Blogit - Tarja Halonen

Ystävänpäivä joka päivä

Timo Harakka — Wed, 16 Feb 2011 10:33:18 +0000

Näin ystävänpäivänä on syytä juhlia viime päivinä esiin tullutta kaikkien aikojen kansainvälistä romanssia, joka syttyi kokoomuksen ja Yhdysvaltain lähetystön välille heti viime vaalien jälkeen. Amerikkalaiset eivät olleet uskoa onneaan, kun kokoomus valtasi yllättäen Suomen ulkopolitiikan ja ilmoitti ryhtyvänsä korjaamaan vahinkoa, jonka ”pahamaineiset Amerikka-skeptikot” Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja saivat aikaan.

Nuo sanat löytyvät lähetystön luottamuksellisista raporteista, jotka Wikileaks on tuonut julki.

Uusi ulkoministeri ei aikaillut. Ilkka Kanerva riensi heti ensi töikseen vannomaan uskollisuutta Yhdysvalloille ja suorastaan kehotti virkamiehiään asioimaan lähetystössä.

Luottamukselliset raportit paljastavat, että amerikkalaiset puuttuivat aktiivisesti Suomen sisäpolitiikkaan suosimalla Nato-puoluetta. Ero Neuvostoliiton toimintaan 70-luvulla on toki huomattava, mutta vain aste-ero. Ja sama mies silloinkin kävi hakemassa itselleen tukea vieraan vallan edustajilta. Ja aivan vanhaan Tehtaankadun tyyliin paneteltiin toisten ulkopoliittista kelpoisuutta, tällä kertaa keskustan Nato-varovaisuutta.

Selvin ja näkyvin vaikuttamisen keino on se, että Kanervalle järjestyi välittömästi vierailu ulkoministeri Condoleezza Ricen luokse. Samaan aikaan presidentti Halonen hinkusi tapaamista presidentti Bushin kanssa, mutta lähetystö suorastaan ehdotti, ettei sellaiseen ole aihetta.

Kuinka ollakaan, kesällä 07 lehdistössä roihahti päivittely Yhdysvaltain ja Suomen huonoista suhteista, joihin syyllisiä olivat Halonen ja Tuomioja. Ällistyttävää kyllä, suomalainen media ei lainkaan ymmärtänyt olevansa Yhdysvaltain kampanjassa mukana. Tai jos ymmärsi, sen pahempi.

Kanervan seuraaja, Alexander Stubb, pani vieläkin paremmaksi. Hänen avustajansa Jori Arvonen kävi informoimassa amerikkalaisia maaliskuussa 2009. Arvonen kertoi, että gallupeja johtava kokoomus näkee itsensä jo pääministeripuolueena ja viemässä Suomen Natoon seuraavalla hallituskaudella.

Niinpä lähetystö raportoi Washingtoniin, että tilaisuus on tullut. Suomen Nato-jäsenyys on realistisempi ensi vaalikaudella kuin myöhemmin. Sitä avittaa myös Sauli Niinistön suuri suosio (Comment).

Juuri nyt, vaalien alla, on siis Suomen Nato-jäsenyyden avainhetki. Mutta kokoomus ei nyt suoraan kerro, aikooko se pääministeripuolueena pyrkiä Natoon. Stubb piiloutuu kansan ja demarien kielteisyyden taakse. Selvästikään kokoomus ei halua Nato-vaaleja, mutta voisiko se kertoa Suomen kansalle julkisesti saman kuin Yhdysvaltain edustajille yksityisesti?
Voisiko Stubb noudattaa sitä paljon mainostamaansa avoimuutta?

Kun on ystävänpäivä eli Valentine´s Day, tarjoan kysymyksen myös nykyiselle suurlähettiläälle, Bruce Oreckille. Aikooko Yhdysvallat jatkossakin puuttua Suomen sisäisiin asioihin?

Lainaus

Voihan Venäjä, millainen Karjala

laitinen_yle — Fri, 20 Aug 2010 20:49:43 +0000

Kiersin viime viikolla Laatokan ja katsastin Karjalaa. Sää oli hieno, mutta näkymät masentavan harmaita, takapajuisia. Pellot oli pääosin jätetty oman onnensa nojaan, pajuja ja ohdakkeita kasvamaan. Aunuksen parhaassa hotellissa ei ole saatu koko kesänä lämmintä vettä.

