuden, lapset jäävät paitsi niitä asioita, jotka antavat ihmiselämälle sen rakenteen ja merkityksen: pieniä seikkailuja, salaisia retkiä, vastoinkäymisiä ja kommelluksia, mahtavaa anarkiaa, yksinäisyyden hetkiä, jopa kyllästymistä."

Nykylapsuus on hailakkaa. Siitä puuttuu vapaus olla oma itsensä.

Tapaan Carl Honorén maanantaina. Haastattelen häntä ensi torstain ohjelmaani Yle radio 1:een. Tuskin maltan odottaa!

Lainaus

Hiliihydraattihälytin ja meetvurstinesto

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 04 Mar 2010 07:34:25 +0000

Onnittelut kaikille meille kuluttajille!

Suomen markkinoilta löytyy noin 280 erilaista jääkaappipakastinta, Näiden lisäksi tulevat vielä jääkaapit, pakastinkaapit ja säiliöpakastimet.

Lähdepä sieltä valitsemaan sopivinta, kun kotiin tarvitaan kylmää säilytystilaa.

Yhtäkkiä huomaat ihastuvasi limsapullotelineeseen, huurrepotkuriin, led-valoon, jätskilokeron lapsilukkoon, yösyöpöttelyn estoajastimeen ja automaattiseen pirtelöijään.

HETKONENHETKONENHETKONEN!! Minunhan piti ostaa kylmää ilmaa kaapissa!

Lainaus

Lapset vai ura, Paavo Lipponen?

laitinen_yle — Sun, 11 Oct 2009 21:23:47 +0000

Sattuipa taas silmään uutinen Paavo Lipposen, 68, pyrkimisestä EU:n presidentiksi. Aktiivinen ja kunnianhimoinen mies. Kahden nuoren tyttären isä ja kolmannen isäpuoli.
Vuosien takaa tulee mieleen – kun lapset olivat vieläkin pienempiä – Lipposen haastattelulausunto, että ei hän miksikään lapsenlikaksi aio jäädä. Eikä ole jäänytkään. Sellaista on huippupoliitikon ja varmasti huippujohtajienkin elämä. Mutta siitä on maksettava kova hinta.

Paavo Lipponen, Kuva: YLE

Lipposta käsittelevän YLE:n nettiuutisen jälkeen, keskusteluosioon, oli heti tullut kommentti:

”Kylläpä tuon ikäisellä miehellä on riittämiin kun on nuorten lastensa kanssa sen minkä aikaa viellä on, kun rupee olemaan jo isoisän iässä.
Toiseksi en usko, että Paavollakaan on puhtaat jauhot politiikassa, kun ei tämänhetkisilläkään politiikoilla ole.”

Kolmen pienen lapsenlapsen isoisänä jäin miettimään, että mitähän itse vastaavassa tilanteessa tekisin, jos olisin vanhemmalla iällä alkanut riiustella nuorten naisten kanssa. Vain kolme vuotta Lipposta nuorempana minulla mahdollisesti pyörisi nyt ympärillä uutta jälkikasvua.

Ei se ole helppo homma näin vuosien jo painaessa. Kun olemme vaimon kanssa hoidelleet säännöllisesti lastenlapsia, niin voimille se ottaa, vaikka ihania nuo ihmisen alut ovatkin.

Olisinko sitten onnellisempi, jos paahtaisin edelleen nyt jo eläkeiässä täysillä radio- ohjelmien tekoa, kirjoittelua ja valokuvienkin ottoa? Siis sitä samaa, mitä olen vuosikymmenet tehnyt.

Kiehtovaa, etuoikeutettua työtähän se on ollut. Perehtyä erilaisiin asiohin ja tavata enemmän tai vähemmän vaikutusvaltaisia ihmisiä. Vallan huumaa en siinä ole kuitenkaan kokenut.

Voin vain kuvitella millaista tuo vallan huuma ja itsensä tosi tärkeäksi tunteminen saattaa olla. Entisten poliitikkojen seuraaminen on kuitenkin osoittanut, että yhtä vaikeaa kuin tupakasta, niin vallastakin on luopua.

Tai mistä minä itse tiedän, kun en ole nikotinisti. Kuulopuheisiin pitää tämäkin tieto perustua.... siis luotettaviin lähteisiin kuin pääministeri Matti Vanhasen lautajupakassa.

Silmiini ei ole sattunut yhtään kunnon juttua, jossa Paavo Lipponen olisi pohdiskellut suhdettaan lapsiinsa. Tuollaisia kiiltokuvajuttuja joskus joulun alla Lipposten perheestä olen kyllä lukenut. Millaistahan se oikeasti on?

Moni huippujohtaja on vanhoilla päivillään – lasten jo kasvettua aikuiseksi – harmitellut, että on jäänyt niin vähän aikaa omille lapsille. Oma valintahan se on ollut, jota tosin ei enää voi perua.

Esko Aho ristittiin aikanaan kännykkäisäksi, eikä syyttä. Perhe asui toisella paikkakunnallakin ja isä oli aina menossa. Puheet hetkellisestä laatuajasta lasten kanssa ovat pötypuhetta. Aikaa, aikaa ja vain aikaa lapset vaativat.

Miten tämä nyt sitten tuli mieleen? Ehkä siksi, että minulla ja vaimollani näin eläkkeellä on menossa lastenhoidon kertauskurssi lastenlasten kanssa. Tällä hetkellä se on kyllä päätehtävä, ei tällaisten blogien tai tilapäisten radiojuttujen teko.

Kovin harvassa ovat ne poliitikot, jotka ovat pitäneet perhettä uraa tärkeämpänä. Muita ei tule heti mieleen kuin ministerin tehtävistä luopunut kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa.

Lapsettomia huippupoliitikkoja tulee mieleen heti kaksi, edesmenneet: Kalevi Sorsa (sd.) ja Johannes Virolainen (kesk.). Kuinkahan hyvin he ymmärsivät lapsiperheiden ongelmia? Siis oikeasti, eikä vain juhlapuheissa.

Kovasti vaikeuksia perheen ja työn yhteensovittamisessa on valtiovarainministeri Jyrki Kataisellakin, kahden tosi pienen lapsen isällä.

Enpä tainnut itsekään työelämän vauhdikkaimpina aikoina olla aivan malli-isä. Kun vaimo soitti eduskuntaan, että milloinkas alat tulla kotiin, niin vastaus oli usein: sitten kun istunto lopuu tai sanomalehti menee kiinni.

Aika aikaansa kutakin.

Lainaus

Vapaan naisen tunnustuksia

laitinen_yle — Wed, 22 Jul 2009 18:48:40 +0000

Kun olin vihdoin saanut lapsenlapset nukkumaan löhähdin katsomaan YLE TV 1:n kesäsarjaa.

Vapaan naisen tunnustuksia
Osa 1/6: Vapaata elämää. Amerikkalainen dokumenttiohjaaja Jennifer Fox kartoittaa nykynaisen maailmaa 17 maassa oman elämänsä dramaattisten käänteiden keskellä.

Television avatessani oli menossa kakkososa. Siinä neljää kymppiä lähentelevät naiset pohtivat pitäisiköhän sittenkin hankkia lapsi.

Osa 2/6: Biologinen kello ja sinkkunainen. Yllättävä raskaus ja keskenmeno saavat Jenniferin miettimään pitäisikö luopua itsenäisyydestään ja hankkia lapsi.

Sarjan ohjaaja Jennifer Fox

Olin jotenkin hämmentynyt. Tässä jaksossa miehiä solkenaan vaihtavat sinkkunaiset voivottelivat kun se oikea ei vain satu kohdalle. Toisaalta myönnettiin, että omien vaatimusten yhä vain kasvaessa valikoimakin pienenee.

Kiinnostavimmat miehet olivat jo varattuja, mutta heitähän voi pitää rakastajina..... kunhan miehen vaimo ei saa tietää mitään.

Tämä siis tunnustettiin ilman sen kummempia omantunnon tuskia vain itseä ajatellen. Varatun miehen vaimon tunteista ei puhuttu mitään.

Sitten se lapsi. Lapsen hankkimisestakin puhuttiin kuin jonkin esineen hankinnasta. Onko ihminen esine, kuin vaikkapa auto?

Ainakaan keskusteluissa ei tullut esiin itse lapsi ja hänen tuleva kehitysympäristönsä. Lapsihan tarvitsee sekä isän että äidin. Mieluimmin ihan oikean perheen, eikä vain äidin, joka on halunnut hankkia itselleen lapsen pelkän ahkeran naimisen sijasta.

Lapsella on myös oikeus isään, mutta eihän sellainen tuntunut näitä sinkkunaisia kiinnostavan. Lapsi minulle ennen kaikkea. Se toisi elämään uutta sisältöä.

Lapsiperheen normaalia arkea, kuuntele tästä:

lasten kiljuntaa.mp3

(Avautuu helpoimmin Firefoxilla tai

Internet Explorerilla: klikkaa hiiren oikealla ja sitten AVAA -kohdasta)

Varmasti toisi, ja tv- ohjelman kukasta kukkaan lenteleville sinkkunaisille oikean elämän mullistuksen. Vaippojen vaihtoa, katkonaisia yöunia ja kakaran (kakaroitten) kiljumista.

Onhan lapsi ihana, mutta se myös vaatii paljon. Tätä nämä sinkkunaiset tuntuivat pelkäävän. Ei lasten hoito joko yksin tai yhdessä toisen kanssa mitään ruusuilla tanssimista ole.

Täytyy vilkaista miten tv- sarja jatkuu.... jos olen silloin saanut lapsenlapsetkin nukumaan.

P.S.

Katselinpa osittain seuraavankin osan, kaikkea on enää jaksanut. Siitä tuli mieleen, että mikähän meteli siitä olisi noussut jos miespuolinen ´häntäheikki´ tekisi kokemuksistaan vastaavanlaisen sarjan kuin naispuolinen ´häntäheikki´ Jennifer Fox.

Dokumentin tekijän kaverit tuntuivat paljon kypsemmiltä kuin ihmissuhteissaan sekoileva Jennifer Fox.