Jos olisin ulkoministeri, niin minun ei olisi viisasta töksäyttää, että Karjala on Venäjän takapajuloita. Ei suurvaltojen, Venäjän, Yhdysvaltojen tai Kiinan heikkouksia pidä ryhtyä sormella osoittelemaan, vaikka se totta olisikin. Se on poliittista viisautta suurvaltojen ja pienempien kanssa.

Mutta kun en ole poliitikko, eikä sanomisillani ole paljon merkitystä, niin kerrotaan nyt kuitenkin matkakokemuksia kuten ne näin. Niin, minullahan on itse asiassa enemmän julkisen sanomisen vapautta kuin vaikkapa Alexander Stubbilla tai tasavallan presidentti Tarja Halosella. Heidän pitää olla diplomaattisia.

Suurvallat ovat paljolti samanlaisia, herkkähipiäisiä. Ei ole amerikkakriittinen Halonen saanut kutsua Valkoiseen taloon, mutta amerikkamyönteinen Stubb sai jo melkein Yhdysvaltain ulkoministerin Hillary Clintonin vieraakseen Suomeen kunnes Islannin tuhkapilvet sotkivat suunnitelmat.

Karjalaa ja viime sotien taistelupaikkoja katsellessa (kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on erinomaisen tietäväinen sotahistorian tuntija) tuli mieleen, että ensin vuosikausia tapeltiin Karjalan omistuksesta sekä itsenäisyydestämme. Sitten kun isoveli Neuvostolitto sai Suomen Karjalan, niin se jätettiinkin myöhemmin oman onnensa nojaan.

Isolla maalla on varaa tuhlaukseenkin, pienellä ei. Paljon on maa- ja metsätalouspotentiaalia jätetty käyttämättä, samoin teollista. Aunuksen ympäristössä melkein silmänkantamattomat, hyvät pellot jäkittyvät kuten muuallakin.

Liian tiheiksi päässeet, hoitamattomat metsät ympäri Karjalaa pusikoituvat tai riukuuntuvat. Sellupuuta on mittaamattomasti, mutta tukkia vähemmän. Metsäautoteitä kuitenkin puuttuu, joten miten saada puut pois metsästä muuten kuin pääteiden varsilta.

Kun Neuvostoliitto lopulta sai Suomen Karjalan, niin Stalinille olikin suuri yllätys, kun kaikki asukkaat olivat lähteneet pois. Mitenkäs jatkat maataloutta ja pyörität tehtaita, kun vanhoja osaajia ei olekaan paikalla. Oli siirrettävä uusia asukkaita heille aivan outoihin oloihin.

Alku oli hankalaa ja sitten kiinnostus kehittämiseen loppuikin. Rajaseutua ja takamaata, olkoon mikä on, onhan tätä lääniä muutenkin Venäjällä. Näin kaiketi ajatellaan.

Kymmen vuoden sisällä olen käynyt pari kertaa eri puolilla Karjalaa. Kovin hidasta on kehitys. Muutamat suuremmat paikat kuten Sortavala, Petroskoi ja tietenkin Viipuri kehittyvät jotenkuten, syrjäseudut autioituvat vähän kerrassaan.

Toisaalta, samanlainenhan on kehitys Suomessakin. Kasvukeskukset vetävät, muut eivät vedä kuin mökkiläisiä. Ei sitä millään aluepolitiikalla voida pysäyttää.

Petroskoissa ilmestyvää, suomenkielistä Karjalan Sanomia

http://www.karjalansanomat.ru/Fin/indexF.htm

lukiessa kuitenkin ilahduin journalistisesti. Lehden taitto oli ihan nykyaikainen, jutut kiinnostavia ja teksti hyvää Suomea. Onnittelut päätoimittaja Robert Manner ja toimittajasi.

Journalistiliitto Suomesta on auttanut vuosien mittaan lehden journalistisessa kehittämisessä, lienevät muutkin tahot. Nykyisin lehdestä saa hyvää tietoa miten Karjalan asiat ovat, kun negatiivisiakin juttuja saa tehdä.

Karjalan maatalouden tilasta oli aika lohduton juttu viranomaislähteidenkin perusteella. Lyhyesti sanottuna kehnosti menee. Kaikki kallistuu, varsinkin ruoka, kun viljasato on ollut kehno.

Juttu päättyi siihen, että eräs iso maataloustila on menossa konkurssiin, koska työntekijöiden palkkavelka on kasvanut kestämättömäksi.

Ettei tämä kuvaus menisi pelkäksi synkistelyksi, niin siellä täällä kyllä nousi uusiakin taloja. Itse asiassa yllättävän vauraita muihin taloihin verrattuna. Lienevätkö olleet rikkaampien datshoja.