Lainaus

Voi hyvä tavaton!

Matti Laitinen — Sun, 17 May 2009 06:52:38 +0000

Juuri pitkähköltä Yhdysvaltain matkalta palattuani en voi kuin ihmetellä suomalaista tavattomuutta. Kun USA:ssa toisten huomioon ottaminen ja kiitos on normaalia käytöstä, niin Suomessa se on melkein poikkeus.

Vapaan kilpailun ja yksityisen yrittämisen maassa, Yhdysvalloissa, taas ihmettytti kuinka monella alalla valtio on ottanut vastatakseen ongelmista. ´Sosialismi´ ulottuu pankkeihin, autoteollisuudeen ja vaikeuksiin joutuneitten ihmisten asuntoihinkin.

(Tästä kuuluu teksti tekijän lukemana.

avautuu helpoimmin Firefoxilla tai

Internet Explorerilla: klikkaa hiiren oikealla ja sitten AVAA -kohdasta))

Voi hyva tavaton blogi.mp3

Voi hyvä tavaton miten maailma on muttunut niistä päivistä, kun Amerikka oli – ainakin puheissa - markkinatalouden paratiisi ja Neuvostoliitto kommunistien. Nyt kaikki on yhtä globaalia sekamelskaa.

Mutta tuohon amerikkalaiseen tapakulttuuriin. Matkailimme Yhdysvaltain luoteisrannikolla, Washingtonissa ja Oregonissa. Asuimme hyvin periamerikkalaisissa perheissä, sukulaisissa ja tuttavissa.

Jos heitä jotenkin kuvaisi, niin valkoisia, keskiluokkaisia, kohtuullisen hyvin toimeentulevia, mutta ei mitään rikkaita. He olivat toteuttaneet amerikkalaisen unelman: oma talo (pitkällä pankkilainalla), pari autoa (lainalla osin ostettuja), töitä kaikilla ja lapset kiltisti koulussa.

Osa äänesti republikaaneja, osa demokraatteja. Politiikkaa puhuimme paljonkin, mutta siitä lisää joskus myöhemmin.

Perheissä kiinnitti huomiota kuinka huomaavaisesti vanhemmat ja lapset kohtelivat toisiaan. Aivan toisin kuin Suomessa, jossa vanhempien ja toistensa kunnioitus on kokenut inflaation.

Aamulla syötiin yhdessä, samoin illalla aina kun se vain oli mahdollista. Se oli osa perheen yhteenkuuluvutta. Niinhän Suomessakin oli ennen tapana, ennen kuin kaikki alkoivat mennä ja tulla kuka milloinkin oman aikataulunsa mukaan. Ehkä sunnuntaina vain tavataan yhdessä.

Illallinen alkoi lyhyellä ruokarukouksella, eivätkä perheet olleet mitään huippu-uskonnollisia. Rukous ja kiitos Jumalalle vain oli osa normaalia elämää. Ei siitä mitään suurta numeroa tehty.

Nyt jo aavistan jonkun ihmettelevän, että minkähänlaisia patavanhoillisia ihmisiä se Laitinen oikein on tavannut. Itse asiassa hyvin perusamerikkalaisia. Juuri niitä, joitten äänillä niin Barak Obama kuin häntä ennen Georg Bushkin nousi presidentiksi.

Kuva amerikkalaisista ja amerikkalaisuudesta on Suomessa kovin kahtiajakoinen. On joko huippurikkaita tai sitten paljon väliinputoajia. Molempia on, mutta suurin osa on aivan tavallisia tallaajia. Kuka heistä olisi tiedotusvälineissäkään kiinnostunut?

Niinhän on Suomessakin. Jos tiedotusvälineitä seuraa, niin miehet vain sortavat naisia, tasa-arvoa ei ole, homojen ja lesbojen asiat ovat uutisina tärkeämpiä kuin tavallisten perheitten ongelmat, luterilainen kirkkokin alkaa melkein pyydellä anteeksi olemassaoloaan.

Maailma näyttää tiedotusvälineitten mukaan mustavalkealta, vaikka se on vain arkiharmaa. Sellaista se elämä useimmille on, mutta unelmiahan tarvitaan.

Vielä vähän amerikkalaisesta palvelukulttuurista. Voisitteko kuvitella, että ison marketin kiireinen kassa Suomessa sanoisi:
- Kiitoksia asioinnistasi meillä ja tervetuloa uudelleen.

En malttanut olla sanomatta eräälle kassalle takaisin:
- Oli ilo osallistua teidänkin palkkanne maksamiseen.
- Kiitos vaan, kassa vastasi hymyillen takaisin.

Yritän nyt sopeutua jälleen tähän suomalaiseen tapakulttuuriin, jossa kohteliaisuus ja toisten huomioon ottaminen on hiipuvaa kansanperinnettä. Vieraitten kanssa bussissa tai kassajonossa ei jutella ja nuorten joka toinen sana alkaa v- kirjaimella.

Voi hyvä tavaton kuinka sana kiitos on kateissa!

Lainaus