Varsinkin Sortavalasta, Laatokan pohjoispäästä, Viipuriin lähdettäessä maisemat olivat silmiä hivelevän kauniita. Vanhat soratiet kaartelivat peltoja ja järvien rantoja siinä missä ne ovat aikanaan olleetkin.

Tärisevää nimismiehen kihara- tietä Sortavalasta etelään ajellessa tuli mieleen Suomen 1950 – luku ja silloiset maantiet. Tervemenoa vaan retromatkalle Karjalan nykypäivään ketä kiinnostaa.

(Lisäys:

Ei tarvitse mennä Karjalaan asti. Suomen pienemmät soratiet on monin paikoin jätetty myös oman onnensa nojaan. Esimerkiksi Pieksämäellä Siikamäen ja Maaveden välillä on soratie jatkuvasti kuin Venäjän Karjalassa.)

Luostareita kunnostettiin, Syvärin luostari oli oikein hieno.Laulavat munkit vetivät vertoja parhaille oopperalaulajillemme.

Sortavalan ehkä parhaassa ravintolassa ruoka, lammaspata, oli erinomaista ja halpaa. Kun punaviinipullo jaettiin neljälle, niin koko illallinen maksoi vajaat 8 euroa hengeltä. Ison oluttuopin sai parilla eurolla.

Viipurissa käynti jäi vai käväisyksi. Mieleen muistuivat kuitenkin ideat Viipurin kehittämisestä vapaakauppa-alueeksi. Kaupunki vilkaistuisi ja alkaisi jälleen kukoistaa.

Siinäpä positiivista keskusteltavaa poliittiselle johdollemme venäläisten kanssa ´molempia osapuolia kiinnostavista asioita´. Kehitysideoitahan pitää aina olla, toinen asia on mitkä lopulta toteutuvat.

Nopea rautatieyhteys Pietariin näyttää vihdoinkin toteutuvan. Kunhan liikenne saadaan joustavasti luistamaan, niin heti hyppään junaan ja lähden taas Pietarin ihmeitä ihailemaan.

Tämä ei sitten ole mitään pääministeri Vladimir Putinin nuoleskelua, vaikka hän onkin Pietarin miehiä. Moskova on kyllä valtakeskus, mutta Pietari on minusta mukavampi.

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Jos matka Laatokan ympäri kiinnostaa oikein syväsukelluksena, niin alla oleva Arvo Tuomisen mielenkiintoinen TV-ohjelma vuodelta 2006 DVD - tallenteena on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Lainaus

Ulkopolitiikan pehmeät ytimet

ainola — Tue, 19 May 2009 20:56:44 +0000

Antaako EU Suomelle sotilaallista turvaa? Heitimme kysymyksen vaalikoneessamme eurovaaliehdokkaille.

Tulos on selkeä "kyllä". Eduskuntapuolueiden ehdokkaiden ylivoimainen enemmistö, 70 prosenttia on kysymystä mietittyään tullut siihen tulokseen, että EU antaa Suomelle sotilaallista turvaa; päinvastaista väittää 30 prosenttia.

Meppiehdokkaiden jos keiden luulisi asian tietävän. Heistä peräti 70 prosentilla on korkeakoulututkinto ja puolueiden viisaat ovat prepanneet oppimattomammatkin.

Jotain outoa on silti siinä, mitä pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) totesi esitellessään helmikuussa eduskunnalle hallituksensa turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon.

”Euroopan unionilla ei ole yhteisen puolustuksen järjestelyjä”, Vanhanen sanoi.

Vaikuttaa aivan kuin että pääministeri ei olisi yhtä lujassa uskossa kuin euroehdokkaiden enemmistö.

Pääministeri tosin hieman loivensi näkemystään ja lisäsi Suomen ”lähtevän siitä”, että jäsenmaiden keskinäinen avunantovelvoite lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta.

Asiasta on kinattu Suomessa aina siitä asti, kun unionin konventti laati ensimmäisiä luonnoksia uudeksi perustuslakisopimukseksi - joka muuten yhä odottaa voimaantuloaan. Rähinää käytiin viimeksi presidentinvaalien yhteydessä kolme vuotta sitten. Tunteet ovat sittemmin laantuneet, kun on tullut muutakin ajateltavaa.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on parhaillaan eduskunnan mankelissa. Ulkoasianvaliokunnan mietintöä odotellaan muutaman viikon sisällä. Ainakin kaksi valiokuntaa on jo antanut omat lausuntonsa.

Kaivelin esiin valiokuntien papereita, joita on käytetty eduskunnan mietteitä laadittaessa. Aloin tuijottamaan presidentin kanslian toimittamia ”keskeisiä huomioita selonteon linjauksista ja prosessista”.

Huomiot oli kirjoittanut vielä helmikuussa kansliapäällikön virassa toiminut Jarmo Viinanen, mutta nopeasti saattoi huomata, että mielipiteet eivät välttämättä olleet yksin hänen. Sen verran topakkaa oli teksti.

Kirjoitusnäyte: ”Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa sekä puolustuspolitiikkaa.”

– Siis ei mitään turhantarkkoja viittauksia perustuslain pikku huomautukseen siitä, kenen kanssa yhteistoiminnassa presidentti ulkopolitiikkaa johtaa – tai siis ulkopolitiikkaa SEKÄ puolustuspolitiikkaa.

Linnan teksti on paikoin yhtä ytimekäs kuin sirpaleammus, kaikkiaan 23 asiakohdan luettelo. Luulen, että sitä käytetään valumuottina presidentin puheiden kirjoittajille.

1980-luvun jälkikekkoslaisen toimittajakoulutuksen saaneena aloin vertailla presidentinlinnan huomioita ja pääministerin puhetta. Olisiko niissä sävy- tai jopa painotuseroja?

Sävyero löytyy eurovaalikoneessammekin sivutusta EU:n turvallisuuspoliittisesta merkityksestä.

Pääministeri Vanhasen mukaan ”Jäsenyys Euroopan unionissa on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta.”

Linnan mukaan ”jäsenyys Euroopan unionissa on keskeinen/tärkein osa Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua”.

Valtiolaivamme kipparit kuvaavat myös suhtautumistamme Venäjään hieman eri tavalla.

Vanhanen: ”Suomen edun mukaista on Venäjän sitoutuminen jatkuvaan kehittymiseen demokratiana, ihmisoikeuksia kunnioittavana oikeusvaltiona ja markkinatalousmaana.”

Linnan mukaan ”Suomen tavoitteena on Venäjän sitoutuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja instituutioiden toimintaan globaalin vastuun tuntien ja kansainvälisen oikeuden periaatteita kunnioittaen”.

Hiuksia voisi halkoa muutamasta muustakin kohdasta, mutta selkein painotusero löytyy siitä, mitä instituutiota valtiojohdon edustajat painottavat turvallisuuden takaajana.

Linnan tiiviissä muistiossa ensinnäkin määritellään kolme eri kertaa Suomen turvallisuuden missio: se on vakauden edistäminen.

1) ”Suomi edistää turvallisuuttaan parhaiten vakautta edistävällä politiikalla”,
2) selonteko antaa hyvän pohjan ”vakautta edistävän politiikan harjoittamiselle” ja
3) ”Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistäminen on Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeinen tavoite”.

Vakauden tärkein lenkki, rauhan ja turvallisuuden tuki ja turva on Linnan mukaan YK ja sen turvallisuusneuvosto.

Pääministeri Vanhanen mainitsee ”vakauden edistämisen” vain kerran, ja sen hän liittää Natoon: ”Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa.”

Pääministerin ja presidentin jännitteet ani harvoin tulevat julki. Paineet puretaan – jos puretaan – visusti muurien takana.

Olen antanut kertoa itselleni, että Vanhasella olisi kuitenkin jäänyt hampaankoloon huhtikuun alussa pidetystä EU-USA –kokouksesta, jossa unionimaiden vallanpitäjät tapasivat Barack Obaman.

Presidentti ja pääministeri eivät kyenneet sopimaan edustautumisestaan kokouksessa eikä valtioneuvosto poikkeuksellisesti nimennyt kokousvaltuuskuntaa. Molemmat valtionpäämme lähtivät kokoukseen nk. virka-asemavaltuuksin tai siis ilmoittivat isännille kumpikin tahoiltaan tulevansa, että tietävät varata kaksi lautasta.

Ministeri Christoffer Taxellin vetämä parlamentaarinen työryhmä yrittää keksiä keinot perustuslain uusimiseksi. Sdp:n vastahangan vuoksi presidentin valtaoikeuksiin ei oikein tohdita kajota.

Jokin asia voi kuitenkin muuttua. Vanhasen sanotaan ilmoittaneen komitealle, että sen on ratkaistava ainakin kahden lautasen ongelma.

Odotettavissa on kihelmöivän jännitteinen syksy, kun valtaoikeuksien uudet tekstit tulevat julki.

Lainaus